Aivojen rakenne & eläinten tunteet

”Mielihyvän tuntemukset voivat jatkua pitkään tuottamatta masennusta, ne päinvastoin kiihottavat koko elimistöä pontevampaan toimintaan. Tästä seuraa, että useimmat tai kaikkikin tuntevat olennot ovat kehittyneet luonnonvalinnassa siten, että miellyttävät tuntemukset johtavat niiden normaalia toimintaa. Näemme tämän ponnistelun tuottamasta mielihyvästä, vaikka ruumiillinen tai sielullinen ponnistus toisinaan olisi suurikin, päivittäisten aterioidemme nautinnosta sekä erityisesti siitä ilosta, jonka saamme hyvästä seurasta ja perheemme rakkaudesta.”

Charles Darwin kirjassaan Tunteiden ilmaisu ihmisillä ja eläimillä.

img_0665Eläimen aivojen rakenteen ja toiminnan ymmärtäminen antaa valaisevia näkökulmia sen käyttäytymiseen, koska käyttäytyminen lähtee siitä, mitä tuntemuksia eläin missäkin tilanteessa kokee, eli siihen mitä aivoissa tapahtuu.

Aivojen rakenne selittää myös eri eläinlajien välisiä eroja. Esim. kissan aivoissa kolmiulotteisen tilan hahmottamiseen liittyvät alueet ovat kehittyneempiä kuin koiran, mistä seuraa mm. että paikkojen tuttuudella tai vieraudella on suurempi merkitys kissalle kuin koiralle. Sosiaalisiin suhteisiin liittyvät aivoalueet ovat koiralla, ja kaikilla laumaeläimillä, kehittyneempiä kuin kissalla, mistä seuraa mm. että oman perheen jäsenten läsnäololla on suurempi merkitys koiran turvallisuudentunteelle kuin kissan.

Aivojen rakenteesta löytyvät myös syyt koiran ja suden eroihin: suurin ero seuraa koiran aivojen suhteessa paljon pienemmästä koosta ja siihen kytkettävästä monien käyttäytymismuotojen jäämisestä sudenpennun asteelle.

img_0152On monia asioita, joissa kaikkien nisäkkäiden, myös ihmisen, aivot ovat hyvin samankaltaiset. Fyysiset tuntemukset, kuten kylläisyys tai kipu ovat kaikilla nisäkkäillä samantapaisia. Tunteita eli emootioita on tutkittu lyhyemmän aikaa, mutta niistäkin perustunteet eli ilo, suru, aggressio, näyttäisivät olevan koirilla ja muilla nisäkkäillä vastaavat kuin meillä. Samanlaisuuden syy näkyy aivoissa: pelkoon, helpotukseen jne liittyvät hermoradat ja niiden toiminnat ovat varsin samanlaiset kaikilla nisäkkäillä.

Muut tunteet ovat mainittujen perustunteiden yhdistelmiä, jotkin yksinkertaisempia kuten huolestuminen ja jotkin monimutkaisempia kuten syyllisyydentunto. Tässä vaiheessa tullaan alueelle, jossa koiran ja ihmisen erot alkavat.

Kukaanhan ei kiellä, etteikö eläimillä olisi tunteita. Jos kysyt keneltä tahansa koiran omistajalta asiaa, vastaus on varma kyllä. Mutta sitten kun mennään hetkiin ja tilanteisiin onkin paljon vaikeampaa määrittää MITÄ eläin milloinkin ajattelee ja -niin- tuntee. Tieteelliset tutkimukset evoluution, kognitiivisen etologian ja sosiaalisen neurotieteen saralla tukevat näkemystä, jonka mukaan lukuisilla ja erilaisilla eläimillä on rikas ja syvällinen tunne-elämä. Tunteet ovat kehittyneet ns. sosiaaliseksi liima-aineeksi, joka sitoo ja pitää eläimet yhdessä.

fb_img_1547329059007

Sosiaalinen oppimiskyky ja yhteistyöhalukkuus ovat olleet ominaisuuksia, jotka ovat edistäneet lajin menestymistä evoluutiossa. Jotta eläin kykenisi toimimaan laumassa, sen pitää olla tietoinen itsestään ja teoistaan. Tunteet toimivat jonkinlaisena työkaluna sosiaalisessa kanssakäymisessä, ne auttavat käytöksen hallinnassa. Jakaessaan elintilansa ihmisen kanssa koira on sisäistänyt monia ihmiselle ominaisia toimintamalleja. Eläinten sosiaaliset ja kognitiiviset taidot tulevat esiin muun muassa pyrkimyksessä vuorovaikutukseen, mutta myös kiintymyksessä ja lojaaliudessa.

Suurimmat erot nisäkkäiden aivotoiminnassa liittyvät tietoisuuden tasoihin, mistä seuraa eroja myös siinä, millaisia tunteita minkäkin lajin on mahdollista kokea. Yleisin koirien tunteiden väärintulkinta on koiran huolestuneisuuden tai hermostuneisuuden tulkitseminen niin, että koira tuntee syyllisyyttä tai häpeää aikaisemmasta teostaan. Huolestumiseen ja hermostumiseen koira kykenee, koska niihin riittää kyky tuntea pelkoa ja käsittää mahdollinen vaaran olemassaolo. Syyllisyyden tai häpeän tunteminen sen sijaan edellyttäisi kahta asiaa, joita koiralla ei ole: mielen teoriaa eli kykyä ymmärtää mitä toinen yksilö ko tilanteessa ajattelee, sekä kehittyneempää ajantajua kuin koiran aivot antavat mahdollisuutta.

3G5A6315Aivojen rakenteesta löytyy myös selitys sille, että koiran ja ihmisen kyky itsehillintään ovat erilaisia: ne perustuvat osaksi eri asioihin. Koirakin voi oppia itsehillintää, ja sitä kannattaakin koiran kanssa harjoitella, mutta sen onnistuminen perustuu osaksi vaihtoehtoisten, palkitsevampien toimintatapojen oppimiseen esim. koiran voi johdatella oppimaan kokemuksesta, että jos toisen koiran lähestyminen saa sen tuntemaan olonsa huolestuneeksi, sen ohittaminen ääneti johtaa miellyttävämpiin seuraamuksiin kuin haukkuminen) kun toiminaan tietoiseen suunnitteluun.

Syy tähän on se, että aivojen otsalohko, jossa tapahtuu omien tunnetilojen ja tekojen tietoinen säätely, on ihmisellä paljon suurempi kuin koiralla. Tunteisiin vaikuttavat aivojen osat, kuten mantelitumake ovat sen sijaan hyvin kehittyneet niin koiralla kuin muillakin nisäkkäillä. Ihmiseen verrattuja koira onkin paljon suuremmassa määrin tunteidensa eikä järkensä ohjauksessa.

3G5A0241 (800x516)Tietoisuutta on useita tasoja, ja koko tietoisuuden tutkimus on vielä voimakkaassa muuttumistilassa, tiedeyhteisön sisälläkin näkemykset eläinten tietoisuudesta vaihtelevat. MM siitä kuitenkin ollaan aika yksimielisiä, että tietoisuuden kehittynein taso eli itsetietoisuus – se, että pystyy mielessään katsomaan itseään “ulkopuolelta” ja ymmärtää olevansa yksi erillinen yksilö siinä missä muutkin yksilöt edellyttää suurta otsalohkoa. Itsetietoisuutta on mitattu peilitestillä: jossa katsotaan pystyykö eläin ymmärtämään peilikuvan esittävän sitä itseään: todisteeksi käy, että eläin hoksaa oma-aloitteisesti käyttää peiliä välineenä sellaisten ruumiinosiensa tarkastamiseen, joita se ei mutten itse näe. Vain ihmisapinat, delfiinit ja norsut ovat läpäisseet testin. Koira kuten monet muutkin nisäkkäät tottuu kyllä olemaan piittaamatta omasta peilikuvastaan, mutta tiettävästi ei ymmärrä, että peilikuva esittää sitä itseään.

Kaso youtuben linkki peilitestistä simpansseilla Video

Nykytiedon mukaan koira ei myöskään pysty asettumaan mielessään toisen asemaan kuten ihminen, eli siltä puuttuu mielen teoria – kyky mieltää, että toinen ajattelee eri tavalla kuin itse. Alempia tietoisuuden tasoja koirilla kuitenkin oletetaan olevan mm ongelmaratkaisussa tarvittavia. Eräs mahdollisuus, jota ei ole vielä tutkittu tarkemmin, on että koiran ja monien muiden nisäkkäiden tietoisuuden taso vaihtelee ja on korkeimmillaan uusien ongelmatilanteiden ratkaisemisen aikana.

3G5A0110Tunteen ajatteleminen ja tiedostaminen mahdollistaa joustavuuden siinä reaktiossa, jonka eläin viestittää toiselle vaihtuvissa tilanteissa. Mikä käytös olisi kaikkein paras missäkin tilanteessa: alistuu, hyökkää, ottaa kontaktia.. Joskus, jos joku häiritsee sinua, on parempi vain kävellä pois tilanteesta ja toisessa tilanteessa taas tällainen käytös saattaa aiheuttaa vieläkin pahemman reaktion – riippuen siitä kuka tämä ihminen on ja millaisia seurauksia pelkäät. Vaikkakin suurin osa tunnepohjaisista reaktioista syntyy alitajunnassa – ne siis ilmestyvät ajattelematta – me opimme yrittämään ajatella ennen kuin toimimme. Ajattelu mahdollistaa meille nähdä asioiden syy- ja seuraussuhteita tunteiden saralla. Tämä puolestaan mahdollistaa joustavuutta käytöksessämme niin että, riippuen sosiaalisesta tilanteesta, me aina toimimme oikein.

Eläinten tietoisuuden tutkimisen ja mittaamisen ongelmilla on ollut huomattavan vakavat seuraukset aikamme vallitsevalle eläinkäsitykselle. Siitä, että eläinten tietoisuus on ollut niin vaikea tutkimuskohde, on tehty radikaali päätelmä, ettei sellaista ilmiötä kuin eläinten tietoisuus ole olemassakaan. Tosiasiassa monet ainoastaan inhimillisinä pitämämme ominaisuudet ovat osoittautuneet myös monien eläinten ominaisuuksiksi. Sellaisia ihmislajin ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka kaikilta muilta lajeilta puuttuisivat, ei juurikaan ole löytynyt.

3G5A1242

Yllämainitun peilitestin lisäksi tiede on paljastanut miten vanhat uskomukset ihmisten paremmuudesta yksi toisensa jälkeen murenevat. Aivojemme koko ja sisältö ei ole ykinoikeus vain meille. Jos nisäkkäiden aivojen samankaltaisuudet kielivät samanlaisista tehtävistä, mitä merkitsee vaikkapa se, että valailla on paljon isommat, monimutkaisemmat ja syvemmin uurtuneet aivot kuin ihmisillä. Muutama vuosi sitten valailta löydettiin aivoista erityisiä sukkulasoluja, joita on aiemmin kuviteltu olevan vain ihmisillä ja ihmisapinoilla. Niiden on ajateltu olevan yhteydessä tunne-elämään ja sosiaaliseen kanssakäymiseen käyttämiemme aivojen osien kanssa, ja tällä perusteella voitaisiin siis ajatella, että valailla on hyvin kehittynyt sosiaalinen äly, kenties parempi kuin ihmisellä.

Emme ole kädentaidoissa ainutlaatuisia, vaikkakin peukalon kehittyminen voi hyvinkin olla avain ihmisen luomakunnan nykyiseen herruuteen. Monet nisäkäslajit käyttävät työkaluja apunaan ja suunnittelevat niiden käytön jopa etukäteen. Esim. uudenkaledonianvaris kykenee tekemään oksista koukkuja, joilla se nokkansa avulla onkii toukkia esiin koloistaan. Myös kielelliset kykymme on viime vuosina asetettu kyseenalaisiksi, sillä on löydetty ratkaisevia todisteita siitä, että esim. delfiineillä on hyvinkin laaja ja moninainen sanavarasto. Simpanssit ovat oppineet jopa yli 150 eri viittomaa, joita ne käyttävät keskusteluun hoitajiensa kanssa. Papukaija Alex osasi yli 150 englanninkielistä sanaa, ymmärsi kouluttajansa puhetta ja osasi vastata heille oikein. Valitettavasti eläinten omia kieliä on tutkittu vähemmän. Sellaiset uranuurtajat kuten Jane Goodall simpansseilla, Sveitsiläiset eläintieteilijät Peter Enggist-Düblin ja Ueli Pfister variksilla sekä yli 20 vuotta merinisäkkäiden tutkimusta tutkinut Brenda McCowan ovat tutkimuksillaan osoittaneet, että eläimillä on myös keskenään varsin laajoja ja monivivahteisia kieliä, aivan kuin meilläkin.

3G5A0140Oikea kysymys ei olekaan se, miten muka virheellisesti inhimillistämme eläimiä vaan kysymys: Kuinka inhimillisiä eläimet lopulta ovatkaan? Ihmisen ja eläinten eroavaisuuksien ylikorostamisen sijasta pitäisi kiinnittää huomiota samuuksiin, siihen, miten samanlaisia kaikki nisäkkäät, ihminen mukaan lukien, ovat.  Jaamme eläinten kanssa samat fysiologiset prosessit. Ihmisillä käytettävät särkylääkkeet on kehitetty eläinkokein juuri syystä, että eläimet kokevat kipua ja tuskaa yhtälailla kuin ihmisetkin. Mutta miksi eläimen kipu ja kärsimys olisi silloin vähempiarvoista kuin ihmisen? Jos olemme eläinten kanssa fysiologisesti samoin rakentuneita, miten psyykemme voisi olla täysin erilainen kuin kaikilla muilla eläimillä?

Alla on kaksi linkkiä videoihin, joissa haastatellaan Mark Bekoffia, The Emotional Lives of Animals- kirjan kirjoittajaa. Mielenkiintoista asiaa, joista suuresta osasta olen samaa mieltä.

Video 1
Video 2

Lähteet:

Turha ylvästellä taidoilla! Jussi Viitala, Tiede lehti 3/21010

Koiran etologiaa luento, Helena Telkänranta 2010

Emme ole yksin, Helena Telkänranta Tiede-lehti 6/2004
Tunturisusi, Leena Vilkka FT, ympäristöfilosofian dosentti
Mark Bekoff, The Emotional Lives of Animals
Roger Abrantes, The Evolution of Canine Social Behavior

Etologia eli eläinten käyttäytymistiede

Etologia eli eläinten käyttäytymistiede

Eläinten käyttäytymistä tutkiva tieteenala on etologia eli eläinpsykologia. Aihe on erittäin rakas minulle, sillä jo lukiossa koin suurta kiinnostusta sitä kohtaan. Silloinen elämäntilanne oli kuitenkin sellainen, ettei opiskelut johtaneet yliopistoon vaan paljon maanläheisempään ammattiin. Lähihoitajana olen kuitenkin pohtinut paljon ihmisten käyttäytymistä arjen tilanteissa. Nyt myöhemmin olen jälleen innostunut eläinten käyttäytymisestä ja varsinkin koirien sosiaalisesta käyttäytymisestä keskenään. Mitä enemmän opin sitä innostuneemmaksi muutun. Suosittelen kaikille asiaan paneutumista! 🙂

1998 ilmestyneessä lukion biologian kirjassani kirjoitetaan näin: ”Synnynnäiset eli perityt vietit ja vaistot määräävät suurelta osalta sen, miten eläin toimii. Mitä alhaisemmalla kehitystasolla eläin on, sitä enemmän pelkkä perimä ohjaa sen käyttäytymistä. Oppiminen voi kuitenkin täydentää perittyä käyttäytymistä ja mahdollistaa siten eläimen sopeutumisen muuttuviin oloihin.” Nykyään tieteessä ei enää käytetä sanoja vietti tai vaisto, sillä ne sellaisenaan ovat aivan liian laajoja käsitteitä eivätkä anna juurikaan avaimia käytöksen purkamiseen. Esimerkiksi metsästyskoirilla esiintyvää metsästysviettiä  joko A) on tai B) ei ole. Tosiasiassa metsästykseen liittyvät liikemallit ovat monen asian summa, jotka koostuvat sekä synnynnäisistä, että opituista osista.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tieteelliset tutkimukset evoluution, kognitiivisen etologian ja sosiaalisen neurotieteen saralla ovat harpanneet aimo harppauksia eteenpäin. Saamme jatkuvasti lisää tietoa siitä, mitä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä meillä ja muilla eliölajeilla on. Eläinten käyttäytyminen on sitä samankaltaisempaa kuin mitä läheisempää sukulaisuutta ne toisilleen ovat. Tästä syystä myös evoluutio vaikuttaa käyttäytymiseen. Esimerkiksi koiran käyttäytymisessä on vielä paljon samoja piirteitä kuin sen esi-isän suden käyttäytymisessä tai ihminen voi tunnistaa tuttuja eleitä myös ihmisapinoilla. On myös paljon käyttäytymismalleja, joita siirtyy sukupolvelta toiselle oppimisen ja matkimisen kautta, mutta tämäkään ei olisi mahdollista ilman tiettyä perinnöllisesti määräytynyttä hermoston tasoa.

Ehdottomat refleksit eli heijasteet ovat periytyviä ja tapahtuvat aistinsolujen ärtyessä. Ne muodostavat perustan elintoiminnoille. Synnynnäiset käyttäytymismallit saattavat laukaista pitkiäkin liikemalleja, jotka saavat uusia ja taas uusia ärsykkeitä esimerkiksi ympäristöstä. Usein tällaiset mallit voivat muodostua tunnusomaisiksi lajille samoin kuin väritys tai rakennepiirteet. Linnuilla ruuan kerjääminen ja syöttäminen ovat synnynnäisiä toimintoja, jotka laukaisee aistiärsyke emolinnusta tai avonaisesta kidasta. Tällaisen synnynnäisen käyttäytymismallin käynnistävää ulkoista tekijää kutsutaan avainärsykkeeksi. Usein ärsyke voi olla valo, ääni, värikuvio jne. Esimerkiksi keväällä valo laukaisee linnulla käyttäytymismallin, joka käskee sitä hakemaan keppejä. Oikean muotoinen keppi puolestaan toimii ärsykkeenä poimia juuri sen mittaisia keppejä, kasa keppejä toimii ärsykkeenä muodostaa niistä pesä jne.

Monet synnynnäiset käyttäytymismallit edellyttävät, että eläin on juuri oikeassa fysiologisessa tilassa, jotta ärsykkeet toimivat. Esimerkiksi lisääntymiskäyttäytyminen käynnistyy useilla eläimillä keväällä päivän pitenemisen myötä. Kun sisäinen vire eläimellä kasvaa, se alkaa hakeutua tilanteisiin, joissa sen pääsee toteuttamaan ”sisäistä kutsuaan”. Tällaiset käyttäytymismallit ovat hankalia muuttaa ja niitä on vaikeaa kitkeä pois. Eläimet tekevätkin paljon virheitä ihmisten valmistamissa ”luonnottomissa” tilanteissa. Esimerkiksi koira saattaa pyöriä matolla ennen nukkumaanmenoa, aivan kuin se tekisi heinikossa tai se piilottaa luunsa sohvatyynyjen alle.

Sosiaalinen käyttäytyminen eläimillä on lajikohtaisesti hyvinkin erilaista. On olemassa lajeja, joissa yksilöt eivät kohtaa kuin silloin kun on aika lisääntyä ja toisaalta suurissakin laumoissa tai parvissa eläviä lajeja. Yhdyskunnastaan eristetty mehiläinen kuolee nopeasti, eikä yksinkertaisesi pysty elämään yksin. Monille eläimille joutuminen pois tutusta ympäristöstä ja sosiaalisesta ryhmästä aiheuttaa helposti vakavia häiriöitä. Eläimet viestivät toisilleen signaalein, jotka merkitsevät samaa kaikille lajin edustajille. Ne toimivat ärsykkeinä, jotka aiheuttavat toiminnon toisessa yksilössä. Signaalille on tunnusomaista, että se on selvästi havaittava, yksinkertainen ja lajille ominainen. Hermoston ja aistien kehitystasosta riippuu kuinka monipuolisesti eläin kykenee omaksumaan ja käyttämään signaaleja.

Lisääntymiseen liittyvien käyttäytymismallien tehtävänä on saattaa eri sukupuolta olevat yksilöt fysiologisesti siihen tilaan, että parittelu on mahdollinen. Yleensä yksi kriteeri lajin olemassa ololle on juurikin se, että sen yksilöt voivat lisääntyä vain keskenään. Mm. koira kykenee lisääntymään kuitenkin kaikkien koiraeläinten kanssa, mikä on johtanut tieteellisen dilemmaan: onko kyseessä yksi laji, vai monta? Koiran lisääntymiskäyttäytyminen on jo sinällään mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä usein astutustilanteissa varsinainen kosiskelu jää hyvin vähäiseksi ja jos astuminen ei onnistu, syitä lähdetään etsimään ensin jostakin muualta kuin lisääntymiskäyttäytymisestä.

Useimpia parvina tai laumoina eläviä eläimiä yhdistää sosiaalinen arvojärjestys, jota on tutkittu paljonkin erilaisissa elinympäristöissä. Arvojärjestys edellyttää, että yksilöt tuntevat toisensa. Se on muuttuva sillä siihen vaikuttaa mm. ympäristö. Hierarkiassa yksilön asemaan vaikuttavat ikä, koko ja sukupuoli. Myös henkiset tekijät voivat vaikuttaa eläimen asemaan laumassa. Jonkinlainen hierarkia on tärkeää lauman selviytymiselle, sillä silloin energiaa vapautuu muuhun toimintaan. Monia virheellisiä käsityksiä esimerkiksi susien käyttäytymisestä on saatu, kun eläimiä on tutkittu ahtaissa eläintarhaoloissa. Sittemmin uudet tutkimukset ovat osoittaneet susien laumahierarkian olevan paljon oletetumpia ”vapaampi”.

Eläinten monipuolisesta sosiaalisesta käyttäytymisestä suurin osa ei ole synnynnäistä, vaan niillä on aivoissaan rakentunut malli omaksua oppimaansa, mikäli ne elävät oman eläinlajinsa parissa. Sosiaalinen käyttäytyminen muodostuu yksilön vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Oppimisen merkitys onkin nykytutkimusten mukaan yhä suurempi eläinten käyttäytymisessä. Aivoissa vain osa viesteistä on valmiiksi ”ohjelmoituina”, suurin osa viestintäkeinoista on vain valmiuksina, jotka tulee ottaa käyttöön oppimalla. Tästä syystä ilman koirakontakteja kasvanut pentu ei välttämättä kykene kommunikoimaan kunnolla koirien kanssa aikuisenakaan.

Sen lisäksi, että eläinten käyttäytymistä määrittelevät paitsi synnynnäiset tekijät, on siis oppimisella yhä suurempi merkitys. Kalanpoikaset, jotka kasvavat erityisissä kasvattamoissa, eivät opi varomaan petokaloja samoin kuin vapaana eläneet sukulaisena. Kun vanhemmat eivät pääse varoittamaan tietyssä ikävaiheessa poikasiaan, ei jälkikasvulla ilmene ns. luontaista pelkoa petoja vastaan. Tästä syystä esim. ihminen ei ole variksenpoikasille vaaratekijä, jos eläin on vangittu jo poikasena. Samoin eri eläinlajeille on siirtynyt tieto eri työvälineiden käytöstä.

Itse kiinnostuin tästä aiheesta luettuani Helena Telkänrannan artikkelin eläinten oppimisesta oivaltaen. Perinteisesti hangella myyrää metsästävää kettua pidämme vaistojensa ohjaamana ”automaattina”, mutta todellisuudessa tuo käyttäytymismalli on paljon monivivahteisempi. Petoeläinten tapaan myös ketulla on synnynnäinen, geeneissä ohjattu tarve jahdata liikkuvaa. Viehtymys, tällaisen tarpeen purkaminen, hioutuu varsinaiseksi taidoksi saalistaa vasta harjoittelun, lukuisten yritysten ja erehdysten kautta. Näin tapahtuvat myös koirilla erilaiset metsästykseen liittyvät liikemallit.

Oppimista tapahtuu eri muodoissa, esimerkiksi hitaasti totutellen tai oivaltaen ja nopeasti. Pitkään on mielletty viimeisen olevan vain ihmisen ja korkeintaan ihmisapinoiden yksinoikeus, mutta näitä luuloja ollaan murtamassa kaiken aikaa. Oppivaisinkaan eläin ei kuitenkaan opi mitä tahansa. Geenit määrittelevät sen haarukan, jonka asteikolla eläin kykenee toimimaan. Esimerkiksi koiralle on suhteellisen helppo opettaa nostamaan videokasetti suuhunsa ja työntämään se VHS laitteeseen, mutta saman tekeminen tassuilla olisi jo erittäin vaikea temppu. Päin vastoin simpanssi puolestaan toimisi mieluummin käsillään kuin suullaan.

Oppiminen liittyy siis saumattomasti käyttäytymiseen ja siihen, millaisiksi miellämme eläimet. Eräitä aiheeseen liittyviä osa-alueita on alettu tutkia vasta vastikään ja aina löytyy lisää löydettävää! Esimerkin ketun tavoin muita luonnonvaraisten eläinten tapoja on alettu tutkia todenteolla aivan viime aikoina. Myös kalojen parvirakenteita tutkittaessa on huomattu, että niissä on selvä sosiaalinen rakenne. Parven jäsenet oppivat tuntemaan toisensa ja oppivat esimerkiksi seuraamalla toistensa reaktioita. Tutkijat uskovat, että lähivuosikymmeninä saamme paljon uusia löytöjä aiheen saralta.

Lähteet:

Eläimetkin oppivat oivaltaen, Helena Telkänranta, tiede lehti 1/2005 www

Koiran etologia, luento Helena Telkänranta 2010

Koulun biologia, Lukio 2: Perinnöllisyys ja evoluutio, Johan Tast, Heikki Tyrväinen, Teuvo Nyberg, Matti Leinonen

Roger Abrantes, The Evolution of Canine Social Behavior

Evoluutio ja luonnonvalinta

IMG_20181224_152320_074Ihmiset ovat jo aikojen alusta pohtineet löytämiensä fossiilien alkuperää. Niitä on pidetty luonnonoikkuina tai niillä on selitetty kaikenlaisia teorioita, kuten vedenpaisumusta. Lopulta ne kuitenkin varmistuivat muinoin eläneiden kasvien ja eläinten jäänteiksi. Fossiilien avulla on saatu selville, ettei nykyisistä lajeista läheskään kaikki ole olleet aina olemassa ja toisaalta myös se, että maan kamaralla on ollut sellaisiakin olentoja, joita emme ole koskaan nähneet.

Tieteellisen nimityksen evoluutiolle kehitti brittiläinen Charles Darwin (12.2.1809-19.4.1882), jonka syntymää juhlittiin suurin menoin tiedeväen joukossa vuonna 2009. Darwinin vuonna 1859 julkaistussa kirjassa Lajien synty (The Origin of Species) tuli valtava menestys. Pitkän taustatyön jälkeen Darwin saattoi esittää, millä tavoin eliöt kehittyivät pitkien aikojen kuluessa sopeutumaan ympäristöönsä luonnonvalinnan kautta. Teos muutti perinpohjaisesti siihenastiset tieteelliset käsitykset luonnontieteiden, yhteiskunnallisten ja uskonnollisten ajatusten saralla sekä loi perustan nykyiselle modernille biologialle.

Fossiilien lisäksi monet muutkin seikat tukevat eliölajien kehitystä. Kun vertaillaan nykyisten eliölajien anatomiaa voi huomata, että vaikkapa selkärankaisten eläinten raajat ovat hyvin samankaltaisia, vaikka niiden yksityiskohdat voivatkin olla elintapojen vuoksi kehittyneet erilaisiksi. Darwin kehittelikin erityisen päätelmäketjun evoluutioon johtavista tekijöistä:

1. Eliöt lisääntyvät usein liian paljon suhteessa elinympäristöönsä, jolloin rajoittavaksi tekijäksi populaatioille usein muodostuu ravinnon laatu ja saanti

2. Runsas lisääntyminen johtaa olemassaolokamppailun, mistä johtuu runsas kuolleisuus jo ennen lisääntymisikää

3. Saman lajin sisällä on eroja, eli yksilöt ovat erilaisia. Tällainen muuntelu on tärkeää evoluution kannalta, sillä se mahdollistaa lajin jatkuvuuden mikäli ominaisuus siirtyy vanhemmilta jälkeläisiin

4. Luonnonvalinta karsii huonot yksilöt tai niiden jälkeläiset jäävät muuten lukumäärältään pieniksi. Tällä tavoin vain olosuhteisiin parhaiten sopivat ominaisuudet vahvistuvat ja niiden kantajat jatkavat sukua.

3G5A6198Luonnonvalinnasta kiisteltiin kauan ja monia tärkeitä tutkimuksia jäi aikanaan Darwinin teorian jalkoihin. Biologian tutkimus on täydentänyt evoluutioteoriaa ja nykyään puhutaankin usein synteettisestä evoluutioteoriasta kuvaamaan vallitsevaa käsitystä. Perustana toimivat populaatio ja siinä tapahtuvat muutokset. Tämä tarkempi tieto 1930-1960 luvulla loi pohjan nykyiselle teorialle, jonka mukaan evoluutio on populaation geenien ja alleelien hidasta muuttumista. Perusidea on edelleen sama kuin Darwinin aikoihin – luonnonvalinta tapahtuu suosimalla niitä yksilöitä, joiden ominaisuudet tuovat etua siinä ympäristössä, jossa yksilö elää. Etu mitataan puhtaasti sillä, kauanko yksilö pysyy hengissä ja kuinka paljon jälkeläisiä sillä on.

Nykyään emme tarvitse enää fossiileja nähdäksemme, että evoluutiota todella tapahtuu. Geenien aikakaudella voimme nähdä käytännössä miten DNA muuttuu ja määrittelee yksilön. Myös evoluution nopeutta kyetään nykyään tutkimaan ja jopa mittaamaan mm. yhtälöillä ja mutaatioiden ilmenemistiheydellä. Darwin uskoi evoluution etenevän tasaiseen tahtiin, mutta todellisuus on monimutkaisempaa. Ns. hyppäyksellisen kehityksen malli mahdollistaa lajien ensin nopean kehityksen ja lopulta hitaamman.

Maallikon silmissä evoluutio tuntuu kaukaiselle ja vanhallekin asialle. Jollekin, mitä tapahtui aikojen alussa. Onkin mielenkiintoista aukaista silmänsä ja huomata, että evoluutiota tapahtuu kaikkialla, jopa siellä missä vähiten sitä odottaisimme! Mm. kulttuurievoluutio on mahdollistanut ihmisten sosiaalisten taitojen kasvun, infrastruktuurin evoluutio ja vaikkapa yritysten kamppailusta muodostuva  evoluutio perustuvat kaikki samaan perusajatukseen. Liike-elämässäkin erotellaan selviytyjät – haluatko olla mukana vielä 10 vuoden kuluttua? Evoluutiota todella tapahtuu siis kaikkialla vielä tänäkin päivänä, vaikkapa oman kodin pölypunkkipopulaatioissa ;).

3G5A5729Evoluution kautta olemme oppineet, tai kenties me perustavanlaatuisesti haluamme ajatella, että teoria pyrkisi johonkin. Helposti miellämme, että esimerkiksi me ihmiset olisimme koko evoluution kruunu ja että koko hässäkän tarkoitus oli tuottaa kaltaisemme olento maailmaan. Uskokoon ken haluaa. Tiede on sittemmin osoittanut, että vanhat käsityksemme ovat pitkälti joutumassa romuttamoon. Evoluutio vain tapahtuu, ilman, että meillä on asian kanssa mitään tekemistä. Lajit muuntuvat koska ympäristö sen niin sanelee, koska jostakin syystä elämällä itsellään on suuri tarve olla olemassa. Tästä syystä populaatiot ja lajit lähtökohtaisesti yrittävät muuntautua ja yrittää säilyä olemassa sen sijaan, että heittäisivät pyyhkeen kehään ja vain lakkaisivat olemasta.

3G5A1081Emme enää voi ajatella jotakin tiettyä lajia kehittyneemmäksi kuin toista. Me olemme erilaisia, mutta samalla hyvinkin samanlaisia esim. fysiologisilta perusteiltamme. Ovatko mahdollisesti bakteerit kehittyneempiä kuin me koska ne ovat kyenneet toimimaan vuosimiljardeja ja säilyvät vaikka kuinka yrittäisimme tuhota niitä? Tai ovatko mahdollisesti linnut kehittyneempiä koska niiden keho estää ikääntymisen haittoja ja ne elävät paljon vanhemmiksi kuin samankokoiset nisäkkäät? Se, että me ihmiset olemme kehittyneet sellaisiksi kuin tänä päivänä, tässä hetkessä olemme, on monen eri asian summa. Olemme saaneet olemukseemme erilaisia ominaisuuksia eri aikoina ja erilaisten valintapaineiden vuoksi.

Evoluutioteoria pakottaa meidät miettimään oma historiaamme, taustamme ja tekojamme. Tieteen kehittyessä saamme yhä lisää tietoa siitä mitä elämä ON ja millaiseksi sen kulku rakentuu aikojen kulussa.

Lähteet:

Darwin riemastuisi geeneistä. Helena Telkänranta / Tiedelehti 1/2009 WWW

Perinnöllisyys ja evoluutio, Johan Tast, Heikki Tyrvänen, Teuvo Nyberg, Matti Leinonen

Koiran etologia, Helena Telkänranta

Koiran etologia, Vision luento maaliskuu 2010 HELENA TELKÄNRANTA

Keskustelupainotteinen luento maaliskuussa 2010 oli mukaansatempaiseva ja juuri sellainen kuin odotin. Telkänrannan artikkelit tiedelehdessä ovat saaneet minut nauliintumaan lehden ääreen ja yksi syy Vision kurssille osallistumiseeni oli hänen luentonsa koiran etologiasta. Alla on muistiinpanot usean tunnin luennolta, mutta olen käyttänyt niitä lähteenä myös muissa jutuissani kotisivuilla.

Koiran etologiaa

Canis-suku eli koiraleäimet

Yksi vai monta lajia?

– DNA lähes identtinen

– pystyvät risteytymään keskenään

– risteytykset lisääntymiskykyisiä

– geenivaihtoa tapahtuu myös luonnossa

Ulkonäköjen ja käyttäytymisen erot syntyvät geenien säätelystä. Sakaalit alle 5kg – kookkaimmat 80kg. Sakaalit elävät pareina – sudet laumoina. Sakaalit metsästävt hiiriä – sudet hirviä

– Miksi koirarodut ovat niin erilaisia, myös henkisiltä taipumuksiltaan

esim. rotujen opetus on erilaista ja perinnöllisellä tavalla, valitse siis rotu tarkkaan, rodut ei kaikki muokattavissa helposti.

SUSIEN KÄYTTÄYTYMISESTÄ

– tieto kasvaa yhä

– luonnossa monipuolisempaa kuin eläintarhoissa

– laumakäyttäytymisessä ratkaisevaa pentuajan sosiaalistumisvaihe

– synnynnäinen valmius moniin käyttäytymismalleihin (viestinnässä) mutta niiden kehittyminen edellyttää ympäristön panoksen

– oppimisen merkitys suuri mm metsästys työnjaossa

– lauman rakenne/ perhesuhteet 1 vanhempi pari, muut niiden pentuja. Johtajalla on opastajan rooli

– Metsästyksessä takaa-ajavat hirveä, toiset nopeampia, ne kiertää eteen, toiset rohkeampia, ne purevat jne

– pyrkimys yhteistyöhön

– johtajan rooli ei ehdoton, perustuu hyviin kokemuksiin

– synnynnäisiä vähemmän kuin on oletettu

– alfapari erittää tuoksuja, että muille ei tule juoksuja

– kaikkien nisäkkäiden elämässä oppimisella suuri merkitys ei vaisto

– jos alfapari kuolee, lauma hajoaa, metästys ei toimi

– kieli ja viestintä oppimistulos, joitain alkeita

– luonnossa pentu ei joudu niin pian eristyksiin

– koulutus perustunut virheellisiin tietoihin susista

– susilla perimässä kova halu hoitaa pentuja, koirilla suuriakin yksilöllisiä eroja

– kun pennut ovat pieniä 3-4vko, ulos pesästä, susilaumassa treenataan yksinoloa esim. metsästysretkien jne ajan. Vahvistavat asiaa niin, että joku aikuinen ottaa pennun jonnekin kauemmas pesästä ja tuo hetken päästä takaisin. Laumassakin eroahdistusta, joskus joku aikuinen jää pesälle

Koiranpennun ja sudenpennun aivot hyvin samanlaisia.

– Alfapari eri-ikäisiä jälkeläisiä

– osa aikuistuvia jälkeläisiä jää laumaan ja osallistuu pentujen hoitoon

– johtaja-aseman perustuu vanhemmuuteen

– johtajan asemalle keskistä aloitteet, joiden muut kokevat johtavan hyviin tuloksiin

– arvojärjestys ymmärretty aiemmin perustui ahtaisiin eläintarhaoloihin

– nokkimisjärjestys eri tilanteissa

KOIRAN JA SUDEN YHTÄLÄISYYDET

– sosiaalisuuden tarve

– pentuiän herkkyyskaudet ratkaisevia mm sosiaalistumiselle ja vaarojen välttämiselle

– synnynnäiset käyttäytymistarpeet – joiden puutteellinen toteutuminen synnyttää aivoihin mielihyväkemikaalien vajeen. eläin yrittää toiminnallaan korjata

– sudet varovaisia

– avoimia oppimaan, ympäristökohtaisia, esim sosiaalistuminen ei vastaava kuin kissalla

– synnynnäinen ominaisuus ja opittu käytös

– metsästys

– repiminen

– takaa-ajo

– aivoissa ei kehity mielihyväkemikaaleja – vrt ihmisen masennus

– luonnossa metsästys on vaativaa, vaatii ongelmaratkaisua

Koiralle tärkeää ovat mm. – ympäristön tutkiminen, aivojen kehittäminen, ongelmien ratkaisu, metsästysliikemallien osien toteuttaminen (leikki pallo tai vetoleikki), pureskelu, repiminen

Koira voi huonosti jos se ei pääse toteuttamaan näitä. Halu ”harrastaa” metsästystä, luovuttaja kuolee, haluaa etsiä jälkiä ja yrittää. Monet harrastukset mahdollistavat koiralle sen luonnollisten tarpeiden täyttymisen, kunhan ei mene liiallisuuksiin.

Muuttuneet käyttäytymismallit

– Metsästyksen liikemallit muuttuneet

– pennun herkkyyskausi muuttunut ajoitukseltaan – suuri vaikutus käyttäytymiseen

– yhteiskuntaan tottuminen on pidempi kuin susilla, vaihtelee roduittain

– muuttuneita ääniä – varoitushaukahdus, ulvonta

KOIRAN JA SUDEN EROJA

– Erot luultua suurempia.

– metsästyskäyttäytyminen työnjakoa ei kehity

– osa pentujen hoitokäyttäytymisestä kadonnut (erossa olon harjoittelu, useimmiten myös ruuan oksentaminen) suupielien nuoleminen edelleen olemassa ( sosiaalisten yhteyden ylläpito, tuntee halua tehdä jotakin, vaikka ei tiedä mistä se johtuu, ei halua meiltä ruokaa)

– kaikkien suurin ero suden ja koiran välillä:

AIVOJEN SUHTEELLINEN KOKO VASTAA 4kk ikäistä sutta

– leikkisyys säilyy aikuisenakin

– epäitsenäisyys ja riippuvuus suhteessa emohahmoihin. Kaipaa opastusta, rotueroja

– rotujen välillä eroja siinä, kuinka pitkälle koira ”aikuistuu”

– aikuiselle sudella paljon suuremmat aivot, koiran aivot ovat pysähtyneet kesken kehityksen

– koira katsoo maailmaa samoin kuin 4kk ikäinen susi

– ero ahdistus, vietä koiran kanssa paljon aikaa, jotta se ymmärtää sinun olevan uusi emo, ja aloita yksinolo hetkistä

MITEN SUDESTA TULI KOIRA

– esi-isä kaakkoisaasialainen suden alalaji

– erkaantui nykyisten susien sukupuusta n. 40 000 v sitten

Merkkejä koiran eteläisestä alkuperästä: hikirauhaset tassuissa, kaksi kiimaa, uros lisääntymiskykyinen koko vuoden ympäri

YHTEISELON ALKU

Vanha käsitys: ihminen kesytti suden ottamalla hoitoonsa pieniä suden pentuja

Ongelma: kaikkien vanhimmissakin löydöissä kesykoirilla on 2 ominaisuutta jotka olisivat mahdottomia jos alkuperä olisi yllämainittu: pienet hampaat ja aivot

PYSYVÄ ASUTUS UUSI EKOLOGINEN LOKERO

– ensin ihmisen asuttamat kylät 10 000-15 000 vuotta sitten

– maanviljely 10 000 vuotta sitten

– uusi ekologinen lokero: tunkiot ja käymälät

– hyväruokailupaikka susille, jos sietivät ihmisten läheisyyttä

– hyvä turvapaikka pennuille, muut pedot eivät uskaltaneet tulla lähelle

Uusi ympäristö, uudet valintapaineet

– alhainen pakoetäisyys ja hyvä häiriöiden sietokyky lisäsivät ravinnonhankintamahdollisuuksia

– kalliiden elinten kutistuminen edullista: hampaiden rakentumiseen ja aivojen toimintaan kuuluvien resursseja muun elimistön käyttöön.

Ihmisellä syynsä suosia koiria

– vahtikoiria

– maanviljely altisti nälänhädälle, vararavintona

– jätteiden ja ulosteiden siivouspalvelu paransi kylien hygieniaa

EKAT KOIRAT

– Kylän liepeillä elävä susilauma, jolla normaali metsästyskäyttäytyminen. Alentunut ihmisen pelko, eikä pentujen sosiaalistumista ihmiseen

– pieniaivoinen, pentumaiseksi jäävä mutaatio näissä olosuhteissa hyvin suosittu

– pääasia lienee turvallisuus, mutta sivutuotteena leikkisyys ja helppo ohjattavuus

– koirien myöhempi suosio

– aggressiiviset sudet hävitettiin – jalostus

Koirasusien suosio perustuu suden ominaisuuksiin ja ajatukseen mahd. ”hienoista” alkuperäisistä. Nämä ovat kuitenkin liian itsenäisiä ihmisen käyttöön työkoirina esim ajokoira, lähtee ajoon ja palaa kylläisenä parin päivän päästä.

KOIRA JA SUSI OVAT 10 000 VUODESSA KEHITTYNEET AIKA ERILAISIKSI ELÄIMIKSI!!!

Koiran arkuus osittain synnynnäistä, suuri pentuiässä: kasvattajien tulisi käyttää pentuja kaupungissa jne.

MAAILMA KOIRAN SILMIN

– Hämärä näkö suht hyvä, ei mene mielellään pimeisiin paikkoihin jos vieraita. Varsinaista pimeän pelkoa ei ole

– Näkö ei ihmisen veroinen, tarkin erotuskyky vaakasuorassa keskellä

– punaisen ja vihreän erotus puuttuu

– kuulon erotuskyky on nelinkertainen mikä aiheuttaa stressiä alemmilla melutasoilla kuin meillä, kuulovaurion kynnys silti sama

– rotujen välillä eroja sekä näön että kuulon suhteen. Painoarvoa myös kokemusmaailmalle!

– Hajuaisti välittää myös tietoja tunne-elämyksistä esim. huoneessa aiemmin ollut koira joka pelännyt – eläinlääkärit

– Tuntoaisti ja kipukynnys samankaltaisia kuin kaikilla nisäkäillä

– Kiihtyneen koiran kivuntuntokyky voi näennäisesti kadota – adrenaliini peittää tuntemuksen, mutta myöhemmin palaa esim. nyrkkeilijät

AIVOJEN RAKENNE

– Kissa & koira_ kissalla kehittyneempi 3 ulotteinen tilan hahmotus, koiralla sosiaaliset suhteet

– Koira ja susi suhteessa pienemmän aivot, johtavat yksinkertaisempaan aikuisen käyttäytymiseen

– Ihminen ja koira – eroina mm ajantaju, kyky kuvitella toisen ajatukset ja tunteet ja käsitteellinen ajattelu

 Mitä ihminen tekee ja mitä seuraavaksi tulee tunne että koira lukee ajatuksia. Kommunikointi: harvat sanat ja usein

– fyysiset tuntemukset kaikille nisäkkäille samat: kipu, kylläisyys jne

– perustunteet löytynevät vähintään useimmilta nisäkkäiltä: ilo, suru, pelko, aggressio

– muut tunteet ovat perustunteiden yhdistelmiä esim. helpotus (pelko & ilo)

– edellä mainittuihin liittyvät aivojen hermoston rakenteet, samankaltaisia koiralla ja ihmisellä.

Perustunteiden yhdistelmistä osa edellyttää korkeampia tietoisuuden tasoja. Tästä alkavat ihmisen ja koiran erot.

– otsalohkossa tapahtuu rationaalinen ajattelu ja tunteiden hillitseminen

– ihmisen itsehillintä perustuu enimmäkseen tunneimpulssien vaimentamiseen järjellä

– koiran itsehillintä perustuu harjoitukseen, opittuihin käyttäytymismalleihin: tietty toimintatapa osoittautunut kokemusten perusteella palkitsevaksi.

– otsalohko on siis ihmisellä suhteellisesti suurempi

– mantelitumake ja muut tunteiden kokemiseen osallistuvat aivojen osat hyvin kehittyneet kaikilla nisäkkäillä

– koira paljon voimakkaammin tunteiden vallassa kuin ihminen

– eläinten tietoisuuden tutkimus alkuvaiheessa

– myös ihmisten tietoisuuden tutkimus jatkuu

– tietoisuudessa monia tasoja mm tajuisuus ja itsetietoisuus

– koira on tajuinen, mutta luultavasti ei itsetietoinen

– koiralla erittäin kehittynyt kyky lukea sosiaalisia signaaleja. Sen ja kokemuksessa oppimisesta yhdistelmä käsitetään arkielämässä usein väärin itsetietoisuudeksi

– ilmankin tietoisuutta voi toimia. Myös ihmisen toiminnassa ja päätöksenteossa paljon on tiedostamatonta.

ROTURYHMIEN ERITYISPIIRTEITÄ

Metsästyskäyttäytymisen liikemalli

Kaikkien luonnonvaraisten kissa- ja koira koira eläinlajien eloonjäämiselle välttämätöntä.

– Synnynnäinen liikemalli, eli toimintasarja

– Oppimisen kautta tapahtuu hienosäätö parantaa toimintaa liikemallien sisällä

SUSI

havaitsee saaliin (automaattinen, synnynnäinen) – tuijottaa – vaanii – ajaa takaa – ottaa suuhun – puree kuoliaaksi

– synnynnäinen, ei voi poistaa opettamalla

– käynnistyttyään etenee automaattisesti vaiheesta toiseen, ellei tarpeeksi suuri häiriö keskeytä

– itsessään palkitseva, toiminta aiheuttaa mielihyväkemikaalien erittymistä aivoissa, vaikka saalista ei saisikaan kiinni

– suoritus tapahtuu tiedostamatta: vaikka koira olisi joissain muissa tilanteissa tietoinen, liikemallien aikana aivot ”automaattiohjauksella”

Metsästyksen liikemallien erot syynä moniin eroihin eri rotujen käyttäytymisessä.

Nykyiset työtehtävät perustuvat muuntautuneisiin metsästysliikemalleihin.

Alkuperäinen malli jäljellä itsetappavilla metsästyskoirilla. Nämä myös ”aikuistuvat” pisimmälle. rotujen sisällä yksilöllisempiä eroja. Kadonneelta vaikuttava liikemalli voi olla vain uinuva ja heräteltävissä

PENTUJEN VAROKÄYTTÄYTYMISEN KÄYNNISTYMISIKÄ

– Suuri merkitys käyttäytymiselle ja maailmankuvalle tätä ikää ennen kohdatut asiat ovat vaarattomia ja sen jälkeen ensimmäistä kertaa kohdattaessa mahdollisia vaaroja

ALKAMISIKIÄ:

-Susi vajaa 3 viikkoa

– koira keskimääräinen 7 vko

– monet paimenkoirat 5vko!

– noutajat ja laumanvartijat vasta 10 vko

Sudet synnyttää luolaan ja kun pennut 3 vkon iässä seikkailevat ulos sen pitää tajuta olevansa vaaraa, ja reagoida nopeasti pesän ulkopuolella oleviin ärsykkeisiin.

Pentujen sosiaalistamisen herkkyyskausi 2vko-4kk

– aito sosiaalistuminen toiseen lajiin mahdollistaa vain tänä aikana

– myöhempi tottuminen mahdollista mutta luottamuksen syvyys ei vastaa sosiaalistumista

– ajoituksessa ei oleellisia eroja rotujen välillä

– muiden kehityskausien ajoituksessa on rotujen välisiä eroja, mikä johtaa erilaisten sosiaalisten muotojen kehittymiseen eri roduille. esim. leikki käyttäytyminen

– lapsiin sosiaalistuminen

AVAINTEKIJÄ: runsas myönteinen kontakti 2-vko- 4kk iässä

Turha ylvästellä taidoilla

Meillä on luomakunnan mutkikkaimmat aivot! – Mutta valailla onkin mutkikkaammat. Me osaamme keksiä uusia työkaluja! – Niin osaa variskin. Ainakin meillä on yksinoikeus kieleen?! Noinkohan? Vanha, tiedemaailmassakin vallinnut uskomus oli, että ihmistä ohjaa järki ja eläimiä vaisto. Parin viime vuosikymmenen aikana käsityksen pohja on murentunut kiihtyvää vauhtia, ja tätä nykyä on ilmeistä, että oppiminen, traditiot, äly ja niiden alla vaistot ja mieli ohjaavat niin ihmisen kuin muittenkin lajien käyttäytymistä. Nyt jopa kysytään, onko ihmisellä sittenkään varmasti luomakunnan parhaat aivot.

3G5A1447Yksiselitteistä vastausta ei ole, mutta se, että kysymys ylipäätään esitetään, merkitsee asenteiden vallankumousta. Asenteiden vallankumous taas merkitsee usein astumista uudelle tiedon tasolle. On hyvä hetki katsoa, miten eräät keskeiset kykymme tällä tietoa sijoittuvat lajien välisessä vertailussa. Tietoisia on muitakin. Tietoisuutta on pidetty tekijänä, joka selvimmin erottaa ihmisen muista lajeista. Toisaalta, mitä tietoisuus lopulta on?

Behavioristit väittivät aikoinaan, että se on vain tapahtuneista asioista jälkikäteen rakennettu muistikuva, jolla ei ole mitään tekemistä käyttäytymisen motivaation kanssa. Muistikuva voi ollakin tietoisuuden hyvä kuvaus. Joka tapauksessa tietoisuutta on käsitys itsestä erillisenä yksilönä. Ihmisellä tämä kypsyy kahden-kolmen vuoden iässä, jolloin lapsi alkaa tunnistaa itsensä peilikuvasta. Tällä perusteella peilitestiä on käytetty tietoisuuden osoittajana myös muilla lajeilla. Peilistä ovat itsensä tunnistaneet kaikki isot ihmisapinat.

Tunnettu englantilainen etologi, simpanssitutkija Jane Goodall väittää, että lähimmän sukulaisemme tunne-elämä on yksi yhteen samanlainen kuin meidän. Ihmisapinoiden lisäksi peilitesti on tehty vain muutamille lajeille. Sen ovat tähän mennessä läpäisseet ainakin pullokuonodelfiini, norsu, harakka ja viimeisimpänä sika. Peilitestin läpäisyä on pidetty myös empatian ja avunannon perustana. Harakka tässä joukossa ei ole kovin suuri ihme, sillä älyllisissä suorituksissaan ja sosiaalisuudessaan monet varislinnut yltävät isojen ihmisapinoiden tasolle.

3G5A6495Tietoisuudesta ei ole erottamaan ihmistä muista eläimistä. Kädentaidoissakaan emme ole ainutkertaisia. Kyse on määrällisestä, ei laadullisesta erosta. Monet nisäkäslajit tekevät työkaluja, ja isot ihmisapinat jopa suunnittelevat ennakkoon tekemisiään ja valmistavat työkaluja myös tulevaa tarvetta varten. Lintumaailman Pelle Peloton on suuriaivoinen uudenkaledonianvaris. Luonnossa se tekee oksista ja kairapalmun hammaslaitaisista lehdistä tikkuja ja koukkuja, joilla se onkii koloista toukkia ruoakseen. Eri osissa Uuden-Kaledonian saaristoa linnut suosivat erilaisia työkaluja, ja laboratoriossa muuan lintu osasi ennakkoon harjoittelematta vääntää rautalangasta koukun, jolla se poimi läpinäkyvästä pleksiputkesta ruoka-astian.

Vaikkei olekaan ainoa työkalujen käyttäjä, ihminen on vienyt työkalujen valmistuksen ja käytön pidemmälle kuin yksikään muu laji. Tämä johtuu siitä, että yhdelläkään muulla älykkäällä eläimellä ei ole käytössään ihmiskäden veroista työvälinettä. Kellosepän tai aivokirurgin taidot ovat mahdollisia vain lajille, jolla on ihmisen peukalon ja etusormen mahdollistama tarkkuusote.

3G5A8360Kielen ajatellaan joka tapauksessa erottavan ihmisen kaikista muista lajeista! Noinkohan? 1960-luvun lopulla Allen ja Beatrice Gardner kohauttivat tiedemaailmaa raportoimalla Washoe-simpanssista, joka oppi yli 150 viittomakielen viittomaa ja keskusteli niiden avulla hoitajiensa kanssa. Myöhemmin selvisi, että kaikki isot ihmisapinat pystyvät samaan. Yhtä lailla meidät yllätti papukaijan puhekyky, jonka paljasti Massachusettin teknisen yliopiston MIT:n Irene Pepperbergin nyt jo edesmennyt Alex. Se oppi yli 150 englannin sanaa, ymmärsi kouluttajiensa kysymykset ja vastasi niihin oikein. Se tunsi käsitteet erilainen ja samanlainen ja osasi erottaa esineitä jopa kolmen ominaisuuden, kuten värin, materiaalin ja muodon, mukaan.

Eläinten omia kieliä on tutkittu vähemmän. Jane Goodall on tunnistanut simpanssilta noin 30 kulttuurisesti periytyvää ääntä. Marakateilta on löydetty myös ääniä, jotka sisältävät symbolifunktion eli välittävät lajitovereille aivan tietyn viestin. Esimerkiksi vervettiapinalla on kymmenkunta ääntä, joilla se tiedottaa, millainen vaara näköpiiriin milloinkin on ilmaantunut. Campbellinmarakatti taas muuttaa sanomansa tarkoitusta kolmella erilaisella päätteellä. Vaikka eri merkityksiä kertyy silläkin vain kymmenkunta, tutkijat ovat sen äänissä kuulevinaan jopa kieliopin siemenen. Apinoiden äänikuningas on kapusiiniapina, jonka sanavarastoon kuuluu yli sata erilaista signaalia. Lintumaailmassa lähimmäksi tätä yltää korppi. Sveitsiläiset eläintieteilijät Peter Enggist-Düblin ja Ueli Pfister ovat äänittäneet Bernin ympäristön korpeilta noin 80 erilaista ääntä, jotka vielä jakautuvat kolmeen murteeseen. 3G5A1136Lupaavimmat eläinpuheen tutkimuskohteet löytyvät kuitenkin meristä. Merinisäkkäiden käyttäytymistä yli 20 vuotta tutkinut yhdysvaltalainen Brenda McCowan on työtovereineen osoittanut, että pullokuonodelfii¬nien ääntely muistuttaa ihmiskieltä. Se on säännönmukaista, se opitaan poikasiässä, ja siinä on viitteitä kieliopista. Onko delfiinillä myös “kielioppikone” kuten meillä, jää nähtäväksi. Ihmispuheen salaisuutena pidetyt aivojen kielialueet mahdollistavat sanojen “digitoinnin” noin 30 foneemiksi, joita yhdistelemällä syntyy rajaton määrä ilmauksia.

Myös jonkinlainen laskutaito tai lukumäärien arvioinnin taito on eläimille välttämätön. Saaliseläimen pitää tietää, lähestyykö aukion yli yksi vai neljä petoa. Aivan samoin on tärkeää, että ruokaa etsivä marakatti tai papukaija osaa määrittää, onko puussa viisi vai viisikymmentä marjaa. Hyvin monet eläinlajit kykenevät vertaamaan lukumääriä. Onpa taidon alkeita löydetty sammakkoeläimiltäkin. Eräässä kokeessa yliopisto-opiskelijoille ja makakiapinoille näytettiin peräkkäin kaksi täpläjoukkoa. Sen jälkeen osallistujien piti löytää täpläjoukko, jossa oli yhtä paljon täpliä kuin näytetyissä kahdessa joukossa yhteensä. Yllätys ei ollut, että opiskelijat pärjäsivät paremmin, mutta se oli, että kummatkin erehtyivät sitä herkemmin, mitä enemmän vaihtoehdot muistuttivat toisiaan. Tutkimuksen tekijät, kognitiopsykologit Jessica Cantlon ja Elizabeth Brannon, päättelivät, että ihmisen ja apinan matemaattisessa työkalupakissa on samoja komponentteja, joilla tehdään samanlaisia likimääräisiä arvioita ja ynnäyksiä.

Uusimmat tulokset osoittavat, että myös lukumäärien neurologiset vasteet ovat ihmisillä ja apinoilla hyvin samanlaiset. Simpanssien on osoitettu oppivan arabialaiset numerot, osaavan liittää ne oikein vastaaviin lukumääriin ja laskevan niitä yhteen. Kokeissa simpanssien suoritukset ovat olleet hyvin samanlaisia kuin pienten lasten. Suuri kiitos kuuluu käsille Eläinten kyvyistä ja aivojen rakenteesta kertyneen tiedon valossa on avoin kysymys, onko ihminen luomakunnan älykkäin eläin. Toisaalta pitää tietysti kysyä, onko mitään mieltä tai edes mahdollista vertailla aivan erilaisia lajeja, kun ihmisälystäkin älykkyystestimme löytävät vain kapean viipaleen. Tällä tietoa mikään ei viittaa siihen, että aivomme olisivat oleellisesti paremmat kuin muilla suuriaivoisilla, älykkäillä lajeilla.

img_6755Kulttuuristamme saanemme kiittää yhtä paljon, ehkä enemmänkin, käsiä kuin aivoja. Vain meillä on tarkkuusotteeseen kykenevä käsi aivojen käskettävänä. Se on mahdollistanut aineellisen ja teknisen kehityksen, johon mikään muu laji ei pääse, olivat sen aivot miten hyvät tahansa. Hienot aivomme saivat viimeisimmän kolauksen, kun valailta löytyi hermosoluja, joita piti olla vain meillä ja ihmisapinoilla. Tarkastellaan minkä tahansa nisäkäslajin aivoja, niistä löytyvät aina samat osat. Samanlaisilla osilla näyttää myös olevan hyvin samanlaiset tehtävät. Aivojen koko sen sijaan vaihtelee paljon lajista toiseen, ja alkuun ajateltiin, että nimenomaan isot aivot tekevät ihmisestä älykkään. Kun eläinkunnan suurimmat aivot ovat kuitenkin suurilla valailla – miekkavalaalla kuusi- ja kaskelotilla kahdeksankiloiset – näkemystä viilattiin: koko sinänsä ei ratkaise aivojen suorituskykyä, tärkeämpi on koko suhteessa ruumiin painoon. Jos näin olisi, päästäiset olisivat kaikkein älykkäimpiä nisäkkäitä!

Nykykäsityksen mukaan älykkyyteen vaikuttaa kokoa enemmän aivojen poimuttuneisuus. Tässäkään ihminen ei yllä kärkeen. Itse asiassa kaikilla valailla pienimpiä pyöriäis- ja delfiinilajeja lukuun ottamatta on monimutkaisemmat eli enemmän ja syvempään uurteiset aivot kuin ihmisellä. Sama pätee norsuihin. Valaat vievät pisteet myös tietyissä aivosoluissa. Niillä on aivokuoressaan puolitoista-kolme kertaa enemmän tähtisoluiksi sanottuja gliasoluja, hermosolujen tukisoluja, kuin meillä. Tähtisolut säätelevät hermosolujen toimintaa ja hermoliitosten eli synapsien muodostumista. Jokaista synapsia ympäröi tähtisolun haarake, ja solut kommunikoivat samoilla välittäjäaineilla, jotka siirtävät hermoärsykkeitä synapsien yli hermosolusta toiseen. Näin ne kuuntelevat neuronien toimintaa, tahdistavat niiden impulsseja ja estävät tai vahvistavat viestien kulkua. Lisäksi tähtisolut ohjaavat verenkiertoa aktiivisille aivoalueille ja stimuloivat kantasoluja tuottamaan uusia hermosoluja. Kun hermosolujen aktivoituminen, synapsien muodostuminen ja uusien neuronien synty ovat keskeisiä oppimiseen ja ajatteluun liittyviä tapahtumia, on selvää, että tähtisoluilla on älyllisissä toiminnoissa ratkaisevan tärkeä asema. Albert Einstein tarjoaa tässä mielenkiintoisen vertailukohdan. Hänellä oli pienemmät aivot kuin ihmisillä keskimäärin mutta selvästi enemmän tähtisoluja. Juuri niiden määrää on arveltu yhdeksi syyksi hänen etevyyteensä.

3g5a3288Muutama vuosi sitten eräiden suurten valaiden aivoista löytyi sukkulasoluja, joita luultiin olevan vain ihmisellä ja ihmisapinoilla. Meillä ja sukulaisillamme solut sijoittuvat otsalohkoon, monien älyllisten toimintojen ydinalueelle, mutta valailla niitä on myös muissa aivojen osissa. Sukkulasolut on yhdistetty ennen muuta nopeisiin sosiaalisiin reaktioihin, ja tästä syystä niiden arvellaan osallistuvan emootioita ja aikeita seuraavien peilisolujen säätelyyn. Tällä perusteella voi ajatella, että valailla on hyvin kehittynyt sosiaalinen äly, kenties jopa parempi kuin meillä. Monet ihmiset ovat kokeneet valaiden suureen älykkyyteen viittaavat tulokset suureksi loukkaukseksi. Eteläafrikkalainen anatomi Paul R. Manger puolusti jo ennen sukkulasolulöytöä hypoteesia, jonka mukaan valailla on suuret aivot ja niissä suuret määrät aivosoluja vain siksi, että kylmissä vesissä sukeltelevilla eläimillä aivot toimivat lämmöntuotantoelimenä. Älyllisesti valaat ovat “tyhmiä kuin kultakalat”. Suuri joukko eturivin valastutkijoita kiisti käsitykset täysin väärinä. Emory-yliopiston Lori Marino ja kollegat painottivat, että valaiden aivot ovat suuret ja monimutkaiset, koska valailla on monimutkaisia kognitiivisia ja sosiaalisia kykyjä.

Teksti: Jussi Viitala. Suosittelen lukemaan Viitalan uusimman kirjan, Älykäs Eläin: “Mitä älykkyys on? Kuka on älykäs? Miten älyä voidaan mitata? Älyn määrittelemiseksi on kehitetty älykkyystestejä, mittailtu kallon kokoa ja muotoa, tehty päätelmiä aivojen poimuisuudesta. Yhdestä asiasta on oltu kuitenkin yhtä mieltä: me ihmiset olemme kaikkein älykkäin laji. Älykäs eläin haastaa käsityksen ihmisaivojen yli-vertaisuudesta ja tutkii ihmistä lajina muiden joukossa. Ovatko ihmisen aivot paremmat kuin muiden eläinten vai johtuuko ihmisen ylivoimaisuus jostain muusta? Esimerkiksi päästäisen aivot ovat suhteessa ruumiin kokoon ihmisaivoja suuremmat, kaskelotin aivot taas huomattavasti poimuttuneemmat. Ihmisaivot edustavat turvallista keskitasoa, mutta meillä on käytössämme kätevä tarttumaelin, käsi, joka on mahdollistanut kulttuurin kehityksen yksittäisten luovien yksilöiden johdolla.”

LÄHTEET: Tiede -lehti 3/2010

Ongelmakäytöstä, kenellä?

Minulta usein kysytään, kuten varmasti kaikilta useamman koiran omistajilta, miten pärjään koirieni kanssa. Miten ne toimivat laumassa ja miten koirien ongelmallinen käytös voitaisiin korjata. Kuten kaikilla koirien omistajilla, minullakin on asiohin omat mielipiteeni. Ja kuten me kaikki, myös minä olen näissä asioissa opintiellä. Olen viime vuosina oppinut hirmuisesti eivätkä omat koirani ole mitenkään täydellisiä. Tai varsinkaan minä. Pyrin olemaan nöyrä tätä asiaa kohtaan. Se miten ajattelen tänään, ei välttämättä ole sama kuin viiden vuoden päästä. Tiede ja ajatukset kehittyvät, onneksi.

IMG_20181021_135624_130Minusta on kuitenkin ihanaa keskustella ystävieni kanssa koiran kasvatuksesta, nimenomaan siitä – koulutus on mielestäni eri asia. Koiran kasvatus alkaa jo pentuna ja sillä on tarkoitus tehdä koirasta mukava kansalainen. Koulutus on mielestäni sitä, mitä agility-, toko- tai pk-kentillä tehdään. Temputkin ovat koulutusta, mutta kasvatukseen sopii monin paikoin samat pelisäännöt kuin koulutukseenkin. Minä arvostan hurjasti amerikkalaista Cesar Millania ja hänen koiranlukutaitojaan. Lisäksi toivoisin osaavani selittää ihmisille koiran käytöstä edes puoliksi yhtä hyvin kuin hän. Ja ennen kuin kukaan heittää ylleni kirouksen, niin toivon ihmisten lukevan Millanin kirjoja sen sijaan, että katselee puolen minuutin pätkän youtubessa tai 15min sarjan televisiosta.

Arvostan myös sellaisia ihmisiä kuin Tommy Wiren, joka tekee hienoa työtä ja on opettanut minulle paljon vaihtoehtoisesta tavasta kouluttaa koiraa. En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmisillä on tapana muodostaa outoja “leirejä” on kyse sitten koiraharrastuksesta, hevosurheilusta tai vaikkapa muodista. Aivan kuin leirit olisivat sodassa keskenään, aivan kuin toisessa ei olisi mitään hyvää. Miksi ei voisi kuulua molempiin leireihin? Miksei voisi kerrankin muodostaa omaa mielipidettään asioista, sen sijaan että menee muiden mukana? Pahastun myös kun luen artikkeleja susista ja koirista. Olen sitä mieltä, että nykytietämyksen mukaan näillä kahdella on yhtä paljon yhteistä käytöksessään kuin afrikan leijonalla ja kotikissalla. Emmehän me tarvitse leijonia kertomaan miten kissa käyttäytyy.

3G5A6315Koira ja ihminen ovat eläneet yhdessä jo tuhansia vuosia. Tuo yhteiselo on muokannut molempia, varsinkin koiraa. Lajille on ollut eduksi selviytymisen kannalta hengailla ihmisen seurassa ja pohjimmiltaan olenkin sitä mieltä, että koira pyrkii tasapainoon ihmisen kanssa, myös ongelmatilanteissa. Koiran käytös on monesti niin samanlaista kuin omamme, meidän kykymme omaksua uutta ja oppia ovat erittäin samankaltaisia. Siksi onkin hienoa, että tutkijat tänä päivänä ovat erottaneet koirat susista ja tutkivat tätä ihanaa lajia omana itsenään ja yleensä paikoissa, joissa koiratkin elävät: siis ihmisten keskellä. Kammoksun myös kaikenlaisia ongelmakoirakouluttajia, jotka ovat kenties onnistuneet kouluttamaan pari koiraa tottelevaisuusvalioiksi. Tällaisia kouluttajia kasvaa kuin sieniä sateella. Mielestäni kouluttajaksi pitäisi olla vaativammat perustelut. Näillä ihmisillä voi olla mahtava tietämys koulutuksesta, jota rehellisyyden nimissä esim. minulla saisi olla enemmän, mutta koiran käytös koostuu niin monesta muustakin seikasta. Lisäksi eri rotujen erot käytöksen tulkinnassa on ensisijaisen tärkeää!! Oma periaatteeni on, että tunnen vain yhden rodun: sileäkarvaisen collien.

FB_IMG_1537159473236Eleiden tulkinta ja koiranlukutaito vaatii käytännön kokemusta monien eri rotujen kanssa, ei kirjaviisautta. Nykyään ihmisillä on hirmuinen tarve saada koira tottelemaan, kun taas mielestäni ensisijaisen tärkeää olisi saada ihmiset lukemaan koiraa. Minulla on vuosien aikana ollut paljon koiria, kodin vaihtajia syystä tai toisesta, kotiin jäänneitä kasvatteja ja niin ees päin. Tiedän, että sekin herättää ihmisissä mielipiteitä, koiran jalostusarvoistani voin kirjoitella sitten taas joskus, mutta kaikki meillä asuneet koirat ovat muokanneet minua ja opettaneet minua. Ihan jokaikinen on ollut oma persoonansa, omilla hermoillaan ja kyvyillään. Uskon minulla olevan tähän rotuun suhteellisen hyvä tuntemus, kuten on kenellä tahansa, joka on elänyt useamman rodun edustajan kanssa. Se antaa perspektiiviä. Jos minulta kysytään esim. suomen ajokoiran ongelmakäytöksestä, on vaikeaa sanoa mitään. Varsinkaan näkemättä koiraa. Minulla ei ole rodusta mitään kokemusta. Ihmettelen, miten ongelmakoirakouluttajat pystyvät siihen. Tiedän, että heitä on, mutta liian usein kuulen kauhutarinoita siitä, miten samoja oppeja, jotka ehkä toimivat jollekin kovemmalle koiralle, käytetään herkille ja nöyrille, yleensä epävarmoille collieille.

img_0076On kuitenkin asioita, jotka ovat mielestäni kaikille koirille yhteisiä. Yhtä varmaa kuin kasvatuksen ja koulutuksen ero on mielestäni koiran ja ihmisen ero. Omasta mielestäni koira kyllä tietää meidän olevan ihmisiä. Minusta on kummallista, että tällaista edes mietitään. Luuleeko kissa meidän olevan kissoja? Tai hevonen? Eiväthän eläimet voi niin tyhmiä olla! 😀 Kyllä minun koirani tietävät milloin leikkivät minun kanssani ja milloin toisen koiran kanssa. Ikävä kyllä, omat leikkitaitoni (nopeuteni ja voimani) on täysin vailinainen neljällä jalalla kulkeviin kavereihin. Siis minäkö muka koira? Naurettavaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö koira tarvitsisi ihmistä ja muodostaisi meihin ainutlaatuisen suhteen. Koira _tarvitsee_ meitä, jo evoluutionsa puolesta. Se tarvitsee meitä ohjaamaan, opastamaan ja – jos haluatte – johtamaan.

IMG_20181010_205102_598Vaikka omat koirani mellestävät pihamaalla keskenään ja ovat melkoinen hunnilauma, niistä jokaisella on kuitenkin oma erilainen suhteensa minuun. Jos laumassa olevalla pennulle ei suoda mahdollisuutta olla ihmisen kanssa se laumottuu. Koiran ja ihmisen välinen suhde ei ole automaattinen – sen eteen tulee tehdä töitä. Yleensä aivan pikkupennuille tämä on luontaista, mutta noin puolen vuoden iässä huomaan omissa koirissani tietyn kapinavaiheen. Ne saattavat koulutustilanteissa käyttäytyä varovaisesti ja kadottavat iloisen ja reippaan asenteensa hetkeksi jonnekin. Jos jättäisin pennun tuossa vaiheessa laumaan, yhteytemme katkeaisi ja siitä tulisi enemmän lauman koira kuin minun koirani. Sen sijaan en vaadi pennulta paljon, mutta jatkan puuhailua ja koulutusta pennun ehdoilla. Siten kiinnostus minuun säilyy eikä auktoriteettini myöskään sammuta pennun leikkihaluja.

Olen pitkään kokenut huonoa omaa tuntoa siitä, että asun maalla, eikä täällä totisesti ole koirille niin paljon häiriötä kuin kaupungissa. Jutellessani asiasta Tommy Wirenin kanssa näin asian äkkiä aivan uudesta näkökulmasta. Kun meillä luovutusikäinen pentu elelee keittiössä, sen kanssa touhutaan luonnollisesti kaikenlaista. Ensimmäisiä asioita, joita pennulle opetan on rauhoittuminen ja odottaminen omaa vuoroa. Vaadin pennulta istumista ja katsekontaktia ennen namia. Tämä on omille pennuilleni tärkein asia minkä IMG_9817ne alle puolen vuoden iässä oppivat. Toki opetan muitakin asioita, kuten hihnassa kävelyä, seuraamista, maahanmenoa.. kaikkea, mitä pennun kanssa nyt yleensä touhutaan. Mutta tärkeintä on rauhoittumisen taito. Koiran tulee osata pyynnöstä rauhoittua ja pyytää lupaa. Se on meidän lauman perussääntö. Nyt moni naurahtaa: meillä rynnitään ovista ja melutaan pihalla 😀 Kyllä, mutta koirilta on osattava vaatia haluttua käytöstä. Minulle nämä eläimet ovat koiria, ne saavat remuta ja leikkiä täysillä, mutta toisaalta kun tahdon niiden rauhoittuvan tai odottavan vuoroaan sen on tapahduttava saman tien. Se on yhteiselomme kirjoittamaton sääntö. Minä päätän.

Tommy muistutti minua sitä, että meillä pieni pentu oppii tämän rauhoittumisen ensin keittiössä, ilman häiriötekijöitä. Sitten pihalla, missä edelleen häiriönä saattaa olla jokunen kissa, tuulen vire tai ohi ajava auto. Kun homma toimii näin, voi joukkoon lisätä pari osaavaa vanhempaa koiraa. Kun sitten tulee päivä, jolloin koiran kanssa mennään “ihmisten ilmoille” ja jokin koiraa pelottava tilanne kehittyy, sille on helppo tarjota käytösmallia, jonka se osaa selkäytimessään. Rauhoittumista ja katsekontaktia. Tämän opettaminen vilkkaassa kaupunkimiljöössä on lähes mahdotonta, varsinkin jos kyseessä on vähänkään vilkkaampi pentu.

FB_IMG_1535400630414Koiralle maailma on energiaa. Se ei näe ammattiasi, vaatteitasi tai taloasi siten kuin vaikka arvioiva naapuri. Siksi me rakastammekin niitä niin paljon. Koira näkee sinut sellaisena kuin olet, mutta myös energiana. Se vaistoaa oletko ahdistunut, väsynyt, peloissasi, itsevarma tai hyökkäävä. Näen omissa koirissani selvästi tämän energian eron ja toivoisin ihmisten ymmärtävän tämän paremmin. Koira elää hetkessä ja tässäkin ihminen menee monasti harhaan. Olen sitä mieltä, että suurin osa koirien ja ihmisten välisistä ongelmista ovat väärin tulkinnat ja ihmisen ennakointi. Tiedän itse miten vaikeaa näistä on päästä eroon.

Suurimpia ongelmia koirien kanssa on varmaankin remmirähjäys. Syitä siihen on monia ja on aina tilannekohtaista, miten käytös saadaan purettua. Tommy Wirenillä oli tähänkin mainio mielikuva. Kun pentu kulkee kanssasi kadulla, sillä on ns. pentulisenssi. Vastaantulevat koirat pitävät sitä pentuna ja antavat sen tulla luokseen, nuolla suupieliä ja liehitellä. Pentu saa tästä mukavan kohtaamisen aikuisen koiran kanssa. Pentu oppii (ja myös sitä ulkoiluttava ihminen), että vastaantulevat koirat ovat avoimia. Mutta pentulisenssi loppuu ajallaan ja ennen pitkää (jos ihminen antaa) pentu vetää sellaisen koiran luo joka kokee pennun lisenssin loppuneen. Tässä vaiheessa pentu on yleensä vähän yli puoli vuotias, murrosikää lähentelevä koiranpenikka. Kun vastaantulija murahtaa sille, tai jopa rähisee, pentu säikähtää. Siitä tulee epäluuloinen. Se alkaa pelätä. Ennen pitkää pennusta saattaa itsestään tulle rähjääjä, koska se pelkää. Omat IMG_20180923_181518_586pentuni eivät tervehdi hihnassa. Niillä on omat turvalliset leikkikaverit, hihnassa kuljemme vain koirien ohi. Nuorten urosten kanssa kuljemme myös minun tahtiani, koira ei koskaan ole se, joka päättää suunnasta tai vauhdista. En anna urosteni myöskään merkkailla joka puskaan, vaan ne saavat ansaita sellaisen käytöksen. Jos koira vetää, pidän remmin suht lyhyellä ja annan koiralle erityisiä pissataukoja. Kun vetäminen hiipuu, niin myös remmin mitta pitenee ja mahdollisuus merkkailuun kasvaa. Tällä vahvistan omaa asemaani ja luon turvallisemmat puitteet nuorelle koiralle.

Olen huomannut, että omien ja kasvattieni ongelmat käytöksessä johtuvat lähes aina epävarmuudesta, joten koiran turvallisen olotilan vahvistamista ei voi liikaa painottaa. Koira on eläin, joka kokee rajat turvaksi. Jos toisit karitsan olohuoneeseesi ja kasvattaisit siitä oman citylampaan, kuvittelisitko sen ymmärtävän eleitäsi, puhettasi, kaupungin tilanteita syntyjään? Vaatisitko siltä mitä me vaadimme koiriltamme? Olen monasti huomannnut, miten eri lailla koiraa yhteiskunnassa kohdellaan. Kuin se olisi kone, jotakin joka kuuluu olla. Auta armias jos koira osoittautuukin eläimeksi, oudoksi ja pelottavaksi, luonnon osaseksi kodissamme.

IMG_20180415_235247_941
Wanjan kesäterveiset Otalammen mökiltä

Koira kuitenkin ON eläin, halusimme tai emme. Koiralle luo turvaa sen, että ohjaamme sitä tässä kaaottisessa paikassa. Se nauttii siitä, että se voi turvata sinuun pelottavissakin tilanteissa. En enää usko perinteiseen näkemykseen johtajasta, ihmisen ylivertaisesta ylemmyydestä koiraan nähden. Uskon, että koira ja ihminen voivat todella olla tasavertaisia, mutta vain jos ihminen osaa tulkita koiran käytöstä oikein ja tajuaa sen olevan KOIRA. Sillä koirana oleminen on seuraamista. Koira haluaa miellyttää ja olla ihmisen apuna. Jos koiralla on ristiriitainen olo siitä mikä on sallittua ja mikä ei, tai jos sen omistaja henkii epävarmaa energiaa, koirakin ahdistuu ja muuttuu epävarmaksi. Kaksi epävarmaa energiaa ruokkivat toisiaan. Kun koira rähisee vastaantulevalle, alkaa se kytätä kaikkia vastaantulijoita. Tietty piha, jossa melkein joka kerta on pihaa puolustavia pelottavia koiria, on koiran mielessä aina kun käännytte siitä tietystä kulmasta. Niin myös ihmisen mielessä. Ihminen ennakoi tilanteita yleensä pahemmin kuin koira itse, ja toimii ukkosen johtimena valmiiksi epävarmalle koiralle.

Jos ihminen osaisi suhtautua rähinään väliinpitämättömästi, suorastaan ylenkatsoen, se huokuisi hänen olemuksestaan itsevarmuutena, josta koira saisi tukea omaan epävarmuuteensa. Joissakin tilanteissa tämä toimii. Tästä syystä moni koira käyttäytyy hienosti uuden ihmisen kanssa, tai vieraassa ympäristössä. Ikävä tosiasia on kuitenkin, että jokainen käytöshäiriö ja koira on yksilö. Koira elää hetkessä ja se on taitava muodostamaan tiettyjä käytösmalleja tiettyihin tilanteisiin. Tuttu näky on esim. IMG_20180416_180321_489ovikelloa haukkuva koira. Se tietää, että sisään on tulossa ihmisiä. Jos koira on avoin ja pitää ihmisistä, ongelmaksi voi kehittyä ylenpalttinen tervehtimisrituaali, jossa ihmiset ja vaatteet ovat pian täynnä kuolaa ja tassunjälkiä. Jos taas koira on epävarma ja pidättyväinen vieraita kohtaan, voi haukku muuttua murinaksi. Molemmissa tilanteissa omistajan tulisi kyetä ohjaamaan koiraa ja näyttämään sille (meille) toimivampi käyttäytymismalli. Molemmille koirille on syytä näyttää oma paikka, jossa se odottaa: iloiselle rauhoittuakseen ja epävarmalle, jotta sen ei tarvitse tilanteessa ottaa vastuullista roolia ja se tuntisi itsensä siten itsevarmemmaksi.

Olen sitä mieltä, ettei hyvin kasvatetun koiran tarvitse osata temppuja, mutta sen tulee omata nöyrä asenne. Sängyssä omistajalle muriseva tai karkkipussista jatkuvasti näpistelevä koira ei ole mitään muuta kuin fiksu otus, joka on ymmärtänyt miten saa jotakin hyvää itselleen. Koira oppii ihan kuin ihminen: teemme yleensä asioita, joista hyödymme.Tämä on hyvä pitää mielessä kun halutaan rikkoa koiran jo muodostuneita käytösmalleja. Lisäksi koira myös kerran toimivan käytösmallin opittuaan kokeilee sitä monissa muissakin tilanteissa. Sängyssä muriseva koira murisee myös ruoka kupilla. Hyppivä koira hyppii myös odottaessaan ulospääsyä. Rauhoittumaan, odottamaan opetettu koira tarjoaa odottamista autosta hypätessään, ulos pääsyä odottaessaan jne.

mettea
Mette kisoissa

 

Jokaisen koiran omistajan tulisi olla tietoinen myös siitä miten koira oppii ja omaksuu uusia asioita. Oikealla namilla (vahviste), sen antamisvauhdilla (vahvistetiheys) ja sillä, että varmasti palkkaa halutusta suorituksesta (kriteeri) ovat ensisijaisen tärkeitä. Monta käytösongelmaa on ehkäistävissä kun koiralle annetaan muuta tekemistä ja tarpeeksi houkutteleva palkkio. Kun koiria on saman talon alla monta, tulee väkisinkin tilanteita, joissa lauma ei toimikaan kuten haluaisin. Juoksujen aikaan meillä saattaa pojat ottaa yhteen ja myös tytöillä tuolloin on ns. pallo kireällä. Suhtaudun siihen kuin mihin tahansa perheen välisiin kiistoihin. Ei meillä ihmisilläkään ole aina hyvä päivä.

Ongelmatilanteissa on syytä muistaa myös terveydellinen tilanne, mutta ihan oikeasti koirillakin on hormonaalinen elämä. Niitäkin ottaa päähän. 😀 Jos esim. komennan yhtä koiraa hyppimästä minua vasten, saattaa se purkaa omaa turhautumistaan seuraavaan.. Aivan kuin ihmislapset ikään. Lisäksi koirat ovat mustasukkaisia. Toiset niistä seisovat aina jaloissa valmiina kärkkymään liian lähelle tulevia. Tästä syystä en itse seiso koskaan paikallani, varsinkaan jos paikalla on myös vieraita koiria. En anna niille mahdollisuuta “fiksaantua” vain minuun tai toisaalta hakea minusta itsevarmuutta omalle epävarmuudelle koirien keskellä. Tästä saattaa seurata jalan takaa tapahtuva äkillinen näykkäisy tai kahden mustasukkaisen koiran yhteenotto. Kun itse liikun, IMG_9392pakotan koirat kohtaamaan toisensa ja luonnolliset erot tulevat paremmin esiin. Kukaan ei saa omia minua lauman ollessa paikalla, mutta jokainen koira viettää toki kahdestaan aikaa kanssani. Lopuksi muutama mielestäni tärkeä pointti. On kenelle tahansa koiranomistajalle tärkeää seurata koirien välisiä suhteita. Nykymaailmassa koiran tapa seurustella lajikumppaniensa kanssa on suhteellisen luonnoton. Koirilla ei ole pitkäkestoisia ns. terapeuttisia kavereita. Näitä tilanteita seuraamalla ihmiset kykenisivät oppimaan paljon. Koirapuistot ovat teennäisiä alueita ja tietyllä tavalla yhteiskuntamme karikatyyrejä siihen, millaista koiran elämä lajikumppanin kanssa voisi saman katon alla olla.

Tietty tilannetaju koirien keskisissä suhteissa on äärimmäisen tärkeää. Ihmisen tulisi kyetä seuraamaan koirien välistä käytöstä puuttumatta itse siihen liikaa, vaikkakin se vaikuttaa välillä julmalta. Se antaisi kuitenkin tärkeää tietoa siitä, miten koirat kohtelevat toisiaan, niiden eleistä ja arvomaailmasta. Siten ihminenkin kykenisi luomaan koiralle turvallisemman ympäristön. Tänä päivänä ihmiset eivät tunnu sallivan joustoa koirien luonteisiin. Kuin kaikki tulisi olla samasta muotista. Itse tiedän, että jo saman rodun sisällä eroja on valtavasti. Alkukantaisten esim. laumanvartijakoirien, omistajat tuntuvat helpommin hyväksyvän tosiseikan, että koirilla on oma tahto ja niillä voi olla erillaisia persoonia. Se, joka opettelee elämään koiran kanssa on ihminen, ei pelkästään niin, että koiran tulee oppia elämään meidän yhteiskunnassamme.

12374888_1033657426654595_6166476291137502807_o
Ronja, Puuma ja Jukka

Tällä asialla ei suoranaisesti ole mitään tekemistä jalostuksen kanssa, mutta joskus tuntuu, että kohtelemme väärin ns. huippuunsa jalostettuja rotujamme. Ainakin omissa koirissani on kaikissa niin negatiivisia kuin rakastettaviakin luonteenpiirteitä. Olemmehan me ihmisetkin erilaisia. Kuinka monella tavalla stressi voi purkautua? Joku saa siivousvimman, joku raivoaa, joku pysyy hiljaa ja masentuu. Pidämme ihan luonnollisena sitä, että reagoimme eri tavoin elämän muuttuviin tilanteisiin. Miksei samaa sallita koirille? Kissasta sanotaan, että se on niin itsenäinen, miksi koirat pitää väkisin saada tungettua samaan käyttäytymismalliin? Asetamme koiralle vaativia tavoitteita. Toivomme saavamme siitä kaverin agilityyn, tokoon, lasten vahdiksi jne. Kun koiran vireystila vaihtelee, aivan kuin meilläkin, se saattaa reagoida joskus yllättävästi. Sillä voi olla vatsakipuja tai se voi olla ärtynyt. Miksei koiralle tuolloin suoda huonoa päivää? Sen jälkeen koiran käytöstä aletaan ruokkia omalla ennakoimisella. Myös harrastuspiireissä tällaista vaatimustasoa toisinaan näkee. Toinen ääripää on betonimöhkäleessä yksin perheensä kanssa elävät koirat, joiden kanssa käydään 15min pissalenkki kolme kertaa päivässä. Sekö on sitten koiranelämää? Asenteemme koiriin on tänä päivänä aivan vääristynyt ja välillä tuntuukin, ettei kodeissamme elelekään enää eläin (ei, ei susi, kun se _koira_), vaan posliinimaljakko.

DOG SOCIALIZATION – WHAT, WHEN, WHERE, HOW?

DOG SOCIALIZATION – WHAT, WHEN, WHERE, HOW?

Most of us have been told we should socialize our dogs for them to be ok with other dogs, animals and people but what does that really mean? Is it free-for-all play with all types of dogs and letting them “figure it out?” Should we take them to different places with lots of people and/or animals so they can “work through their fears?” To answer these questions, we should consider how a dog’s social development progresses from the time they begin the process into adulthood.

The primary socialization period starts at age 3 weeks! Puppies learn they are dogs. The littermates begin to play with each other practicing survival techniques for later on in life such as biting, barking, fighting, posturing and chasing. During this period, which lasts up to approximately 12 weeks, puppies go through major changes both physically and socially. They learn to accept corrections from their mother and to use submissive postures. They learn to relate to their littermates and develop a loose hierarchy within the litter. If puppies are separated from their litter before 7 weeks, their ability to get along with other dogs may be affected and they may not have learned to inhibit the force of their bite.

Between the ages of 7 and 12 weeks, they learn what human beings are and to accept them as safe. This is the time when rapid learning occurs and any experience the puppy goes through has the greatest impact on future social behavior, good or bad. Teach your puppy the house rules and give them structure but keep in mind their short attention span and physical limitations. Although puppies can continue to learn to be comfortable with new things, it is not as easy as during this period. This is why the American Veterinary Society of Animal Behavior recommends proper socialization classes and experiences as early as 7 to 8 weeks of age. Although puppies are not completely immune to disease this young, there is greater risk for behavioral problems developing later on in life due to incomplete or improper socialization. To read the position statement on puppy socialization from the American Veterinary Society of Animal Behavior, go to http://www.avsabonline.org.

As puppies age, they go through two “fear imprinting” periods. Any traumatic event the puppy experiences can have a more lasting effect and may last for life. The first fear period is between 8 and 11 weeks. Be careful not to put your puppy into stressful or frightening situations. No wild costume parties during this time of their life! The second fear period is between 6 and 14 months old. Many dogs will become more reactive during this time or become suddenly apprehensive about new things. In large breeds, this period could extend longer. Puppies have individual personalities just like we do so what is scary for one may not be for another. By becoming familiar with canine body language you will learn to recognize fear signals your dog might display.

So what is proper socialization? Socialization is not simply dog/dog play, though that can be part of it.

Socialization really is:

Exposure to the world the dog will be a part of in a safe manner with rules and guidelines
Learning to be calm when the world is stimulating
Learning to respond to signals when that is not what they want to do

Yes! Socialization is learning and maintaining acceptable behavior in any situation, especially when they would rather not. It is learning to handle any experience they will normally encounter throughout their life without becoming fearful, overly stimulated, reactive or aggressive.

Getting to know the breed(s) in your dog will help you understand their predispositions to sociability. Some breed types are more likely to continue puppy sociability into adulthood like sporting dogs and companion dogs (retrievers and spaniels). More of the breeds however become less tolerant such as terriers, guard dogs, herding dogs and bully breeds. Some dogs grow to become consistent challengers and others consistently remain passive.

Seeking out proper socializing experiences such as well-structured puppy classes or one on one play dates with other appropriate dogs is a vital part of proper socialization. A great puppy class may have a safe, mature dog for the puppies to learn from who will teach them boundaries. Puppies should be matched by personality and play style. Sharing games like the retrieve/drop should be taught to avoid possessiveness and teach relinquishment of unsafe items. Learning to come happily back to their person during play is an extremely important skill to learn at any age. Your dog should look to you for guidance and be willingly dependent upon you.

If you have a mature dog who is easily stimulated, teach them to relax before allowing them to socialize. If you have an adult dog who would rather not be around other dogs or people, don’t force them to socialize – they may never change and you might end up with a fight or other problem behavior. Encourage and teach passive play instead of overly aroused play. If you have a dog or multiple dogs who play rough, do a lot of interruptions and call them to you happily rewarding them for paying attention. Teach them to play together with toys instead of mouthing each other. Overly aroused play can lead to aggression as dogs mature so be careful, particularly with the breeds who tend to go from 0-60 in about 2 seconds!

Proper socialization is an art! Be patient, kind and consistent while teaching social skills. Both you and your dog should be having fun. If you feel you have a dog with socialization issues, seek advice from a qualified behavior professional.

(Note from Con Slobodchikoff (www.conslobodchikoff.com): The following post was written by Starr Ladehoff, Certified Professional Dog Trainer — Knowledge Assessed (CPDT-KA), and Director Elect, Board of Directors, Certification Council for Professional Dog Trainers. She is an AKC Canine Good Citizen Evaluator (#71153) and a Canine Life and Social Skills Evaluator (#E750403). Starr does training and behavioral consulting at Arizona Pet Professionals, LLC, http://www.ArizonaPetPro.com. Her email is starr800@gmail.com.)

Lähde: The dog behaviour blog