Kesäloma 2017

Huh hulinaa, sanoi mummo kun kannuun pieras! Perinteitä kunnioittaen kirjoitan lähinnä itselleni muistoksi kesälomasta pienen koosteen ja tunnelmia. Siihen on myöhemmin syksyn ja talven pimeinä iltoina mukava palata, koska onhan niin, että tuo lyhyt ja odotuksia pursuava ajanjakso on kurjan ihmisen elämän ainoa toivoa luova valopilkku arjen jatkuvassa pimeydessä.

3G5A8979 – kopioNo ei ehkä ihan 😀 Viime vuosina kesälomat ovat kuitenkin kuluneet yhä enemmissä määrin jatkuvassa elämyspainotteisessa harrastamisessa. Vuonna 2015 tein ensimmäisiä pieniä päiväretkiä Suomenlinnaan, Särkänniemeen, Fiskarssiin ja milloin mihinkin. Koska elämäni on ollut aikalailla kotipainotteinen tähän mennessä (ja ihan omasta halustani, ei ole ollut tarvetta paeta arkea mihinkään kun lemmikit ovat tarjonneet juuri sen mitä olen halunnutkin), en ole matkustellut tai viettänyt aikaa poissa kotoa juurikaan. Seuraavana kesänä 2016 aika kului ulkokiikkujen parissa ja tänä kesänä aika on kulunut kiipeillen, meloen, retkeillen ja sukeltaen. On ollut aivan mahtavaa päästä tekemään pieniä viikonloppu- ja päiväreissuja. Ilman innokaita koiravahteja tämä ei olisi ollut mahdollista, joten suuri kiitos Sirjalle ja naapurin Piialle! 🙂 ❤

Tästä on hyvä jatkaa opiskelua näiden lajejen parissa; ensi vuonna on tarkoituksena entisestään syventää taitoja ja tehdä entistä pidempiä reissuja. Tavoitteena on vaatimattomasti koko maailma!!! 😀 Loman aikana minulla on ollut vain kaksi päivää, jolloin ei ollut ennestään suunniteltua ohjelmaa. Onkin fiilis, että mikään ulkomaanmatka ei olisi ollut näin tapahtumarikas ja aivot on todellakin nollattu työasioista! 😀

IMG_892530.6 Perjantai sukellusleiri saaristossa

Salon Simppujen peruskurssin loppuleiri tukialus Agonuksella kesti kolme päivää. Rankka, mutta todella upea kokemus yhdessä sukellusporukan kanssa!

1.7 Lauantai sukellusleiri saaristossa

2.7 Sunnuntai sukellusleiri saaristossa.

4.7 Ystäväni Minna tuli yöksi

5.7 Boulderointia, Vuohis

6.7 Kiikut, Kauhala

7.7 Käymässä pitkästä aikaa tallilla Lohjalla

8.7 Boulderointiretki Jussaröön, Tammisaaren ulkosaaristoon

Teimme kiipeilykavereiden kanssa päiväretken Tammisaaren ulkosaaristoon yhtenä kesän upeimmista päivistä! Aika rannalla sinisen meren, taivaan ja upean kallion kombossa on yksi kesän parhaista muistoista!

9.7 Boulderointia, Vuohis

3G5A867610.7 Sukellus montulla

Viimeinen sukellus P1-kurssilta ja kaikki harjoitukset suoritettu! Kortti taskuun!

11.7 Mummolla

12.7 Sukellus Turussa

Sukellus Turussa avolouhoksella. Ensimmäiset hetket pinnan alla kortin suorittamisen jälkeen saivat minut lopullisesti sukellukseen koukkuun.

13.7 Iltatorilla Salossa

14.7 Angelniemen kiikut & Teijon kansallispuiston Matildanjärven kierros

Ensimmäinen yksilösoolo ylärillä Angelnimellä ja sitten retkeilyä Teijossa. Hiukan jäi paha maku suuhun huonosti merkatuista reiteistä. Muuten upea päivä!

15.7 Boulderointia, Vuohis

16.7 Kiipeilyä, Kauhala

IMG-20170714-WA0031[1]17.7 Kalassa, Teijo

18.7 Nuuksion yöretki

Veljeni Juhon kanssa yöpymässä Nuuksiossa Holma-Saarijärven leirialueella. Mahtava ilta yhdessä rakkaan veljen kanssa ❤

19.7 Melontaa Nuuksiossa

Jatkoimme melomaan Nuuksion Pitkäjärvelle yhdessä veljieni kanssa. Satoi vettä, mutta meillä oli silti huikea reissu! 🙂

20.7 Kiipeilyä, Nuuksio

21.7 Kiipeilyä, Kauhala

22.7 Tarkkuusammuntaa

Ystäväni vei minut opettelemaan tarkkuusammuntaa kiväärillä. Selvisi, että minulla on aika tarkka silmä aina 60 metriin asti! 😉

23.7 Boulderointia Luolavuori, Turku

24.7 Boulderointia, Konala

25.7 Melontaa Salonjoella ja Wiurilanlahdella

Kesän ainoa tiistaimelonta. Elämäni pisin melontamatka tähän mennessä. 🙂

26.7 Sukellus Turku

Uusi sukellus Turun seudulla. Ennätysmäärä Simppulaisia mukana ja todisteena pieni videon pätkä ja kuvia 🙂

27.7 Kiipeilyt, Kvarnby

28.7 PÄIVÄ KOTONA!!

29.7 Telttailua, Porkkalanniemi

Extemperoretki Porkkalaan. Testissä pienempi teltta.

30.7 Boulderointi, Vuohis

IMG_7906Kesäloman kiipeilyistä voi lukea enemmän treenikiikkujan päiväkirjoista. Kotona eläinten kanssa puolestaan arki kuluu aikalailla tasaiseen. Suru huskyni Wilyan menehtymisestä on jo kadonnut, vaikka aika-ajoin vieläkin tulee kova ikävä. Maanantaina kävin ensimmäisen juoksulenkkini ilman koiraa ja se tuntui todella hyvältä. Yritän lisätä syksyn aikana lisää juoksulenkkejä viikko-ohjelmaan ja opetettua jonkun nuorista koiristanikin mukaan. Haluan pitää kiinni kestävyydestäni, mutta kesän aikana se on tuntunut laskevan kuin lehmän häntä. Tavoitteena on syksyllä jatkaa köysittelyä aina kun se on mahdollista, mutta keskittyä myös boulderointiin sisällä. Haluaisin pysyä kunnossa ja entisestään parantaa tasoa erilaisilla kestävyys- ja voimatreeneillä.

IMG_8944Helmikuussa alkanut kahvilakkoni kesti vain 2,5kk, mutta sinä aikana vointini oli todella hyvä ja kevyt. Joogasin myös keväällä huomattavasti enemmän kuin nyt. Siispä syksylle toivon aikaa myös venytyksille ja kehonhuollolle. Kesäloman aikana aamiaiseksi on vakiiintunut kahden luomumunan pinaattimunakas, kahvi sekä litran vadelma-mustikkasmoothie. Kokeilussa oli myös 25 vuorokautta Voimamixin viherjuomajauhe, jota voin myös suositella. Arjessa pidän rutiineistani ja odotankin saavani ruoka-asiat taas vanhalle mallille kun alan töissä syödä taas eväitä (salaattia) päivittäin.

Onneksi kesää on vielä jäljellä ja paljon ihania, hienoja seikkailuja! Tänään lähden viettämään iltaa parhaan ystäväni kanssa ja juhlistamme hänen juuri alkanutta kesälomaansa! Oma aktiivilomani osoittaa, ettei aina tarvitse lähteä ulkomaille hakemaan elämyksiä tai suunnitella monen viikon etappeja. Paikalliset yhdistykset järjestävät yleensä sankoin joukoin erilaisia tapahtumia ja tempauksia, joten rohkeasti vain mukaan erilaisten lajien pariin!

Hyvää loppukesää kaikille!

 

 

Porkkalanniemi – telttailua rantakalliolla

Koko kesän olen haaveillut lähteväni boulderoimaan Vuohimäelle Kirkkonummelle, yöpyväni Koppernässin tai Porkkalanniemen ulkoilualueella ja jatkavani kiikkuja seuraavana päivänä. Onneksi kesäloman vikana viikonloppuna tähän siunaantui mahdollisuus.

3G5A0430Koska viime viikko oli niin toiminnantäyteinen (sukellusta, melontaa ja kiikkuja), vietin rauhallisen lauantain kotona koirien kanssa. En ole koskaan käynyt Porkkalannimellä, joten päätin lähteä yöksi sinne. Kyselin parilta kaverilta etukäteistietoa ja katselin netistä karttoja. Pakkasin mukaan teltan lisäksi riippumaton varmuuden vuoksi, sillä halusin ehdottomasti nukkua mahdollisimman lähellä merta.

3G5A0423Retkeilyharrastukseni on vihdoin tänä kesänä lähtenyt hitaasti, mutta varmasti käyntiin. Olen yöpynyt Repovedellä, Nuuksiossa ja nyt Porkkalassa. Pikku hiljaa alkaa kehittyä rutiini rinkan pakkaamiseen ja retkikeittimen käyttöön. Päiväretkillä kannettavaa ei ole kovin paljoa, mutta ison teltan kantaminen on osoittautunut aika raskaaksi. Minulla on ollut käytössä vanha perheeni neljänhengen Everest-merkkinen kupoliteltta, joka onkin todella hyvä! Ikävä kyllä se on myös todella iso ja painava. Ilokseni kiikkukaverini tarjoutui myymään osan heidän vanhasta retkeilyvarastostaan ja Porkkalanniemelle otinkin koekäyttöön sekä Haltin kahden hengen pienen tunneliteltan, ilmalla täyttyvän makuulaustan sekä makuupussin.

3G5A0434Aluksi oli tarkoitus lähteä yksin, mutta sattumalta Reakin innostui telttaretkestä ja viime hetkillä myös uusi kiikkututtavuus Mikko lähti mukaan. Ajomatka niemen kärkeen oli aika pitkä ja koska olin muutenkin myöhässä (aaargh miten kaikki voi mennä pieleen aina silloin kun on kiire muutenkin?) olimme paikan päällä vasta yhdeksältä. Valitsimme leiripaikaksi Nedergårdin leirintäpaikan, sillä se sijaitsi aivan niemen kärjessä ja lähellä merta. Parin kilometrin kävely parkkipaikalta rannalle oli helppokulkuista. Perillä oli useampi telttapaikka, laavu ja nuotiopaikka. Paikalla oli kymmenkunta ihmistä ja koiriakin. Mikko jo odotti rantakallioilla ja yhdessä etsimme tyhjän tulisijan ja kokosimme teltat. Samalla kun sytyttelimme nuotiota minä valokuvasin upeaa auringonlaskua ja nuotiota.

3G5A0451

Laitoin nuotiolla tällä kertaa paistopussissa katkarapuja ja kasviksia (pakasteita) ja sotkin mukaan kolmen juuuston kermapurkin. Koska paistopussi hajosi, paistoin ruuat lopulta pannulla ritilän päällä, mutta niin tai näin ruoka oli HYVÄÄ!! Rea oli ottanut mukaan vaahtokarkkeja ja Mikko viiniä, joten herkuttelimme, turisimme kiipeilystä ja maailman menosta aamuyöhön! Kahden jälkeen oli aika mennnä nukkumaan.

3G5A0457Sain teltan koottua nopeasti, mutta linjat eivät ehkä olleet aivan suorassa 😉 Makuulausta puolestaan toimi aivan loistavsti ja ekaa kertaa nukuin yöni siltä osin hyvin. Alusta ei ollut muhkurainen eikä jäsenet puutuneet. Sen sijaan makuupussi oli kylmä ja palelin runsaasti alkuyöstä. Meren aallot pitivät jonkin aikaa hereillä, mutta toisaalta aamulla niiden pauhuun oli ihana herätä. Aurinko paistoi suoraan teltan pienestä ikkunasta sisään ja ei ollut mitään kiirettä mönkiä teltasta!

Söimme kiireettömän aamupalan (pikakaurapuuroa ja kahvia!) ja siivosimme sitten leirin. Lähdimme kohti Kirkkonummen Vuohista, missä vietimme lopun päivää boulderoiden. Suosittelen kyllä tutustumaan Porkkalanniemen alueeseen. Helppo päiväretki kohde myös näin extemporemielessä. Kiitos seurueelle!! 🙂

3G5A0426

Kotimaan kosketusta Nuuksiossa

Tiistaina lähdin veljeni Juhon kanssa patikoimaan Nuuksion kansallispuistoon Espooseen. Kyseessä on minulle hyvin tuttu alue, sillä olen tehnyt sinne päiväretkiä jo 2000-luvun alusta. En ole kuitenkaan koskaan yöpynyt siellä. Seuraavana päivänä toinen veljeni Antti liittyi mukaamme melomaan Pitkäjärvelle. Huikea seikkailu yhdessä pikkuveljieni kanssa sai minut aika tunteelliseksi. On hienoa, että nämä parikymppiset sällit haluavat viettää aikaa siskon kanssa. Kiitos murut! ❤

IMG_8952
Holma-Saarijärvi

Treffasimme Juhon kanssa Haukkalammen parkkipaikalla hänen työvuoronsa jälkeen noin kahdeksalta illalla. Ajatuksena oli kävellä vain läheiselle Mustalammen teltta-alueelle, mutta paikalla oli niin paljon ihmisiä, että päätimme jatkaa matkaa. Tarkoituksena ei todellakaam ollut kiertää Korpin kierrosta (7,8km), mutta jotenkin siinä sitten kuitenkin kävi niin. 😀 Nuuksion kansallispuistossa on kaksitoista maksutonta telttailualuetta. Yhdeksän telttailualueiden varustukseen kuuluvat nuotiokehä, puuvaja ja kirves sekä kuivakäymälä. Mustalammen jälkeen seuraava telttailumahdollisuus oli Holma-Saarijärvellä, noin viiden kilometrin päässä. Katso lisää Nuuksion palveluista täältä.

IMG_8925Aluksi Monsterini ei tuntunut niin painavalta, joten kävely ei ollut huono idea. Kyseessä on McKinley rinkka-telttakomboni, joka sisältää vanhan, peräti neljän hengen Everest-teltan ja yhtä vanhan, mutta toimivan McKinleyn makuupussin sekä makuualustan. Juoma- ja ruokaveden, keittimen ja muiden tarvikkeiden kanssa rinkassa oli jälleen painoa noin 20kg. Vaikka Nuuksion reitit ovat huomattavasti helpompia kuin esimerkiksi Repovedellä, eikä nousuja ole aivan niin paljon, niiin paino tuntui kyllä selässä ja etureisissä. Onkin siis tarvetta hieman päivittää Monsterin kokoonpanoa lähitulevaisuudessa hankkimalla uusi, kevyempi ja pienempi teltta sekä makuupussi. 😉

IMG_8934Nousimme Juhon kanssa ihastelemaan maisemia Rajakalliolle ja pidimme ajoittain taukoja. Oli todella hienoa päästä höpöttämäään kahden kesken kaikenlaista ja samalla lähetimme muutaman whatsapp-viestin perheellemme. Sää oli aivan mahtava ja metsä kimmelsi kultaisen laskevan auringon säteissä. Olimme molemmat tohkeissamme patikoinnista ja vaikka kulku oli meille raskasta kantamusten kanssa, se oli ehdottomasti sen arvoista. Nuuksion reitit ovat leveitä ja erittäin hyvin merkittyjä, joten siellä on helppo taivaltaa sellaistenkin, joilla on vähemmän kokemusta patikoinnista.

IMG_8915Lopulta pääsimme Holma-Saarijärven teltta-ja laavualueelle. Saaressa oli jo leiritulet valmiina ja ihmisiä noin kymmenkunta. Telttojakin oli mukavasti. Saimme omamme nopeasti pystyyn ja siirryimme tekemään ruokaa. Juho paistoi makkaraa ja minä kokeilin paistopussia, johon laitoin grillikasviksia, kasvispyöryköitä ja aurajuuustoa. Maistui muuten todella hyvälle!! 🙂 Kasvissyöjänä on aina vaikeaa miettiä, mitä ruokaa leiritulilla voisi laittaa, mutta tässähän sitä oppii! Paikalla oli myös puucee (oikein naisille ja miehille omansa) sekä laavu. Vaikka ihmisiä oli paljon ympärillä, niin hiljaista oli silti illan pidetessä.

Möngimme yöksi telttaan siinä yhden aikaan ja nukahdimme molemmat aika nopeasti. Yö sujui aika hyvin, vaikka jälleen heräilin silloin tällöin kun jäsenet tuntuivat puutuvan. Paksumpi makuualustakin on ehdottomasti hankintalistalla!! Aamulla heräsin jo seitsemältä ja menin ulos kameran kanssa. Lammen yllä soljui vielä aamu-usva ja sain muutamia mielestäni kivoja kuvia alueesta. Loin tuttavuutta myös yksinäisen sorsan kanssa, joka jostakin syystä viihtyi juuri meidän teltan kohdalla. Keitin aamukahveet uudella spriikeittimelläni ja söin aamiaisen Juhon vielä nukkuessa.

IMG_8956
Meidän teltta aamu-usvassa.

Linnut pitivät konserttoa ja kaakkurit huusivat silloin tällöin. Eniten kuitenkin häiritsi jatkuva liikenteenhumu, johon ehkä maaseudulta tulleena eniten kiinnitin huomiota. Tuntui oudolta olla ”luonnon helmassa retkeilemässä” kun autojen äänet kuuluivat kuin naapurista.

Kiireettömän aamupalan jälkeen pakkasimme kamat kasaan ja lähdimme kohti Solvallan urheiluopistoa, josta vuokrasimme kajakit päiväksi. Loppumatka  Korpin kierrosta sujui iloisesti rupatellessa, vaikka taivas oli täyttymässä tummilla pilvillä. Kaiken kaikkiaan reissu oli varsin onnistunut, ensimmäinen yöpymiseni (kuvitella!) Nuuksiossa. 🙂 Kiitos Juholle seurasta! ❤

Lue lisää melonnasta Nuuksion Pitkäjärvellä.

 

Melontaa Nuuksion Pitkäjärvellä

Olimme veljeni kanssa patikoimassa Nuuksiossa ja seuraavana päivänä ajoimme Solvallan urheiluopistolle, missä toinen veljeni liittyi joukkoomme. Olen käynyt jo pari kertaa melomassa Nuuksion Pitkäjärvellä. Kajakin vuokraus Solvallan urheiluopistolta maksaa 20e/3h mikä on minusta aika halpa hinta ja järvi on helppo kohde varsinkin aloittelijoille. Edes takaisin meloessa aika kulkee kuin siivillä, eikä eksymisen vaaraa ole. Ainoa ikävä puoli on se, että rantautuminen kivikkoisille kallioille on hieman hankalaa ja kesämökkejäkin on vieri vieressä.

IMG_7805
Ystäväni kanssa melomassa Pitkäjärvellä kesäkuussa.

Kävelimme veljieni kanssa alas rantaan, otimme melat, liivit ja aukkopeitteet vajasta ja nostimme kajakit telineiltä. Olen ollut paikalla jo aikaisemmin kesäkuussa parhaan ystäväni kanssa, joten rutiini oli tuttua. Tuolloinkin vietimme hauskan kolmituntisen meloen ja eväitä rannassa syöden. Osa tämän jutun kuvista on tuolta retkeltä.

Korkeahkolta laiturilta on ehkäpä ensikertalaisten hieman hankala siirtyä kajakkiin, mutta hienosti pojat kuitenkin onnistuivat siinä kun pitelin kajakkia samalla paikallaan. Niin pääsivät pojat ensimmmäiselle melontaretkelleen sitten lapsuuden! Vähän hirvitti seurata poikien melontaa, olin lähes varma, että jompi kumpi heilauttaisi itsensä ympäri 😀 Varsinkin Antti on niin pitkä mies jo, että kajakki tuntui varsin heppoiselle. Ihme kyllä, molemmat pysyivät koko matkan pystyssä.

IMG_8986
Pojat melomassa.

Olimme suunnitelleet retkeä jo kauan, joten harmillisesti sade tuntui ensin pilaavan päivän. Heti kun olimme päässeet kajakkeihin, alkoi tihkuttaa ja sadattelin sitä ääneen. Forecan mukaan ei pitänyt sataa! Rantauduimme noin pari kilsaa melottuamme saareen ja keitin pojille retkikahvit. Onneksi sade taukosi juuri tässä kohtaa ja pojilla tuntui olevan hauskaa. Kyseessä oli sama kohta, johon olimme aikaisemminkin ystäväni kanssa rantautuneet syömäään eväitä. Pitkäjärvi on noin kuusi kilometriä pitkä suuntaansa, joten järven kiertämällä saisi kyllä ihan mukavan koko päivän melontaretkenkin aikaiseksi.

Takaisin tullessa taivas aukeni ja vettä tuli oikein kunnolla. Huusimme ääneen hurmiosta, jostakin syystä tämä kaatosade oli ihan mahtava kokemus kajakissa 😀 Retki kesti muutaman tunnin ja säästä huolimatta meillä oli ihan loistava reissu, kiitos pojille seurasta ❤ ja siitä, että lähditte mukaan! Ensi kerralla sitten siskon matkassa vaikka kiipeilemään 😉

Eräpirkot Repovedellä, Juhannus osa II

Jo viimeisen vuoden olen haaveillut pääseväni käymään Repoveden kansallispuistossa sijaitsevalla Olhavan kiipeilykalliolla. Sen 50 metriä korkeat kalliot ovat suorastaan legendaariset kiipeilijöiden keskuudessa ja myös valokuvausta ajatellen paikka houkutti. Parhaan ystäväni Petran kanssa päätimme siis lähteä patikoimaan paikan päälle Juhannuksena verestääksemme samalla noin 22 vuoden takaisia telttailumuistojamme.

3G5A8475Elossa ollaan!! Hyvää huomenta Olhava!! Aamuvenytykset kallion laella.

Heräsimme lauantaiaamulla noin yhdeksän aikaan. Yö oli sujunut hyvin, mitä nyt kuuma oli jossakin vaiheessa pakottanut vähentämään vaatteita ja minun selkäni oli aivan notkolla muhkuraisen maan päällä nukkumisesta (ja vielä sen piti olla mukamas tasainen alusta). Aloimme kaikessa rauhassa keitellä vettä aamupuuroon ja kahviin. Yllätykseksemme alhaalta kiipeilijöiden joukosta ei ollut Juhannusyönä kuulunut lainkaan melua, vaikka paikalla oli kymmeniä ihmisiä. Yö oli ollut todella tyyni ja rauhallinen, vain silloin tällöin kirkuvat ja valittavat kaakkurit mekastivat.

3G5A8488
Veden kiehumista odotellessa ihastelimme vielä kerran maisemia!

Söimme aamupalaksi pikakaurapuuroa ja omenahilloa. Jukallekin maistui oma ruoka reissussa hyvin, mikä on jatkoa ajatellen tärkeä juttu. Purkasimme leirin ja pakkasimme kamat taas rinkaan. Tällä kertaa päätimme laskeutua kalliolta alas ja seurata leveää hiekkatietä takaisin parkkipaikalle. Matka olisi tällöin hieman lyhyempi, mutta maastoltaan kevyempi kuin edellisenä päivänä. Ihmisiä oli paljon liikenteessä ja Jukka heilutteli häntäänsä iloisena kaikille. Se kantoi omaa reppuaan varsin ylpeän oloisena 😉

3G5A8499
Lapinlsalmen parkkipaikka.

Parkkipaikalla kamat autoon ja kohti Lapinsalmea. Löysimme paikalle helposti, matkaa oli noin 20 kilometriä. Jos mahdollista, täällä oli vielä enemmän autoja jonossa! Jouduimme jättämään auton n. 300 metriä parkkipaikalta. Heti kävi selväksi, että tämä osa puistoa oli lapsiperheiden suosiossa ja muutenkin ihmisiä oli paljon enemmän. Myös polku oli leveä ja tallattu, muistutti paljon kotipuolen Nuuksion ja Teijon reittejä. Paikalla oli myös paljon muita koiria. Jukka hiukan ärisi niille, mutta koska olen tottunut nuorten urosten isotteluun en pitänyt sitä kovin pahana. Häntä heilui kuitenkin koko ajan ja heti kun olimme ohittaneet koiran, Jukka asettui taas.

3G5A8516
Lapinsalmen riippusilta

Vaikka tällä kertaa rinkassa eivät painaneet teltta tai makuupussi, oli keittimen ja ruokien sekä veden myötä repussa painoa silti noin 10 kiloa. Aloitimme Ketunkierroksen ylittämällä Lapinsalmen 10 metrin korkeudessa heiluvan 50 metriä pitkän riippusillan. Jukka meni sillalle ensin, mutta peruutti sitten takaisin jalkojeni taakse. Olin niin ylpeä siitä kun se tuli perässäni, vaikka jalat kuulemma tutisivat ja Petra sanoi koiran selvästi jännittäneen kovin. Jonoa sillalla oli molemmin puolin. Jatkoimme kierrosta noin parin kilometrin verran kunnes nälkä ajoi meidät polulta hieman sivummalle ruuan laittoon. Paikka oli järven rannassa kalliolla ja siemailimme oluet ruuan valmistumista odotellessa. Alkoholia kokoa reissussa oli mukana muutenkin vain muutama tölkki, koska niiden kantaminen sinne sun tänne olisi ollut ihan järjetöntä.

Ruokana tänään oli makaroonivalmispusseja. Ne maistuivatkin todella hyville! Kello oli jo siinä kahden aikaan kun saimme tavarat jälleen pakatuiksi reppuun ja loput kolme kilometriä Ketunkierrosta saattoi alkaa. Maasto oli yllättävän raskasta varsinkin kun koko kropassa painoivat vielä edellisen päivän kilometrit. Reittikuvauksessa sanotaankin lenkin olevan keskivaativa. Katajavuorelle meidän piti kivuta liki 200 jyrkkää puuporrasta ja jälleen Jukka teki minut ylpeäksi, ei varmasti ollut helppo nousu sillekään! Jalat aivan maitohapoilla raahauduimme katselemaan hengästyttävää maisemaa Katajavuoren laelta.

3G5A8558
Katajavuori

Tämän jälkeen laskeuduimme ajoittain kivikkoista polkua Katajajärven äärelle ja siitä edelleen eteenpäin metsän vaihdellessa kuivan kangasmetsän ja sammalpäällysteisen vanhan kuusimetsän välillä. Matkan jatkuessa reitti muuttui hyvin kivikkoiseksi Terrivuoren juurella sen kohotessa jylhänä kalliovuorena Terrilahden rannalla. Määkijänniemessä reitti kulkee halki ennallistetun metsän aina Ketunlossille saakka. Lossi olikin jännä paikka jälleen meille kaikille. Väsymys oli todella uuvuttava ja paikalla oli paljon koiria, joille Jukan piti haukahdella. Lopulta ylitimme lossin (aivan vesiarajassa kulkeva köysillä vedettävä lautta) yhdessä toisen ison koiran kanssa, mutta Jukasta lossi oli niin jännittävä ettei se enää jaksanut välittää.  Lossilta takaisin parkkipaikalle matkaa oli noin puoli kilometriä.

3G5A8501

Kello oli noin puoli neljä kun lähdimme ajamaan takaisin kotiin päin, tällä kertaa Kouvolan kautta. Takana oli aivan huikea, mutta raskas seikkailu Repovedellä. Olin niin onnellinen kun vihdoinkin olin päässyt omin silmin näkemään paikat, joista olin lukenut ja kiipeilyä ajatellen mieleenpainuvin oli tietysti Olhava, jonne on pakko päästä pian uudelleen kiipeilyvermeiden ja kavereiden kanssa! Kiitos Petralle huikeasta seikkailusta ja kotipuolessa Merville ja Piialle koirien hoidosta!! Mieleenpainuvin Juhannus pitkään aikaan!

Lisää kuvia reissusta löytyy runsaasti facebook-sivultani

https://www.facebook.com/lifedreamvalokuvaus/

Eräpirkot Repovedellä, Juhannus osa I

Jo viimeisen vuoden olen haaveillut pääseväni käymään Repoveden kansallispuistossa sijaitsevalla Olhavan kiipeilykalliolla. Sen 50 metriä korkeat kalliot ovat suorastaan legendaariset kiipeilijöiden keskuudessa ja myös valokuvausta ajatellen paikka houkutti. Parhaan ystäväni Petran kanssa päätimme siis lähteä patikoimaan paikan päälle Juhannuksena verestääksemme samalla noin 22 vuoden takaisia telttailumuistojamme.

3G5A8450
Olhavan kiipeilykallio. Meidän teltta oli kallion päällä vasemmalla.

Kummallakaan meistä ei ollut aiempaa kokemusta retkikeittimen käytöstä, mutta syntymäpäivälahjaksi saamani Arctic Mate merkkinen keitin oli toivottu lahja juurikin tulevaa retkeilyharrastusta ajatellen. Teltan kokoamisestakaan minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta, mutta onneksi Petra tiesi edes suunnilleen mistä aloittaa. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt aikaisemmin Repovedellä. Mitenkään kokeneita eräkävijöitä emme siis ole, mutta molemmilla on hirmu määrä rohkeutta, uteliaisuutta ja tervettä selviytymishenkeä, joiden avulla arvelimme selviytyvämme 😀

3G5A8495
Jukka the Erämies. ❤

Etukäteen reissuun valmistauduin tutkimalla netistä kansallispuiston reittitarjontaa ja päätin, että perjantaina ajaisimme Saarijärven parkkikselle, kiertäisimme Olhavan lammen (4,5km Korpin kierros) ja yöpyisimme Olhavan vuoren paikkeilla. Lauantaina jatkaisimme matkaa takaisin parkkipaikalle ja ajaisimme autolla Lapinsalmen pysäköintialueelle, missä kiertäisimme vielä viiden kilometrin Ketunlenkin nähdäksemme kuuluisan Lapsinsalmen riippusillan ja muita kohteita. Minulla ei ollut aikaa koota telttaa etukäteen, tahi kokeilla retkikeitintä 😀 Youtubesta katselin pari videota ja soitin isälleni saadakseni telttaan suurpiirteiset ohjeet. Petran kanssa päätimme, että jonkninlaisen suojan teltasta saisimme varmasti aikaiseksi ja aivan paniikkitilanteessa voisimme aina yöpyä pakettiautossani 😀

Ei muuta kuin matkaan!! Minulla oli takana todella raskas viikko, koska olin maanantaina lopettanut minulle rakkaan Wilya-koirani ja juossut sen jälkeen ikään kuin muuta ajatelleekseni kiipeilytreeneissä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Perjantaina Juhannusaattona aloin sitten pakata kamoja ja totesin, että rinkasta tulisi painava kuin synti!! Ruokaa, vaatetta ja muuta kamaa oli varmasti viikon reissun verran, vaikka saimme käytettyä autoakin tankkauspisteenä. Onneksi ei ollut tarkoitus lähteä kuin vuorokauden mittaiselle reissulle 😀 😀

3G5A8370
Saarijärven pysäköintialueella- valmiina matkaan!

Vanha teltta painoi hurjasti, varmasti 6-8kg ja sen kantaminen muiden tarvikkeiden kanssa koitui melkein kohtalokseni. Vettä varasimme ekalle päivälle mukaan nelisen litraa. Otin koirani Jukan mukaan ja se sai kantaa vanhassa repussaan omat ruokansa ja kevyttä evästä meille. Koiran ottaminen mukaan mietitytti pitkään: hidastaisiko retkeilyyn tottumaton nuori uroskoira vauhtia, osaisiko se kulkea remmissä nätisti, tottuisiko nukkumaan teltassa ja jos sataisi, haluaisimmeko nukkua märän koiran kanssa? Lopulta päätin kuitenkin ottaa Jukan mukaan, koska tarkoitus on kuitenkin retkeillä koirien kanssa ja tässähän sitä sitten puolin ja toisin opitaan! Tämä oli hyvä ratkaisu, koska Jukka pärjäsi vallan upeasti reissussa!

Perjantaina hain ystäväni Petran kotoaan Matinkylästä ja sitten lähdettiin ajamaan reilua kahden tunnin matkaa Kouvolan kupeeseen Repovedelle. Ilmassa oli suurta juhlatunnelmaa! 😀 Navigaattori ohjasi ajamaan Lahden kautta ja pikkuteitä sompaillessa pohdimme mahtaisiko bensa riittää perille – ja sieltä pois. Perillä Saarijärven parkkiksella olikin todella paljon autoja! Niin paljon, että jouduimme jättämään auton tien varteen. Purkauduimme autosta, pakkasimme tavarat selkään ja niin patikointi saattoi alkaa! Onneksi nappasin kännykällä kuvan reitin kartasta, joka oli taulussa pysäköintialueella.

3G5A8406
Näkymät Olhavan vuorelta.

Reitti oli ensin leveää hiekkatietä ja naureskelimme kun jo kilometrin jälkeen Sukeltajannimellä oli telttaa pystyssä vieri vieressä ja ihmiset saapuivat sinne vetäen perässään leveitä kärryjä tavaroineen. Me jatkoimme kuitenkin matkaa kulkien Valkjärven rantaa myöden ja nousten sitten korkeammelle kohti Olhavan vuorta. Matkaa kaikkinensa tuli hiukan yli neljä kilometriä, mutta koska maasto oli suurimmaksi osaksi vaikeahkokulkuista nousua tuntui se varsin pitkältä. Kantamukset painoivat selässä melkoisesti ja hyttysiä oli joka paikassa! Arvioin oman rinkan kokonaispainoksi noin 20 kg, joten se kyllä tuntui selässä ja etureisissä.

Kallion laella törmäsimme ihmisiin ja kysyimme kuinka pitkä matka kiipeilykalliolle olisi. Tajusimme, että voisimme käydä purkamassa tavarat ja leiriytyä valmiiksi ja vasta sitten lähteä kiertämään lampea. Tämä tuntui todella hyvältä ajatukselta! Jatkoimme matkaa vielä noin 300 metriä kunnes päätimme leiriytyä ylös kallion päälle, mistä aukeni upeat maisemat Olhavan lammelle. Alhaalta kuului jo kiipeilijöiden ääniä. Kello oli noin puoli kahdeksan illalla kun ryhdyimme kokoamaan telttaa. Petran opastuksella saimme teltan tukikaaren pystyyn ja kerralla koko komeus nousikin helposti ylös. Ulkokankaan laitoimme vahingossa väärin päin, mutta todettiin, ettei se niin nökönuukaa ollut. Kun Petra tuskaili teltan katoksen kanssa nauroin, että tässä vaiheessa mokoma katos olisi jo turhaa hifistelyä. Avasimme oluet.

3G5A8403
Leiripaikka on löytynyt!

Jätimme suurimmat tavarat telttaan ja lähdimme alas lammelle katselemaan kiipeilijöiden leiriä ja kallion reittejä. Paikalla olikin hirmu määrä kiipeilijöitä! Telttoja oli vieri vieressä pitkin lammen rantaa varmasti 50-80kpl ja osalla oli riippumattojakin. Puiden väliin oli levitetty suuria sateensuojia ja porukkaa oli grillaamasssa leirinuotiolla. Paikalla oli ihmisiä ainakin Virosta, Saksasta ja Joensuusta 😀 Aikamme juteltuamme kiipeilijöiden kanssa päätimme jatkaa lammen kiertämistä. Onneksi merkittyä polkua ei  tuntunut löytyvän ja nälkä ajoi meidät kääntymään takaisin. Kello oli jo lähemmäs kymmenen. Vasta myöhemmin tajusimme, ettei Korpin kierrros varsinaisesti edes kiertänyt lammen rannassa, vaan paljon kauempana. Ei harmittanut yhtään, sillä jo tulomatkan patikointi oli ollut meille tarpeeksi raskas.

3G5A8423
Kiipeilijöiden majoitusaluetta.

Viimeisenä ponnistuksena nousimme takaisin ylös Olhavan vuorelle. Kyseessä on jyrkkä juurikkoinen mäki, ja vaikka selässä ei enää ollut telttaa tai makuupusseja jouduimme pitämään monta levähdystaukoa. Ylhäällä aloin heti rakentaa meille keittiötä ja valmistauduin sytyttämään elämäni ensimmäistä kertaa retkikeittimen spriin. 😀 Se sujuikin paljon helpommin kuin kuvittelin, ei leimahdusta, ei edes pientä räjähdystä! Petran tuoma paella valmistui noin puolessa tunnissa. Illan myötä hyttysetkin kaikkosivat ja kallion laella oli mukavaa turista kuulumisia. Jukka jyysti mukanaan kantamaansa luuta onnellisena. Kun päivän aikana kertynyt hiki kuivui, minulle tuli hieman kylmä, mutta Petran yllärinä tuomat viski lämmitti 😀

3G5A8466
Juhannusaaton retkikeittiö.

3G5A8470Puoli yhden aikaan painuimme sisälle telttaan, missä oli mukavan tyyntä ja lämmintä. Jukka päivästä väsyneenä sammui kuin saunalyhty. Se rakastaa nukkua vieressä, joten ei osannut oikein päättää työntäisikö hanurinsa minun kainalooni vai kuononsa Petran kaulalle. Olimme varsin ylpeitä itsestämme!! Olimme onnistuneet löytämään perille, kokoamaan teltan ja valmistamaan lämmintä ruokaa. Ensimmäisen päivän seikkailut onnistuneesti paketissa!!

Seikkailu jatkuu Eräpirkot Repovedellä, Juhannus osa II toisessa osassa!

 

Vaisakon kevät osa I

3G5A5992Koska torstain kiipeilytreenit peruuntuivat kaverin sairastumisen vuoksi, päätin käyttää hienon ilman hyväkseni ja lähteä Vaisakon luonnonsuojelualueelle Halikkoon. Paikka on minulle entuudestaan tuttu ja sellainen vakiomesta silloin kun haluan nauttia luonnon hiljaisuudesta ja lyhyestä viitisen kilsan patikkaretkestä. Myös blogista löytyy juttua ja kuvia aikaisemmilta kerroilta vaikkapa retkeily-linkin alta.

Mukaani otin tällä kertaa Wilyan ja ystäväni koirineen 🙂 Meillä olikin mukava päivä turisten ja eväitäkin pysähdyttiin kallion reunalle syömään. Wilya oli niin onnellinen kun pääsi välillä uusiin ympyröihin lenkille. 🙂

Luonto on vielä vaiheessa, mutta päätin palata kameran kanssa tänne uudestaan noin kuukauden kuluttua, jolloin kevätkukat ovat parhaassa loistossa! Vanhat, upeat pyökki- ja tammipuut ovat vuodenajasta huolimatta upeaa katseltavaa ja kyllä siellä aurinkoisilla rinteillä jo sinivuokkojakin oli runsain mitoin kasvamassa. Suosittelen paikkaan tutustumista, ehdottomasti yksi Salon alueen helmiä!

Pitkänmatkan kävely: 16km aikaan 2h ja 45min

Lähdimme eilen lauantaina Wilyan kanssa kiertämään pitkästä aikaa Kavastontien lenkkiä. Omasta pihasta pääsemme kävelemään erilaisia lenkkejä aina neljästä kilometristä 40 kilsaan (jota tosin ei olla kävelty kuin kerran, loppukesästä 2015), mutta tämä lenkki on ollut nyt vähän aikaa tauolla. Koko matka nimittäin on maantien reunaa ja osuuksiltaan suurimmaksi osaksi keskellä viimaisia peltoja.

20170304_1245371Aikataulutkaan eivät tuntuneet olevan meidän puolella, koska vaikka heräsin lauantaina tuttuun tapaan heti seitsemän jälkeen – ilman herätyskelloa! – niin syötyäni maittavan aamupalan eli lautasellisen kaurapuuroa, kananmunan, kupin teetä ja vitamiinit alkoikin uudestaan nukuttaa niin, että nukahdin olkkarin sohvalle ja heräsin vasta 12 aikaan! :O Vähän oli pää sekaisin, että kuinkas tässä näin kävikään 😀 Nukkuminen teki kuitenkin hyvää ja tuli varmasti tarpeeseen, koska kulunut viikko on treenien osalta ollut aika rankka. Ei muuta kuin uusin voimin tien päälle Wilyan kanssa!

Pakkasin mukaani rinkkaan 60metrisen kiipeilyköyteni painoksi (n.5kg) ja evääksi pähkinöitä, litran vettä, teetä ja voisilmäpullat meille molemmille 🙂 Lenkki on meille tuttu, eikä edes kovin pitkä meidän mittapuulla, mutta rinkan myötä hommassa oli ihan eri fiilis. Painon halusin selkään ihan treenin vuoksi, mikään pakkohan ei olisi ollut kantaa n.7kg painoa selässä. Tarkoituksena kuitenkin on retkeillä ensi kesänä ja tulevaisuudessa, joten parempi on totutella rinkan painoon ja matkoihin jo hyvissä ajoin. Tiesin, että peltojen keskellä tuulee, joten valitsin tuulta pitävät haltin pöksyt, joiden alle laitoin urheilutrikoot. Tuulta pitävän takin alla minulla oli vain yksi pitkähihainen urheilupaita. Pipon otin huivin lisäksi varmuuden vuoksi taskuun ja jalkaan ihan tavalliset lenkkarit. Vaelluskengät on näillä lenkeillä aivan liian kömpelöt ja raskaat, joten lenkkarit ovat minulla paras valinta. Liukasta toki oli paikoitellen, mutta tien reuna oli onneksi suuurimmaksi osaksi sula.

20170304_125727

Lähdimme liikkeelle klo 12.30 ja ensimmäinen osuus Kavastontien päähän Salo-Inkoo tielle on 7,5km. Matka taittui mukavasti musiikkia spotifystä kuunnellen. Ensimmäisen neljän kilsan jälkeen selkä oli rinkan alla jo hiestä märkä. 🙂 Ensimmäinen levähdystauko Kavastontien päässä, vähän pähkinää ja vettä. Aikaa kulunut tunti. Oli niinkin positiivinen fiilis, että ehkä tästä voisi vielä jatkaa lenkkiä 22km kokonaisuuteen. Sitten jatkettiin Toijaan ja siitä takaisin Suomusjärventielle, josta 7,5km kotiin.

20170304_133105Toinen, vähän isompi levähdystauko pidettiin klo 14.30 n. 12km kohdalla, jolloin join teetä ja syötiin Wilyan kanssa pullat. Meille matka oli lyhyt ja tällaiset eväät oli aika hauska idea, yleensä painetaan vaan menemään eikä juuri vesi- tai pissataukoa pidempiä breikkejä oteta. Peltojen yli tuuli niin, että sormet oli nopeasti ihan jäässä. Tässä vaiheessa jo tiesin, että 16km jäisi meidän tämän päivän matkan pituudeksi. Rinkka alkoi painaa vikoilla kilometreillä jo alaselkää ja lonkkia. Lisäksi oikean käden olkapää alkoi jotenkin jomotella rinkan pehmusteen alla.

Kotiin saavuttiin klo 15.15. Ei mikään tappotahti, mutta ei huonokaan ajatellen painoa, jota samalla kannoin. Tavoitteena tälle keväälle kiertää Aneriojärven lenkki 25km, joten seuraavaksi rinkan kanssa pitää päästä se 22km. Kävelykunto on meillä molemmilla aika huono, mutta jospa se tästä nyt taas lähtisi käyntiin!