SYYSKuulumisia

Syksy on alkanut epävarmoissa fiiliksissä. Piikun juoksu oli ja meni ja yrityksistä huolimatta onnistuimme olemaan liikkeellä väärään aikaan, joten pentue siirtyi ensi kesälle. Piikun seuraavaa juoksua odotellaan huhti/toukokuussa. Tämän pettymyksen lisäksi Likka kävi luustokuvissa elokuun alussa ja sillä todettiin muuten priima luusto, mutta lonkat olivat D/D ja vasemmassa nivelessä on jo lievää nivelrikkoa. Tämä sai minut todella ahdistuneeksi ja rajan veto harrastusten tavoitteellisuuden suhteen alkoi. Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki mistä olen viimeisen vuoden ajan haaveillut kariutuu kerta toisensa jälkeen. Onneksi 5kk ikäinen Pikku-Lotta on pysynyt terveenä ja on luonteeltaan super kultainen tapaus, joten kyllä täällä piristäjiäkin riittää. Tämä syksy on kuitenkin täynnä muutosta paitsi näissä koiratouhuissa, myös henkilökohtaisessa elämässä kun pienimuotoinen yritystoiminta käynnistyi kesäkuussa ja myöhemmin tänä vuonna on edessä myös työpaikan vaihto ja aivan uudet kuviot! Lue lisää näistä kuulumisista alta:

Kesä meni todella nopeasti ja töitä tehdessä. Olen ammatiltani lähihoitaja ja viimeiset 15 vuotta olen työskennellyt hammashoitajana. Tuntuu kuitenkin siltä, että työn henkiset vaatimukset alkavat ottaa nyt veronsa. Täytin tänä vuonna 40-vuotta ja ajatus tässä työssä pakertamisesta tauotta eläkeikään asti ahdistaa kovin. Toki työn tauottaminenkin on tärkeää, mutta väsymystäni lisää merkittävästi se, ettei työnkuvani varsinaisesti tarjoa minulle sellaista mielekkyyttä kuin toivoisin. Olen surullinen siitä mistä uutisissakin puhutaan paljon tällä hetkellä: hoitajien palkkataso ei vastaa työn fyysistä ja henkistä kuormittavuutta, omat mahdollisuudet vaikuttaa työn laatuun ja tauottamiseen ovat vähäiset ja jatkokouluttautuminen usein mahdotonta. Olen aina harannut tässä suhteessa vastaan ja pohtinut muita keinoja toteuttaa itseäni. Harrastaminen ja kasvatustoiminta ovat vuosia tarjonneet minulle kiinnostavaa tekemistä ja suhtaudunkin koiratouhuihin intohimolla. Tästä syystä aloitin myös pienimuotoisen yritystoiminnan tänä syksynä. Tämä on jännittävä kokeilu, sillä olen haaveillut yrittäjyydestä lähes koko ikäni. Täyspäiväiseen yrittäjyyteen en kuitenkaan uskalla sitoa itseäni, joten tällainen pienimuotoinen toiminta voisi olla minulle juuri sopivaa pitääkseen elämäni mielekkäänä ja merkityksellisenä.

Palveluni liittyvät koirien koulutukseen ja valokuvaukseen. Järjestän kuvauspäiviä noin kerran kuussa ennalta määrätyssä paikassa, joskin tämä pimeä vuodenaika tuo siihen haasteita. Tulijoita on ollut todella kivasti niin, että päivät ovat olleet täysiä. On ihanaa päästä toteuttamaan luovuuttani linssin takana ja koska kuvani eivät ole kovin käsiteltyjä, yritän panostaa sen sijaan luonnollisuuteen ja näyttävään miljööseen. Valokuvauksesta voi lukea lisää täältä.

Maastolajeihin keskittyviä jokaiselle koiralle avoimia jälki- sekä hakupäiviä pidän niin ikään noin kerran kuussa. On ollut hauskaa huomata, että kiinnostusta myös tällaiselle ei kilpailuihin tähtäävälle toiminnalle on ja onkin ihan mielettömän ihanaa nähdä ihmiset innostuneina omien koiriensa kanssa. Yleensä tulijat ovat saman tien ilmoittautuneet myös jatkotreeneihin ensimmäisen kurssipäivän jälkeen. Lisää matalan kynnyksen maastokursseista löytyy blogista jo tarinaakin, lue lisää täältä.

Aivan uutena palveluna, joskin aika vanhana ideana, olen kehitellyt pentuneuvolaa lähinnä ensimmäistä koiraansa ottaville ihmisille ja pienten pentujen omistajille. Nykypäivänä koiran ottoon liittyy paljon pohdintaa alkaen sopivasta rodusta, harrastustoiminnasta ja vastuukysymyksistäkin. On erittäin hyvä, että koiran hankintaa mietitään monilta eri kanteilta, onhan se toivottavasti seuranasi reilut 10 vuotta! Haluan tuoda tarjolle matalan kynnyksen palvelun, jonka aikana voit kysyä koiran hankintaan liittyviä kysymyksiäsi ja saat neuvoja siitä, mistä saat luotettavaa tietoa lisää. Ikään kuin pennun omistajan oma tukihenkilö 😀 Pennun tultua taloon voi neuvolakäynnit jatkua tapakasvatukseen tai hoitotoimenpiteisiin liittyen ja harrastuskoiran alkeistreeneinä vaikkapa kerran kuussa. Lue lisää pentuneuvolasta.

Yrittäjyyden ohella harrastan koirieni kanssa omaksi iloksi paimennusta, hakua sekä jälkeä ja tavoitteellisemmin agilitya. Piiku nousi peräti kolmessa kisassa kakkosiin agilityssa ja Likan kanssa treenaamme vielä keppejä ja kontakteja kuntoon ennen sen kisauran starttia. Lottakin on aloittanut ohjatut treeninsä. En malta odottaa, että pääsen senkin kanssa vihdoinkin aloittamaan ja kenties oma hukassa ollut asenne agsaan palaa syksyn aikana takaisin. Lisäksi haaveilen tokokokeista Piikun kanssa, se ei edes vaatisi kuin muutaman hyvän treenin ja rohkeaa lähestymistä 😀 Likan suhteen täytyy pitää mieli avoimena ja toivoa, että se pysyy oireettomana mahdollisimman pitkään. Tuen Likan fysiikkaa säännöllisillä hierontakäynneillä sekä nivelvalmisteilla. Olen myös varannut meille ensimmäiset rallitokoyksärit ajatellen, että agilityn rinnalla kulkisi jokin toinen laji, joka ei olisi niin fyysinen. Rallitokoa harrastaisin pääosin Likan ja Lotan kanssa. Jää nähtäväksi innostummeko lajista ja mihin se vie. Hakutreenejä meillä on ollut lähes viikottain. Meillä on koossa erittäin innokas collieporukka ja treenit ovat myös edenneet nopeasti. Päätin opettaa Piikulle rullailmaisun ja se on lähtenyt hienosti käyntiin. Säännöllisten treenien myötä tytöt ovat myös saaneet makua maastolajien itsenäiseen työskentelyyn.

Pakko kuitenkin myöntää, että Likan luustokuvien jälkeen on ollut vaikeaa löytää intoa harrastamiseen uudelleen. Rajan veto harrastusten tavoitteellisuuden suhteen sai minut ahdistuneeksi. Jotenkin tuntui siltä, että kaikki mistä olen viimeisen vuoden ajan haaveillut kariutui kerta toisensa jälkeen. Tuo oikeanlainen asenne on se juttu, jota odottelen vielä saapuvaksi. Piikun pentueeseen olin satsannut niin paljon henkistä momentumia, että kestää hetken päästä yli siitä, ettei pentuja tulekaan. Oli ihanaa saada aktiivisesti pentukyselyjä ja todella mukavilta, potentiaalisilta ihmisiltä! Nyt, kun Piikun pentuetta on odotettu kokonainen vuosi varsin aktiivisesti yhteisten kokoontumisien merkeissä, on pieni joukkomme jo tiivis. Onnekseni heistä osa on kiinnostunut odottamaan Piikun pentua vielä lisää ensi vuoteen. Tästä olen hurjan kiitollinen, joskin ymmärrän hyvin jos joku ei jaksakaan odottaa 😀 Toki pentujen teettäminen kesällä on kaikin puolin helpompaa.

Kaiken tämän henkisen taantuman kruunasi tieto siitä, että lisätyösopimukseni sanottaisiin irti yllättäen nyt syksyllä. Jouduin perumaan kaikki agilityn valmennustunnit, joita olin kovasti odottanut kun ymmärsin, että taloudellinen tilanteeni olisi jatkossa todella tiukka ja joutuisin tarkkaan miettimään mihin ryhdyn.

Juuri kun ajattelin, että tästä olisi tulossa pisin ja kylmin talveni koskaan, soi viime viikolla puhelin. Olin ällistynyt kun minulle tarjottiin vakituista työtä perheyrityksestämme. Kyseessä on sukuni perustama ja omistuksessa jo 1930-luvulta ollut  yritys, joka tarjoaa julkisten tilojen kompakteja valaistus- sekä kalustusratkaisuja. Katso lisää -> WWW.  Koko ikäni olen salaa haaveillut, että saisin kantaa korteni kekoon yrityksessä, jonka käytännön pyörittämisestä en ymmärrä mitään, mutta johon olen aina suhtautunut sellaisella rakkaudella ja hellyydellä, jonka vain toiset perheyrityksessä toimijat ymmärtävät. Lapsuudessani tein Lauttasaaressa sijainneella konttorilla usein kesätöitä, mutta nykyään hoitajan työt ja pitkä välimatka ovat pitäneet minut kaukana yrityksen toiminnasta. Nyt kuitenkin minulle tarjottiin mahdollisuutta hypätä tuntemattomaan, siirtyä kaupan alalle ja mikä parasta – etätöihin!! Pohdin asiaa muutaman päivän, juttelin asiasta perheeni kanssa ja päätin tarttua mahdollisuuteen! Jännittää todella paljon ryhtyä uusiin työhaasteisiin ja aloittaa konkreettisesti työura alusta. Oman suolan tilanteeseen tuo myös se, että työtiimissäni on jatkossa myös läheisiä perheenjäseniä. Aloitan marraskuun alussa, mitä ennen pidän kahden viikon loman.

Mitä tulee harrastamiseen, en uskalla vielä asettaa itselleni tavoitteita puoleen tai toiseen, mutta toivon voivani jatkaa Piikun kanssa kisaamista kakkosissa noin kerran tai kaksi kuussa, ja käyväni myös itsekseni agsahallilla treenaamassa. Aika näyttää miten uudet työkuviot syövät energiaa harrastuskentillä aluksi, mutta uskon tilanteen tasoittuvan nopeasti kunhan pääsen uusiin kuvioihin sisälle. Kiipeily on jäänyt ajan puutteen vuoksi kokonaan, vaikka joskus edelleen haaveilen siitä, että pääsisin seinälle. Olen toisinaan nähnyt jopa unta kiipeilemisestä. Uuden työpaikan konttori sijaitsee Salmisaaressa sijaitsevaa KiipeilyAreenaa vastapäätä, joten eihän sitä koskaan tiedä! 😉 On jännää, miten elämässä tulee erilaisia tilanteita, joiden läpikäyminen vie oman aikansa halusimme tai emme. Niinhän sitä sanotaan, että kun jokin ovi sulkeutuu, jokin toinen avautuu. Tämä tosin vaatii sen, että oppii ylipäätään näkemään ovia ympärillään ja löytämään rohkeutta astua niistä. Odotan mielenkiinnolla millaiseksi työnkuvani ja arkeni jatkossa muodostuu. 20 vuoden hoitotyön jälkeen eroavaisuuksia nykyiseen on niin paljon, etten edes tiedä mistä aloittaa!

Syksyn antoisammat hetken vietän todennäköisesti metsässä, koirien kanssa. Metsässä taivaltaessa lähden suunnistamaan summamutikassa vain johonkin epämääräiseen suuntaan ja tarkistan välillä navigaattorista, etten vallan eksy. Tällainen samoilu on paitsi minulle, myös koirille hyvää liikuntaa. Muistutan aina välillä itseäni, että kävely – siis pitkänmatkan kävely – jota harrastin paljonkin muutama vuosi sitten, on ilmaista ja silti erittäin antoisaa. Vaikka se ei vie mihinkään tuloksellisesti, se kuitenkin pitää meidät kaikki kunnossa ja elämän mielekkäänä. Parhaat ideani olen työstänyt näillä metsälenkeillä! Toiveenani on, että etätyö mahdollistaa myös paremmin pitkät kävelylenkit kun aikaa ei mene työmatkoihin.

Blogiin on tulossa pian lisää treenipäiväkirjoja agilityn ja haun parista!

Oikein hyvää alkanutta syksyä Sinulle, toivotteleepi Hanna ja Tehotytöt,

edelleen täällä, unelman reunalla ❤

Elämää maalla: luontokuplassa

Totta puhuen, en koe asuvani täällä Kiskossa keskellä ei mitään, vaan enemminkin keskellä kaikkea. Naapurini ovat vain muutaman sadan metrin päässä ja pihatien päässä kulkee hyvin aurattu ja hoidettu tie. Matkaa lähimpään kauppaan on 7,5km, mutta Helsinki-Turku moottoritielle vai  11,5km. Helsinkiin tuleekin matkaa noin 90km ja Turkuun 80. Vuosien varrella olen huomannut maaseudun määritelmän vaihtelevan paljonkin sen mukaan kuka asiasta puhuu. Kaupunkilaiselle elän varmasti keskellä ei mitään, mutta itse koen olevani enemmänkin haja-asutusalueella kun ympärillä on asuttuja taloja joka suunnalla. On kuitenkin myönnettävä, että päivittäisessä arjessa törmään useammin peuroihin kuin naapureihin, joten luonto täällä on aivan eri tavalla läsnä kuin kaupungissa.

65206346_2457779610909029_9063133464240324608_nEräänlaisessa luontokuplassa olen elänyt koko ikäni. Muistelen käyneeni äitini kanssa sienessä ollessani alle koulu-ikäinen ja äidin kuoleman jälkeen idolini oli ala-asteen opettajamme Merja, joka vei meitä luokkaretkille Nuuksioon ja Lappiinkin. Koirien hommaamisen myötä metsäretket ovat olleet jo kaksikymmentä vuotta päivittäistä arkea. Maaseutu ja sen luoma asuinympäristö on kuitenkin aivan omanlaisensa verrattuna kaupunkioloihin. Luontosuhteeni on kehittynyt valtavasti tänne maalle muuton jälkeen ja vaikka ajottain haaveilenkin elämästä kaupunkialueella, niin koen silti eläväni täällä erittäin rikastuttavaa elämää – niin hyvässä kuin pahassa.

3G5A5729Rusakoiden, peurojen ja kauriiden lisäksi täällä näkee päivittäin erilaisia lintuja. Pihapiirin pikkulinnuista ja fasaaneista aina haaskoilla vieraileviin kotkiin, lintujen määrä on huikea. Keväisin tienoo suorastaan räjähtää eloon kun sadat hanhet, kurjet ja joutsenet saapuvat Kurkelanjärvelle ja sitä ympäröiville pelloille. Ihan käytännössä linnut mekastavat niin, että niiden ääniin herää aamulla. Ensimmäisinä vuosina hämmästelin keväisin räpsyviä sähköjä, kunnes naapurini informoi, että linnut lentävät helposti sähkölinjoihin. Vuosien saatossa olen täysin rakastunut tähän jatkuvaan muuttoliikkeeseen ja koen valtavaa hellyyttä  niitä kohtaan. Olisipa upeaa tietää missä kaikkialla linnut ovat käyneet retkillään!! Talvella ruokin  myös pikkulintuja aktiivisesti ja niiden touhuja on hauskaa seurata. Ruokintapuussa käy melkoinen kuhina ja lähimetsästä saapuvat oravatkin ovat tuttu näky.

IMG_20180904_202318_375Viime talvena pelästyin ensimmäisen kerran löytäessäni metsästä isot suden jäljet. Olimme vain kaksi päivää aikaisemmin ulkoilleet koirien kanssa alueella ja piti pohtia tarkkaan uskallanko lähteä runsaslumiseen metsään. Osa naapureista välttelee aluetta talvisin, jolloin susien on vaikeampaa saada luonnosta riistaa ja niiden tiedetään käyneen koirienkin kimppuun. En ole koskaan pelännyt susia aikaisemmin, mutta viime talvena – tuoreet jäljet nähtyäni- minunkin oli otettava asiaan kantaa. Nykyään metsässä yksin tarpoessa tulee usein äkkiä tunne, että meidän touhuja seurailee useampi silmäpari ja silloin huomaan kyllä vilkuilevani varmuuden vuoksi olkani yli ja mielikuvitus alkaa laukata. Varsinainen oman elämän Leonardo DiCaprion Hugh Glass 🤯

20171206_163804[1]Muita pienempiä petoja alueella liikkuu myös: kettuja, supikoiria ja ilveksiä olen nähnyt paljonkin. Päivittäisillä lenkeillä olen vuosien aikana törmännyt myös kärppään ja mäyrään sekä ketun poikaan, joka leikki innoissaan pellolla. Nämä ovat olleet ikimuistoisia hetkiä. Toisinaan koirani saavat metsässä hajun hirvistä. Täällä liikkuu paljon suurriistaa ja syksyisin paikallinen metsästysseura väijyykin samassa metsässä missä ulkoilen koirieni kanssa.  Tarkkana saa olla, etten osu paikalle väärään aikaan. Karhuihin en ole sentään törmännyt, enkä tiedä elääkö niitä täällä.

20161108_154052

Talvisin ”luonto” työntyy sisään ovista ja ikkunoista kun kylmyys koettelee taloni nurkkia. Pidän mökissä peruslämpöä yllä sähköllä, mutta loput lämmitän puulla. Kun muutin tänne 12 vuotta sitten, oli talo ollut asumaton viimeiset 4 vuotta. Ensimmäisenä talvena totesin, että hiiret olivat valloittaneet yläkaton lisäksi keittiön ja niitä toisinaan edelleen rapistelee katolla pakkasten tultua. Onneksi kissani ovat varsin päteviä hiiren metsästäjiä. Talvisin ihastelen usein tähtitaivasta, joka levittäytyy koko komeudessaan taloni ylle. Koska täällä ei ole katuvaloja ja lähin kaupunki siintää 35km päässä, linnunrata on valtava! Mikään ei ole upeampaa kuin kellistyä koirien kanssa takapihan rinteeseen ja tutkailla tähtien asentoja ja silloin tällöin yli lentäviä satelliitteja. 💖

3G5A0411Rakastan Varsinais-Suomen kumpuilevaa maastoa, jonka peltomaisemaa halkoo pienet joet. Kiikalassa ihastelen kolmannen salpausselän jääkauden muovaamia valtavia ”kraatereita” ja päivittäiset metsälenkit ovat helposti parin tunnin kävelyjä metsässä, joka on paikoin lähes koskematon. Vaikka pidän vaelluksista myös merkityillä poluilla, on uusin harrastukseni ”metsäsuunnistus” tai toisin sanoen sinne eksyminen 🤣 Siinä kuljen lähes olemattomia polkuja ees taas koirien kanssa ja tarkistan silloin tällöin sijaintini GPSn kautta. Opettaa sietämään pientä paniikkia ja epätietoisuutta sekä lukemaan auringon suuntaa ja maastoa 😁 metsän eri kerrostumat eli jäkälät, sammaleet, kanervikot ja puusto ovat aina ilo ja tutkimuksen kohde.

img_5644Luontokuplassa oleminen tarkoittanee kai sitä, ettei edes huomaa elävänsä siinä. Onneksi olen siitä kuitenkin tietoisesti päivittäin äärettömän kiitollinen. On lähes itsestään selvää, että näen sekä auringon nousun, että laskun, linnunradan ja kävelylenkillä pienen koskemme kuohun. Luonnon helmassa ajatus selkenee ja hiljaisuudessa mieli keskittyy olennaiseen. Kuka kaipaa ulkomaanmatkoja kun ihan arkipäivässä pääsee tällaista kokemaan!? Pitkät kävelylenkit niin maastossa kuin teitä pitkin pitävät virkeänä ja toisaalta vuoden aikojen seuraaminen muistuttaa minua siitä, ettei elämässä mikään ole pysyvää. Halusimme sitä tai emme.

 

Elämäntapamuutos – milloin siinä on valmis?

Elämäntapamuutos. Suuri, mahtava sana. Työtä, hikeä ja kyyneliäkin. Omasta muutoksestani ja 35kg tiputuksesta on nyt noin 5 vuotta aikaa, enkä siltikään koe olevani valmis asian käsittelyssä tai toteutuksessa. Paino on nimittäin noussut ja jojoilee edelleen, vaikka onneksi se sentään on pysähtynyt noin +10kg. Onko elämäntapamuutos ikinä valmis? Milloin muutoksesta tuleekin pysyvä nykytila ja jatkuva työstäminen keinulaudalla päättyisi?

Ratkaisu piilee kenties itse sanassa: elämän tapojen muutos. Niin kauan kun uudet tavat ovat vallitsevia, ovat ne nykyisiä ja muutokseen ei ole tarvetta. Ja myös toisin päin. Luin jostakin, että keho ja mieli pyrkii entisiin mittoihinsa vielä viisi vuottakin varsinaisen laihtumisen jälkeen. Tämä tuntuu jotenkin masentavalta: ei auta, että paino tippuu – suurin työ on ylläpitää se! Yksi tärkeimmistä asioista onkin miettiä, miksi halusi ylipäätään tehdä elämäntapamuutoksen? Mitä se hyödytti? Kuinka tärkeää se sinulle on? Elämäntapamuutosten teko ei ole koskaan kovin helppoa. Jos olet syönyt ja liikkunut vuosikaudet tietyllä tavalla, vie oman aikansa opetalla kaikki uusiksi.  Mikäli toiveenasi on todella pysyvä muutos, tulisi edetä askel askeleelta ja maltilla. Anna itsellesi aikaa. Tässä auttaa moni asia, mutta itselläni selkeitä apuja ovat olleet:

  • innostava, intohimoinen liikuntamuoto (kiipeily ja pitkän matkan kävely)
  • kasvisruokavalio (vähähiilarinen)
  • hyvä uni
  • kannustavat ja osallistuvat ystävät (parasta!)
  • aktiivinen arki (koirat, harrastukset)

FB_IMG_1556466619853Muutoksessa suurin on kuitenkin henkinen puoli. Täytyy pystyä sinnikkäästi pitämään katse pallossa ja mieli tasapainossa. Viimeiset viisi vuotta voin karkeasti jakaa kahteen jaksoon: 3 ensimmäistä vuotta liikuin aktiivisesti ja hyvällä tempolla – seuraavaa kahta varjostaa väsymys ja taipumukseni lievään ahdistukseen. Paino nousi onneksi vain kymmenen kiloa, mutta peruskunto romahti ajan puutteen vuoksi ja lihas muuttui rasvaksi. Tämän projektin puitteissa olen joutunut useaan kertaan pysähtymään ja miettimään henkisiä puoliani. Hyviä puoliani:

  • sisu (aloittaa alusta ja jatkaa)
  • positiivisuus (usko, toivo)
  • kiitollisuus
  • tavoitteellisuus (konkreettinen kyky unelmoida)
  • joustavuus (nämä unelmat vievät aikaa)

Huonoja puoliani ovat oikeastaan näiden peilikuvat. Vaadin itseltäni paljon ja mietin usein olenko suorittajana liian perfektionisti. Saan hyviä fiiliksiä silloin kun ylitän itseni ja odotukseni.

  • itsekritiikki (ei saa luovuttaa, sillä elämäni merkityksellisyys laskee)
  • huono itsetunto (ulkonäköpaineet, elämäntilanne ja henkiset kyvyt)
  • suorittaja (kenelle kelpaan jos en onnistu?)

I learned a few years ago that balance is the key to a happy and successful life, and a huge part of achieving that balance is to instill rituals into your everyday life – a nutritious balanced diet, daily exercise, time for yourself through meditation, reading, journaling, yoga, daily reflection, and setting goals. –Gretchen Bleiler

Näiden asioiden läpikäyminen ja tiedostaminen ovat olleet merkittävä osa projektia. Askelia on otettu aina kaksi eteen ja yksi taakse. Itsetutkiskelu ja asioiden pähkääminen ei kuitenkaan loppujen lopuksi johda mihinkään, vaan tarvitaan myös rohkeutta ja todellista sinnikkyyttä rikkoa elämän aikana rakentuneita vahvoja käyttäytymismalleja. Muutos vaatii aina myös uhrautumista. En usko, että aito elämäntapamuutos on mahdollinen ilman henkisten kykyjen ja pelkojen läpikäymistä sekä sen ymmärtämistä miten ja miksi minäkuvani on rakentunut.

FB_IMG_1521270983291Tiedostan myös, että elämäntilanteeni mahdollistaa muutoksen. Olen perusterve. Minulla on päivätyö, josta vapaudun illaksi harrastuksiin. Minulla on aikaa ja rahaa tehdä minulle rakkaita asioita ja vaikkei minulla olekaan perhettä tsemppaamassa, ei toisaalta ole ketään arjessa myöskään laskemassa intoani. Vuosia kokemani yksinäisyys mahdollistaa tänä päivänä monta unelmaa. On ollut voimaannuttavaa työstää elämäni vaikeimmista kipukohdista mahdollisuuksia. Kykenen elämässä keskittymään täysillä kaikkeen siihen, mikä minulle on tärkeää ja rakasta. Myös tulevaisuus tuntuu valoisalta: jos pysyn terveenä ja ylläpidän saatua painoa ja kuntoa – mikä tahansa on mahdollista! Voin kiipeillä vuorille, meloa jäämerellä ja telttailla Lofooteilla myös viisikymppisenä. Ja vaikka nämä unelmat eivät sitten joskus toteutuisikaan, haluan elää juuri nyt kuin ne olisivat aivan käteni ulottuvilla. Vastuu oman elämänsä valinnoista on yksi tärkeimmistä ihmisen opeista. Pitää uskaltaa kohdata itsensä ja se, tekeekö oikeita ratkaisuja itseään ja muita ajatellen. Vaikka on paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa – on vielä enemmän niitä, joihin voimme. Suurin osa valinnoistamme on arjen kotoisissa ympyröissä tekemiä. Me olemme valintojemme summa ja täytyy olla riittävän rohkea myös seisomaan omien ratkaisujensa takana. Näitä ovat myös uskomuksemme itsestämme, toisistamme ja meitä ympäröivästä maailmasta.

When you feel sad, it’s okay. It’s not the end of the world. Everyone has those days when you doubt yourself, and when you feel like everything you do sucks, but then there’s those days when you feel like Superman. It’s just the balance of the world. I just write to feel better. –Mac Miller

Itselleni sisäinen motivaatio on aina ollut hirmuisen tärkeä juttu. Kun olin 8-vuotias äitini kuoli aivokasvaimen aiheuttamiin komplikaatioihin. Sairaus oli kestänyt jo vuosia, mutta hän oli vasta 31-vuotias menehtyessään. Elämä on minulle äärettömän hauras, mutta samalla väkevä asia. Pyrin haastamaan itseni, tavoittelemaan unelmiani ja kasvamaan henkisesti. Uskon, että onnellisuus ja sen tavoittelu tulisi olla jokaisen ihmisen perusoikeus. Meillä ihmisillä on merkillinen kyky tuntea itsemme yhtä aikaa ulkopuolisiksi ja osaksi jotakin suurempaa kokonaisuutta. En minäkään näitä juttuja kirjoittaisi, jos en toivoisi voivani niillä jotenkin auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Olen kirjoittanut matkastani paljonkin, joten niihin voi tutustua lisää allaolevista linkeistä:

Onnistunut elämäntapamuutos vaatii periksi antamattomuutta ja taisteluhenkeä. Se on oikeanlaista sissihenkeä vielä vuosia laihtumisen jälkeen. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka siinä onnistuvat, mutta toisaalta en omasta kokemuksesta voi katsoa kieroon niitäkään meistä, jotka eivät siihen pystyneetkään. Siksi elämän sisällön tasapaino on yhä merkittävämpää oman jaksamisen ja olemisen kannalta. Ei siis se vaaka, vaan hyvä, energinen ja onnellinen olotila 🙂

Tsemppiä kaikille!

Stay focused, go after your dreams and keep moving toward your goals. - LL Cool J

 

Elämää maalla: kaamos tulee – oletko valmis?

No en ole. En todellakaan. Ja silti huomaan miten pimeys ulottaa lonkeroitaan minulle tärkeisiin päivän valoisiin tunteihin. Se on kuin jokin Alien leffan pelottava otus. Joskus esihistoriallisina aikoina rakastin palavasti syksyä: sen happirikasta ilmaa ja väriloistoa. Toki ne edelleen ihastuttavat ja voimaannuttavat, mutta yhä enemmän joudun työstämään ahdistustani tätä märkää ja pimeää ajanjaksoa kohtaan. Kesä meni niin, että hujahti. En ymmärrä mihin se katosi. Kunpa ajan kulun voisi jotenkin mitoittaa toisin – niin, että kesä kestäisi yhtä pitkään kuin syksy. Periaatteessahan kesä- heinä- elokuun pitäisi kulua yhtä nopeasti kuin loka- marras- ja joulukuu, mutta eihän se kulu.

3g5a9764Olen asunut 12 vuotta täällä maalla. Lähimmät katuvalot ovat 7,5 kilometrin päässä, joten kun pimeys saapuu – se todella tuntuu lähes lamaannuttavana voimana. Aamuisin seikkailen pihan ympäri taskulampun avulla ja koirat saavat ulkoilla kirkkaan valonheittimen hehkussa iltaisin. Koirat ovat kuraisia lähes kaiken aikaa ja iso märkä piha muistuttaa enemmän mutaista sotatannerta kuin nurmikkoa. Eivät koiratkaan pidä pimeässä kökkimisestä, joten kaikenlaista muuta puuhaa on keksittävä. Vielä tässä vaiheessa valoa riittää työpäivän jälkeen, mutta pian elämme taas sitä vuoden pimeintä aikaa, joka sitten kestää ja kestää ja kestää.

IMG_20181010_204104_184Olen elänyt yksin suurimman osan elämästäni, mutta rehellisesti sanoen mieluummin olisin toimivassa parisuhteessa. Varsinkin syksyisin sen ymmärtäminen tuo väkisinkin ajatuksiin herkät piirteet. Yhä useammin huomaan kaipaavani varsinkin viikonloppuaamuisin jotakuta, joka keittelisi edes joskus puolestani aamukahvia tai kantaisi puita sisälle. Jotakuta, jonka kanssa keskustella ja vain olla. Joka läsnäolollaan kertoisi, että välittää ja haluaa olla lähellä. Kumppania. Sunnuntaiaamulla heräsin siihen, että pentuni Piiku vingutteli röhkölammastaan olohuoneessa. Kyselin ääneen josko joku perheestäni voisi käydä lataamassa sen kahvin, mutta kukaan ei ilmoittautunut: loput koiristani ja kissani Bestis vain käänsivät sängyssä kylkeään.

En yleensä ehdi tällaisia pohtimaan, mutta syksy saa minut herkäksi. Se muistuttaa myös yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta, joiden kanssa olen saanut elää koko ikäni. Nuo kumppanukset muuttuvat usein syksyn ahdistuksessa myös epäkelpoisuuden tunteeksi, joka velloo sisälläni kuin kasa heisimatoja. Pitkät pimeät päivät yksin pääni sisällä saa kaikki ajatukset, myös ne typerät, laajenemaan kuin kaasupallo. Mikä tahansa muu vuoden aika en murehdi moisia, mutta syksyllä siihen on aivan liian paljon aikaa. En hämmästele, että syksyisin muodostetaan helposti uusia parisuhteita, koska tarve käpertyä jonkun kainaloon kasvaa lähes 100%.

Sohvan kutsu ja ravitsemus

15747530_10154788234758955_6401094533578372198_nPimeänä vuoden aikana minäkin vietän paljon aikaa sisällä. Kietoudun Netflixin kanssa sohvan nurkkaan ja mutustelen suklaata päivät pitkät. Rakasta suklaata. Se auttaa lähes kaikkeen vaivaan. Myös syksyyn. Kosteus kietoutuu talon ympärille ja alan taistella sitä vastaan lämmittämällä takkaa usean kerran viikossa. Takan  ja puusaunan tuoksu on syksyn ja talven parhaita puolia, koska kesäisin en jaksa tai ehdi lämmittää saunaa. Siinä on myös iso työ, sillä puita pitää ostaa, käsitellä ja kannella paikasta toiseen. Takan pellit pitää muistaa myös sulkea, jottei kallis lämpö karkaa taivaan tuuliin. Väsymystä ja ahdistusta vastaan taistelen suklaan lisäksi myös vitamiinein: syön purkista D-, B2, C- vitamiinia, sinkkiä, magnesiumia, kaliumia ja kasvissyöjille tarkoitettu monivitamiini- ja hivenaine porejuomaa. Ihan sama toimivatko ne vai ei, mutta on pakko yrittää. Olen jo vuosia ollut varma siitä, että einekset, liika rasva ja ns. teollisesti tuotettu ruoka turruttavat verenkierron lisäksi myös aivosolut. Siksi ravinteikas ja terveellinen ruokavalio auttaa jaksamaan syksyn pimeydessä. Satunnaiset herkut toki on pakko sallia itselleen 😉

Liikunta, luonto ja lepo

23722541_1825478647743304_5828477540217670355_nLiikunta auttaa aina, mutta lamppu päässä on raskasta lähteä pimeyteen lenkille. Siksi pyrin haalimaan erilaisia sisäharrastuksia kuten agilitya ja kiipeilyä kalenteriin. Syksyllä onkin hyvä aika aloittaa jokin uusi innostava harrastus.  Kun viettää suurimman osan vuorokaudesta pimeydessä, toimii Salmisaaren kiipeilyareena minulle kuin suunnaton kirkasvalolamppu. Lisäksi on ihanaa nähdä nuoria, hymyileviä ja innostuneita ihmisiä tekemässä juuri sitä mitä rakastavat. Aina kun vain mahdollista pyrin ulkoilemaan valoisaan aikaan. Metsässä vietetyt hetket ovat tapa saada nollattua pää ja rentoutua. Luonnossa liikkuminen antaa kuin huomaamatta isommat perspektiivit omille ajatuksille ja myös sille ahdistukselle. Kun tuntuu erityisen pahalta, pyrin tietoisesti myös kiinnittämään huomiota kaikkeen kauniiseen ympärilläni: onpas upean värinen marjapensas, tai katsopas noita naapurin vaahteroita! Miten hienot sävyt niiden lehdissä onkaan! Taivaskin on tänään hitusen vaaleampi kuin eilen… Tänään onnistuin lenkkeilemään metsässä sen 1,5tunnin aikana, jolloin EI satanut, joten aurinko siivilöityi puiden välistä upeasti. Voimaantuminen on varsinkin syksyllä varsin rankkaa, mutta idearikasta hommaa. Sateessakin voi lähteä ulos, vaikka se vaatii vähän enemmän vaivaa. Toisaalta lenkin ei tarvitse olla pitkäkään kun tulee jo raikastunut fiilis.

3G5A1724-1Kun pimeys saartaa taloni nurkat, menen nukkumaan hyvin aikaisin. Hyvä uni on minulle erityisen tärkeä juttu, sillä olen toimelias aamuvirkku. Kuin pikkulapsi konsanaan, saatan jo kahdeksan jälkeen painua sänkyyn hyvän kirjan tai Netflixin kanssa. Kymmenen aikaan olen jo horroksessa. Olen huomannut, että ilman 8 tunnin yöunia useamman kerran viikossa alkaa pääni ajatukset kääntyä negatiivisempaan suuntaan. Hyvä yöuni on halpa lääke masennukselle.

Ystävät ja sosiaalisuus

Työni on yksinäistä puurtamista, missä ei juuri pääse keskustelemaan. Tämä vaikuttaa minuun sosiaalisena eläimenä suuresti. Tuntuu, että pää hajoaa kaiken hiljaisuuden keskellä. Siksi kaipaan ihmisiä ympärilleni, sosiaalisia iloisia tapauksia, jotka vetävät minutkin valoonsa. Kun yhdessä sovittuja menoja on viikon aikana muutama, menee aika nopeammin. Ystävien seura on parasta lääkettä syksyyn: heille kelpaan sellaisena kuin olen, heidän kanssaan jaamme arjen ilot ja murheet ja keskustelemme yhteisistä jutuista. Yhdessä harrastuksissa kulkeminen ja tulevaisuuden suunnittelu on luksusta.

DSC_0629_2
Minä ja koirat, kuva: Linda Toivonen

Vaikka matkat täältä maalta ovat joka paikkaan pitkiä, käyn esimerkiksi viikonloppuisin  kiipeilemässä parhaan ystäväni kanssa ja sen jälkeen menemme usein syömään Isoon Omenaan. Sen parempaa ei olekaan kuin arjen ja unelmien jakaminen ystävien kesken, joten pitää nähdä hieman vaivaa nähdäkseen ystäviä viikottain.

Minulle vaikeimmat kuukaudet vuodessa ovat aina olleet nämä loka-, marras ja joulukuu, sillä heti vuoden vaihtuessa olemme menossa kohti kevättä ja se on minulle positiivinen käänne. Maalle muuton jälkeen syksy tuntuu kuitenkin joka vuosi vaikeammalta. Tänä syksynä varmasti voimaannuttavin asia minulle on nelijalkainen perheeni ja varsinkin nuorimmaiseni, tammikuussa vuoden täyttävä koiranpentuni Piiku. Sen energisyys on samalla äärettömän raivostuttavaa, mutta myös ihanaa. Se on aina valmis kanssani lenkille tai harrastamaan ja se rakastaa touhuta yhdessä. Koska vanhemmat koirani eivät juuri leiki sen kanssa, muodostamme yhdessä varsinaisen tehotyttökaksikon. On ihana myös tietää, että kaikki tekeminen vahvistaa suhdettamme myös jatkoa ajatellen. Koirat myös ovat oivaa seuraa sikäli, että.ne lämmittävät sängyssä jalkopäätä ja kaivautuvat sohvalla kainaloon. Mitä lähempänä, sen parempi. Kun kotiin tullessa minua vastassa on lauma iloisia ja rakastavia olentoja, on pakko olla varsin kiitollinen elämäni sisällöstä.

Toivon kaikille voimia syksyyn ja pimeyteen. Löydetään valoa toisistamme.

”On parempi sytyttää kynttilä, kuin kirota pimeyttä.”

 

Ruokaremontti: dieetti vai elämäntapa?

Kun lähes neljä vuotta sitten tein elämäntapamuutoksen, vähensin ensin eettisistä ja ekologisista syistä punaista lihaa, sitten jäi kana ja kalkkuna. Nykyään olen pescovegetaristi, eli ruokavaliooni kuuluvat eettisesti pyydetty kala, äyriäiset, luomukananmuna ja jonkin verran maitotuotteita. Alkuperäisen elämäntapamuutoksen myötä katosi ruokavaliosta myös pasta, riisi ja enimmät perunat. Laihduin tuolloin 1,5 vuodessa 35 kg (100 kiloisesta 65 kiloon) . Osana tätä prosessia oli myös runsaat pitkänmatkan kävelylenkit, mutta kiipeilyn aloittamisen myötä kesällä 2016 myös paino alkoi nousta ja peruskunto laskea. Paino onkin noussut noista ajoista jo noin 12 kiloa, joiden tiputtaminen on ollut tavoitteeni jo pari vuotta. Tuloksia en vain ole saanut aikaiseksi…

19105835_1929631183918998_3131453633112018697_nPainoa on kertynyt kuin huomaamatta hieman liikaa ja harkitsen eri dieettejä  joiden avulla voisin pudottaa painoa. Kuulostaako tutulta? Päätin kokeilla kuutisen viikkoa sitten ketogeenistä ruokavaliota. Lisää siitä ja alun ajatuksista voi lukea täältä -> Kuitenkin nyt myöhemmin on ollut pakko todeta, ettei puhdas ja lähes maaninen ketoosiin pyrkiminen sovi omalle kropalleni henkisestä puolesta puhumattakaan. Tuntemukset ovat vaihdelleet paljonkin dieetin aikana ja liityin myös mukaan yhteen kaupalliseen ”valmennus”ryhmään.  Dieettejä löytyykin markkinoilta useita erilaisia ja niitä hehkutetaan vuoron perään. Ongelmaksi muodostuu usein se, etteivät dieetit tuo pysyvää muutosta vaikka ehkä hetkellisesti paino voikin pudota.

Yllä on nopeasti googletettuja dieettilinkkejä, joiden lupaillaan toimivan jopa ilman liikuntaa. Miten hienolta ne kuulostavatkaan, paino tippuu eikä tarvitse tehdä juuri mitään! Dieetit ovat kuitenkin useimmiten hyvin tiukasti suunniteltuja ja mitä enemmän nämä poikkeavat siitä mihin olet arjessasi tottunut, sitä vaikeampi niitä on noudattaa. Itse olin aika kauhuissani seuratessani Facebook ryhmien ”neuvoja” ihmisten erilaisiin  oireisiin: kun ruokavalio ajetaan kovin ahtaalle, alkaa sivuoireina näkymään jos jonkinlaista vaivaa: ripulia, selkä- ja vatsakipuja, oksentamista, pääkipuja, hiustenlähtöä, korkeita veriarvoja… Niihin sitten neuvotaan syömään enemmän suolaa, purkista kaliumia, magnesiumia tai milloin mitäkin. Pohdin itsekseni, ettei laihtuminen ja kuntoon pääseminen voi olla mitään rakettitiedettä, jossa mittaillaan grammoja ja vain podetaan viikko tolkulla huonoa oloa koska ”keho kyllä adoptoituu”.

bc8e4f59ff5c1752d5235de0bd991ab8[1]Oletko koskaan ajatellut pitää ruokapäiväkirjaa siitä mitä kaikkea tuleekaan syötyä? Itse olen monesti pohtinut, että jos pöydälle asetettaisiin kaikki mitä viikon aikana olen syönyt, yllättyisinkö? Ehkäpä päiväkirjan pitäminen auttaisi minua saamaan selkeyttä siihen mitä syön,  kuinka paljon ja kuinka usein? Kun saa jonkinlaisen kokonaiskuvan, on kenties helpompi puuttua asioihin ja muuttaa ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Minulle sopii vähähiilihydraattinen ruokavalio, sen olen tiennyt jo useamman vuoden. Kuitenkin liika öljy ja kova rasva saa olon toisaalta tukkoiseksi ja toisaalta rasvaiseksi. Ketogeenisen kolmannella viikolla kärsin voimattomuudesta ja hyytävistä sydämen tykytyksistä aina kun yritin tehdä jotakin fyysistä. Kun lisäsin ruokaan lisää kaloreita rasvasta (öljystä) kärsin rasvaripulista kolme kamalaa päivää.

Jotta muutoksesta tulisi pysyvä, on tärkeä pohtia suhtautumistaan ruokaan. Mitä se sinulle merkitsee? Palkitsetko itseäsi ruoalla tai syötkö alakuloon? Joskus käyttäytymisemme syyt voivat juontaa juurensa aivan lapsuuteen saakka. Lue lisää tästä aikaisemmasta jutustani Tunnesyöppö ja muita ruokavaliojuttuja. Minulle ruoka on aina ollut myös nautinto, joten tällaiset vakavat oireet pelkästään ruokavalion takia eivät olleet mielestäni sen arvoisia. Painokaan ei lainkaan tippunut (paitsi ripulin takia 2kg).

3314c007d338de2760c3f110e752083c[1]Yksi tärkeimmistä asioista onkin miettiä, miksi haluat ylipäätään tehdä elämäntapamuutoksen? Mitä hyödyt muutoksesta? Kuinka tärkeä se sinulle on? Oletko valmis luopumaan tietyistä asioista onnistuaksesi muutoksessa? Elämäntapamuutosten teko ei ole koskaan kovin helppoa. Jos olet syönyt vuosikaudet tietyllä tavalla, vie oman aikansa opetalla kaikki uusiksi.  Mikäli toiveenasi on todella pysyvä muutos, tulisi edetä askel askeleelta ja maltilla. Anna itsellesi aikaa. Liika ehdottomuus  ei ole useinkaan hyvä pitkäntähtäimen ratkaisu. Muista, että kroppasi on yksilö ja meillä kaikilla on omat geneettisetkin taustatekijämme esim. kolesterolin ja veriarvojen  suhteen. Muista myös, että jos lähtöpaino on korkea, tippuu painokin suht helposti millä tahansa dieetillä. Elämäntapamuutokseen on sitouduttava vuosiksi eteenpäin, jotta tulokset pysyvät. Tämä on tullut itsellenikin harvinaisen selväksi.

Uskon, että oma alkuperäinen laihtumiseni johtui ruokavalion ja aktiivisen, sykettä nostattavan liikunnan yhdistelmästä. Vaikka paino ei ole vieläkään tippunut lainkaan, pyrin tähän myös jatkossa. Energiaa ja fiilistä pitää kuitenkin olla myös liikkeelle lähtemiseen! Vähähiilihydraattinen ruokavalio tuntuu olevan minulle juuri passeli pitämään painon alhaalla. Kuitenkin edelleen suhtaudun skeptisesti rasvalla mässäilyyn. Ketoosin sijaan pyrin samaan riittävän määrän hyviä rasvoja kalasta ja kasviperäisistä tuotteista kuten avokadosta ja pähkinöistä sekä oliiviöljystä. Treenipäivinä syön myös banaania ja omenoita, vaikka ne eivät kuulukaan varsinaiseen ketogeeniseen ruokavalioon. Lisäsin myös kasvisten lisäksi juureksia ja marjoja lautaselle, vaikka niitäkään ei saisi ketogeenisessä syödä. Olo on ollut taas pari viikkoa hyvä ja treenitkin ovat alkaneet sujua. Lisäämällä hyviä rasvoja ruokavalioon olen päässyt eroon makeanhimosta ja napostelun tarpeesta. Uskonkin, että rasvalla pysyy paremmin nälän tunne hallinnassa kuin hiilihydraatilla tai proteiinilla mässäilyllä. Toisaalta en halua olla liian tiukkana itseni kanssa – hyvä muistisääntö on, etten osta kotiin mitään vältettäviä tuotteita: hiilareita, sokeria tai teollisesti tuotettua, mutta silloin tällöin voin periaatteista joustaa kylässä tai töissä. Tällä viikolla yritän vähentää maitotuotteita ja esim. juustoa, katsotaan mitä keksin tilalle!

Ketogeenisessä ruokavaliossa minua tökkivät jatkuvien makrojen laskemisen lisäksi dieetin ekologiset ja eettiset seikat. Ruokavalio pohjautuu pitkälti kasviksiin ja eläinperäisiin tuotteisiin, jotka varsinkin tänä päivänä ovat kyseenalainen juttu. On hienoa, että kaupallisissa valmennuksissa painotetaan voimakkaasti luomua ja kokonaisen eläimen hyötykäyttöä, mutta kuinka moni niin todellisuudessa tekee?

img_3788-667x1000
Onnellinen liidaaja 🙂

Peruspilarit pähkinänkuoressa:

1. Valitse vain korkealaatuisia hiilihydraatteja kuten juureksia, marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Uskon, että liika viljoilla mässäily sekoittaa aineenvaihduntamme mm. sitomalla turhaa nestettä kehoon. Pyri syömään mahdollisimman aitoa ruokaa. Ei siis purkkeja, tölkkejä tai einestä. Mitä vähemmän syöt prosessoitua – sen parempi!

2. Syö tarpeeksi hyvänlaatuista rasvoja: tyydyttymättömiä rasvoja sisältävät esimerkiksi oliiviöljy, rasvainen kala, pähkinät (pähkinäöljyt) ja avokado. Vältä tyydyttyneitä rasvoja ja transrasvaa kuten maitotuotteita, juustoja, voita jne.

3. Vähärasvaisia proteiinivaihtoehtoja ovat kalat ja äyriäiset, kana ja kalkkuna, rasvaton liha, pähkinät ja tofu.

4. Juo 2-3 litraa vettä päivässä ja treenien aikana 1 vesipullo tunnissa. Mikäli harjoittelet kauemmin kuin tunnin tai kuumissa olosuhteissa, lisää veteen urheilujuomajauhetta.

5. Kuuntele kroppaasi. Itselläni uppoaa C-, D-, B12-vitamiinit, sinkki ja magnesium purkista joka päivä. En tiedä onko niistä oikeasti hyötyä, mutta olo on energisempi kuin ennen niiden käyttöä.

Tämän viikon ruokateemat:

Maanantai:

  • aamupala: rasvakahvi (luomuvoi + kahvi)
  • välipala: siemennäkkäri ja avokado
  • lounas: 4% maitorahka, sokeroimaton mehukeitto
  • välipala: 2 keitettyä kananmunaa ja suola
  • päivällinen: salaatti, paistettu parsa, 150g paistettu alaskan seiti, feta

Tiistai (kiikkutreenit):

  • aamupala: rasvakahvi (luomuvoi + kahvi)
  • välipala: avokado ja pähkinöitä
  • lounas:  4% maitorahka, sokeroimaton mehukeitto
  • välipala: 2 keitettyä kananmunaa ja suola, pähkinöitä
  • Päivällinen: munakaspohjainen piirakka: mm. lohta, juustoa, parsakaalia

Keskiviikko:

  • aamupala: rasvakahvi ( mct-öljy +luomukerma + kahvi)
  • välipala: siemennäkkäri ja avokado
  • lounas:  4% maitorahka, sokeroimaton mehukeitto
  • välipala: 2 keitettyä kananmunaa ja suola, pähkinöitä
  • päivällinen: munakaspohjainen piirakka: lohta, juustoa, parsakaalia, salaatti

Torstai:

  • aamupala: rasvakahvi ( mct-öljy +luomukerma + kahvi)
  • välipala: siemennäkkäri ja avokado
  • lounas: tonnikalasalaatti, cashewpähkinöitä, auringonkukkaöljy, chiasiemenet
  • välipala: 2 keitettyä kananmunaa ja suola
  • kaupan pinaattikeitto
  • iltapala: marjasmoothie: kreikkalaista jugurttia 10% 3 rkl, tavallinen maustamaton jugurtti, mustikoita, sokeroimaton marjakeitto

Perjantai

  • aamupala: rasvakahvi ( mct-öljy +luomukerma +kahvi)
  • välipala: siemennäkkäri + pähkinät
  • lounas: kaupan lohikeitto
  • välipala: kananmuna + suola, pähkinät
  • päivällinen:  lohisalaatti, avokado, muutama pala pannulla paistettua vuohenjuustoa

Lauantai (luentopäivä):

  • aamupala: rasvakahvi ( mct-öljy +luomukerma +kahvi)
  • lounas: kaupan fetasalaatti, pähkinöitä
  • päivällinen: höyrytetty parsakaali ja porkkana, pannulla paistettuja herkkusieniä, 125g paistettu tonnikalan pihvi. jälkkärinä mascarpone- juusto ja mansikoita

Sunnuntai (kiikkutreenit):

  • myöhäinen aamupala: kahvi+ marjasmoothie: mansikka, mustikka, puolukka, mustaherukka, 10% kreikkalainen jugurtti 3rkl, luomujugurtti 1dl, luomukermaa 1dl, muutama siivu pannulla paistettua vuohenjuustoa, graavilohta 80g
  • päivällinen: uunikasvikset ja 150g seitä

Ketogeenisen plussat omalla kohdalla:

– ei makean himoa

– ei tarvetta napostella

– ei turvotusta

– pätkäpaasto esim. Yön yli

Toisaalta miinuksia kertyi  aimomäärä: Voimattomuus, ajoittainen huono olo, ei painon pudotusta, sydämen tykytystä, ripulia, dieetin eettiset ja ekologiset näkökulmat sekä makrojen jatkuva laskeminen…

Ruokaremontti: kohti ketogeenisempää ruokavaliota

Kun lähes neljä vuotta sitten tein elämäntapamuutoksen, en ollut koskaan kuullutkaan ketogeenisestä ruokavaliosta. Vähensin ensin eettisistä ja ekologisista syistä punaista lihaa, sitten jäi kana ja kalkkuna. Nykyään olen pescovegetaristi, eli ruokavaliooni kuuluvat eettisesti pyydetty kala, äyriäiset, luomukananmuna ja jonkin verran maitotuotteita. Alkuperäisen elämäntapamuutoksen myötä katosi ruokavaliosta myös pasta, riisi ja enimmät perunat. Laihduin tuolloin 1,5 vuodessa 30 kg (100 kiloisesta 65 kiloon) . Osana tätä prosessia oli myös runsaat pitkänmatkan kävelylenkit, mutta kiipeilyn aloittamisen myötä kesällä 2016 myös paino alkoi nousta ja peruskunto laskea. Paino onkin noussut noista ajoista jo noin 12 kiloa, joiden tiputtaminen on ollut tavoitteeni jo pari vuotta. Tuloksia en vain ole saanut aikaiseksi…

14563364_10154586569668955_8163453043308361404_nNyt köysittelyn tultua uudelleen elämääni päätin ottaa itseäni niskasta kiinni myös ruuan suhteen. Päätin vähentää uudelleen hiilareiden määrää (olen syönyt lähinnä leipää, riisiä ja viljoja) sekä minimoida sokerin kokonaan (olen perso makealle, joten karkkia ja maustettuja proteiinirahkoja olen syönyt lähes päivittäin). Myös kävelyn määrää haluan lisätä, sillä se toimii minulla oivallisena keinona laihtua ja nostaa peruskuntoa (sykkeeni on korkeampi kuin kiipeillessä).

Mikä ketogeeninen?

893fc34cfe57bd3ace81d3ac5aeff40d[1]Ketogeeninen dieetti tai ketoosidieetti on vähähiilihydraattinen ruokavalio, jossa pyritään saamaan elimistö ketoositilaan. Elimistön ollessa ketoosissa, eli kehon hiilihydraattivarastojen ollessa niukat tai tyhjät, maksa alkaa käyttää elimistön rasvavarastoja aivojen tarvitseman glukoosin tuotantoon edistäen näin rasvan palamista ja laihtumista. Ketoosi syntyy ainoastaan silloin, jos elimistö ei saa riittävästi hiilihydraatteja glukoosin tuottamista varten. Tästä syystä haluttaessa saavuttaa ketoositila on ainoa mahdollisuus vähentää ruokavaliosta saatavan hiilihydraatin määrää. Elimistö siirtyy ketoosiin hiilihydraattien saannin ollessa noin alle 100 grammaa vuorokaudessa. Aivan täsmällistä rajaa on mahdotonta vetää, koska jokaisen ihmisen elimistö toimii yksilöllisesti.

Aihetta lähestytään valitettavan usein vain laihduttamisen kannalta, vaikka ketogeeninen ruokavalio on niin paljon enemmänkin: kyseessä on terapeuttinen, elimistön hormonaalista epätasapainoa korjaava ruokavalio. Ketogeeninen ruokavalio on laajasti tutkittu ja hyödynnetty virallinen hoitokeino, ei niinkään hetkellinen muotivillitys. Ketogeeninen ruokavalio ei ole yhtä kuin runsasproteiininen dieetti, vaan makrot jaetaan siten että päivän aikana saadaan rasvasta 70 %, proteiineista 20 % ja hiilihydraateista 5-10 %.

17974781_10212767373282969_972749913_nPaasto on historiallisesti ollut kehollemme normaali olotila, ja monet tutkimukset ovatkin havainneet sen vaikuttavan positiivisesti niin ikääntymisen aiheuttamiin muutoksiin, ylipainoon kuin verisuoni- ja neurologisiin sairauksiinkin. Varsinkin 10-12 tunnnin yöpaasto on helppo saavuttaa ketogeenisellä ruokavaliolla. Ketogeeninen ruokavalio on edelleen tärkeä hoitomuoto etenkin lasten vaikeissa epilepsiatapauksissa, joissa lääkityksellä ei saada sairautta kuriin. On arveltu, että juuri glukoosin korvautuminen ketoaineilla aivojen energianlähteenä on syynä kohtausten huomattavaan vähenemiseen. Lievästä ketoosista on tutkimusten mukaan apua moneen muuhunkin: Alzheimerin ja Parkinsonin tautiin, aivovaurioihin ja -infarkteihin, aikuistyypin diabetekseen ja muihin insuliiniresistenssitiloihin, vapaiden radikaalien aiheuttamiin soluvaurioihin sekä hypoksian aiheuttamiin tuhoihin.

Olen pyrkinyt enemmän tai vähemmän ketoosiin jo yli viikon ajan, suunnitellen ruokavalioni sen mukaan. Ensimmäisellä viikolla join hirvittävät määrät vettä (3-4litraa) ja ketogeenisella dieetillä tuleekin ottaa huomioon, että elimistöön ei hiilihydraattien vähyyden vuoksi sitoudu juurikaan nestettä, joten runsas veden juominen on ketoosidieettiä noudatettaessa ehdottoman tärkeää. Nesteitä on juotava ainakin 3 – 4 litraa päivässä, suurin osa tästä puhdasta vettä. Riittävästä suolan saannista on myös huolehdittava ketogeenisen dieetin aikana, koska suola toimii nestettä kehoon sitovana aineena, ja hiilihydraattien puuttuessa se on tarpeen kuivumisen ehkäisemiseksi.

Mitä sitten syön?

3G5A9298Ketogeenisen dieetin ruokavalio koostuu muiden vähähiilihydraattisten dieettien tavoin puhtaista proteiinin lähteistä, eli lihasta, kalasta, kananmunista ja hiilihydraatittomista maitotuotteista kuten juustoista. Itse en kuitenkaan syö lihaa, joten joudun hieman säveltämään: syön paljon katkarapuja, sardiineja, simpukoita, jotka sisältävät paljon proteiinia, mutteivät juurikaan rasvaa. Etenkin ketoosidieetin alkuvaiheessa hiilihydraatit nautitaan kasvisten ja vihannesten muodossa, kun taas rasvoina käytetään pääasiassa kasvisöljyjä tai jossain määrin voita. Hedelmiä päätin syödä kohtuudella, alkuviikon banaanit tyhjensin kaapista ja omenia ei ole edes tehnyt mieli. Sen sijaan marjoja hankin pakkaseen smoothieta varten. Kasvissyöjien nyhtökaurat ja soija- sekä härkäpapu- sekä linssiruuat ovat vältettävien listalla korkeiden hiilaripitoisuuksien vuoksi. Suurinta ongelmaa ovat aiheuttaneet eväät töihin, mutta pikku hiljaa löydän siihen varmasti sopivan rutiinin.

Ketogeenisen dieetin haittapuolina mainitaan usein hien ja hengityksen hajun muuttuvan vahvasti asetonin, eli pahan hajuisiksi. Tämäkin on yksilöllistä kuten myös melko usein mainittu päänsärky. Itselläni on nyt toisen viikon alussa ollut lievää päänsärkyä, joka saattaa johtua myös nestehukasta, koska unohdan helposti viikonloppuisin juoda tarpeeksi vettä. Suuhygieniasta kannattaa pitää erityisen hyvää huolta ja pureskelenkin varsinkin töissä usein purukumia, osaksi vanhasta tottumuksesta, osaksi mahdollisen pahan hengityksen vuoksi.

Siirtyminen ketogeeniseen ruokavalioon on omalla kohdalla sujunut melko kivuttomasti, onhan ruokavalioni sisältänyt alun alkaenkin vain vähän puhdasta hiilihydraattia (viljat). Vaikka kokemusta ei vielä ole kertynyt juurikaan, on muutos olemuksessa kuitenkin selvä:

Ensimmäisen viikon plussat:

  • + energinen, hyvä olo
  • + ei halua iltanapostella, ei makean himoa, eikä hiilarihimoa, helppo sanoa ei työpaikan kahvipöydän houkutuksille
  • + pitkät, syvät yöunet (8-10h). Nukun paljon syvempää unta kuin aiemmin ja nukkumaan menen jo yhdeksän aikaan (kuin pikkulapsi :D)
  • + suolentoiminta. Maha on ihanan rauhallinen, ei turvotusta
  • + ei heikotusta tai näläntunnetta, verensokeri selkeästi tasaisempi
  • + heleämpi iho

 Ensimmäisen viikon miinukset:

  • veden runsas juonti
  • ”rasvaällötys” loppuviikosta (kun on syönyt vähärasvaisesti viimeiset neljä vuotta, on vaikea tottua rasvan määrään)
  • ruokahaluttomuus (ruokailujen määrä laskenut kuudesta neljään, vaarana että syön liian vähän!)
  • ajoittainen etova olo (nälän tunteen sijasta, menee ohi yleensä syömällä. johtunee ketoaineiden noususta)

Ensimmäisen viikon ateriat:

Maanantai:

  • aamupala: rasvakahvi (luomuvoi + kahvi)
  • välipala: banaani
  • lounas: katkarapusalaatti, feta, pesto, chiasiemenet, herkkusieni
  • välipala: rahka
  • päivällinen: salaatti, paistettu parsa, 150g paistettu alaskan seiti, feta

Tiistai (kiikkutreenit):

  • aamupala: rasvakahvi (luomuvoi + kahvi)
  • välipala: banaani
  • lounas: katkarapusalaatti, feta, pesto, herkkusieni, chiasiemenet
  • välipala: rahka
  • treenieväät: pähkinöitä
  • iltapala:150g mozarella pallo

Keskiviikko:

  • aamupala: rasvakahvi (luomuvoi + kahvi)
  • välipala: maitorahka 2,5% rasvaa, sokeroimaton persikkasose
  • lounas: kaupan vuohenjuusto tomaatti keitto
  • välipala: 300g loimulohipala
  • päivällinen: 2 munan munakas, sieniä, tomaattia, mozarellaa
  • iltapala: pistaasipähkinöitä

Torstai:

  • aamupala: rasvakahvi (luomuvoi + kahvi)
  • välipala: rahka 2,3% rasva + persikka sose
  • lounas: tonnikalasalaatti, cashewpähkinöitä, auringonkukkaöljy, chiasiemenet
  • välipala: fetasnäck (Valio)
  • iltapala: marjasmoothie: kreikkalaista jugurttia 10% 3 rkl, tavallinen maustamaton jugurtti, mustikoita, sokeroimaton marjakeitto

Perjantai (13km lenkki):

  • aamupala: rasvakahvi (luomuvoi + kahvi)
  • välipala: siemennäkkäri
  • lounas: rahka + persikkasose
  • välipala: avokado, lampaanmaidosta tehty juusto 50g
  • päivällinen: pinaattikeitto, kourallinen viinirypäleitä, siemennäkkkäri
  • iltapala: graavilohi 80g

Lauantai (kiikkutreenit):

  • aamupala: kahvi+ marjasmoothie: mansikka, mustikka, puolukka, mustaherukka, 10% kreikkalainen jugurtti 3rkl, luomujugurtti 1dl, sokeroimaton marjakeitto 1dl
  • välipala: graavilohisiivut 80g
  • treenieväät: siemennäkkäri, pala lampaanmaidosta tehtyä juustoa, manteleita
  • päivällinen: lohisalaatti, kananmuna, avokado, muutama pala pannulla paistettua vuohenjuustoa

Sunnuntai (luentopäivä):

  • aamupala: kahvi + mansikkapirtelö kreikkalaista jugurttia 3rkl, graavilohi viipaleita 80g
  • lounas: leipäjuustosalaatti, pähkinöitä, chiasiemeniä, oliiviöljy, avokado
  • päivällinen: höyrytetty parsakaali, pannulla paistettuja herkkusieniä, 125g paistettu tonnikalan pihvi, leipäjuustoa. jälkkärinä mascarpone- juusto ja mansikoita

Ensimmäisen viikon jälkeen paino ei ole lainkaan tippunut, mutta muuten olo on selkeästi parempi. Päätin tarkistaa tokalle viikolle kovan rasvan, suolan ja kuidun määrän ja painottaakin enemmän oliiviöljyä, avokadoja, pähkinöitä jne. Myös kasviksia tulisi lisätä. Ja se vesi!! En usko, että tiukka ketogeeninen ruokavalio on tulevaisuudessa koskaan minun juttuni. Kuitenkin menneisyydestä oppineena tiedän, että oma kroppa voi parhaiten vähällä hiilarimäärällä ja tämä kaikki on sikäli minulle jo tuttua. Rakastan sitä tunnetta kun vatsa ei pömpötä! Viime kerralla en kuitenkaan laskenut rasvoja tai syönnytkään niitä suuremmissa määrin ja silti jaksoin liikkua useita kertoja viikossa todella paljon ja olo oli hyvä sekä energinen. Jotenkin sitä itseään kuuntelemalla on mennyt tähän suuntaan jo tuolloin, nyt vain rasvan runsas määrä huolestuttaa.. Oma jaksaminen onkin jälleen pääosassa, varsinkin treenatessa, joten tarkkailen nyt mielenkiinnolla kroppaani ja tuntemuksia, joita uusi ruokavalio herättää.

Tutustu lisää:

https://www.laihdutus.info/ketogeeninen-dieetti/

Mikä on ketogeeninen ruokavalio?

 

100 000 lukukertaa!

Blogini viettää juhlapäivää, sillä tänään vuonna 2012 startannut blogini sai täyteen 100 000 näyttökertaa! Kiitos kaikille lukijoille aktiivisuudesta! Aloitin blogin kirjoittamisen jo vuonna 2006, mutta edellinen blogialusta katosi bittiavaruuteen. WordPressin blogi on ollut joustava ulkoasultaan ja muutenkin minulle sopivan monimuotoinen. Toivon, että erimuotoiset tekstini ovat sivuilta hyvin löydettävissä ja luettavissa. Blogissani kantalukijat ovat päässeet seuraamaan elämääni aktiivisina koirankasvatusvuosina (2004-2014) sekä muuttoani tänne maaseudulle (2007), elämäntapamuutostani (2013-2015) ja nyttemmin kiipeily- ja retkeilyharrastustani. On hieno tunne, että juttuni keräävät kiinnostuneita lukijoita ympäri maailmaa. Olen erittäin kiitollinen 🙂

IMG_20181021_135624_130Lifedream-blogi on pienimuotoinen lifestyle-blogi. On ollut vaikeaa kartoittaa varsinaista aihealuetta: juttuja kun löytyy mm. koirista, muista eläimistä, unelmoinnista ja kiipeilystä. Kenties siksi blogi ei ole koskaan kasvanut valtaisan suosituksi, mutta toisaalta se on mahdollistanut minulle elämäni ikuistamisen ikään kuin päiväkirjamuodossa.

Vierailijoita blogissa on käynyt kaiken kaikkiaan 28 000. Vuosittainen vierailumäärä on noin 5000-6000 vierailijiaa, riippuen postausteni määrästä. Suosituin lukupäivä tuntuu olevan sunnuntai iltapäivä 🙂 Yhä edelleen eniten ollaan kiinnostuneita etologiasta, koirista ja eläinten käyttäytymisestä. Tästä olen erittäin iloinen! Näihin liittyvillä hakusanoilla päädytään useimmiten Lifedream-blogiin. Koska koirat, niiden kanssa harrastaminen ja kasvattaminenkin ovat edelleen lähellä sydäntä, tämä on mukava fakta.

FB_IMG_1535399752706Vaikka kirjoitan suomeksi, blogissa vierailee kuitenkin suuri joukko ihmisiä ympäri maailmaa noin 100 eri maasta. Kävijätilastoissa kärkisijoja pitelee Yhdysvallat (1989) ja Saksa (1009). Hiukan alle tuhannella kävijämäärällä ovat Ruotsi, Sveitsi ja Tsekki. Maiden joukossa on sellaisiakin, joista en ole koskaan kuullutkaan kuten Seychellit, Martinique, Benin ja Oman.

Jos jokin punainen lanka blogistani on löydettävissä, toivoisin sen olevan unelmointi ja arjen sankaruus. Elämässä tulee olla tavoitteita ja haaveita, joiden perään on uskallettava lähteä. Onnellisuus löytyy arjesta ja arki löytyy kotoa. Onni on sillä, joka kykenee nämä elämässään yhdistämään. Näin Joulun alla haluan toivottaa kaikille rauhallista Joulua ja oikein hyvää Uutta Vuotta 2019. Kiitos, että käytte täällä aina silloin tällöin pyörähtämässä! Vielä tänä vuonna on tulossa juttua koirien laumaelämästä sekä treenikiikkujan päiväkirjoja.

8aeb607c712f946f70e9037299394bf81

Muutamia eniten luetuimpia postauksia:

Elämäntapamuutos ja unelmointi:

Koiratouhuja ja eläinten käyttäytymistä:

Kiipeilyjuttuja:

 

 

Motivaatiota ympäristötekoihin

Eläinrakkauteni on ollut elämäni kantava voima. Olen aina ollut kiinnostunut eläimistä ja kinusin isältäni koiraa koko lapsuuteni. Äidittömän pienen tytön sydämessä koirasta muodostuikin symboli omasta perheestä, uskollisuudesta ja pyyteettömästä rakkaudesta. Ensimmäisen oman koiran myötä heräsi kiinnostus kasvattamiseen ja koirien lajityypilliseen käyttäytymiseen.

 

Oma koira Jukka syleilyssä kesällä 2015

11 vuotta sitten eläinten tunteet ja niiden tutkiminen olivat vielä täysin lasten kengissä. Omien koirien kautta ymmärsin kuitenkin, etteivät muut eläimet voi olla kovinkaan paljon erilaisia ja itseasiassa meissä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Tunteeni lemmikkieläimiä kohtaan levisivät tuotantoeläimiin ja vuodesta 2013 vähensin radikaalisti lihaa ja maitotuotteita ruokavaliostani pääsääntöisesti eettisistä ja ekologisista syistä. Tein myös paljon muutoksia koiran kasvatustapoihini ja pohdin sen tulevaisuutta aivan uusin silmin. Minua pidettiin kukkahattutätinä ja ”hurahtaneena”. Uskoin jo tuolloin vahvasti siihen, että omilla yksittäisillä teoillani olisi merkitystä vain jos useampi ihminen kokisi samoin.
Uskon, että ihminen on sekasyöjä ja ruokavaliossamme on ollut lihaa jo ammoisista ajoista. Emme kuitenkaan enää elä maailmassa, jossa lihansyönti olisi itsestäänselvyys. Lihantuotannon eettiset ja ekologiset puitteet pakottavat meidät pohtimaan suhdettamme ympäristöömme,  eikä kenelläkään ole oikein enää varaa jättää tätä huomioimatta. Se ei ole enää edes trendikästä, mikä on erittäin iloinen asia! Tietoisuutemme kasvaessa haluamme vaikuttaa asioihin, se on meidän mahdollisuutemme elää merkityksellisesti, välittäen.

Pihapuun elämää, 2018

Kestävän periaatteen valintoja on kuitenkin hankala tehdä ilman riittävää tietoa ja ymmärrystä. Keskustelimme asiasta taannoin kiipeilykaverini Emman kanssa ja hän esitti mielestäni erinomaisen idean ns. ekologisesta mittarista. Siinä missä tilaamme asuintalojen kulutuksesta kertovia erityisiä energiatodistuksia, voisi kuluttaja myös seurata ostamiensa elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä. Samoin kuin purkissa luettavat kalori- ja lisäainemerkinnät, purnukoissa voisi olla jokin yksinkertainenkin mittari, jolla voisimme tehdä todellisia ja asiaa eteenpäin vieviä valintoja arjessamme. Samalla pakottaisimme tuottajat pohtimaan asioita ekologisemmalta kannalta. Tällä tavoin piintyneitä tottumuksiamme ei muutettaisi kepillä, vaan porkkanalla. Muutos on mahdollinen, kukapa olisi vaikkapa vielä tupakkateollisuuden valtakaudella 1950- luvulla uskonut,  ettei esim. julkisilla paikoilla saa enää polttaa? Maailmamme on muuttunut monen monta kertaa, ja me ihmiset olemme niihin sopeutuneet. Emma on erittäin aikaansaava nainen, toivon että hän saa tälle hankkeelle kannatusta myös poliittisissa piireissä!

 

Minä ja kantanarttuni Mette vuonna 2005

Kun luovuin lihasta, en tehnyt sitä kertarytinällä. Vähensin ensin punaista lihaa muutamaan kertaan viikossa. Tämä tarkoitti leikkeleen vaihtamista kinkusta kalkkunaan ja jauhelihan vaihtamista kanaan. Oli oikeastaan aika shokeeraavaa ymmärtää, miten paljon lihaa päivittäin söin. Saatuani lisää informaatiota kanoista, niiden älykkyydestä ja olosuhteista missä ne joutuvat tuotantotiloilla elämään, poistin listalta myös kanan. Tällä hetkellä korvaan monen maitotuotteen kauraan pohjautuvilla vaihtoehdoilla ja syön kalaa sekä äyriäisiä jos ne ovat msc-merkittyjä. Pari kertaa vuodessa saatan syödä riistaa. Painotan valinnoissani luomua, kotimaista- ja lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan. Muutamia vinkkejä: luomu- tai reilunkaupan kahvi, kotimaiset kasvikset, luomukananmunat, luomumaito, reilunkaupan banaanit ja suklaa, kotimainen kala ja kotimaiset proteiinirahkat. En kuitenkaan halua tehdä elämästäni liian hankalaa: jos isovanhempani tarjoavat minulle lihaa ollessani heillä kylässä, syön sitä. Pääperiaate on jo pitkään ollut se, etten osta kotiin välttämiäni tuotteita. Huoleni kotimaisten liha-ja maitotiloja pyörittävien yrittäjien tulevaisudesta on kuitenkin myös suuri. Jollakin tavalla on pyrittävä takaamaan elinkeino myös heille ja muille alan yrittäjille.

 

Nykyiset koirani Ronja, Puuma ja Jukka

Mitä enemmän saamme informaatiota eläimistä, ympäristöstä ja vaikutuksestamme, tuntuu valintojen suo olevan loputon. Helpostihan sitä ahdistuu siinä vellovassa meressä. Isänpäivänä istuimme isäni perheen kanssa syömässä. 23-vuotias pikkuveljeni teki mielestäni mainion vertauksen pohtiessamme yllä mainittua dilemmaa. Kun haluat laihduttaa ja säästää kaloreissa, ei pysyvää muutosta tehdä kertarykäisemällä poistamalla ruokavaliosta kaikki ihana ja herkullinen. Joudumme näkemään hitusen enemmän vaivaa tekemällä valintoja: kenties hampurilaisaterialla voimme vähentää kokonaiskalorikulutusta valitsemalla ranskalaisten sijaan porkkanat tai salaatin.

Kotimaan retkeilyä

Tähän ”hampurilaismalliin” olen itsekin päätynyt. Voimme tehdä arjen valintoja aina hiukan ekologisemmin, vähän eettisemmin. Suunnattoman meren aallokossa joskus kevyt äyskäröintikin auttaa jos sitä on systemaattisesti tekemässä tarpeeksi moni ihminen. Teollisesti tuotetun lihan sijaan voimme suosia vastuullisesti pyydettyä riistaa ja kalaa.  Lihan syönnin vähentämisen lisäksi voimme valita sähköyhtiömme, sen mitä kaupasta kotiin kannamme ja mistä vaatteemme ostamme. Valitsemalla kotimaista tuemme aina tutkitusti egologista ja yleensä eettisempää vaihtoehtoa. Voimme valita kierrättää tölkit ja pullot ja jättää ulkomaan matkan tänä vuonna väliin. Voimme etsiä vaihtoehtoisia malleja sille mitä haluamme,

sellaisia, jotka palvelisivat ympäristöä ja myös tulevia sukupolvia. Jos ulkomaan matka on pelastuksesi arjen pyörteestä, ehkäpä muutos itse arjessa olisi paikallaan? Toisaalta kotimaan matkailu työllistää monia yrittäjiä ja on kokemuksen arvoista!

 

Uskon edelleen, että meidän länsimaalaisten, kymmeniä kertoja kehitysmaita enemmän kuluttavien, on tehtävä muutos elämäntavoissamme. Ja kyllä, täällä meillä on siihen myös omiin valintoihimme pohjautuva  mahdollisuus! Niin sanotuissa sivistysmaissa eläminen on paitsi etuoikeus, mutta muodostaa myös vastuuta. Tiedon ja ymmärryksen kautta vaihtuvat myös ajatuksemme ja asenteemme.

Minulle rakkauteni koiraan oli vain ponnistuslauta kaikelle muutokselle. Ihmiskunta on jakanut elämänsä,  elänyt symbioosissa koiran kanssa jo ainakin 15 000, kenties jopa 100 000 vuotta. Viimeisen kymmenen vuoden ajan tietomme koiran tunne- ja kokemusmaailmasta on laajentunut räjähdysmäisesti kohdistuneen neurologian ja käyttäytymistieteiden saralla. Te ette ole kovin erilaisia, koirasi ja sinä. Empatiamme tätä lupsakkaa ja uskollista ystäväämme kohtaan on mahdollista siirtää myös muihin eläimiin. Tutkimustyö on laajentunut niin tuotanto- kuin villieläimiinkin ja saamme jatkuvasti uutta tietoa eri eläinlajeista kuten eri nisäkkäistä, linnuista, kaloista ja matelijoista.Tämä muutos on ollut hienoa nähdä! Eläinten oikeus hyvään ja virikkeelliseen elämään on jo monelle sydäntä lähellä ja muokkaa valintojamme kuluttajina. Nyt on aika nähdä asiat vielä suuremmassa mittakaavassa. Eläinlajeilla on oikeus itse elämään, luonnolla

Ystäväni kananpoika vain muutaman päivän ikäisenä kuvattuna

oikeus monimuotoisuuteen ja ennen kaikkea tulevilla sukupolvilla on oikeus päästä ihastelemaan sen rikkautta. Halusimme tai emme, myös me olemme osa luontoa. Muutoksen tuulet puhaltavat kaikilla rintamilla ja uskon sekä toivon, ettei vielä ole liian myöhäistä ryhtyä arjen ympäristösankariksi. 

Omalla kohdalla kyse ei ole siitä mistä kaikesta joudun luopumaan, vaan mitä kaikkea kykenen asian eteen tekemään. Pyrin noudattamaan omissa valinnoissani hampurilaismallia: kaikesta ei tarvitse luopua, mutta mistä voin ja haluan?
Lisää tietoa ekologisista ja eettisistä ruokavalinnoista saa WWFn ruokaoppaasta ja lisää tietoa eläinten käyttäytymistieteistä saa vaikkapa lukemalla kirjoituksiani ja luentomuistiinpanoja avainsanalla ’eläintiede’.
“When I look into the eyes of an animal, I do not see an animal.
I see a living being. I see a friend. I feel a soul.”
― Anthony Douglas Williams