Avainsana: Kiipeily

Avasimme parhaan ystäväni kanssa kiipeilykauden pari viikkoa sitten boulderoimalla Espoossa. Lauantaina kävimme köysittelemässä Nuuksiossa. Marraskuun jälkeen emme ole päässeet kiipeilemään juuri lainkaan ja molemmilla on ollut kova ikävä otteille! Petran ulkokiipeily on jäänyt vähäiseksi, sillä pari viimeistä vuotta on kulunut sairastellessa ja viime vuonna oma koiranpentuni sotki lahjakkaasti tehokkaat treenit. Jo marraskuussa päätin kuitenkin, että kiipeilyyn haluan jälleen tänä vuonna panostaa heti kun tilanne eli aika- ja talousresurssit sen sallii.

Su 3.5 Halkilahti. Petra oli nähnyt kiipeilijöitä pyöräilevän vesitornin suuntaan ja oli sitten ihan itse selvittänyt, että siellähän on virallinen kiipeilymesta! Vaikka pitkät työvuorot painoivat olemuksessa, päätin silti lähteä katselemaan paikkoja. Pakkasin mukaan pädin ja koiranpentuni Likan . Paikka oli kivan suojainen puistoalue, mutta niitä varsinaisia reittejä emme löytäneet kuin vasta pois lähtiessä.

Lohkareita oli tosi paljon ja ilman maksullista topoa oli aika vaikeaa hahmottaa missä meni mikäkin reitti. Mutta ei hätää! Katselin meille helppoja linjoja kivistä ja iskimme pädin maahan. Bortsunpentuni Likka osasi hienosti kiipeillä kallioilla ja kulkea remmissä edellä. Se myös nukkui sikeästi mukaan ottamassani kevythäkissä, joten saimme ihan rauhassa yrkkäillä ja syödä eväitä. Ulkoboulderoinnista on niin kauan, että mitään tavoitteita ei todellakaan ollut, muutenkaan en ole koskaan kiivennyt kuin pari 6Ata ulkona, joten olimme ihan innoissamme kun pääsimme näitä itse keksimiämme reittejä ylös. Pari oli sellaista linjaa, joita en itsekään päässyt/uskaltanut kun kallio oli likainen eikä harjaamiseen ollut välineitä, eikä kiinnostustakaan vieraassa paikassa.

Petra treenasi innoissaan istumalähtöjä ja uskallusta toppauksissa. Söimme Petran meille mukaan ottamia eväitä, joimme kahvia ja nautimme täysin siemauksin päivästä. Päätettiin, että ensi viikolla kokeilisimme köysittelyä!

La 9.5 Nuuksio. Tänään lähdimme iltapäivällä Nuuksioon kiikuille. Ai että olin odottanut pääseväni taas juuri tämän kallion kimppuun, sillä siellä olen tahkonnut kenties suurimmat uravoittoni ylärissä (Patriot 6b+, Camouflage 6c) 😀 😀 Tutut reitit seisoivat jyhkeänä tien laidassa kuin vanhat ystävät. Petraa hirvitti niiden korkeus, vaikka yritin lohdutella niiden olevan ehkä Salmisaaren yläpartsin kanssa samaa luokkaa. Petraa oli jännittänyt päivän kiipeily niin, että ei ollut saanut syötyäkään kunnolla 😀 Edellisellä kerralla, parisen vuotta sitten, olimme kiipeilemässä Vantaalla Käärmekalliolla ja sen jälkeen Petra sairastui vakavasti. Muistojen yhdistyminen omassa mielessä on ihan ymmärrettävää vaikkeivat liittyneetkään varsinaisesti toisiinsa.

Ähkin itseni valjaisiin, jotka kiristävät kyllä nyt aivan liikaa talvella kertyneiden kilojeni vuoksi ja kävimme läpi varusteet. Koska paikalla oli myös muita kiikkujia alueen toisessa reunassa, keräsin kimpsuni ja menin tekemään meille ankkuria Kiss Me:lle (5+). Petra googletti reitin netistä ja löysi ensimmäisenä tämän blogini kirjoitukset! 😀 Ai kamala sentään 😀 Ankkurin teko jännitti sikäli, että niiden teosta on noin vuosi aikaa. Luotin kuitenkin siihen, että homma on kuin pyörällä ajo: niin siistiä, ettei sitä voi unohtaa. Lähestyminen Kiss Me:lle ei ole koskaan ollut minulle ongelma, mutta nyt oli kiedottava köyttä puun ympäri, että uskalsin laskeutua varsinaiselle ankkurille. Kytkin itseni lehmänhäntään ja roikuin siinä hetken. Tuuli tuiversi korvissa ja aurinko paistoi. Ai että! Ai Että!!!!

Laskeuduin alas ja aloimme käydä läpi varmistamista. Nopeasti Petrallekin muistui mieleen miten homma sujui ja käsien vaihtorytmi alkoi tulla selkärangasta. Kiipesin Kiss Me:n ylös ja sitten vaihdettiin. Petralle ulko-otteiden hakeminen on vielä vierasta ja vaatii aikaa. Ei ollut kuitenkaan mihinkään kiire. Katselin kuinka hän suoritti reitin ekan kruksin siirtymällä seinän yli toiseen reunaan. Neuvoin katselemaan otteita. Toinen kruksi tuli vähemmän ylempänä kun oikealle jalalle ei tunnu löytyvän jalansijaa ja pitää vain luottaa vasempaan jalkaan ja käsiotteisiin. Petra toppasi reitin upeasti ja puhtaasti!

Sitten oli minun vuoroni kiivetä ylös ja siirtää ankkuri Kryptolle 5+. Kävimme läpi tilanteen ensin ja sitten lähdin liikkeelle. Ai että miten kiipeily tuntuu hyvälle!! Tutut otteet ovat kuin ystäviä, jotka putkahtelevat esiin. Kaikki sujui hyvin ja laskeuduin alas. Krypto on pahamaineinen vitonen. Sen kruksi on aivan ankkurin alla oleva hyytävä vasemman käden veto huonoilta jaliksilta oikean käden otteessa roikkuen. Olin aikanaan kiivennyt sen ylärissä putkeen varmaan 5 kertaa ennen kuin uskalsin liidata sen. Reitin alaosakaan ei ole ihan suoraviivainen polku. Jännitti nyt ihan oikeasti se, selviäisinkö reitistä ilman lipeämistä köyteen. Vähän ennen kruksia lepäilin hyvissä otteissa hetken ja sitten yritykseen! En voi vieläkään uskoa, että kroppa teki tämän minulle ennen vaikean muuvin helposti ja jouhevasti. Jalka löysi oikean jaliksen, käsi osui oikeaan paikkaan slouppaavalle otteelle, oikea käsi viereen, jalat kitkalle ja siitä ylös. Muuvi oli raskas fyysisesti, sydän pumputti ja jalat sheikkasi rasituksesta.

Petra laski minut alas ja lähti omaan yritykseen. On ilo katsella Petraa kun hän kiipesi puhtaasti reitin noin puoleen väliin hyllyn alle. Kaikenlaisia muuveja alkaa olla hänelläkin hanskassa, drop kneetä ja sen sellaista 😀 Hyllylle pääsemiseen vaadittiin kuitenkin vielä tässä vaiheessa vähän liian teknisiä juttuja. Tajusin, että minun oli kiivettävä krypto vielä uudelleen, jotta pääsisin purkamaan ankkuria. Edellinen veto oli saanut koko kropan sheikkaamaan, mutta lähdin urheasti kiipeämään – koska oli pakko. Kruksikohta oli jälleen vähän jännä paikka, mutta meni puhtaasti. Jo tästä olen erittäin tyytyväinen.

Lopuksi kävelimme kallion päälle ja harjoittelimme ankkurin tekoa Indiana Jonesin päällä. Jännittynyt Petra tuskin muistaa asiasta mitään, sillä tarkoituksena oli myös laskeutua topista alas. Kiedoimme köyden jälleen puun ympärille, jotta pääsimme ankkurille ja opastin Petraa kytkemään lehmänhännän. Sitten laskeuduin hänen viereensä ja tehtiin ankkuri. Annoin Petralle oman jarruni, kerroin miten laskeutumislaite toimii ja katselin vähän avuttoman kuinka hän jännittyneenä laskeutui kallion yli. Kaikki sujui hienosti, Petra laskeutui hitaasti, mutta varmasti koko matkan ja oli kuulemma ihan voittajaolo! Laskeutuminen on ollut minullekin aluksi todella pelottava kokemus.

Laskeuduttuani Petra kiipesi vielä Indiana Jonesin (5) puoli väliin, mutta alkoi olla jo aika poikki niin henkisesti kuin fyysisestikin. Niinpä minä kiipesin reitin purkamaan ankkurin. Todella ylpeä Petrasta ja kiipeilyistä, meillä sujui hienosti koko homma! Itseäni saatoin kiitellä siitä, että suunnittelemani ”opastuskierros” ulkokiipeilyn maailmaan onnistui paremmin kuin hyvin. Jatko-opinnoissa aiomme tutustua ainakin Kauhalan kiipeilykallioon ja kenties lähteä kesän aikana jonnekin yön yli reissuun!!

ps. tämän jälkeen oli molemmilla paikat kipeänä pari päivää 😀

Marraskuu sujui erittäin hyvällä tempolla. Teimme Petran kanssa poikkeuksetta hyvää tulosta kiipeilemällä kaksi kertaa viikossa ja keskittymällä ylärissä circuit-treenien lisäksi myös meidän maksimi greideihin sekä boulderointiin. Niinpä kuun puolessa välissä kiipesin helposti ylärissä ensimmäiset 6b+ reitit kahteen vuoteen. Kuun viimeiset treenit olivat megalomaaninen ylärimaraton yhteensä 33 ylös asti taistellulla reitillä. Marraskuu tarjosikin melkoisen motivaatiobuustin, tästä on hyvä jatkaa ensi vuoden tavoitteisiin!

Ke 6.11 tunnekuohua espoo bklla. Nelosesta vihreään 6bhen, jonka kiipesin tokalla yrkällä ylös. Pari 6ata jäi kesken, muutama toppaus. Yläkerrassa tutustumassa pelikonsoliin. Petra tsemppasi hienosti usealla reitillä vaikeiden muuvien ja turhautuman kanssa. Saan paljon inspiraatiota Petran sisukkuudesta ja siitä motivoituneena keltainen ei greidattu meni taistellen toppiin!

Pe 8.11 Salmis, circuittia suuremmalla Partsilla. Molemmat rankan työviikon jälkeen väsyneitä,  mutta muutaman reitin jäljeen alkaa lämmetä. Otan huvikseni kellosta aikaa: 50min 14x 4-6a+ reittiä putkeen. Vikalla valkoisella tulee äkkiä köydessä paha, voimaton olo ja tuntuu, että oksennus lentää ihan justiin. Lepäilen otteilla ja kokoan itseäni. Toppaan puhtaasti. Tunne menee ohi yhtä nopeasti kuin tulikin, kummallista.

Ke 13.11 Tammisto. Väsynyt. Taas. Päätämme tehdä mahdollisimman paljon vihreitä ja oransseja, jotta saamme uusia muuveja ja kehitystä. Petra tsemppaa hienosti vihreitä. Alas tullessa ote lipsahtaa ja hän tippuu, pää iskeytyy patjaan kipeästi. Vähän säikähdän kun selkeästi kirpaisee. Mutta Petra jatkaa silti kiipeilyä hetken lepäiltyään. Oranssi pieni traverse. Etukäteen reitinlukua, jotta kyky paranisi. Keskustelua mahdollisesta valmennuksesta ja sen suomasta tekniikasta. Olisi meille molemmille tarpeen.  Vihreä kuuden volyymin reitti, ylhäällä hirvittää, koska reitiltä pitää vain hypätä alas. Petra perässä, hänelle taas uusia muuveja ja muotoja. Vaikka jännittää hän taistelee ylös asti!! Useita oransseja jotka ei mene. Yrkkään silti ja petra vihreitä. Petralle paljon hyötyä siitä, että voin neuvoa joitakin asioita, mutta kuka mua neuvoo? Lisäksi vahvuudet kiipeilijöinä erilaiset. Hänkillä vihreä hauska kahvaralli, toppiotteelta tipun ja selälleen patjaan. Hauska reitti, helppo, mutta voimallinen. Täällä on kiva kiivetä, harmi että matka on niin pitkä! Seuraavana päivänä ollaan molemmat kipeänä. Niska ja selkä aivan jumissa johtuen tippumisesta.

Su 17.11 Salmis. Super kiikkutreenit tänään!! Viimeiset kolme viikkoa olemme Petran kanssa kiivenneet pari kertaa viikossa, vuoroin yläköyttä ja vuoroin boulderoiden. Tämä tuottaa tulosta! Tänään alle circuit ylärissä 8 kpl 4-6a, yläpartsin pitkillä reiteillä 5b, 2x 6a ja lopuksi yläkerrasta Kuutin uusi 6b+, pieni lepo ja vierestä Ennin 6b+ ja 6a putkeen. Kaikki teknisiä ja kivoja reittejä, joiden suoriutumisesta jäi fiilis että hei mähän kiipeen taas!!😁 ekat 6b+ onsight (ylärissä) pariin vuoteen.🙏 tästä on hyvä asettaa itselleen pitkästä aikaa tavoitteita ensi vuodelle! Petrakin ylitti itsensä kiipeämällä muunmuassa yläpartsilla puhtaasti sinisen 6an ja taistelemalla vihreän 6an yhdellä levolla toppiin. Vaikka aiemmin on täällä kiipeily jännittänyt niin nyt meni upeasti. Ai että miten ylpeä olen mun bestiksestä!!

Pe 22.11 Espoo bk. Alusta asti vähän nihkeää. Pari 6ata mutta sitäkin enemmän yrkkäilyä. Katselen hoikkia lihaksikkaita kiikkunaisia ja ahdistaa. Koen olevani liian iso vaikeille reiteille. Myös släbillä. Liikaa rasvaa edessä ts. Noi liian isot tissit!!! Äh, ärsyttää, että tämä laji on (kuten mikä tahansa urheilu) painottunut pieneen rasvaprosentiin. Mihin leikkaukseen sitä pitäis mennä, että sais tasapainon kropassa kohdilleen 😂 Petra myös turhautunut. Vähän jännittää korkeus molempia? Ehkä viime kerran tippumiset edelleen mielessä? Lopulta kokoan itseni ja yrkkäilen alkumuuveja eri reiteillä 6a-7a. Ihan sama. Kaikki aika seinällä on plussaa eikä itseään saisi IKINÄ verrata muihin. Isoihin tai pieniin.

Su 24.11 Salmis. Lämmitellään kunnolla ja aloitetaan yläkerrasta oven vierestä suoralta seinältä. Lämpäksi vitonen ja nelonen. Kiivetään vuoron perään köysi kerrallaan. 5b ja nihkeä oranssi 6a, Ennin keltainen 6a+ ja liila 6a, jotka hauskoja, mutta rankkoja muuveja. Petra taistelee upeasti molemmat toppiin. 5b ja sininen 6b kerralla ylös, tästä olin ylpeä! Tuntui tosi hyvältä. Myös Ennin 6b+ ”piipussa” kerralla ylös. Niin hyvä fiilis, että nämä menee nätisti ja siististi ja osaan lukea reitin selkeästi oikein. Köysittely on niin ♡. Siirryttiin takaseinän uusille reiteille. Petra kiipeää 6an ja vihreän 6b+n parilla levolla ja kehaisee, että vihreä on tosi helppo. Lähden yrittämään ja onkin aika softi, vaikka vaatii kyllä kestävyyttä poketteineen. Seuraavaksi keltainen 6a+ reunasta. Annan yrkän viereiselle Kuutin tekemälle punaiselle 6clle, mutta pääsen vain puoleen väliin isoja muotoja. Lopuksi taas yrkkä nihkeälle turkoosille 6a+ negan reinalta, jossa yksi vaikea jalan nosto. Ei mene vieläkään tuo yksi muuvi puhtaasti. Hyvät treenit, kun parkkimaksu on ainakin 2 egeä tai yli!!

Ma 25.11 Salmis, vapaapäivän kunniaksi heti seuraavana aamuna Jessen kanssa pk-treeniä. Partsilla perinteiset 12x 4-6a reittiä putkeen. Seuraavaksi Jesse innostui takaseinällä Kuutin punaisesta 6c reitistä ja kiipesi sen toppiin helpon näköisesti. Helposti menee myös seuraavat 12 reittiä negaseinällä. Alkoi siinä katsellessa jo vähän heikottaa. Onneksi kassiin oli unohtunut omena, jonka syötyäni jatkoin omaa taistoani 12 x 5a-6a+ osa hänkillä. Ihan voittajaolo jo nyt, vaikka greidit helppoja. Jesse jatkaa oven vierestä suoralla seinällä ja minä kipitän perässä 9 reittiä 4c-6a+ greidejä. Ennin liilalla 6alla harmittava eka lipeäminen köyteen kun väsyneenä menen väärällä jalalla ylös. Vika reitti negaseinällä 5alla köyteen kerran ja sitten kotiin. Taisteltiin 33 reittiä yhteensä kolmessa pätkässä ja neljässä tunnissa!! Se on ennätys!  Huh mitä rääkkiä! Ja samalla ah niin siistiä!

Kiikkujen lisäksi oheistreeninä tässä kuussa useita pitkiä kävelylenkkejä. Hyvä fiilis lähteä vuoden loppurutistukseen, joka voisi toimia sisäänheittona ensi vuodelle. Lisää niistä tavotteista myöhemmin. On tämä vaan niin Superia!

Elo-syyskuussa kiikuilla on käyty harvakseltaan, mutta silti vähintään kerran kahdessa viikossa. Fiilis on ollut vähän vaihteleva, enimmäkseen kuitenkin hieman pettynyt omaan tasoon ja suoritukseen. Joka kerta on jäänyt fiilis, että kiipeilyä haluaisin lisätä kalenteriin ja ettei taso voikaan nousta jos aikaa ei löydy treenata. Myös kotona arjessa tehdyt oheistreenit eli kestävyys- ja voimatreenit toisivat suoritukseen paljon lisää potkua. Mutta koska on syksy, on aika kortilla ja koska on syksy, myös raha alkaa olla tiukassa. Ja koska on syksy, olen liian väsynyt lähtemään pimeään lenkille. Täältä maalta kiikkutreenit ovat myös lähes 20-35e kerta, kun lasketaan yhteen  bensakulut.

18.8 Käymme yhdessä Jimin kanssa kokeilemassa boulderointia Espoon Bklla. Jimi on 11 vuotias poika, joka on minulla kylässä joka kuukausi. Kiipeilyä hän on kokeillut aiemmin vain köysillä, joten molempia vähän jännittää miten boulderointi sujuu. Vuokraamme hänelle kengät ja opastan lasten alueella alkuun. Jimi kiipeääkin hurjan rohkeasti helppoja reittejä ja vaikuttaa kiinnostuneelta. Kuitenkin vaikeammat motoriset muuvit ovat hankalia ja lopun tunnin saan treenata yksin. Vedän siis aika nopsakat voima treenit hänkillä. Tunnissa olen hikinen ja uupunut.

21.8 Petran kanssa Espoon Bklla. Tällä kertaa hieman maltillisempi treeni. Teemme paljon hänkkitreeniä, mutta vaikka se ei ole oma vahvuus, jää treeneistä tosi hyvä fiilis. Petra kiipeää rohkeasti 6a+, joten minun pitää yrittää 6btä. Myös puhdas 6A fläsh pienillä krimpeillä. Takaseinän reunassa opastan punaisella 6Alla alun muuvia, jossa oikea käsi isketään pienelle krimpille, ja siirretään vasen käsi vieraan yhtä pienelle otteelle. Koska ollaan hänkillä, roikkuu koko paino hetken oikean käden sormien varassa. Huomaan jo lukuisten toistojen jälkeen, että oikea käsi tuntuu oudon kipeälle.

8.9 Tammisto Petran kanssa. Lähdemme tutustumaan Kiipeilyareenan uuteen halliin. Iso ja ilmava tila, jossa paljon kiivettävää eri tasoisille. Tykkäämme molemmat! Kiipeämme vuoron perään vihreitä ja oransseja, mutta minäkään en kaikkia oransseja todellakaan pääse. Kroppa tuntuu jotenkin oudon tönkölle, mutta pyrin vain tekemään toistoja eri reiteillä, ei niin väliä toppaanko. Lopulta emme enää pysy seinässä kiinni, joten on aika lähteä kotiin. Tosi hyvät treenit, mutta oikean käden keskisormi alkaa vaivata toden teolla.

15.9 Ekat yhteiset köysittelyt Kiipeilyareenalla sitten toukokuun!! Petran pitkän sairasloman takia minäkään en ole eksynyt köyden päähän kuin muutaman kerran ja tänään lähdetään innoissamme pitkästä aikaa kiipeilemään! Olen ihan intona kun mahdun vielä valjaisiini ja kaiken huipuksi löydän kassista vanhat, mutta vasta pohjatut pythonit! Hurraa! Johan kaverilta käytettynä ostamissa kengissäni on reiät.. Kiipeilykassissani on viidet parit kenkiä, joissa kaikissa on reikä. 😀 Aloitamme partsilla tahkoen kaikkia reittejä köysi kerrallaan ja se sujuu oikein mallikkaasti. Sitten siirrymme hallin puolelle, missä kiipeämme samalla kaavalla köysi kerrallaan. Kiipeän innoissani Kuutin tekemiä reittejä flässinä 6A, 6A+, 6b.. Myös Annan tekemä 5A on hauska. Oikean käden keskisormi ei krimpeistä tykkää ja se turpoaa hiukan. Myös arjessa sen käyttö alkaa tuntua. Koukistelu sattuu. Painelu sattuu. Tämäkö on sitten se kuuluisa pulley-vamma?

20.9 Äkkilähtö Emman kanssa boulderoimaan Espoon Bklle. Sormi vaivaa edelleen, enkä oikein tiedä mitä uskaltaisin kiivetä. Emma puskee menemään 6btä ja treenaa 6cn muuveja, mutta minä takeltelen jo vitosissa. Hänkin 6A reiteillä ei ole toivoakaan. Tunnen itseni isoksi ja painavaksi paitsi seinällä, myös lattialla. Emma sanoo, että sormen kannalta on ihan hyväkin, että kiipeän vähemmän. Ehtiipähän levätä. Kiikut eivät siis olleet mikään mieltä ylentävä keikka, mutta hauskaa meillä silti oli. Kiitos Emmalle!

29.9 Petran kanssa taas Salmiksessa. Molemmat hiukan väsyneinä käymme lämppäämään yläkertaan. Teen vatsalihaksia kiekolla tutun kaavan mukaan ja olen iloinen, että niitä voi tehdä jo 20kpl sarjoissa. Sormi jännittää. Aloitamme yläkerran takaseinällä vitosilla ja 6Alla. Hänkillä ei mene kuin 5b, joten hiukan turhautumaa molemmilla ilmassa. Luonnollisesti kaikki aika seinällä on plussaa, mutta ei tässä nyt voi kovin kehuskella..

6.10 Salmisaari. Lämmittelyjen jälkeen takaseinälle. Katselen kiinnostuneena kun vieressä liidataan seiskaa. Ei ole ikävä liidiin ei, kun kunto tuntuu romahtavan koko ajan enemmän. Toisaalta kova halu päästä edes ylärissä taas sinne 6b-6c tasolle. Siitä innostuneena kokeilen nurkan sinistä 6C:t’… noo iloinen saa olla, että pääsee  sentään kolmannelle jatkolle 😀 Pikkuhänkillä kokeilen 6A+, mutta se iskee takaisin kuin märkä rätti naamalle. Jään kiikkumaan kruksin kohdalle. Ei mitään toivoa laittaa painoa oikean käden krimpille. En tiedä johtuuko muuvin vaikeus hänkista vai käden oireista. Jatkamme hänkillä 6A reiteille, mutta niiden muuvit vielä haastavampia – teknisesti – että köyteen tulen niin, että rapsahtaa. Lopuksi etenemme nöyrinä takaisin ovea kohti – kuin vaivihkaa – ja kiipeämme Kuutin tekemän ”chimnin” 5b. Hauska reitti, jonka Petrakin kiipeää yhtä välikiikkua lukuun ottamatta puhtaasti! Hienoa, tästä ihan erilainen reitti taas takataskuun! Itse jätän loput mehut negatiivisen seinän 5b:lle.

Että sellaiset kiikut tähän vaiheeseen! Paljon ajatuksia herättävää äherrystä, vähän vaivoja ja sitäkin enemmän turhaumaa. Joka treenin jälkeen innostus, että kiipeily on ihan mielettömän KIVAA, mutta samalla aleneva taso ärsyttää. Mutta fakta on, että missään lajissa ei kehity ilman treeniä, treeniä treeniä.. Jos kiikuilla käy vaan kerran viikossa (jos sitäkään) niin eihän siinä kehity. Kun aikaisemmin kävin kiikuilla jopa 3-4krt viikossa on tämä ihan naurettava suoritus. Totuus kuitenkin on, että aika ei millään riitä kaikkeen ja että tänä syksynä taloudellinen tilanteeni on tiukempi kuin koskaan. Se ei juuri anna myöden useammille kiikuille viikossa. Toisaalta pitkät kävely- ja juoksulenkit tukisivat kiipeilyjä loistavasti ja toimisivat helpotuksena siihen aikaan kun todella pääsen useammin seinälle. Joten ei saa luovuttaa!!

Vastoin odotuksiani, olen tänä kesänä ehtinyt vain muutaman kerran kiipeilemään. Yleensä köysittelyssä on parina ollut Sari, jonka kanssa olemme käyneet pari kertaa Kauhalassa. Kiipeilyyn on tullut nyt uuden koiran pennun myötä pientä taukoa ja toki kun vakkariparini Petra on ollut pakollisella saikulla lajista, on ollut ns. helppokin keskittyä muihin juttuihin. Tarkoituksena on kuitenkin syksyn tultua jatkaa sisäkiipeilyä, niin köysillä kuin ilmankin! Joka kerta kiipeillessä sitä muistaa miten kiva ja mmonipuolinen harrastus tämä on ja toisaalta ulkona kivi ei onneksi katoa minnekään, joten tauonkin jälkeen voi muistoja verestellä tutuilla kaltseilla.

23.6 sunnuntaina läksimme Sarin ja Sarin tyttären Saran kanssa Kauhalan kakkosektorille. Aloitimme tekemällä ylärin helpolle trädilinjalle yhdessä Sarin kanssa. Itsekin sain tässä hieman muistutella mieleeni, että miten se ankkuri nyt tehtiinkään 😀 Sarilla ei ole vielä kaikkia ulkotamineita, hän kun on vannoutunut sisäkiikkuja. Kuljimme kakkos ja kolmos-sektorin välillä ja kiipesimme lähinnä vitosia ja yritimme paria kutosta. Minulla on osittain haikea olo siitä, että entiset liidit ovat muisto vain. En ole liidaillut pitkään aikaan eikä toisaalta siihen ole hirmuista tarvettakaan. Ihan hauskaa on varmistella Saria ja muistella miltä se kivi tuntuukaan!

26.6 Espoo, boulder. Pitkästä aikaa sisällä boulderoimassa. Tulin paikalle hyvissä ajoin ja olin jo ehtinyt aloittamaan ennen kuin Sari ehti paikalle. Oli hauskaa kokeilla täysin uusia seiniä eikä mitään sankaritekoja ollut tarkoitus tehdä. Olin tyytyväinen kun sain flässättyä 6a+n takaseinältä, mutta muuten päivä meni yrkkäilessä kaikenlaista ilman mitään tavoitteita. Taas totesin, että on tämä kyllä kivaa! Ja että kyllä mä haluan taas kuntoon! Ja että kyllä nyt lähden juokslenkille ja luovun suklaasta! Hah!

21.7 sunnuntaina kiikuilla Kauhalan vitos-sektorilla. Kuuma päivä, mutta lähdimme kävelemään kohti Kauhalan kauimmaisia sektoreita yläkautta eli tietä pitkin. Olin ollut paikalla muistaakseni vain 1-2 krt aikaisemmin, Sari ei koskaan. Pienen hämmingin jälkeen löysimme lopulta paikalle ja aloitimme korkkailemalla paikan vitosia. Metsän siimeksessä ei ollut aivan niin kuuma kuin muualla ja kiipeily tuntui hyvältä. Minulla ei ole kiire liidaamaan, joten varmistelin Sarin liidatessa ja kipitin perässä ylärissä. Pieni tilanne sattui yhdellä reitillä kun Sari liidasi hienosti kolmennalle pultille, mutta ei sitten päässytkään etenemään. Hetken pohdittuamme kiipesin pultille ja ähkäsin köyden sen läpi laskeutuakseni. Siinä taas huomattiin, että hyvä on pohtia etukäteen mitä sitten tehdään jos tällaista sattuu! Tilanne sai kyllä jalat hieman sheikkailemaan, mutta jatkettiin kuitenkin kiikkuja hyvällä menestyksellä.

2.8 Espoo Boulder. Petran kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä kiikuilla sitten toukokuun! Mielettömän hyvä fiilis ja tehdäänn kaikenlaisia reittejä hyvällä tempolla. Luonnollisesti mitään ihmetekoja ei tullut suoritettua, mutta vielä kolme päivää treenin jälkeen paikat olivat kipeinä! 😀 Ai että, ai että… ❤

11.8 Espoo Boulder. Uudelleen Petran kanssa Espooseen. Olin tehnyt pitkän 14 tunnin työvuoron edellisenä päivänä, joten tiesin, ettei olo ollut kohdillaan. Kiipesin 6a ja 6a+ reittejä, mutta hänkillä kärvistelin. Olin kuitenkin todella tyytyväinen, että helppo 6b släpillä meni flässinä ylös. Sattumalta näimme paikalla myös tuttuja ja oli hauskaa vaihtaa kuulumisia ja kiikkutunnelmia. Hyvä fiilis, että tästä on hyvä aloittaa syksyn kiikut. Liidailemaan ei intoa ole, mutta itsensä haastaminen ylärissä 6b ja 6c reiteillä tuntuu todella hyvältä juuri nyt.

Maalis- huhtikuussa olo on kiikuilla vaihdellut. Ensin sain palautua vähän liiankin rajusta ruokaremontista, joka veti mehut olemuksesta aivan täysin ja sitten univelat iskeytyivät arkeen uuden koiran pennun muodossa. Joka tapauksessa taso on taas nousussa: kiitos parien onnistuneiden circuit-treenien! Onnekseni vakkari kiikkuparini ja paras ystäväni Petra innostui tästä myös ja vaikka nyt huhtikuussa kiikuilla on käyty vain kerran viikossa, on fiilis ollut kuitenkin pitkästä aikaa hyvä.

to 21.3 Salmis. Sain Petran aloittamaan kiikut jo alakerrasta, vaikka häntä on vähän hirvittänyt siellä esiintyvä pro-meininki. Muistan itsekin miltä harrastuksen alussa alakerran liidaajat omissa silmissä näyttivät: hiukeilta muskelikimpuilta, osaavilta ja täysin normaalin ihmisen yläpuolella 😀 Nyt myöhemmin itsekin seinillä kiivettyäni on kerrottava, että ihan tavallisia ihmisiä ne ”alakerran tyypitkin” ovat 😀 Liidaaminen alakerran seinillä on itse asiassa himpun verran turvallisempaa ihan vain niiden korkeuden vuoksi, vaikka toisaalta seinän profiili onkin haastava. Itsellänikään ei niihin aina riittänyt kestävyys eikä voima, mutta hauskaa se suurimmaksi osaksi silti oli!

Vedettiin alhaalla ylärillä kaksi vitosta lämpäksi portaikon vierestä ja minä keltaisen 6a+n portaikon toiselta puolelta. Kävi jännä juttu: kiivetessäni yli puolen välin alkoi korkeus äkkiä suht helpolla reitillä silti pelottaa, jalat sheikkasi ihan tosissaan ja vaikka naureskelin omalle fyysiselle reaktiolleni, yritin samalla rauhoitella itseäni. Ollaan siis ylärissä! 😀 Jotenkin kiivetessä näitä vanhoja liidiseiniä, mieli edelleen kuvittelee olevansa klipin päässä pannutuksesta..

Noustiin yläkertaan ja kiivettiin partsilla vielä 2 x vitoset. Yläkerran takaseinällä oli uusia reittejä, joten siellä liila 6A+ yhdellä välikiikulla (viimeiset muuvit). Myöskään uudet saman köyden sininen ja keltainen 6at eivät mene putkeen. Toppaukset yllättävät vaikeita! Lopuksi sentään puhdas vihreä 6a. Tuntuu, ettei kiikut kulje sitten yhtään! Vieläkin ehkä hatara olo johtuen ruokavaliosta.

ke 27.3 Salmis. Yläkerrassa lämmiteltiin partsilla. Sitten siirryttiin yläkerran ”luolaan”, missä harjoittelin mustaa 6btä joka menee pienen katon ylitykseen asti hyvällä tempolla ja aika kevyesti. Otteet pieniä ja nihkeitä, haen vasemman jalan paikkaa joka paikasta. Hyydyn ylitykseen, mutta muuten tyytyväinen! Takaseinän oikea reuna oranssi 6a+ hyytyy myös ylitykseen, vaikka muuvit sainkin kasaan. Vieressä oleva vihreä 6a on täys mahdottomuus. Vähän ärsyttää. Tuntuu, että kunto kestää kun seison maassa, mutta heti kun iskeydyn seinälle homma ei kuljekaan. Myös Petra on turhautunut omissa projekteissaan. Hienosti hän kiipeää perässäni kokeillen lähes kaikkia reittejä rohkeasti. Kun tasapaino ja beta vielä hakusessa, ovat reitit entistä vaikeampia.

su 31.3 Salmis. Ehdotan Petralle Cricuit-treeniä koska olen aivan liian turhautunut tähän vääntämiseen. Vähän vastahakoisesti Petra suostuu. Aloitetaan partsilla, missä ennen taukoa köysittelystä tein kaikki 12 reittiä putkeen n 30min aikana. Nyt aloitin köysi kerrallaan. Jaksoin vetää kuusi 4-5c reittiä kunnes olin tauon tarpeessa. Petra puolestaan skippasi seinän kutoset, mutta kiipesi hienosti ylös JA ALAS (ekaa kertaa) niin ikään kuusi reittiä. Vaihdon jälkeen kiipesin loput 6 reittiä ja tällä kertaa myös alas kaikki muut paitsi kutoset. Molemmilla tosi hyvä liikunnan riemusta johtuva fiilis, kunnon hiki päällä ja erilainen onnistumisen fiilis! Totesin, että olo onkin puolikuntoinen, joten kirjaimellisesti puolet reiteistä verrattuna hyviin vuosiin. Jatkoimme mini3Dn seinän toisella puolella, missä yritin vasemmasta reunasta liilaa 6a+ (ei mene alkumuuveja pidemmälle), joten vaihdoin vihreään 5bhen. Vierestä keltainen 6a+ kahdella välikiikulla ylös, hauska reitti, missä pari harppausta. Kuitenkin tosi hyvä fiilis johtuen minulle sopivasta kestävyystreenistä.

su 7.4. Salmis. Molemmat ollaan todella väsyneitä ja huonolla tuulella jo paikalle ajaessa. Lämmiteltiin yläkerran jumppatilassa ja pohdittiin mitä tehtäisiin. – No sikahan tässä pestäisiin! Päätti Petra ja halusi lisää circuittia! Ihanaa!! Mun paras kaveri ❤ Se, että Petra ensin suhtautuu mun ideoihin ynseästi ja sitten kuitenkin huomaa miten kivaa ne ovatkaan -on ihan parasta tällä hetkellä! Tietenkään kaikki ei sovi kaikille, mutta on hienoa, että meillä kuitenkin pääpiirteittäin menee yksiin fiilikset. Petra aloittaa tyhjällä partsilla ja vetää upeasti 8, 5 reittiä putkeen! Hän selättää seinän pari kutosta, mutta 5c reiteillä on pari vaikeaa kohtaa, jotka hän tällä kertaa skippaa. Itselläni on väsymyksestä huolimatta jotenkin epäluonnollisen irrallinen olo ja päätän kokeilla vetää koko seinän. Rauhallisesti aloitan oikeasta reunasta, kiipeän köyden vaikean reitin ensin ja haen lepopaikkoja myös helpoilla. Tällä kertaa kaikki 12 putkeen! JEE!! Ja vieläpä helpon tuntuisesti! Petra kiipeää vuorollaan vielä ne vaikeatkin reitit seinältä, joten nyt aletaan olemaan aika sinut tämän seinän kanssa. Siirrytään yläpartsille, missä kiipeän helpon vihreän 5bn ja oranssin 6a+n. Se meneekin yllättävän kivasti, vaikka on pieni negatiivinen nousu ja pienempiä otteita. Vasta toppauksen harppauksessa mopo hyytyy. Paikalla tuttuja liidaajia ja juttu lentää. Petra kiipeää vuorollaan hienosti kerralla toppiin vihreän 5bn ja iloitsee siitä, että uskaltaa kiivetä tällä korkeammalla partsilla – ja varmistaa! Olen niin ylpeä! ❤ Annan vielä yrkän pinkille 6Alle, mutta isomman katon ylityksen kohdalla hyydyn. En vain keksi miten pääsisin eteenpäin ja roikun köydessä pitkän aikaa. Alhaalta kuuluu iloista tsemppaamista ja osittain tämän lempeän sosiaalisen painostuksen vuoksi annan vielä yrkän: ja onnistunkin jotenkin vetämään itseni ylös. Huomaan, että vaikka olen YLÄRISSÄ, iskee liidipelko silti näillä tutuilla seinillä vasten kasvoja. Pohdin vanhaan tapaan sitä, että solmu on varmasti kunnollinen (miksi se natisee?), ja että en tipu suureen määrään löysää (jota ei ole) ja jatkot pitää (joita en käytä)… Noh, joka tapauksessa ihan huippu huuippu treenit ja fiilis, että nyt tässä alkaa olla entisaikojen kiipeilytreenien makua!! 😀