Wilyalle. Luopumisen taito.

IMG_94301,5 vkoa sitten maanantaina päästin ikiuneen kumppanini ja tsempparini siperianhuskyni Wilyan (Arctic Soul Wilya). Kyseessä on koira, jonka yksittäinen vaikutus elämässäni on niin kiistaton, että haluan omistaa sille ajatuksieni ryöpyn ihan näin julkisesti. Vaikka omistan paljon koiria (6kpl), niin silti Wilya huutaa arjessa poissaoloaan joka käänteessä. Kotiin tullessa katse hakeutuu tarhaan kopin päälle etsimään minua siellä odottavaa hahmoa ja lenkillä askelia kaipaa tahdittamaan tuttuja tassuja. Tänään lenkillä pohdin sitäkin, että kolmesta vanhuksestani (Rosie 12v, Wilya 12v ja Ramses 10,5v) en olisi ikinä uskonut, että juuri Wilya poistuu joukosta ensimmäisenä. Huskyn odotettu elinikä kun on hieman pidempi kuin collien ja Willis oli loppuun asti reipas, energinen ja iloinen. Elämä on kuitenkin ennalta-arvaamaton.

Wilya muutti minulle 8-vuotiaana vuonna 2013 johtamaan pientä silloista huskyvaljakkoani. Wilya sopeutui meille kuin olisi aina täällä asunut. Se tuli loistavasti toimeen kaikkien kanssa, jopa saman ikäisen Rosien ja vältteli kaikenlaisia konflikteja. Huskymaiseen tapaan se tuntui suuremmalta persoonalta kuin mitä koirasta voisi uskoa. Harrastus rodun parissa ei kuitenkaan mennyt niin kuin kuvittelin ja vain vuotta myöhemmin Wilya jäi yksin luokseni ainoana huskynä. Ensin kuvittelin, että se olisi suruissaan ja pohdin mitä voisimme yhdessä tehdä. Pitkänmatkankävelyharrastukseni lähti tuosta tarpeesta ja yhdessä aloitimme syksyllä 2014 kävelemään 5-40km lenkkejä.

20170304_133523
Helmikuu 2017

En koe luopuneeni vain koirasta, vaan myös ystävästä ja todellisesta kumppanista. Koen, että Wilyan myötä elämäni sai uuden käänteen. Laihduin kävellessä ensimmäisen 5kk aikana n. 20kg ja seuraavan vuoden aikana vielä 10 lisää. Wilya kirjaimellisesti veti minut elämässäni uuteen suuntaan. Kun rämmin metsäpoluilla, enkä tuntenut enää jalkojani, se veti minut ylös mäet ja piti vauhdin tasaisena silloinkin kun olisin halunnut luovuttaa. Koskaan se ei hidastanut. Pisin matkamme yhdessä oli syksyllä 2015 kun kävelimme yhdessä 40km 7 tunnissa. Tuolloinkin, vaikka matka varmasti painoi sen jaloissa, se veti täydellä tempolla kotiin viimeisetkin kilometrit. Olimme tuttu näky  Kavastontiellä, Toijassa ja Suomusjärvellä. Kiersimme Aneriojärven kierrosta (25km) noin kerran kuussa. Aina kun olin väsynyt elämääni tai ahdisti muuten vaan, Wilyan kanssa sain mieleni rauhoittumaan ja asiat tärkeysjärjestykseen.

Tänään katselin tutulla lenkkipolulla sinisenä merenä kukkivia lupiineja. Kuuntelin traktorin perässä kirkuvia lokkeja ja ihastelin tummansinisenä läikehtivää Kurkelanjärveä. Paljaita jalkapohjia vasten rahisi hiekkatie. Olen elämäni aikana joutunut luopumaan monista asioista. Olen siinä mielestäni vähän liiankin hyvä. Luopumisen taito on selviytymismuoto siinä missä tapa nähdä maailma. Minun on kenties liiankin helppoa päästää irti kuin pitää kiinni, luovuttaa kuin taistella vastaan. Uskon, että me ihmiset kuvittelemme hallitsevamme ympäristöämme, itseämme, läheisiämme ja terveyttämme. Tuo näennäinen varmuus on kuitenkin vain pinnallista harhaa. Tosiasia on, että me emme tiedä tulevasta mitään. Oma elämäni, kuten elämä yleensä, on ajoittain vaikeaa. Ei ole olemassa elämää, joka olisi pelkästään noususuhdanteinen. Mutta juuri sen ylä- ja alamäissä, notkoissa ja kukkuloissa piilee elämän suurin salaisuus. Hetken ainutlaatuisuus on sykähdyttävää. Sieltä löytää onnen arkeensa ja merkityksen sydämelleen.

img_5606
Syksy 2016

Wilyan myötä loppui myös vuosia kestänyt aikani huskyjen parissa. Uskomattoman hieno ja ainutlaatuinen rotu! Wilya oli koiraksi viisas, niin tyyni ja itsevarma verrattuna lk.collieisiin, että vuosisatojen takainen alkukantaisuus paistoi kyllä Williksen olemuksesta läpi. Se osasi suunnat, ei koskaan rähissyt, ohitti ihmiset hännän heilutuksella ja muut eläimet rauhallisella uteliaisuudella. Se seuraili nuorempien touhuja itsevarmana pihan kuningatterna koppinsa päältä ja juoksi ensimmäiseksi ulkoportille odottamaan yhteistä lenkkiä heti kun näki valjaat kädessäni. Se jopa puki valjaat päälleen. Lähes itse 😀

Wilyassa näin kaiken sen uskollisuuden, kunnioituksen ja ymmärryksen, jota koira vain voi elämään tuoda. Se muistuttaa minua siitä mikä on tärkeintä elämässä. Kun katselin kuinka luotettu kumppanini nukkui sylissäni pois, uskoin taas siihen minkä tiedän todeksi: elämä on niin hirmuisen kallisarvoinen! Arvostakaa sitä, kunnioittakaa!! Juuri nyt, tässä hetkessä! Kaikessa mitä ympärillänne näettekään! Se on se kallisarvoinen lanka, joka meitä  yhdistää.

Kaikki muu on tomua ja harhaa.

En usko, että elämä, tuo ikikipinä, joka meissä kaikissa asuu, häviää kuolemassa mihinkään. Se vain muuttaa muotoaan. On ihan oikein ja sallittua rakastaa meiltä kadonneita läheisiä, eläimiä tai ihmisiä. Mistä ikinä joutuukaan luopumaan. Kantaa heitä mukanaan sydämessään elämän polulla. Se tekee meistä sen mitä olemme. Ja parhaassa tapauksessa… jopa enemmän.

Hyvää matkaa Wilya. Nyt olet vapaa. Nähdään taas rakas.

 

Lopetin Wilyan 19.6.2017 pahanlaatuisten nisäkasvainten vuoksi.

Uskalla innostua – you got this!

Neljä-vuotias poika roikkuu valjaissa Kiipeilyareenan itsevarmistavilla vaijereilla. Hän hihkuu ja selittää tohkeissaan isälleen kiipeilynsä etenemistä. ”Kato isä, mä kiipeän tästä! Kato!” Isä katselee vierestä, mutta ei ehdi vastata kun poika jo jatkaa ”Mä aion kiivetä ihan tonne ylös asti, isä! Mä pääsen ylös, arvaa miksi mä pääsen?” Ja vastausta odottamatta poika jatkaa sillä itsevarmalla asenteella, joka on suotu vain hänen ikäisilleen pienille pojille: ”Mä kiipeän tonne ylös asti, koska mä uskon itseeni. Mä uskon itseeni ja siksi mä pääsen sinne!”

Ja tämä tarina on tosi. 🙂 Pojalle oli varmasti joku selittänyt, että uskomalla itseensä ja tekemällä töitä tavoitteensa eteen voi saavuttaa mitä vain! Haluan itsekin uskoa tähän. Elämä on aivan liian herkkä ja kallisarvoinen juttu makaamaan sohvalla ja tyytymään katsomaan vierestä muiden ihmisten seikkailuja. Noin kuukausi sitten lähetin hakemuksen Partioaitan uusimpaan some-mainokseen. He hakivat videoonsa ihmistä, jolla olisi jaettavanaan tarina elämästään ja harrastuksestaan. Olin erittäin yllättynyt kun minut valittiin ensin skype-haastatteluun ja pari viikkoa myöhemmin selvisi, että kaikista hakijoista minut oli valittu myös itse mainokseen! Kuvauspäivät ovat elokuun alussa ja video julkaistaan myöhemmin samassa kuussa. Kuulemma tarinani, innostukseni ja asenteeni olivat syitä miksi minut valittiin. Ihan mahtavaa saada olla mukana tässä projektissa ja nähdä millaista on mainosvideon työstäminen ihan todellisuudessa. Kyseessä on vain muutaman minuutin kestävä pätkä, mutta itsekin valokuvaus- video- ja mainosalasta kiinnostuneena suhtaudun tilaisuuteen myös ammatillisella uteliaisuudella.

Itseasiassa innostus on elämäni kantava voima. En muista aikaa, jolloin minulla ei olisi ollut jokin projekti menossa joko suunnittelu- tai toteutusasteella. Siinä missä puhdas uteliaisuus vie moniin mielenkiintoisiin tilanteisiin ja ympäristöihin, vasta innostus kanavoi sydämen ja nostaa sielun. Innostusta voisikin pitää ikään kuin uteliaisuuden ohjaavana isosiskona, joka viitoittaa elämään erilaisia polkuja. Se kertoo meille mikä merkitsee enemmän ja mihin suuntaan voisi elämässään seuraavaksi matkata. Kuin ihastuminen konsanaan, innostuskin on tunteena hurmioiva ja kaiken nielevä. Se ei kuitenkaan vie pidemmälle ilman oikeanlaista asennetta ja työstämistä.

e1b85a911664df3e78e772f9cfb5aee9[1]Usein helposti innostuvia ihmisiä pidetään jotenkin naiiveina tai lapsenomaisen viattomina. Heidän touhuamisensa saa meidät hymyilemään kun loputtomalta tuntuva energia ohjautuu milloin mihinkin. Toisaalta taloudellisesti on helppokin kauhistella innostujan tapaa panostaa aikaa ja rahaa välillä mahdottomiltakin tuntuviin projekteihin. Harva tulee ajatelleeksi, että innostuneet ihmiset kokevat myös pettymyksiä ja epäonnistumisia. Totuus on, että mitä enemmän yrität, sitä useammin myös petyt. Olisi niin helppoa jättää leikki siihen ja vaihtaa suuntaa. Ja joskus se onkin ihan järkevää.

Vaatii sitkeyttä ja periksi antamatonta luonnetta uskoa ja työstää unelmiaan. Ihailen valtavasti ihmisiä, jotka uskaltavat innostua sekä suunnitelmallisesti rakentaa unelmiensa elämää riskeistä huolimatta. He tietävät mitä haluavat ja ovat valmiita myös epäonnistumaan. Innostuvat (ja innostavat) ihmiset tietävät miltä tuntuu pettyä, mutta vastoinkäymisistä huolimatta he ymmärtävät, ettei se ole välttämättä syy perääntyä. Itseasiassa, mitä suurempi takaisku – sitä vahvempi palo. Soimaava omatunto ja pettymykset voivat kirveltää mielessä pitkään, mutta toisaalta ne kertovat myös jotakin tärkeää: ne ohjaavat meitä eteenpäin. Henkisellä ja fyysisellä tiellä ne kertovat mikä toimii ja mikä ei, minkä eteen olet valmis taistelemaan ja mitä asioita pitää vielä työstää. Mitä tärkeämpi asia on sinulle, sitä suurempaa pettymystä tunnet jos homma ei toimikaan. Oli siis kysymyksessä sitten erilaiset harrastuskentät, menestyminen kilpailuissa tai ihan vain itsensä voittaminen pelkojensa kanssa: usko olevasi oikealla reitillä, vaikka välillä tuntisitkin lyöväsi päätä seinään oikein urakalla.

3G5A7974
Lifedream – se on elämää unelman reunalla

Innostus viitoittaa elämääsi erilaisia polkuja. Toiset niistä toimivat ja toiset eivät, mutta oppimiskokemuksina ne kaikki ovat hyödyllisiä. Aina joskus voi myös käydä niin, että innostus kasvaa joksikin vielä suuremmaksi. Siitä voi tulla intohimo, joka muuttaa elämäsi suunnan. Olen usein linkittänyt kiipeilyn ja elämänasenteeni: kiipeilyssä, kuten elämässä, on vain uskallettava lähteä rohkeasti kokeilemaan sinulle vieraitakin reittejä. Se on ainoa tapa kasvaa. Otteet ovat toisinaan pieniä, teräviä ja limaisia. Veri valuu ja loukkaantumisiakin tapahtuu. Joskus voi joutua perääntymään ja aloittamaan kokonaan alusta, mutta ote otteelta pääsee lopulta korkeammalle. Elämä on pitkä reitti ja sen aikana ehtii elää monta elämää. Tarkka valmistautuminen ja suunnitelmallisuus auttavat riskien hallinnassa ja kun tulee aika hypätä – silloin on luotettava siihen, että elämä kantaa. Anna siis mennä ja uskalla innostua – you got this!

 

 

 

Kolme kohtalotarta: Sitku, Josku ja Mutku

Katselen boulderliigan maailmancupin osakilpailua Tokiosta youtuben välityksellä. Kilpailijat toisensa perään yrittävät topata toinen toistaan vaikeampia reittejä. Heillä on vain 4 minuuttia aikaa. Miten paljon odotuksia, jännitystä ja menneitä treenitunteja noihin minuutteihin mahtuukaan! 🙂  Lajia on aivan erilaista seurata nyt, kun tiedän itsekin kiipeilystä jotakin.

3G5A5992Joskus elämän tärkeimmät tavoitteet eivät ole edes mitattavissa minuuteissa, päivissä tai edes vuosissa. Muistan kuinka 21- vuotiaana haaveilin omasta talosta, jonka pihalla koirien olisi hyvä juosta. Minulla oli tapana rakentaa leikekirjaa sisustusideoista ja muista vinkeistä, joita voisin talossani viljellä. Juuri ennen nukahtamista suunnittelin muutaman minuutin taloni pohjapiirrosta – ja nukahdin yleensä hymy huulilla. Ystäväni matkustelivat ja nauttivat vapaasta elämästä, mutta minä menin naimisiin talolainan kanssa 26-vuotiaana. En ole katunut päivääkään.

Olen nähnyt paljon elämää; syntymää ja kuolemaa tässä talossa. Koirankasvattajana suunnittelin pentueita joskus vuosienkin päähän, odotin ja petyin kun suunnitelmat eivät toteutuneetkaan ja jouduin aloittamaan alusta. Näin kauan odotettujen pentujen syntyvän ja joskus menehtyvän vain muutaman päivän iässä, mutta toisaalta myös omistajien ilon kun uusi pentu luovutuspäivänä kannettiin autoon tai ylpeyden siitä, kun kasvattini todettiin terveeksi tai pärjäsi harrastuskentillä. Intohimoni eläinten käyttäytymiseen johti erilaisten lemmikkien hankintaan ja vuosikausia opiskelin koirista, vuohista, marsuista, linnuista ja liskoistakin ihan täällä kotona, oman katon alla. Se oli nuoruuteni suurin unelma – ja minä elin sen toteen.

img_4908
Kotimetsä

En ole koskaan haaveillut matkustelusta, koska se ei sopinut yhteen omakotitalon ja eläinlauman kanssa. Kaupunki- tai rantalomat eivät ole oikein koskaan tuntuneet omalta jutulta. Uusien harrastusten kautta olen kuitenkin herännyt ymmärtämään, että toki ulkomailla voi tehdä muutakin 😉 Törmään niin kiipeilyssä kuin sukelluksessakin jatkuvasti turhauttavaan ajatukseen, että vain ulkomailla saa näistä harrastuksista täysillä kaiken irti. Monet käyvät ulkomailla kiipeilemässä useita kertoja vuodessa tai sukeltamassa etelän kirkkaissa vesissä. En epäile lainkaan, etteivätkö nuo kokemukset ole omiaan sekä kasvattamaan matkustusintoa entisestään, että tarjoa upeita kokemuksia oman lajin parissa. Toisaalta yritän ihan yleisesti myös kannustaa ihmisiä kotimaan matkailuun ja harras toiveeni olisikin, että arvostaisimme enemmän Suomen luonnon kauneutta ja maamme mahdollisuuksia. Olen esimerkiksi käsittänyt, että Suomen kiipeilykalliot ovat todella haastavia suhteessa moniin muihin. Eikös se ole pelkästään hyvä asia? Pakko on kuitenkin myöntää, että viime vuosina olen minäkin alkanut haaveilla matkustamisesta. Elämäntilanteesta, jossa lähteminen kotoa maailman seikkailuihin olisi helppoa ja vaivatonta. Kiipeilyä Andeilla, patikointia Islannnissa, melontaa Norjassa valasretkillä, ratsastusta Mongoliassa ja sukellusta Kreikassa…

Intohimoisesti elämällä on vaarana, että alkaa liikaa suorittaa. Kuin huomaamatta 131d44d0d99a3aa8b11f262543d9dfb51viljelee mielessään sellaisia sanoja kuin mutku, sitku ja jospa. Tulevaisuudesta ja tavoitteen toteutumisesta tulee niin suuri vyöryvä pallo, ettei sitä tunnu koskaan oikein tavoittavan. Ja turhautuminen syöksee ajatukset negatiiviseen kuiluun. Luin jokunen aika sitten Emilia Lahden kolumnia Juoksija 3/2017 lehdestä. Hänen sanansa olivat niin oivaltavia, että haluan niitä suoraan tähän lainata. ”Olemme kaikki erilaisia juoksijoita ja ihmisiä. Jokainen ponnistaa omista yksilöllisistä lähtökohdistaan- toivottavasti kohti omaa sydäntään sytyttäviä päämääriä. Yksi asia on sama lenkkareihin tai lihassolujen määrään ja laatuun katsomatta: kukaan ei saa menetettyä aikaa takaisin ja käytettävissä oleva aika on kaikille rajallinen. Siksi tunteella ja läsnäololla, jotka laitamme jokaiseen askeleeseen, tekoon ja kohtaamiseen, on oikeasti merkitystä. Elämä koostuu lopulta juuri näistä mikrohetkistä.”

Eräs ystäväni teki tässä kevään aikana ison päätöksen, vuokrasi mökkinsä ja muutti kaupunkiin. Monilla muillakin ystävillä on käsillä erilaisia suuria elämänmuutoksia. Toiset ovat positiivisia, toiset ei. Meitä kaikkia tuntuu uusi tuntematon elämäntilanne hiukan pelottavan, vaikka se olisi hyväkin. Eräälle toiselle ystävälleni kirjoitin: onni on jotakin, mikä on helppo nähdä isona elämän klönttinä, mutta mulle se on jokaisen päivän asenne. Onni asuu jokaisessa päivässä. Kiitollisuudessa ja nöyryydessä elämää kohtaan ja joo, myös tiukoissa päätöksissä siinä mitä elämältä haluaa. Onnellisuus lähteekin mun mielestä just siitä, että on läsnä ja tekee itselleen oikeita, sydämellä tehtyjä valintoja. Silloin ne on oikein myös muita ihmisiä kohtaan. Yritän itse miettiä miten elämäni haluan viettää, millainen ihminen haluan olla ja minkälaisten ratkaisujen kanssa kykenen elämään ja niistä myös myöhemminkin vastuun kantamaan.

3G5A6027Lahti on samoilla linjoilla ja kirjoittaa omista ajatuksistaan elämää suuremman tavoitteensa äärellä. ”Miten usein päädymmekään raksimaan laatikoita kuvitteellisesta to-do-listasta. Unohdamme olla olemassa monelle arkiselle, mutta arvokkaalle hetkelle. Olemme myös usein luvattoman armottomia itsellemme ja unohdamme, että meillä jokaisella on tarinoita sisusta, rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta.”  Miten surullista tosiaan olisikaan, jos taaksepäin katsoessani huomaisinkin, etten olisi ollut läsnä matkalla suurempaan unelmaan. Miten tärkeää onkaan tiedostaa jokaisessa hetkessä se unelman sivumaku ja samalla nauttia siitä. On tärkeää välillä kiittää itseään siitä, että tekee parhaansa tavoitteen eteen juuri nyt, tässä hetkessä. ”Saamme vain yhden kappaleen jokaista päivää ja yhden ensimmäisen kerran jokaista kokemusta kohden. Kyse ei ollut niinkään siitä, ettenkö tiennyt, että tärkeintä ei ole päämäärä, vaan se miten kuljemme matkaamme ja mitä aarteita keräämme mukaamme.”

Tänään iltalenkillä koirien kanssa hengittelin syvään ja katselin tuttuja, rakkaita kotipeltoja. Olen asunut täällä maalla nyt 10 vuotta. Aika on mennyt nopeasti ja kuin huomaamatta. Seuraavat 10 vuotta tuntuvat avoimilta, täynnä mahdollisuuksia ja seikkailuja. Pohdin elämäni tarinaa ja sitä, miten pitkän matkan olen tullu tuosta 21-vuotiaasta innostuneesta tytöstä ja ettei toisaalta juuri mikään ole kuitenkaan muuttunut. Minulla on edelleen suuri unelma, jota tavoitella ja jonka eteen tehdä aktiivisesti töitä. Syy miksi haluan pysyä terveenä, liikun, harrastan ja toteutan. Olen varma, että jonakin päivänä huomaan jälleen eläväni unelmaani toteen. Se nostaa odottavan ilon hymyn huulille.

”Todellakin,” toteaa Emilia Lahti kolumnissaan, ”mikä yksinkertainen, mutta syvä viisaus. Sillä joka tekee matkaa ilosta käsin, riippumatta matkan lopputuloksesta, on kulkenut hyvän ja merkitysrikkaan tien.”

 

10 vinkkiä hyvään elämään

Meillä kaikilla on mielemme perukoilla ajatuksia siitä, että toivoisimme tehneemme erilaisia valintoja elämässä. Kyselemme itseltämme miten kaikki voisi olla toisin jos olisimme yrittäneet enemmän tai jos elämä nyt vain olisi mennyt erilailla. Näistä asioista keskustelmme usein ystävieni kanssa. Oma ajatusmaailmani lähtee siitä, että jo lapsena koin suurimman muutoksen, mitä elämä voi antaa: äitini menehtymisen hänen ollessaan vain 31-vuotias. Puhun siitä aika paljon, mutta uskon sen olevan se viesti, joka minulla henkilökohtaisesti on maailmalle annettavana. Kun on jo lapsena kokenut vahvasti sen, ettei MIKÄÄN tässä maailmassa ole pysyvää, tulee muutoksesta enemmän sisäänrakennettu malli, jotakin, mitä jo ennalta aavistaa ja yrittää suhtautua siihen. Halusin tai en, tuo ajatus ohjaa jokapäiväistä arkeani ja muistuttaa minua siitä, miten kallisarvoinen elämän lahja on.

Taidan olla sisimmältäni sellaista taistelija-tyyppiä. Kun maailma heittää kuraa tai omat pelot vaanivat nurkissa, pohdin mitä se voisi minulle antaa, sen sijaan, että jäisin tilanteeseen vellomaan. Alla on jo vuonna 2014 julkaisemani lista, jonka avulla voi ennaltaehkäistä epäonnistumisen tunnetta tulevaisuudessa ja ehkäpä oivaltaa, että kun elää kuunnellen sydäntään ja vaistojaan, kaduttavaa harvoin jää.

1. Älä anna muiden ihmisten muokata maailmaasi

Olet oman elämäsi arkkitehti. Kun oivallat kuka olet ja mitä haluat eniten, olet löytänyt kaksi kaikkein tärkeintä asiaa elämässäsi. Vaatii kuitenkin rohkeutta ja periksiantamatonta luonnetta todella lähteä toteuttamaan noita haluja. Tämän kaltaista vastuuta moni ihminen pelkää ja usein he antavat muiden luoda omat unelmansa. Ehkäpä he eivät ole tarpeeksi rohkeita luomaan omaa elämän polkuaan ja ovat liian pelokkaita tekemään sitä itse. Ja ehkäpä se johtuu myös siitä, että he pelkäävät tulevansa tuomituiksi ja leimatuiksi hulluiksi 😉 Mutta totuus on, että jos sinulla on ihmisiä elämässäsi, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi – silloin se merkitsee, että seisot sellaisen asian takana, johon uskot. Tämä on sinulle paljon tuottavampaa, koska se tarkoittaa, että kuuntelet sydäntäsi. Ja sitä et tule katumaan.

2. Luovu vanhoista huonoista tavoista

Suurimmalla osalla ihmisistä on pahoja tapoja, joita he haluaisivat muuttaa. Valitettavasti kovinkaan moni ei omaa tahtoa tai kärsivällisyyttä rikkoa noita epätuottavia tapoja rakentaakseen uusia ja terveempiä malleja. Pitkällä tähtäimellä saatat katsoa taaksepäin elämääsi ja huomata inhoavasi ihmistä, joka aikanaan olit. Tietenkään muuttuminen ei ole helppoa, mutta se on ehdottomasti kaiken vaivan arvoista. Päätä olevasi vahvin mahdollinen versio itsestäsi, äläkä tyydy vähempään kuin ansaitset. Älä odottele muutosta tapahtuvaksi, vaan tee se itse.

3. ÄLÄ LUOVUTA

Epäonnistuminen ei välttämättä ole huono asia. Se on vain uusi mahdollisuus oppia jotakin, kasvaa ja yrittää uudelleen kun aika koittaa. Elämässä kaikki ei aina mene niinkuin odotamme, mutta se ei saisi olla syy antaa periksi. Menestyneet ihmiset ovat niitä, jotka eivät luovuttaneet. He ovat niitä, jotka jatkavat matkaa, vaikka välillä olisikin vaikeaa. Sanonta ”ei tyyni meri merimiestä tee” pitää paikkansa.

4. Oman itsensä piilottelu, kukkuu

Voi olla ylitsevoimaista piilotella sitä persoonaa, joka todellisuudessa olet kaikilta muilta. Omien tunteiden ja ajatusten piilottaminen voi tehdä olostasi surkean ja erottaa sinut ystävistäsi. Naamion kantaminen on riskialtista, koska jonakin päivänä saatat huomata kadottaneesi itsesi yrittäessäsi miellyttää kaikkia muita. Voi olla pelottavaa jos ei tiedä kuka on. Joten, älä yritä täyttää muiden ihmisten odotuksia sinusta, vaan ole oma itsesi ja kuuntele sisäistä ääntäsi. Sillä tavoin pysyt rehellisenä itsellesi, etkä enää tarvitse kaikkien muiden hyväksyntää.

5. Odotatko aina sitä oikeaa aikaa?

Monet ihmiset esittävät paljon erilaisia tekosyitä sille, miksei toimintaa voi aloittaa juuri NYT. Jotkut odottavat huomiseen, toiset oikeaa aikaa tai merkkiä yläpuolelta. Ongelma on, että he ajattelevat omaavansa enemmän aikaa kuin heillä todellisuudessa onkaan. Tämä saattaa sysätä heidät odottamaan ikuisesti. Jos sinulla on unelmia, ryhdy tavoittelemaan niitä aktiivisesti jo tänään. Juuri nyt on toiseksi paras aika ryhtyä hommiin. Paras aika olisi itseasiassa ollut jo eilen.

6. Negatiivisen energian sietäminen

Negatiivinen ajattelu voi olla alitajuntaista. Sielunsa ruokkiminen negatiivisilla ajatuksilla voi ryöstää ilosi ja tehdä sinusta väsyneen. Valitse viisaasti millaisia ihmisiä päästät elämäsi lähipiiriin, koska heidän energiansa vaikuttaa sinuun suoraan. Joten, haluatko rinnallesi ahdasmielisiä ja sulkeutuneita ihmisiä vai positiivisia ja rakastavia? Sinä päätät.

7. Halu kontrolloida kaikkea mahdollista

Elämä on tarkoitettu elettäväksi, ei täydelliseksi. On turhaa taistella niitä asioita vastaan, jotka eivät ole sinun hallinnassasi. Joskus kaikki mitä tarvitsemme on löytää kyky rentoutua ja antaa elämän tapahtua. Sinun ei aina tarvitse tietää ihan tarkalleen mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

8. Pidä huolta terveydestäsi!

Monet ihmiset elävät nopeatempoista elämää ja unohtavat pohtia sitä, miten kohtelevat kehoaan. Monet vähättelevät terveellisen ruokavalion ja 3-4krt viikossa tapahtuvan hikiliikunnan voimaa. Vietä aikaa kehittääksesi itseäsi fyysisesti ja mielesi seuraa kyllä perässä. Ilman terveyttä ihmisen on hyvin vaikeaa toteuttaa unelmiaan. Ansaitse kehosi, niin se palkitsee sinut juuri nyt ja tulevilla vuosilla.

9. Luovu laiskuudesta

Laiskuus ja yhdessä paikassa jumissa oleminen eivät vie kovin pitkälle. Samoin unelmoiminen ja suunnittelu ilman toimintaa. Muista, että olet itse vastuussa omasta elämästäsi ja omalla mukavuusalueella pysyminen ei voita puolestasi mitään taisteluita. Lopeta sohvalla makaaminen ja ala rakentaa unelmiesi elämää! Sinä tiedät ansaitsevasi sen. 🙂

10. Elämä on liian lyhyt jossitteluun

Onnellinen elämä on hyvää elämää. Epätäydellisen täydellistä, jossa positiivinen ajattelu on myös negatiivisten ajatusten hyväksymistä. Elämän ei kuulukaan olla täydellistä, vain rikasta. Kaikkine sudenkuoppineen ja virheineen. Älä vello epäonnistumisissasi, vaan rakenna ylpeydellä niistä mestariteoksesi. Nosta ne ja kanna. Minäkin teen niin. Elämä on liian lyhyt jossitteluun.

Puurot ja vellit

Tällä viikolla olen syönyt aamuisen kaurapuuron seassa kotimaisia pakastemarjoja: mustikkaa, mansikkaa ja vadelmaa. On muuten hyvää!! 1 rkl pellavarouheen lisäksi ostin kuivattuja karpaloita, joita olen sekoittanut muutaman joukkoon. Yksi purkki veriappelsiinin makuista Skyriäkin meni viikon aikana aamupuuroon (siis 1 rkl kerrallaan), jolloin lopputuloksena oli ihanan herkullinen sotku, oikea herkkupöperö!!

20170327_105715[1]Töissä eväänä oli katkarapusalaatti. Pohjana jäävuorisalaatti ja tuttuun tapaan pinaatti, kirsikkatomaattia, kurkkua, paprikaa, 1 rkl auringonkukan siemeniä ja 1 rkl 0,2% raejuustoa. Työpäivän aikana runsaasti vettä 2-3l.

Kotona olikin keittoviikko. Rakastan pakastekeittoja, koska ne ovat niin helppoja ja nopeita ja tulevat mikrossa sillä aikaa kun hoidan koirien arkirutiinit. Maanantaina kantarelli-, tiistaina kasvissose-, keskiikkona kala- ja torstaina pinaattikeitto. Helppoa ja nopeaa! Keittojen lisänä 1/2dl pähkinöitä.

Perjantaina kokeilin ensimmäisen kerran Oumph- soijaperäistä kasvistuotetta. Ihan uskomattoman ihanaa, että meidän pienestä maalaiskaupasta löytyy jo näin paljon erilaisia kasvisvaihtoehtoja!! Oumphia olen syönyt aikaisemminkin ihan ravintolassa pihvinä hampurilaisen välissä ja hämmästelin sen kanamaista koostumusta kokillekin. En ole vain itse koskaan kaupassa törmännyt. Nyt pakastealtaasta löysin näitä suikaleita ja pyöräytin pannulla wokkivihannesten kanssa. Lisäsin hitusen kermaa, currya ja valkosipulia ja tykkäsin kovasti!

Iltaisin 1,5dl kaurapuuron seassa on ollut 1rkl rypsiöljyä aina silloin tällöin, pellavarouhetta ja kanelia makua tuomaan. Tänään lauantaina on luvassa kevyt pinaattikukkakaalimunakas päivällä, koska olen menossa illalla ulos syömään! 🙂

Ensi viikolla taas uudet pöperöideat! 😀

Ruokaideoita

20170320_121639[1]Tällä viikolla on eväänä ollut töissä kylmäsavulohisalaattia voileipäjuustolla 🙂 Lisänä kurkkua, pinaattia, tomaattia ja paprikaa. NAM! Paljon on töissäkin salaattiannokseni saaneet positiivista palautetta ja kehuja. Hauskaa jos ihmiset innostuvat terveellisimmistä vaihtoehdoista! 🙂 Koska salaatti on ollut luonnostaan aika rasvapitoinen, olen jättänyt pähkinät ja avokadot tällä viikolla ihan minimiin. Jostakin syystä pieniä vilustumisen oireita on ollut ilmassa, mutta muuten olo on hyvä. Aamun vitamiinit menevät edelleen joka päivä, mutta treeneihin se on ikävä kyllä vähän vaikuttanut. Ihan rauhassa olen mennyt ja kuulostellut itseäni sen suhteen mitä jaksan. Kaiken kaikkiaan aterioiden suunnittelu on entisestään helpottanut kaupassa käymistä ja koko viikon safkat saankin hankittua noin 50 eurolla.

Viikko sitten lauantaina olin koko päivän kuvaamasssa boulderliigassa ja tuolloin eväänä oli linssisalaattia auringonkukansiemenillä, tonnikalalla ja raejuustolla. Pähkinät ja omena illalla pitävät nälän tunteen poissa pitkään ja kun päivän mittaan muistaa juoda paljon vettä, pysyy nestetasapainokin kohdallaan. Tuon Skyr-rahkan taisin syödä illalla vasta kotona. Sunnuntaina alkoikin sitten keittolinja: tomaattikeittoa pellavarouheella ja raejuustolla.

20170318_114456[1]
Lauantain kuvauspäivän eväät

Maanantaina tein uuden kokeilun ja paistoin pannulla Quorn-nimistä kasvisproteiinituotetta, jota on vihdoin meidänkin kauppaan tänne maalle ilmestynyt. Tykkäsin kovin, vaikken edes maustanut tuotetta mitenkään. Lisukkeeksi laitoin uuniiin kasviksia.

Tiistaina keittolinja jatkui kun tein soijanakeista nakkikeiton! Ensimmäinen kokeiluni sekin. Nakit olivat keitossa ihan ok ja lisäsin ne keittoon ihan viime hetkillä kuten minua kaupassa ystävällisesti opastettiin. Nakit eivät turvonneet ollenkaan. Varmasti ihan käteviä aina silloin tälllöin, mutta en ollut niistä lainkaan niin innostunut kuin muista uusista kasvistuotteita, joita olen kokeillut.

Kaupasta on silmään osunut myös uusia proteiinivaunkkaita rahkojen tilalle. Niissä on kyllä aika hurja määrä sokeria, vaikka lisättynä sitä ei olisikaan. Varsinkin tuo alla kuvissa oleva suklaavanukas toi lapsuuden mieleen, maistui ihan Jakki-vanukkaalle 😀 Mutta ehkä se ei kuitenkaan ihan mikään jokapäiväinen tuote ole.. Skyr-rahkojen 2% herkkurahkoista olen kokeillut crème brüléeta, kookosta ja lakritsia, joita voin suositella lämpimästi erikoishetkiin. Kaapissa on niitä 0% Skyr-rahkoja lähes aina saatavilla jos tulee äkillinen kuvauskeikka tai jokin muu pitkä päivä tiedossa, mutta kaiken kaikkiaan yritän vähentää näitä maitotuotteita viikkotasolla ruokavaliossa.

Uutena tällä viikolla on myös iltaisin nauttimani kaurapuuro. Syön nyt 1,5dl puuroa 1 rkl pellavarouheella joka ilta ja aamu!! Se riittääkin minulle viljan määräksi päivän aikana, muut hiilarit saan kasviksista, juureksista, marjoista ja hedelmistä. Pellavarouhe osoittautui myös erittäin hyväksi kokeiluksi. Se ja linssit sisältävät mukavan määrän proteiinia, joilla aterioita voi täydentää. Illalla aikaisemmin puputtamani maissilastut, pähkinät tai mahdollinen skyr-rahka ovat puuroon verrattuna teollisesti tuotettua tai sisältävät enemmän ennen kaikkea rasvaa ja sokeria. Kaurapuuro myös täyttää ja uni tulee hyvin. Viikonloppuna voi sitten luisua systeemistä hetkeksi ja nautiskella maustettujakin pähkinöitä hyvällä omalla tunnolla.

Suhtaudun näihin ruokajuttuihin lähinnä uteliaasti ja huvittuneesti. On aika hauskaa kokeilla uusia juttuja ja myös huomata miten olo on parantunut kaiken aikaa. Myöntää myös täytyy, että töissä tulee syötyä joskus puolikas pulla teetauolla tai ystävien kanssa herkuteltua jos käymme yhdessä jossakin piipahtamassa. Liian kurinalainen ei saa mielestäni olla ja huolta pitää itsestään pitää, mutta toisaalta jos ei ole valmis tekemään muutoksia elämässään, ei kyllä tuloksiakaan synny. 🙂

Kevättä treenitossuissa!

Siitä tiedän, että on kevät kun alan suunnittelemaan kesän ja loppuvuoden ohjelmaa 🙂  Henkilön Lifedream kuva.Koirankasvatusvuosina aina näin keväisin ilmoittauduin into piukeena agility- ja tokovalmennuksiin tai ajelin tiuhaan Somerolle paimentamaan heti kun pellot olivat sulia. Nykyään aika menee kiipeilytreeneissä, lenkkillä, joogatessa tai tallitöissä.

”Live the life you love, love the life you live”

Arki sujuu aika vauhdikkaasti, eikä täällä maalla sellaisia tasaisia päiviä ole ollut miesmuistiin 🙂 Koirien kanssa käyn lähes päivittäin 4-5km lenkkejä. Colliet vuorottelevat husky Wilyan kanssa. Kävelen nahkojen kanssa rauhallisia 4 kilsan lenkkejä, mutta Wilyan kanssa mennään sitten jo yleensä reipasta hölkkää. Nuorisolauma pääsee painelemaan myös metsään aina kun ilmat sen sallivat. Muu aika kuluukin harrastuksissa. Kiipeilemässä käyn 3-4 krt viikossa ja yleensä viikonloppuna pyrin toisena päivänä ajamaan Lohjalle tallitöihin auttelemaan Maastotalli Preryan boksien siivouksessa. Henkilön Lifedream kuva.Lepopäiviä ei nykyään enää oikein olekaan kun niihinkin on tullut tunnin hikijoogat 😀 Tämän kuun lopussa aion löytää kalenterista aikaa viisi viikkoa kestävälle melontakurssille, sitä kun olen suunnitellut niin kauan! Kun tähän vielä yritän ämpätä kaikki muut henkilökohtaiset menot, niin aika kiireinen kevät näyttää olevan tulossa 🙂

Lääkitys – eiku vitamiinit kohdillaan!

Ruokavalion muutoksissa on aika selkeä rutiini jo muodostumassa minun ja jääkappin välille. Olo on todella hyvä ja energinen! Ilokseni olen huomannut, että lantiolta on hävinnyt kolmessa viikossa jopa 2 centtiä ja kiloja on tippunut samassa ajassa kolme. Tavoite olisi tiputtaa painoa pikku hiljaa vielä viitisen kiloa, jotta pääsisin ihannepainooni, mutta toisaalta soisin myös lihaskasvua ja vaaka ei aina ole paras mittari sille.

Tarkoituksena on suunnitella koko viikon sapuskat jo etukäteen, jolloin kaupassa ei tarvitse turhia käydä ja kukkarokin siitä tykkää. 😉 Voisinkin jatkossa kirjoitella tänne enemmänkin muistiin erilaisia ruokaideoita, joita tulee väkerrettyä. Mikään kokkikolmonen en todellakaan keittiössä ole, joten ei kannata innostua :D! Viimeisen viikon olen syönyt osapuilleen näin:

Aamupala klo 6.00

1dl kaurapuuroa ja 2tl pellavarouhetta, kuppi teetä, vitamiinit ja 1l vettä (treenipäivinä 1 keitetty kananmuna)

Henkilön Lifedream kuva.Teetauko klo 10.00

Lounas klo 12,00

Vihreä salaatti, jossa pinaattia, tomaattia, kurkkua, 2rkl 0,2% raejuustoa, 1rkl auringonkukan siemeniä, tonnikalapurkki tai 1rkl chashew-pähkinöitä.

Teetauko klo 14.00

Päivällinen klo 16.00

Höyrytettyjä vihanneksia (herneitä, porkkanaa, papuja, parsakaalia), uunilohta, linssejä.

Iltapala klo 20,00

Omena, 1/2 dl chashew -pähkinöitä tai skyr-rahka, 1 l vettä

Näillä on menty ja porskutettu viimeiset kolme viikkoa ja ihan mielettömän hyvällä fiiliksellä! Iltavuoroviikossa olin niin energinen, että heräsin joka aamu jo reilusti ennen seitsemää, tein lenkin tai tunnin hikijoogat jo ennen töihin menoa. Pyrin välttämään maitotuotteita kuten rahkoja ja proteiinijuomia, mutta silloin tällöin teen poikkeuksia. Varsinkin Skyr-rahkat ovat iltapalana aika kiva herkku silloin tällöin. Lisäksi kaapista löytyy kuivattuja viikunoita, niitä riittää makean nälkään muutama. Töissä pyrin juomaan ainakin 1,5 litraa vettä päivässä. Ruokavalio ei ole kiveen kirjoitettu ja muuttuu koko ajan kun haen juuri itselleni sopivia määriä ja aineita. Esimerkiksi kananmunia syön 4-5krt viikossa yleensä treenipäivinä. Päiväkohtaisesti myös puntaroin treenien rasituksen ja ruuan suhdetta – nälkäisenä ei treeneihin kannata mennä ja toisaalta heikotuksen tunnetta en olekaan tuntenut pitkään aikaan.

JHenkilön Lifedream kuva.ooga. En olisi ihan heti uskonut, että joogasta tulisi näinkin kantava voima. Keväällä 2015 kokeilin kotijoogaa hetken aikaa, mutta en jotenkin saanut kiinni lajin rauhallisesta temposta. Nyt kiipeilystä innostuneena olen havainnut, että aika moni maailman huippu kiipeilijä joogaa säännöllisesti pitääkseen kroppansa notkeana ja vahvana. En ole, eikä minusta koskaan tule maailman huippukiipeilijää, mutta ei kai siitä voi haittaakaan olla? 😀 Loin youtube-tililleni oman soittolistan joogalle, jota voi kurkata täältä. Sen parissa vietän noin kolme kertaa viikossa tunnin verran tehden joko koko ohjelman tai ainakin kaksi ensimmäistä videota. Kolmen viikon jälkeen liikkeet alkavat sujua yhä paremmin, tunnen venyväni ja puskevani sellaisiin mittoihin, etten olisi ikinä uskonutkaan. Joten kyllä se kannattaa!! Ainoastaan lankutukset ja punnerrukset ovat vielä vähän haastavia. Kunhan saan tämän soittolistan sujumaan vaivatta, on aika rakentaa taas uusi. Lenkkeilyn ja joogan avulla olen alkanut kiinnittää huomiota hengittämiseen myös kiipeilyssä. Jo kävelymatkoilla olen oppinut hengittämään tasaisesti silloinkin kun olen rasituksen alaisena. Se on todella tärkeä taito myös kiipeilyssä! Lisäksi kropan notkeus on antanut hyvää oloa niin sisäisesti kuin fyysisestikin ja lihaskireyttä ei ole ollut pitkään aikaan treenien jälkeen, vaikka olen aina ollut todella huono venyttelijä.

Jos voisin, sulloisin tätä tunnetta ja energiaa pulloon ja pirskottelisin niiden ystävieni päälle, jotka tällä hetkellä taistelevat elämänhuolien kanssa. 👍😙 viikonloppuna on luvassa valokuvausta, kiikkuja ja tallitöitä. 1,5vkon treenitauon jälkeen kiipeilyt ovat lähteneet mukavasti taas käyntiin, mutta varsinaiset treenikiikkujan päiväkirjat ehdin kirjoittaa vasta viikonloppuna! 😊

Siihen asti,

Keep the faith people! 😀

Lyrics for Täytyy Jaksaa by Elastinen feat. Sami Hedberg

Elämä on kun spinningtunti. Noi tarvii vetäjän eteen, et ne tajuu mitä ne täällä tekee. Ne polkee polkee, sä voit johtajaa seuraa, tai ite ohjata keulaa. Nyt pyörät pyörimään, vaikket välttämät jaksa laskui ettet päämällä maksa. En töitä pelkää, ne kelpaa mulle, oon alust asti haissu seikkailulle. Jonkun on näytettävä mallia, jonkun on täytettävä halleja. Se vaatii valtavia palleja, näil jäbil ne on tallella, ou!

Mä tiedän mitä teen, on selkeet tavotteet ja nyt mun enää täytyy jaksaa! Vaikka aamul väsyttäis ja moni himaan jäis, mä tiedän et mun täytyy jaksaa.
(tulee tulee polkee polkee jaksaa jaksaa)
(tulee tulee polkee polkee jaksaa jaksaa)
En lopeta kun oon väsyny, mä lopetan kun oon valmis, silloinkin kun ei todellakaa tarvis. Teen enemmän ku muut, mutten veren maku suus. Vaatii toistoo ja valmisteluu, me yritetää viel se kymmenes kerta. Mä en ole luovuttanu, en edes verta. Sit ku vihdoin se saakin natsaa, se voi kadota nopee ku Samin vatsa. Kaikki tulokset kyl huomaa, mut kukaa ei kadehdi työkuormaa. Kyl se näkee miten työstäni nautin, oves luki ”vedä”, mä työnsin sen auki.
Mä tiedän mitä teen, on selkeet tavotteet ja nyt mun enää täytyy jaksaa. Vaikka aamul väsyttäis ja moni himaan jäis, mä tiedän et mun täytyy jaksaa.
Ei mikään helpolla tullukaa Nyt on entinen pullukkaa Työmoraali on vakava Nyt kilot on takana niinku pakara
Jonkun on näytettävä mallia Jonkun on täytettävä halleja Vaatii valtavia palleja Ne on tallella!
Mä tiedän mitä teen, on selkeet tavotteet ja nyt mun enää täytyy jaksaa. Vaikka aamul väsyttäis ja moni himaan jäis, mä tiedän et mun täytyy jaksaa.
Iha vitu moni Pokemoni, monitoimi kondomi, Shetlannin poni, megafoni Toni, poni, Roni, Toni, saksofoni, aerosoli, Johnny Depp, Deppin Johnny, Jeremyn Roni Monitori, ori, kori, matofoni, Clyde & Bonnie, poniponi, bonboni, onni, sonni kymppitonni, silikoni, roll-oni, paperikori, berberi, raparperi, berberi, aa hormoni, mormoni, Flash Gordoni, Tomtomi, Cruisen Tomi

Pitkänmatkan kävely

(Teksti on vuodelta 2014.)
– tavoitetta kerrassaan

609f3aa8680a4339475864f4ed226041Olen aina rakastanut kävelyä. Koirien kanssa ollaan kävelty reiluja kymmenen kilometrin lenkkejä Nuuksiossa ja Salmen luonnon-suojelualueella joskus 2000-luvun puolessa välissä ja arkiliikuntana lenkkeily on toki ollut päivittäistä. Mutta mitä on tapahtunut omakotitalon oston jälkeen ja koiramäärän kasvun myötä? Olen jäänyt enemmän kotiin ja koirat ulkoilevat suurella pihalla, remmilenkit ovat jääneet kokonaan. Lenkkeilemme metsässä, rämmimme syksyllä sienimetsässä ja talvella hangessa, mutta varsinainen jokapäiväinen sykettä nostattava lenkkeily on valitettavasti jäänyt jo vuosia sitten.

Kaikenlaiset vuoden 2014 aikana tulleet elämänmuutokset ovat olleet osasyynä siihen, miksi liikkuminen on tullut taas ajankohtaiseksi ja myönnetään, laihtuminen ja kuntoon pääseminen. Aloitin kävelyt muutaman kilometrin matkalla, josta nopeasti olen päässyt mukavaan n. 5km päivämatkaan. Jonkun verran taitan matkaa hölkäten, mutta reipas ja tehokas kävely, se taitaa todella olla se minun juttuni! Mukana minulla on puolen kilon painot molemmissa käsissä, niillä reippailuun saa mukavasti vauhtia ja tempoa. Koirat ovat yleensä metsässä liikkuessa vapaana (pari koiraa kerrallaan) ja husky Wilya vöissä lantiolla. Wilyasta saakin mukavasti apua ylämäissä ja se myös pitää vauhtini tasaisena kotiovelta maaliin saakka, oli matka miten pitkä tahansa. Wilya on paras valmentaja: sen kanssa ei yksinkertaisesti pääse luppoilemaan!

img_5688Reippaan kävelyn perusteet

Päästääkseen hyvään kuntoon ei tarvitse rehkiä heti hiki hatussa hengästyen, naama punaisena. Vähempikin riittää. Kunnon kohennukseen tarvitaan hieman normaalia tehokkaampia askeleita. Moni ajattelee, että kävelystä ei ole kunnon kohentajaksi eikä kovin tehokkaaksi laihduttajaksikaan. Ei tiedetä, että reipas kävely on yleisin tapa luoda vahva pohja aerobiselle kestävyydelle. Toisaalta toki ajan karttuessa myös vauhti ja matkat pitenevät kuin huomaamatta ja jossakin vaiheessa kunnon taso pysyy vakiona jos tavoitteita ei oleellisesti nosta, kävelytapaa oleellisesti muuta tai lisää muita liikuntamuotoja arkeen.

Olen itse laihtunut uuden ruokavalion myötä parissa vuodessa n.30 kiloa ja näistä n. 22 on tapahtunut syksyn 2014 aikana, jolloin lisäsin oleellisesti kävelymatkojen määrää arjessani. Hyvä peruskunto perustuu toimivaan sydämen ja verenkiertoelimistön hapenkuljetuskykyyn sekä lihasten kykyyn käyttää happea elimistön toimintojen hyväksi. Nyrkkeily- ja kiipeilytreeneissä huomaan miten peruskunto on yllättävän hyvä, lämmittelyissä hikeä tuskin pukkaa ja vaikeimpia asioita ovat lihaskuntoharjoitukset. Kävely toimii myös hyvänä kalorin kuluttajana, sillä kulutuksen määrään voi vaikuttaa lenkin pituudella: viiden kilometrin juoksu- tai kävelylenkki kuluttaa lähes saman verran kaloreita.

img_5606

Lisäksi luonnossa liikkuminen lisää tuntuvasti hyvänolon tunnetta ja ehkäisee tutkitusti mm. masennuksen kaltaisia psyykkisiä vaivoja. Syksyllä 2014 kävelin hiljaisuudessa, pohdiskellen syntyjä syviä, joita oma pää tuntui olevan pullollaan, mutta nykyään oleellinen osa pitkiä lenkkejä ovat korvanapit ja menevä musiikki, joilla kävelyn tai hölkän tahdin saa sopivan lennokkaaksi. Toki kuntoon pääsemiseen ja laihtumiseenkin vaikuttaa oleellisesti ruokavalio. Jos mässää hiilareita ja rasvaa, ei kyllä kuntokaan tällä tavalla kohene. Kevyt, energiapitoinen, mutta samalla vähähiilihydraattinen ruokavalio on toiminut minulla mainiosti.

Tehoa lisää –  oikea kävelytekniikka

Fyssari tuli maininneeksi, että kävely on lihaksille erittäin monipuolinen liikuntamuoto kun selitin hänelle millä tavalla kävelen. Siinä missä juoksussa voi säädellä oikeastaan vain vauhtia, kävellen pääsee eteenpäin monellakin eri tavalla. Helpoin tapa saada lisätehoa kävelyyn on muuttaa kävelyä nopeammaksi intervallispurtein. Kävele välillä, vaikka muutama lyhtypylvään välinen matka, hyvin reippaasti, pitkin askelein ja laajoin käsiliikkein.  Kävele sen jälkeen rauhallisesti ja anna sykkeen laskea. Tee sitten uudelleen samanlaisia spurtin ja rauhallisen kävelyn jaksoja useamman kerran lenkin aikana. Spurtit voi tehdä välillä myös hölkäten tai tehden erilaisia hyppyaskelia. Hyödynnä myös mäet: kävele mäet ylös voimakkain, hitain askelin, pakaroita ja reisiä tehokkaasti käyttäen ja laske mäki alas lyhyemmillä ja rauhallisemmilla askelilla. Minulla on tapana välillä loikkia musiikin tahtiin koko kropan pituisia hyppyjä tai hölkätessä varjonyrkkeillä, siinä syke nousee entisestään ja tasapainokin kehittyy.

Välillä kannattaa ampaista kävelemään maastoon, sillä erilaiset alustat, pinnan muodot ja mäet tehostavat kävelyä. Lähipiiristä löytyy yleensä sopiva pururata tai metsäpolku. Viikonloppuisin voi lähteä kauemmas uusiin metsiin, merkityille maastoreiteille. Epätasainen maasto, puunjuuret, kivet ja muut pienet esteet ovat kävelyn tehokkuuden lisääjiä, koska tällöin tarvitaan enemmän kehonhallintaa tasamaastoon verrattuna. Myös jalka- ja pakaralihakset vahvistuvat enemmän.

img_5644Tarkistuslista:

  • jalkaterät ovat suoraan eteenpäin
  • askeleet kulkevat keskiviivan eri puolilla
  • jalkaterä rullaa koko mitallaan
  • askelluksessa polvi joustaa, jalan työntövaiheessa lonkka ojentuu ja pakara jännittyy
  • lantiossa tapahtuu kiertoliike ja ylävartalossa vastakkainen kierto
  • kädet ovat lähellä vartaloa ja ne liikkuvat eteen-taakse suunnassa
  • pää on keskiasennossa, katse eteenpäin ja hartiat rentoina
  • vartalo on hieman kallistunut etuviistoon, jotta kävely on eteenpäin menevää

Pitkänmatkan kävely – tavoitetta kerrassaan

Nyt tässä kaikkea tuumiessa olen alkanut ihastua ajatukseen pitkänmatkan kävelystä: siis siitä, että kävelisin yli 20 kilometriä ja jopa pidempiä matkoja tarkasti etukäteen suunniteltuina toteutuksina. Olen aina ihaillut ystäväpiirissäni olevia maratoonareita: kuntoa ja ennen kaikkea psyykkistä työtä, jonka he joutuvat tekemään osallistuessaan kilpailuihin. Myös vuorikiipeilijöiden ajatusmaailma kiehtoo samasta syystä. Tiedän kuitenkin, ettei minusta tule vuorikiipeilijää ja juoksukin on kipeiden polvieni vuoksi minulle hieman liian työläs laji. Kävely puolestaan on minulle tuttua ja se sopii luonteenlaadulleni hyvin: elämässäni monessa asiassa on kyse enemmän siitä matkasta kuin määränpäästä. Olen kärsivällinen ja sinnikäs ja tottunut taapertamaan hitaasti, mutta tasaisesti kohti tavoitetta, mikä se sitten milloinkin on ollut. Haluan myös, että kaikilla toimillani on jokin tarkoitus, jokin päämäärä, jota voin tavoitella – ainakin unelman tasolla.

Syksyllä 2014 toteutin viidessä kuukaudessa 769 kilometrin vaelluksen noin 30-40km viikkovauhdilla ja vuodelle 2015 on tarkoitus kävellä Suomi päästä päähän eli 1157km. Yksittäisiä pitkiä matkoja on tullut myös käveltyä:

  • 25km lenkki aikaan 4 tuntia 20 minuuttia syyskuussa 2014
  • Maaliskuussa 2015 kävelin 23km aikaan 3h 25min
  • 21.3.2015 kävelin 31km viidessä tunnissa.
  • 7.6.2015 kävelin 40km 7 tunnissa.

Tulevaisuudessa pitkämatkankävely painottuu lähinnä pitkiin vaelluksiin, joiden aikana liikkuminen on aivan toista luokkaa kuin Wilyan ja minun tehokas, noin 7,5km tunnissa pitämämme vauhti. Myös juoksu on tullut lenkkeihin mukaan, ainakin intervalli spurtein. Kuntoni on tällä hetkellä sen verran hyvä, että pelkkä kävely ei enää riitä pitämään sitä yllä tai ainakaan parantamaan sitä. Suosittelen kuitenkin tehokasta kävelyä kaikille, jotka pohtivat sopivaa ja turvallista liikuntamutoa itselleen ja vaikka koiralle. Wilyan kanssa koetut hetket lenkkipoluilla ovat tehneet siitä omalla erityisellä tavallaan elämäni koiran. ❤

Lähteenä artikkeli Tehokävellen kuntoon