Headpoint 2018

Osallistuin eilen lauantaina naisten kaiken ikäisille naisille ja naisen aluille tekemään kiipeilytapahtumaan Helsingin kiipeilykeskuksessa. Tarjolla oli monipuolista ohjelmaa ja tietysti mikä tärkeintä: mahdollisuus kiivetä huippuseurassa sekä löytää uusia kiikkukavereita! Minun onnekseni vanha kiipeilyparini Hanna-Kaisa oli myös osallistumassa tapahtumaan, joten sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla: näin ystävää ekaa kertaa sitten kesäkuun ja pääsin oppimaan uusia asioita.

Päivän ohjelmassa oli omalla kohdalla:
– Tekniikkapisteinä: erilaiset otteet, tasapaino ja jalkojen käyttö, dynoaminen sekä hookkaus. Kouluttajina mm. Enni Bertling ja Sanja Collin.
– Kiipeilijän ravinto -luento: Meeri Engren
– Ylävartalon kehitysvinkit: Jani Kytölä

Lisäksi kiipesimme H-Kn kanssa köysillä, jopa liidasimme, vaikka minulla onkin sellainen kolmen kuukauden kevyt liiditauko takana. 🙂 Ihan huikea, mutta pitkä päivä!

YLÄVARTALON KEHITYSVINKIT Päivä alkoi ylävartalon kehitysvinkeillä, joita tarjoili Jani Kytölä. Hänellä on crossfit tausta ja paljon uusia liikkeitä tarttui mukaan niin lämmittelyn kuin lihaskunnonkin kannalta. Kytölä painotti luennossaan varovaisuutta olkapäiden kanssa ja oikeanlaisia liikkeitä. Itselle oli jokseenkin helpottavaa, että jos vaikeita liikkeitä ei pysty heti tekemään (punnerrukset, leuanvedot jne), niitä voi erilaisilla skaalauksilla (variaatioilla) helpottaa tai vaikeuttaa. Samoja lihaksia voi siis treenata monella eri tavalla. Jos crossfit kiinnostaisi minua enemmän (tai lihasvoima), tuli tunne ettei olisi ollenkaan hölmöä lähteä kuntosalille ja/tai hakeutua vaikka oman PTn oppiin. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole aikaa tai intoa treenata lihasvoimaa enempää kuin n.1krt 2 vkoon. Toisaalta näimme monia ihan kotonakin tehtäviä liikkeitä, jotka kehittävät nimenomaan keskivartaloa.

Henkilön Lifedream kuva.
Kuppipito: jalkoja lasketaan sopivaan kulmaan, niin, että keskivartalo aktivoituu. Käsien asennolla voi liikettä muuttaa.
Henkilön Lifedream kuva.
Kuppiheilunta, koko vartalo tiukkana, kaveri voi avustaa jaloista heiluttamalla.
Henkilön Lifedream kuva.
Kaaripito ja -heilunta. Sama juttu, mutta toisin päin.

Kävimme läpi paljon erilaisia liikkeitä ja niiden variaatioita. Osa oli niinkin Henkilön Lifedream kuva.yksinkertaisia kuin olkapäiden ja lapojen aktivointia. Niin paljon asiaa tuli tunnissa, että harmittaa kun en varmastikaan muista niitä kaikkia! Myös erilaisia välineitä käytiin läpi: painoja, kuminauhoja, tankoa/keppiä, renkaita.. Monia liikkeitä pystyi helpottamaan käyttämällä bokseja tai kaverin avulla.

KIIPEILIJÄN RAVINTO

Seuraavaksi siirryimme kuuntelemaan lisää kiipeilijän ravinnosta. Tämä Meeri Engrenin luento kiinnosti minua eniten, koska taistelen jatkuvasti ruokavalioni kanssa. Boulderoimisen aloittamisen jälkeen olen lisännyt kuin huomaamatta syömäni ruuan määrää ja ajoittain olen lisännyt myös kanaa ruokavaliooni, koska tuntuu, etten saa kasviksista kaikkea sitä mitä tarvitsen. Tämä aivan mututuntumalla kehoani kuunnellen. Ongelmana onkin eettisten, terveellisten ja taloudellisten valintojen yhteensovittaminen.

Henkilön Lifedream kuva.Järkevästi koostettu ruokavalio auttaa pysymään terveenä, tehostaa harjoittelua, nopeuttaa fyysistä kehitystä, tehostaa palautumista, ehkäisee ylirasitusta ja loukkaantumisia sekä auttaa jaksamaan paremmin. Kaikki nämä ovat hyviä syitä kiinnittää huomiota siinen miten ja mitä suuhunsa pistää. Esimerkkinä luennolla oli Kaisa Kiipeilijä, jonka ruokavaliota pääsimme tarkemmin syynäämään. Äkkiseltään Kaisa tuntui syövän omaan makuun liikaa liikaa leipää ja liian vähän proteiinia. Kaisan ruokailuvälit olivat myös pitkiä. Luennon lopussa totesimmekin, että energiansaanti oli niukka.

Saimme erilaisia esimerkkejä ruokarytmistä esim. ilta ja päivävuorolaisille sekä erilaisten harjoitusten lomassa. Luennolla painottui hiilihydraattien tarve, sillä proteiini ja rasva pelkästään eivät korvaa elimistön kaipaamia hiilarivarastoja. Rasvakin sitoutuu elimistöön paljon hitaammin, joten sillä ei voida täysin hiilihydraattia korvata. Tärkeää olisikin syödä mahdollisimman monipuolisesti ilman, että jotakin painottamalla vähentää toisesta. Ennen ja jälkeen harjoittelun tulisi nauttia sekä proteiinia, että hiilihydraateja. Se auttaa harjoittelun tehoon, palautumiseen, sekä stimuloi lihasten kehitystä.

Saimme myös oppia monipuolisuudessa ja laadussa. Lämpimät ruuat tulisi koota lautasmallin mukaan: riisiä/perunaa/pastaa 1/2-2/3 ja kasviksia energian tarpeen mukaan. Välipalatkin tulisi koota siten, että ne sisältäisivät sekä hiilihydraattia, proteiinia, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Lähes jokaisella aterialla ja välipalalla tulisi olla täysjyvävalmisteita, proteiinipitoisia ruokia, kasviksia, hedelmiä tai marjoja. Myös riittävän pehmeän rasvan saamisesta tulisi huolehtia. Hyviä pehmeän rasvan lähteitä ovat: kala, kasvisöljyt (rypsi), pähkinät, siemenet ja avokado. Esim 2rkl rypsiöljyä/vrk.

Ravinnon määrä on suhteessa harjoitteluun. Nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että jos harjoittelua lisää, tulee lisätä myös ravinnon ja levon määrää. Harjoittelu, ravinto ja lepo tulisi siis olla aina tasapuolisesti yhtä suuria. Niukka syöminen vaikeuttaa palautumista, hidastaa kehitystä ja lisää vammariskiä. Kokonaisenergian tarpeen määrä koostuu perusaineenvaihdunnasta ja fyysisestä aktiivisuudesta. Kävimme läpi erilaisia PAL-kertoimia eli aktiivisuus tasoa kuvaavat aktiivisuuskertoimia.

Kävimme läpi hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen määrää, koostumusta ja sitä, mistä niitä ruokavalioonsa saa. Myös veden saantiin kiinnitettiin huomiota. Veden määrä on yleensä riittävä 1,5l/vrk. Pitkäkestoisen, yli 1,5h harjoituksen aikana urheilujuoman nauttiminen voi olla järkevää.

H-Kn kanssa köysillä lauantaina. Sunnuntaina oli vuorossa boulderointi Espoon BK:lla.

TEKNIIKKAPISTEET

Erilaisia tekniikkapisteitä oli neljä ja ne toteutettiin bouldertiloissa. Jokaisella meitä oli opettamassa osaava ”tutor”. Pienryhmissä kuljimme sitten pisteeltä toiselle. Pakko sanoa, että olin omassa ryhmässämme vähiten kiivennyt ja se kyllä näkyikin taidoissa. Toisaalta sain jokaiselta pisteeltä ihan konkreettisia apuja, joten vaikka välillä tuli vähän turhautunut olo, niin se oli sen arvoista 🙂 Aloitimme tutustumalla erilaisiin otteisiin ja varsinkin krimppeihin ja slouppereihin. Otteiden oikeanlainen käyttö on ensisijaisen tärkeää oman kehittymisen kannalta. Itse olen yrittänyt keskittyä peukalon käyttöön kiivetessä ja uutena ideana oli myös lämmittelyn yhteydessä kuivaharjoitella ”pintsiä”. Seuraavalla tekniikkapisteellä harjoiteltiin jalkojen oikeaoppista käyttöä. Ideana oli kiivetä pelkästään jalkoja käyttäen, mutta itselle tämä olikin erityisen vaikeaa! Tossun asettaminen oikeaoppisesti otteelle, usein varvas edellä, on asia, jota olemme myös Petran kanssa käyneet läpi. Jalkojen astettelussa pitää olla ajatus mukana, jotta ei tule turhaan potkineeksi seinää. Lopuksi treenasimme reittiä, jossa piti hypätä seinälle tossu edellä ja vasta sen jälkeen tarttua pariin underiin noin rintakehän korkeudella. Minäkin onnistuin tässä, vaikka aluksi tuntuikin vaikealta.

19105835_1929631183918998_3131453633112018697_nSeuraavaksi oli vuorossa dynoaminen eli loikkaaminen otteeseen niin, että kaikki raajat ovat hetken irti seinästä. Kamalan vaikeaa!! Tuli selväksi, että tuon lyhyen loikan aikana tulee ajatella niiin montaa eri asiaa, että itse en kyennyt hommaan ainakaan tällä kertaa. Harjoittelimme eri vaikeusastein, mutta itselleni jalkojen käyttäminen ponnistamiseen ja samalla käsien vetäminen oikeaan ohjauskulmaan oli todella vaikeaa. Jos sain kädet toiminaan oikein, unohdin jalat ja päin vastoin. 😀

Lopuksi kävimme läpi hookkausta, mikä sekin on minulle erityisen vaikea taito. En oikein usko, että osaan käyttää lihaksiani ja jalkojani oikein ja tästä syystä hookkaus on enemmän mustelmia ja noidan nuolia kuin edistystä. Ihan aluksi saimme kehoituksen lämmitellä takareisi erikseen, mikä olikin erittäin hyvä neuvo. Usein kun juuri takareittä on vaikeaa erikseen aktivoida. Sitten saimme kokeilla erilaisia hookkeja eri tilanteisiin. Helpoimmat sain tehtyä, mutta kun hommaan lisätään vielä keskivartalon hallinta, alkaa olla jo aika hankala suorittaa.

Kaiken kaikkiaan mielettömän hieno päivä! Koko päivän kiikut tuntuivat illalla lihaksissa 😀 Kuitenkin seuraavana päivänä boulderoidessa pari vaikeaa reittiä avautuivat taas muutaman muuvin eteenpäin ja väitän sen johtuvan lauantain opeista, joten suuri kiitos järjestäjille! 😀 Naisille suunnattu tapahtuma oli loppuunmyyty ja toivon vastaavanlaisia myös tulevaisuudessa. Toisaalta tapahtumassa käydyt asiat kiinnostavat aivan varmasti myös miehiä, joten selvästi Suomessa olisi kysyntää jollekin laajalle kiipeilytapahtumalle luentoineen ja tekniikkaoppeineen. Mistä siis löytyisi tilat ja järjestäjä?

Treenikiikkuja: hei me boulderoidaan!

Alkuvuosi on ollut niin kiireinen, etten ole kerennyt kunnolla edes blogia päivittämään. Kaikenlaista puuhaa riittää niin täällä kotona kuin tien päällä. Autolla tuleekin ajeltua helposti 600-1000 kilometriä viikossa, mikä on aika paljon siihen nähden, että työmatkani on päivittäin vain 22km. 😀 Viikko-ohjelma on ollut jo jonkin aikaa aika saletti: 3-4krt viikossa boulderointia Helsingissä Salmisaaressa tai Espoon BK:lla, valmennus kolmen viikon välein, noin kerran kahdessa viikossa kuntosalitreenit Salossa tai Nummelassa ja talli- tai lastenhoitohommia Lohjalla joka toinen viikko. Viikon päästä aloitan koirien kanssa myös viikottaiset agilitytreenit Halikossa, liki neljän vuoden treenitauon jälkeen.

Boulderointi on edennyt mukavasti. Alkuvuodesta kiipesin ensimmäisen 6b:n projektoituna Espoon BK:lla ja samoihin aikoihin saman greidin helppo meni flashina. Sen jälkeen kiipesin parin päivän työsarkana ensimmäisen 6b+:n. Onkin olo, että tasoni on noussut mukavasti siihen, että projektoin 6btä. Salmisaaressa kiipeilen mielelläni oransseja reittejä. Minkäänlaista paniikkia greidin nostoon ei enää ole, itseasiassa päin vastoin. Juuri nyt on fiilis, että hiljaa hyvä tulee ja pienin, melkein mikroaskelin.

Valmennus Kuutin hoivissa Salmiksessa on ollut hidastempoista. Näemme noin kolmen tai neljän viikon välein, mutta joka kerta Kuutti on saanut minut ajattelemaan asioita. Aloitin lämmittelyn valmennuksen ansiosta ja sen lisäksi treenaan keskivartaloa myös kuntosalilla, seikka jota EN IKINÄ olisi uskonut tekeväni 😀 Käymme läpi myös erilaisia tekniikoita kuten hookkausta ja erilaisia dynaamisia muuveja. Hiukan kerrallaan opin uusia asioita. Paljon vaikuttaa myös se, että treenaan itseäni paljon paremman ja kokeneemman Emman kanssa. Häneltä saan jatkuvasti hyvää ja toimivaa betaa ja uusia tapoja edetä seinällä. Viimeksi perjantaina olimme Masalan keivillä ja opin ainakin kolme uutta tapaa kiivetä vaikeita juttuja.

Samalla kun itse olen oppilaana, käymme noin kerran viikossa parhaan ystäväni kanssa kiipeämässä yleensä Espoon BKlla. Hän on aloittanut kiipeilyn marraskuussa ja hänen tutoroimisensa seinällä on hirmuisen hauskaa ja opettavaista. Huomaan sanovani hänelle aivan samat asiat, joilla Emma kannustaa minua, joten kenties nämä asiat eivät olekaan niin greidikohtaisia. Projektoimme monesti Petran kanssa reittejen alkumuuveja ja harjoittelemme sillä tavalla myös vaikeampia liikesarjoja. On ollut hienoa nähdä miten nopeasti Petra kehittyy (vaikkei itse sitä vielä oikein huomaakaan) ja toisaalta itse saan paljon kannustusta siinä samalla. Jos korkeus pelottaa, voi reittien alkumuuveja treenamalla saada helposti erilaisia liikkeitä ”kokemuspankkiin” ja lihasmuistiin. Olen niin ylpeä Petrasta, kun hän sinnikkäästi yrittää uudelleen ja uudelleen vaikeitakin muuveja ja sitten jaksan itsekin yrkkäillä hyvällä fiiliksellä Emman ja Kuutin opissa.

3G5A0826

Muutamia juttuja, joilla olemme saaneet omaa kiipeilyämme nostettua hitaasti, mutta varmasti uudelle tasolle:

  • liikkeet tietoiseksi suorittamiseksi: reitin läpikäyminen mielikuvaharjoitteluin jo ennen kiipeämistä alusta loppuun. Myös tauot hyödyksi! Oman asenteen muokaamista tavoitteellisempaan suuntaan.
  • vaikeiden muuvien tekeminen erillisinä osioina ja reitin projektoiminen vasta myöhemmin alusta loppuun. Apuna voi käyttää vaikka viereisiä otteita. Vain tekemälllä oppii! Toistoja toistoja toistoja..
  • jalan ja käsien asennon hiominen. Jalkaterän asento reittikohtaisesti tai peukalon ottaminen mukaan.
  • jalan päälle nouseminen ja lantion käyttäminen seinällä, flägääminen ja voimalliset vedot (työn alla)
  • keskittyminen käden noston sijaan jalalla painamiseen tai vastavuoroisesti jalan käytön sijaan käsillä puristamiseen.
  • kysele viisaammilta betaa! Reitti on heti helpompi kun saa jonkun suunnistuskartan mitä siellä edes pitää tehdä!

Yllä olevan videon reittiä projektoin muutaman päivän. Alun hookin jälkeen jalan siirtäminen otteelle vei useamman yrkän ja Emma sai näyttää monta kertaa oikean asennon. Sen jälkeen pieni venytys oikeaan yläotteeseen vei sekin pari yritystä, mutta varsinainen ongelma oli toppiotteeseen pääseminen. Näin erilaisia tapoja tehdä tämä, mutta lauantaina sattumalta tein itse tällaisen version, jossa mätsään molemmat jalat boksille ja sen jälkeen paino on helppo siirtää oikealle jalalle. Tasapaino kohdilleen ja ylös! Videolla koko homma näyttää niiiiiin helpolle, vaikka oikeasti tässä kului jokunen aika. Kyseessä on”vain” 6A+, mutta opin matkalla monta uutta juttua!

Jatkossa tulemme Emman kanssa kiipeämään varmasti myös Masalan keivillä Moonboardin ventillä, koska olemme molemmat lähdössä boulderoimaan Ahvenanmaalle. Emma miehensä kanssa ja minä Kiipeilyurheilijoiden matkassa toukokuussa. En tunne sieltä ketään, mutta toivon mukaan siinähän sitä sitten reissussa tutustuu 😀 Tämä kuitenkin tarkoittaa hänkillä ja pienillä otteilla treenaamista.. Olisi siis kaksi kuukautta aikaa!

 

Treenikiikkuja, vko 52

Vuoden viimeinen viikko toi mukanaan turhautumista boulder-reiteillä, siitä seurannutta vakavaa itsetutkiskelua, nousuja 6b reiteille sekä köysillä, että boulderilla ja kolmen päivän kiikkumaratonin, jonka jäljiltä hauikset ja hartiat ovat ihan riekaleina. Sehän on ihan mahtava lomaviikko siis!

Tiistai 26.12 Salmis, boulder. Emman kanssa kiikuilla ja koska oli hänen syntymäpäivänsä annoin hänen päättää minne mentäisiin ja mitä siellä tehtäisiin 😀 Valinnaksi osui Salmis ja boulder. Lämmittelyni alkaa nousta jo ihan käsittämättömiin kaavioihin: ensin olkapäät ja käsivarret, olkanivelet, lavat, sormet, ranteet ja reidet, sisäreidet ja jalat muutenkin. Kaiken kruunaa keskivartaloa vahvistavat liikkeet kuten lankutus vaihdellen kättä ja jalkaa sekä vatsalihakset 10kg kiekolla. Aloitin 5kg kiekolla ja 10 toiston sarjoilla. Nyt teen 10kg kiekolla vatsalihaksia 20 toiston sarjoissa. Eli vaikkei tästä vielä tunnu olevan apua kiipeilyssä, niin silti uskon vakaasti valmentajaani Kuuttiin, että vielä jonakin päivänä se alkaa tuottaa tulosta.

20171230_225257[1]
10kg kiekko haarojen välissä 😀

Emman kanssa boulderointia ensin vihreillä ja sitten yrkkäilyä oransseilla. Jouluruuat painaa ahterissa jo ekoilla reiteillä. Pari oranssia näyttää mentävältä ja Emma viilettää ne ilman mitään ongelmaa, mutta itse en saa muuveja tehtyä, vaikka kuinka yrkkään. Tuttu ”Salmisboulderahdistus” alkaa iskeä. Kokeilen 3-4krt mutta kun ei mene siirryn seuraavaan. Leokin ilmestyy paikalle ja yhdessä Emman kanssa yrkkäilevät sinisiä ja liiloja reittejä ja vaikka TIEDÄN, etten saisi verrata itseäni paljon parempiin, teen sen silti. Alkaa ketuttaa. Turhaudun pitkästä aikaa pisteeseen, jossa aikaisemmin olen lähtenyt kotiin, mutta koska olemme Emman kanssa samalla kyydillä en voi. Yritän rauhoittaa mieleni ja tehdä pari helppoa vihreää saadakseni mieleni kasaan, mutta oikeastaan vasta tunti myöhemmin, kun Emma jaksaa antaa betaa yrkilleni, saan tehtyä pari vaikeaa oranssia. Kotimatkalla keskustelemme turhautumisestani ja siihen johtavista syistä. Emma on sitä mieltä, että en yritä tarpeeksi ja samaa ovat sanoneet myös muut naispuoliset kiipeilykaverini. Kuulemma olen parempi kuin kuvittelen ja luovutan heistä liian helposti. Itse koen taas yrittäväni ihan tarpeeksi ja jos koen, että reitti on liian vaikea – se on silloin sitä.

IMG_20171229_214417_346[1]
Northern Lights Challenge 2017

Koska tunnun saavani vastaavaa palautetta kerta toisensa jälkeen, pohdin asiaa myös keskiviikon, sillä aikaa kun istun 5 tuntia kampaajalla. Mikä turhautumisessa eniten ketuttaa on se, että yritän tietoisesti välttää mokomaa. Minulle tunteet ovat kuin ravintoympyrä: pyrin tietoisesti välttämään negatiivisia tunteita, koska maailma on sitä muutenkin pullollaan. Ihailen itämaisia uskontoja ja sitä kautta henkistä kasvua sekä tietynlaista luonteen lujuutta ja rauhallisuutta. Minulle vahvuus ja selviytyminen on aina ollut sitä, että hyväksyn tietyt asiat elämässäni, asiat, joita en voi muuttaa ja toisaalta pyrin olemaan kuin vesi: kierrän vastoinkäymiset, löydän niistä positiivisen ja jatkan matkaani. Nuo ominaisuudet ovat vienneet minua pitkälle. Toisaalta uskon myös siihen, että elämässä saa harvoin unelmiaan ilmaiseksi ja on oltava tarpeeksi päättäväinen tehdäkseen ratkaisuja, jotka ajavat eteenpäin. Kiipeilyssä jatkuva epämukavuusalueella oleminen, pään seinään iskeminen ja tästä johtuva turhautuminen ovat kaukana seesteisestä mielenhallinnasta. En ole siis aivan varma onko kiipeily sen arvoista, että haluan roikkua noissa fiiliksissä. Voisi melkein pohtia mitkä ovat motiivini lajiin ja kuitenkin jotakin tässä on, sillä ajan viikossa 600-800km päästäkseni otteille. Matka Helsinkiin esim. Kiipeilyareenalle kun on 98km per suunta. Kaiken pohdinnan jälkeen jäi pari uutta oivallusta muhimaan ajatuksiin, vaikken mitään ratkaisua asiaan keksinytkään.

”Evoluutio on kestävyyslaji, ei pikamatka”- Avara luonto

IMG_20171229_140019_144[1]Torstai 28.12 Espoo BK, Boulder. Vietän 2,5 tuntia boulderoiden Leon kanssa Espoon hallilla. Lämppäämiset tutulla painolla myös täällä. Ajatukset ovat nyt kasassa ja mieli tyyni. Yrkkäilemme yhdessä 6a+ – 6b+ reittejä. Itselläni usea ensin vaikealta vaikuttava 6A ja 6A+ toppaus, joista tulee hyvä mieli, ja sitten varmaan 4-6 erilaista 6b yrkkää Leon heittäessä toimivaa betaa. Oma punainen 6b sujuu taas jo yhtä muuvia ja otetta ylemmäs ja reitti on nyt kasassa muuvien osalta. Kenties se on ensimmäinen 6b boulder, jonka koskaan tulen toppaamaan, ehkä 😉

Perjantai 29.12 Salmis, viiden tunnin ylärimaraton. Lämmittelysarja kestää 20min. Tapaan Minnan 12 aikaan Salmiksessa. Aloitamme yläröimällä yläkerran partsin lyhyitä reittejä ja vitosten jälkeen teen yhden 6an ja perään kaksi 6b:tä puhtaasti. Olivatpa helpon oloisia! Hämmentynyt. Siirrymme toiselle partsille ja siellä 6b, joka on downgreidattu 6A+ksi onsight ylös. Musta 6b onkin sitten vähän hankalampi, enkä pääse edes toppiin. Minna tsemppaa hienosti! 2 tunnin jälkeen syömme sämpylät ja juomme kahvit yläkerran kahviossa ja sen jälkeen jatkan kiikkuja Emman kanssa. Menemme yläpartsille, missä valkoinen 5c ja liila 6A. Käsissä painaa jo päivän kiikut, mutta en anna

IMG_20171229_213926_792[1]
Northern lights climbing challenge 2017

sen häiritä. Ylärillä voi aina mennä! Siirrymme yläkerran mini 3D:lle, missä keltainen 6b flash, pinkki 6b flash ja heti perään valkoinen 6A+, joka jäi molemmilta kesken ihan vain sen takia, että voimat loppui kesken. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen itseeni. Niin monta topattua 6b:tä päivän aikana! Lopuksi vielä oranssi 6a+ salin toiselta puolelta kahteen kertaan. Se olikin siinä! Illalla nukkumaan mennessa hauikset kipeenä! Kiitos likoille!! 🙂

Lauantai 30.12. Salmis. Leon kanssa hauska päivä kiikuilla. Tarkoitus oli liidata alakerrassa, mutta enhän minä päässyt kuin helpon 5bn ja olin niin pumpussa, että liidihaaveet jäi siihen 😀  Käsissä painoi kahden edellisen päivän treenit, mutta kakkostelin silti urheasti salissa pinkin 6an puhtaasti ja annoin parhaan yrkän mustalle 6Alle. Lisäksi kakkostelin liilaa 6a reittiä, jonka Kuutti laittoi minut valmennuksessa liidaamaan ja jota en silloinkaan puhtaasti päässyt. Nyt kuitenkin yhdellä kiikulla toppiin, mutta tiukkaa teki ihan tosissaan! Todettiin, että oli vaikein reitti näistä kolmesta. Jatkoimme yläkerran 3d seinällä, missä projektoimme vuoron perään vihreää 6Btä ja yritimme löytää siihen sopivaa betaa. Olin tyytyväinen kun kruksikohdan jälkeen reitti meni tiukasti, mutta meni kuitenkin toppiin! Lopuksi toisella puolella seinää uusia reittejä: musta 6a ja viimoisena halusin tehdä oranssin 6bn, joka oli jo niin helppo, että tuntui 5c:ltä. 😀 Kazääm, tyttö on ihan apina!

Tiistain keskusteluista ja itsetutkiskeluista jäi hyvä fiilis aloittaa uusi vuosi 2018 kiikkujen parissa. Kirjoitan lisää ajatuksistani ensi vuodelle uudessa postauksessa, mutta treenikiikkujan päiväkirjat ovat tältä vuodelta sitten ohi. Aikaisempia postauksia voi lueskella treenikiikkuja-kategoriasta tai avainsanoja hakemalla. Ensi vuonna treenikiikut tulen kirjoittamaan uudessa muodossa, noin kerran kuussa ja yritän lisätä tekstiin lisää ihan konkreettisia juttuja, joista olisi muillekin vasta-alkaville kiipeilijöille hyötyä. Minulla pyörähtää nyt toinen kokonainen vuosi aktiivikiipeilijän uraa käyntiin maanantaina ja voin todeta, että innolla odotan!! Hyvää Uutta Vuotta kaikille, nähdään kiikuilla!

Treenikiikkuja, vkot 49-51

Joulukuussa treenit ovat pyörineet mukavasti 3-4krt viikossa sekä köysitellen, että boulderoiden. Valmennuksessa tuli käytyä pari kertaa ja katse on jo suunnattu ensi vuoden etappeihin. Nyt Joulun alla tulee mässäiltyä vähän liiankin kanssa, mutta onneksi vuoden vaihteen jälkeen on tarkoitus ottaa taas itseään niskasta kiinni. Joulukuun alussa työskentelin lähinnä erilaisten toimivien lämmittelyliikkeiden parissa ja toisaalta pyrin kiipeilemään rajojani rikkoen sekä ylärillä (6c,6c+), liidaten ja boulderoiden (6a+,6b).

8.12 perjantai, boulder Salmis. Päätimme boulderoida köysittelyn sijaan. Emma ja Kuutti ovat puhuneet minulle lämmittelyn merkityksestä ja on ollut hauska huomata miten minä, lähinnä helppoja reittejä lämmittelyksi aikaisemmin kiivennyt, alan pikku hiljaa lämmetä ajatukselle. Tänään Emma halusi näyttää minulle perusvoimaa lisäävän 5×5 sarjatreeniä. Teimme siis 5 reittiä 5 krt niin, että nousujen välissä oli noin minuutti ja viiden sarjojen välissä noin 5-8min. Varsinaisen lämppäämisen jälkeen lämmittelin vielä muutamalla keltaisella. Sitten valitsimme minulle takaseinältä vihreän reitin, jonka tein viisi kertaa suhteellisen helposti. Idea kai on tehdä aluksi pari hieman helpompaa

IMG_20171209_170709_820
Petra ja uudet kengät! 😀

sarjaa ja sitten vaikeampia, sellaisia joita ei ole edes tarkoitus päästä kokonaan, ainakaan viidesti. Tein vihreitä ja oransseja ja illan aikana alkoi hymy nousta huulille. Ihan mahtava tapa treenata! Voin kertoa, että vatsalihakset olivat vielä maanantainakin kipeinä 😀

9.12 lauantai, boulder Espoo BK. Parhaan ystäväni Petran kanssa ensimmäistä kertaa boulderoimassa Espoon uudella BK:lla. Hieno mesta, missä paljon erilaisia reittejä. Totesimme molemmat, että jostain syystä täällä ei pelottanut kiivetä niin paljon kuin pienemmillä halleilla. Johtuiko se sitten avarasta tilasta vai paksuista, leveistä patjoista, en tiedä, mutta hyvä fiilis jäi! Petra, joka on vasta tosissaan innostunut kiipeilystä, kiipesi nelosia ja taisteli upeasti vitosten kanssa. Yritän parhaani mukaan opastaa häntä reiteillä, mutta on yllättävän vaikeaa opettaa vasta-alkajaa kun en itsekään ole mikään lajin taituri. Tein hänkillä erilaisia kutosen kahvaralleja 3krt putkeen ja sain ihan kivan hien päälle. Lopuksi aloin projektoida pientä krimppireittiä 6b, jonka pääsin projektoituna puoleen väliin. Jäi fiilis, että voisi se vielä joskus ehkä mennäkin 😀 Petra puolestaan innostui niin, että osti elämänsä ekat kiipeilykengät (katanat) ja päätettiin käydä jatkossa paikan päällä aina sunnuntaisin. Ou jee!!! MY BEST FRIEND!! ❤ ❤

13.12 Keskiviikko. Valmennus, Salmis. Tiistain treenit peruuntuivat jäätävän lumimyrskyn vuoksi, joten into piukeena lähdin Salmikseen Kuutin valmennukseen. Olen itsestäni superylpeä kun uskallan kivuta yläkerran bouldertilan yläpuolelle lämppäilemään. 😀 Aluksi kun oli tunne, että näytän ihan naurettavalta siellä ähkiessäni, kaikki tuijottaa ja en edes tiedä mitä olen tekemässä. Pakotan kuitenkin itseni kohtaamaan tämän epämukavuusalueella tuntemani ahdistuksen ja puren hampaat päättäväisesti yhteen. Olen huomannut jo tässä ajassa, että kunnollisesta lämmittelystä on apua kiivetessä ja toisaalta se on myös turvallisuusasia kun kroppa on oikeasti lämmin ennen kiipeilyä. Kuutti sai minut keskittymään myös keskivartalon kehittämiseen. Niinpä hänen kehoituksestaan olen pyrkinyt lisäämään lämmittelyyn nimenomaan löysää torsoani kehittäviä liikkeitä. Kuutin mukaan jos treenaan sitä neljä kertaa viikossa aina ennen kiikkuja, voi ajan kanssa ihmeitä ehkä tapahtua! 😀

IMG_20171221_182557_897Tänään kuitenkin oli tarkoitus liidata. Niinpä treffasimme alakerrassa, missä Kuutti iski minut liilalle 5c reitille. Olin kakkostellut sen joskus aikaisemmin eli siis kiivennyt ylärissä, joten tiesin sen olevan ihan mentävissä. En ole kuitenkaan liidannut pitkään aikaan ja seinän muoto jännitti. Kuutilla on merkillinen taito puhua niin rauhoittavasti, että ihan hyvillä fiiliksillä liidasin reitin kerralla toppiin. Ei varsinaisesti jännittänyt, mutta oli taas pidettävä pää kylmänä. Kuutti kehui kovasti alas tullessa ja sanoi sen menneen yllättävän hyvin. Keskustelimme siitä, miten pelon voi pilkkoa osiin ja yrittää keskittyä aktiivisesti johonkin muuhun pelon iskiessä seinällä. Oikeastaan paljon samoja juttuja, joista olen täälläkin erilaisista peloista kirjoittanut. Seuraavaksi liidasin keltaisen 5bn rocktopian vierestä ja sekin meni ihan kivasti, vaikka käsissä alkoi hieman painaa. Kuutti oli tyyytyväinen, mutta halusi laittaa minut ihan tositilanteeseen reitille, jota en kykenisi edes toppaamaan. Niinpä lähdin liidaamaan liilaa 6Ata. Otteet olivat alhaalla ihan hyviä, mutta koska olin kakkostellut kyseisellä kohtaa seinällä, tiesin, että voimani loppuisivat viimeistään katon ylityksessä. Itsekin hämmästyin kuitenkin sitä miten hyvällä fiiliksellä lähdin liidaamaan ja ennen kaikkea sitä, että vaikka tipuin kolme kertaa köyden varaan, jatkoin projektoimista jatkon yllä ihan tosissani, ilman mitään pelkoa. Tiputus oli Kuutin varmistamana todella pehmeä ja jopa mukava, joten se ei oikein tuntunut missään. Sain kotiläksyksi liidata niin paljon kuin mahdollista. Lopuksi liidasin vielä keltaisen 5bn salin toisesta nurkasta.

15.12 Perjantai, Salmis. Emman kanssa köysittelemässä ja päädyttiin yläriin vielä tässä vaiheessa. Menimme lämmittelyn jälkeen yläpartsille pitikille reiteille. Tein ensin 2×4 putkeen, sinisen 6An, 2 x pinkki 5b, liila 6b yrkkä, oranssi 6c+ yrkkä, josta jatkoin valkoisella 5b reitillä x 2, liila 6A nurkasta ja lopuksi 2 x vihreä 5b. Liila 6b ja oranssi 6c+ todella olivat vaikeita minulle ja sain tehdä tosissani töitä, että pääsin edes puoleen väliin asti. Minulla oli ensimmäistä kertaa ranteessani uusi Polar merkkinen urheilukello, joka mittaa sykettä ranteesta. Maksimisyke oli siinä 180 tietämillä, mutta toisaalta rauhoittui aina varmistaessa. Kello mittaa myös kaloreita ja yöunta, mikä on osoittautunut erittäin mielenkiintoiseksi seurata. Treeneistä jäi tosi hyvä fiilis.

IMG_20171217_164329_610
Espoon BKssa.

17.12 Sunnuntai, boulder Espoo BK. Kuten totesimme, Petran kanssa nykyään sunnuntaisin bouldertreenit. Olin ajatellut tehdä samanlaista kestävyystreeniä kuin Emman kanssa Salmiksessa, eli 5×5 mutta ei se sitten toteutunut ihan suunniutellusti, koska jäin niin monta kertaa suustani kiinni 😀 . Mentiin rohkeasti lämmittelemään Petran kanssa (patja on keskellä lattiaa 😀 ) ja äkkiä Leo ilmestyi paikalle tyttärensä kanssa. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa ja kiipeiltiinkin aikalailla kolmisteen. Petrasta olen niin ylpeä kun uusilla kengillä edelliskerran vaikeat reitit menivät jo tosi helposti ja vitoset alkaa taipua naisen käsissä. 😀 Mahtavaa! Itse tein 5 x 5c pienellä hänkillä, sitten 5 x 6A, 3 x 6A, 3 x 6a sarjoja lähinnä erilaisilla reiteillä hänkkiseinällä. Petra taiteili uusia oppeja, kuten hookkausta 5b reitillä ja opeteltiin kyljen viemistä seinälle. Ihanaa nähdä miten innoissaan Petra on ja miten nopeasti opit tarttuu matkaan kun käytännössä näkee niiden hyödyn. Itse olin todella ylpeä itsestäni sikäli, että muutama helppo kutosen kahvaralli hänkillä jäi ekalla nousulla toppausta vaille (alkoi jännittää korkeus), mutta tokalla kerralla keräsin itseni ja pääsin toppiin. Leon suosittelema keltainen 6A+ jäi tosin toppiotetta vaille, mutta ensi kerralla! Myös Emma ilmestyi paikalle siskonsa kanssa ja hetken aikaa meitä olikin ihan kunnon porukka kasassa. Oli mielettömän hauska päivä! Kolmen tunnin treenien jälkeen lähdimme Petran kanssa pyörimään Isoon Omenaan ja menimme syömään viikinkiravintola Haraldiin, josta on tullut meidän sunnuntain vakimesta kiikkujen jälkeen. 🙂

19.12. Tiistai, Masala. Emma joutui perumaan köysitreenit, joten lähdin pitkästä aikaa Masalaan keiville Rean ja Iivarin kanssa. Olipas ihana nähdä pitkästä aikaa ja Iivariakin on ollut niin hirmuinen ikävä!! 😀 ❤ Tein sarjatöitä vitosella ja ventillä: 4min yhtämittaa seinällä, 5min lepo. Sarjoja jaksoin neljä ennen kuin oli pakko luovuttaa. Lämmitellessä nappasin kouraan keivin metallisen n. 4kg painavan renkaan, jolla tomerana työskentelin vatsalihasten kanssa 15 x 4 sarjoissa.

3G5A0279
Ensi vuoden ulkokelejä odotellessa!

20.12 Keskiviikko. Valmennus, Salmis. Tänään vuorossa bouldervalmennus. Lämmittelin yläkerrassa taas ahkerasti ja nyt on myönnettävä, että homma alkaa jo sujua aika hyvällä tempolla. Ei enää hävetä niin paljon 😀 Otin alkutreeniiin mukaan 5kg kiekon, jolla treenaan vatsoja puolelta toiselle 15 toiston sarjoissa. Kuutti laittoi minut pienille sormikrimpeille hänkillä, siis reiteille, joilla minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia, mutta yritin omaksua projektoinnin jaloa taitoa. Lisäksi harjoittelin erilaisia hookkauksia. Kuutti juoksi hallissa puolelta toiselle siirtämässä otteita minulle sopivaan kulmaan, koska oikeat reitit olivat minulle liian vaikeita. 😀 😀 Puhuimme myös paljon tekniikasta ja harjoittelusta. Lupauduin tekemään voimakestävyystreenejä 3×7 sarjoissa (3 reittiä x 7) ja lisäämään treeneihin suoraviivaisten hänkkirallien lisäksi myös vaikeita 6b reittejä, jotta kehittyisin. Liidiä olisi kuulemma tärkeää tehdä niin paljon kuin mahdollista.

22.12 Perjantai, liidi Salmis. Emman kanssa tällä kertaa sitten liidaamassa. Tai no, minä ainakin liidasin 😀 Yläpartsilla liidasin vihreän 5bn, jonka aikana Emma halusi harjoitella tippumista, joten minun piti hypätä köyteen. Kyllä pelotti!! Emma otti hyvin ja pehmeästi vastaan, vaikka meillä onkin kokoeroa jonkin verran. Emma on hyvin pikkuinen ja minulla on painoa varmasti ainakin 20kg enemmän. Tippumisesta jäi molemmille hyvä fiilis ja näin pääsemme siis treenaamaan taas liidiä tosimielellä. Seuraavaksi liidasin valkoisen 5bn ja sitten lähdin kokeilemaan liilaa 6a:ta, jonka olin mennyt ylärillä monen monta kertaa ja päättänyt liidata heti kun pää olisi kunnossa. No, nyt liidi sujuikin tosi hyvin, mutta syke kertoi, että kyllä se jännittikin. Tämän jälkeen keskityin ylistelemään mustaa 6c+aa, jonka muuvit sain jotenkuten kasaan ja keltaista 6c:tä, joka ei sitten auennnutkaan niin hyvin. Pääsin vain neljännelle jatkolle, kunnes oli pakko luovuttaa. Lopuksi alakerrassa aulassa ylärillä Kuutin tekemät oranssi 6A ja sininen 5A.

Näistä treeneistä on hyvä jatkaa vuoden vikalle viikolle, joka on minulla kauan odotettu lomaviikko. Aionkin kiivetä niin paljon kuin mahdollista. Ensi vuonna on taas uudet tuulet puhaltamassa, mutta niistä kirjoitan vielä lisää vuoden viimeisessä treenipäiväkirjassa.

Oikein hyvää ja rauhaisaa Joulun aikaa kaikille! 🙂

 

Treenikiikkuja vkot 47 & 48

Parin viikon aikana olen valjastanut useita eri tahoja tukemaan minua orastavalla tiellä sohvaperunasta alppiruusuksi 😀 Sain uuden vakiparin köysille ja ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen treenit pyörivät nyt taas omalla painollaan Kiipeilyareenalla. Lisäksi noin kerran viikossa käyn yksityisvalmennuksessa samassa paikassa ja Kuutti Huhtikorven opastuksella uskon kehittyväni talven aikana huimasti. Muitakin ammattilaisia on tarkoitus käyttää hyväksi: hierojalle ja fyssarille on tarkoitus mennä hakemaan kehonhuoltotaitoa ja jostakin pitäisi vielä löytää kiipeilyyn erikoistunut ravintoterapeutti minua kovasti askarruttavien ravintoasioiden tiimoilta.

3G5A0264
Paula Volotinen, Northern Lights Challenge PM- ja SM-köysikilpailufinaalit su 26.11.17

Torstai 23.11 Lähdimme Emman kanssa kiikkumaan Salmikseen. Minulla oli pientä flunssaa ja Emmalla painoi edelliset treenit kropassa, joten ajateltiin ottaa iisisti. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että hyvässä seurassa ja kivaa tehdessä unohtui mokoma kokonaan. 😀 Mentiin yläpartsille ja aloitettiin tekemällä aina pari reittiä putkeen: valkoinen 5bx2, toinen valkoinen 5bx2, liila 6Ax3 ja tämän jälkeen keltainen 6b flashina ylös. Yläkerran takaseinällä loppuveryttelynä 5x5b pikkuhänkillä. Pitkästä aikaa rakentavat ja kehittävät treenit, jotka sopivat justiinsa mulle. Viikon ainoat treenit flunssan vuoksi, mutta ei haitannut kun oli niin hyvä mieli 🙂

Tiistai 28.11 Salmis. Tällä kertaa boulderoimme Salmiksessa. Tuttu turhautumisen tunne alkoi illan aikana iskeä, vaikka toisaalta keltaisilla lämmiteltyäni tein vihreitä ja jopa jokusen oranssin. Ajattelin jo, että paikan greiditaso on laskenut kun menivät niin helposti (aina oon valittanut, etten pääse mitään :D). Takaseinän vihreällä oikean käden korkea veto piti kokeilla pari kertaa, mutta lopulta pääsin toppaamaan. Usea vastaavanlainen reitti: eka tuntuu ihan mahdottomalta mutta sitten meneekin. Silti jotenkin tuntuu, että ihmisiä on ihan liikaa ja vanha ahdistunut fiilis tulee takaisin. En ole koskaan nauttinut ryhmäliikunnasta tai kuntosalistakaan. Tuntuu, että kaikki tuijottaa (vaikka oikeasti ketään ei kiinnosta) ja minä ähkin vain seinällä. Kotimatkalla juteltiin, että Salmiksen seinän profiili ei ole aloittelevalle boulderoijalle

3G5A0295
Kuutti Huhtikorpi, Northern Lights Challenge, PM- ja SM-köysikilpailufinaalit su 26.11.17

ideaali, koska hänkkiä on niin paljon. Pohdin mitä järkeä on huomisessa yksityistunnissa ja olenko tehnyt valtavan virheen hankkiessani koko valmennuspaketin. Ketä tässä edes yritän huijata?

Keskiviikko 29.11. Suuri päivä. Ensimmäinen valmennustuntini Kuutilta. Kasaan pääni ja eilisen jälkeen avoimin mielin liikkeellä. Treffattiin alakerrassa ja suunnattiin kohti boulderointitilaa yläkerrassa. Kuutti vaikutti symppikseltä kaverilta, joka tuntui todella haluavan paneutua asiakkaan tilanteeseen. Valmennuspaketin ostaessani olin ajatellut viettäväni talven köysikaverin puutteessa boulderoiden. Sen jälkeen kun edellinen vakiparini muutti heinäkuun alussa pohjoiseen, on köysittelyt olleet enemmän tai vähemmän satunnaisia helmiä syksyn aikana. Jo alkusyksystä Emman kanssa oli puhetta yhteisistä treeneistä, mutta aika ei vielä ollut oikea. Boulderointi on siis ollut minulle tänä syksynä luonnollinen vaihtoehto ja olenkin nauttinut siitä, mutta siitä en kuitenkaan saa sellaisia kiksejä kuin monen tunnin köysisessioista. Kestävyys vain on minun juttuni, ei siitä mihinkään pääse. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, koska ilokseni Emma sai vihdoin omat asiat siihen pisteeseen, että vakitreenit saatoimme aloittaa. Valmennuksen kannalta olenkin nyt vähän takki auki, että mihin tässä nyt sitten pitäisi keskittyä. Toivon, että Kuutilta löytyy joku toimintastrategia 😀

3G5A0357.jpg
Helsingin Kiipeilykeskus – Northern Lights Challenge, PM- ja SM-köysikilpailufinaalit

Kuutti laittoi minut kiipeämään ensin pari keltaista ja sitten pohdiskeltiin erään vihreän reitin betaa jo etukäteen. Kuutin avulla pääsin parikin minulle aikaisemmin vaikeaa reittiä kun sain neuvoja tekniikan suhteen. Tämä ensimmäinen kerta oli sellainen tutustumiskerta, jonka aikana Kuutti halusi selvittää vahvuuksiani ja heikkouksiani laittamalla minut erilaisille reiteille. Tunti meni todella nopeaan enkä edes muistanut jännittää muita ihmisiä kun tein vain mitä käskettiin. Lisäksi tuntui tosi kivalle, että ensimmäistä kertaa joku todella keskittyi minuun ja siihen mihin pystyn ja ennen kaikkea siihen mihin voisin pystyä. Vaadittavaa ammattitaitoa löytyy myös, Kuutti voitti mm. viime sunnuntaina köysikiipeilyn SM-kultaa ja on myös valmennustehtävissä koulutettu ammattilainen. Uskon, että talven aikana saan Kuutin avulla paljon uusia niksejä. Ensi kerralla sovimme köysittelystä, joten saapa nähdä! Seuraavana päivänä oli pitkästä aikaa käsivarret ja jalat kipeinä, joten jotakin tein oikein 😉 Tunnin jälkeen kiipesin itsekseni vielä muutamat vaijerit.

Perjantai 1.12. Salmis. Emman kanssa vuorostaan köysittelemässä. Ryhdyttiin projektoimaan yläkerran mini3D:llä. Musta helppo 4?x2, valkoinen 5c x2, keltainen 6A ja liilan 6bn projektointia nurkasta. Sininen 6C oli ylämuuveistaan vähän tiukka enkä keksinyt miten sen voisi topata. Emma oli tullut paikalle jo aikaisemmin kuin minä, joten sain sitten kiivetä rauhassa putkeen aulan toisella puolella oranssin 6ax2 ja ”chimnin” 5cn ja 5bn. Viiden minuutin levon jälkeen vielä liila 6b ihana ”nuuksioralli” projektina aloitettu. Huippua!

24775067_1830518443905991_4971908856546124763_n.jpgSunnuntai 3.12 Salmis. Olin luvannut varmistaa ystävääni Minnaa, joka 1,5 vuoden tauon jälkeen oli päässyt taas kiipeilemään. Minna loukkasi boulderoidessa pahasti jalkansa viime syksynä joten kiikut on pitänyt jättää. Paikalle tuli myös paras ystäväni Petra ja Minnan perheen 13-vuotias poika Petteri ja hänen ystävänsä. Meni melkoiseksi varmistamiseksi kun katsoin ja opastin kaikille solmut ja muisteltiin Minnan kanssa varmistamisen niksit. Pääsin kuitenkin tekemään muutaman reitin yläkerran 3D:llä ja lopuksi sain tehtyä liilan ”Nuuksioralli” 6bn puhtaasti ekalla nousulla. Eli ehkä noi 6bt menee joko kerralla tai sitten jo tokalla nousulla ylärillä. Onhan se vähän surkeaa, mutta oon ihan varma, että keväällä ne menee jo puhtaasti flashina. Minna tsemppasi ihan mielettömän mahtavasti partsin reiteillä ja puski eteenpäin, vaikka näki, ettei ollut mikään helppo homma tauon jälkeen lähteä rakentamaan kuntopohjaa ja tekniikkaa hommaan.

Minna lähti jossain vaiheessa kotiin ja päätettiin Petran kanssa boulderoida, jotta saataisiin kunnon mehut iholle. Tein minulle jo tuttuja reittejä useita ja yritin projektoida joitakin oransseja. Ihanaa oli kun alkoi lihaksissa tuntua. Tällä kertaa paikalla oli paljon vähemmän ihmisiä ja olikin tosi hyvä fiilis. Petra tsemppasi ihan mielettömän hienosti keltaisella reitillä släbillä. Tekniikan puutteessa otteet ei olleet niin hyviä ja jalatkin oli huterat, mutta jotenkin Petra onnistui pitämään päänsä kasassa ja toppasi reitin, vaikka jännitti ihan hurjasti!! Olen niin ylpeä!! Toinenkin keltainen oli projektina ja siinäkin jaksoi kolme kertaa kokeilla korkeaa käden nostoa. 😀 Jee!!! Tuli niin hyvä mieli likkojen onnistumisesta, että itsekin päätin taas projektoida omia juttuja uudella innolla. Ootte kyllä ihan mahtavia! Lopuksi näin erään naisen kiipeävän minulle hankalan oranssin reitin alkuotteet aivan eri tavalla kuin Emma tai Kuutti minua reitille opasti ja oli pakko mennä kysäisemään, että näytätkö vielä uudestaan 😀 Meni niin hienosti ja helpon oloisesti. Siinä sitten yhdessä reittiä pohdiskeltiin ja minäkin annoin alkuotteille yrkän. Ensimmäistä kertaa se onnistui!! Näköjään tapoja reitin kiipeämiseen voi olla monia, tämä toimi minulla (ja hänellä). Kiitos! 🙂

Tällä viikolla siis neljät treenit ja jatkossakin tarkoitus köysitellä 2krt viiko ja boulderoida viikosta riippuen 1-2 vkossa. Tämän lisäksi olen polkaissut käyntiin pitkänmatkan kävelyt uudelleen liki kahden vuoden tauon jälkeen. Mukana ei ole huskya, vaan Bläkkärin vaellussauvat. Ensimmäinen 13km lenkki tehtiin ystäväni kanssa lauantaina ja tuntuipa taas pitkästä aikaa hyvälle!! Aika 2h10min.

Blogin facebook sivusta tykkäämällä voi seurata menoani tarkemmin ja jokunen videobloggauskin sieltä löytyy jos blogin pitäjän olemus kiinnostaa. Instagram-tililläni jaan puolestaan valokuvia mm. kiipeilykisoista. Näin alkoi joulukuu ja vuoden viimeiset viikot!! Ensi vuonna treenikiikkujan päiväkirjat ottavat hiukan uuden suunnan, mutta siitä sitten lisää vuoden loppusuoralla.

Kestävyyttä ja voimaa ystävät!

Treenikiikkuja vkot 45 & 46

Parin viime viikon aikana treenikuviot ovat kokeneet täyskäännöksen, Kiipeilyareenan yläkerrassa 6b reitit on projektoitu ylärillä puhtaiksi ja liidipäätä on rakennettu rocktopialla 5cllä. On ollut hauskaa päästä pitkästä aikaa köysille ja jatkossa tilanne säilyy kun sain uuden vakiköysikaverin sekä aloitan yksityisvalmennuksen Kiipeilyareenalla.

Ke 8.11 Salmis. Lämppäilen vaijereilla Leoa odotellessa. Alakerrassa liidataan 5b portaikon vierestä ja pohdiskelen ääneen liidipääni katoamista. Reitti oli hauska, vähän erilainen tasapainoilu, mutta liidasin hyvällä tempolla. Samalla linjalla ylärillä 6A. Siirryttiin yläkertaan. Paljon porukkaa. Ylärillä suoralla seinällä 5c ja oranssi tiukka 6A. Katselin vähän kateellisena Leon liidiä, olisi kiva itsekin uskaltaa! 3D seinällä 6Ax2, ja bouldertilan vierestä valkoinen 6b+projekti meni vihdoin (toka nousu) puhtaasti. Reitin vieressä oli liila 6b, jota aloin projektoida. Pohdiskelin muuveja ja olin iloinen kun ne toimivat käytännössäkin 😀 Kahdella levolla toppiin, mutta hyvä into jäi päälle!

3G5A0398Su 12.11 Salmis. Sarin kanssa iltakiikut kakkostellen. Vaijerilämppää alle ja menoksi. Ylärillä 5c liila salin puolella alakerrassa, 6b+ ei mene loppuun eikä sen jälkeen myöskään 6a. Sormet ihan voimattomat. Sari yrkkäsi vihreää 6b+ kisaseinällä tosi hienosti liidaten, mutta mun vihreä liidi 5b vaijeriseinän kulmassa päättyy totaaliseen jäätymiseen topissa. Sormista puuttui voima ja ankkurin klippaaminen oli ihan mahdottomuus. En kuitenkaan tippunut, peruutin hetkeksi köyteen lepäämään. Jäi fiilis, että kaik’ on mennyttä!! Lopuksi 6c yrkkä ja 6A.

Ma 13.11 Salmis. Klo 19.00 minulla oli tapaaminen Kiipeilyareenan valmennustiimin Aki Pakarisen kanssa. Hän haastatteli minua puolisen tuntia koskien yksityisvalmennusta, jota aion jatkossa Kiipeilyareenalta ostaa. Puhuimme tavoitteistani ja nykyisistä taidoista. Ilmaisin huoleni tason laskusta ja toisaalta haaveeni vuorille lähdöstä. Toivon saavani valmennuksesta sekä tekniikkataitoja, että voimaa ja vinkkejä treenaamiseen.

Tapaamisen jälkeen olin sopinut Janin kanssa treenit. Aloitimme liidaamalla molemmat vihreän 5bn alakerrassa, jossa olin jäätynyt edellisenä päivänä. Tällä kertaa sujui puhtaasti kun muistin pienen jaliksen vasemmalla. 5b, 5c, 6b, pinkki 6A yhdellä levolla ja vika 6A topissa vikalla otteella loppui voimat. 3,5h tuntia ja olin aivan puhki.

Ke 15.11 Masala, keivi. Rean kanssa Kirkkonummella. Pitkästä aikaa! Paikalla paljon porukkaa, joten lämppäilin reunan kahvoilla ja huitaisin poikkaria aina sopivassa välissä. Ventillä edes takaisin kaikilla otteilla treeniä ja Juhan neuvoilla parin reitin projektointia. Jäin yksin keiville, missä vika puoli tuntia poikkaria sekä yläviistoon, että alaviistoon. Lopulta olin niin poikki, etten pysynyt enää seinässä.

3G5A8314Pe 17.11 Salmis. Sarin ja Janin kanssa ihan huikeat treenit. Illasta voisi kirjoittaa ihan oman kirjoituksena, mutta menköön. Aluksi oli vähän raukea olo, mutta illan myötä kroppa lämpeni ja alkoi sujua! Liekö köysittelyn tuntuma taas palaamassa! Aloitettiin Sarin kanssa kuuden jälkeen liidaamalla portaiden vierestä hauska 5b ja sitten uskalsin lähteä liidaamaan 30metriä korkeaa 5ctä rocktopialla. Sujui tosi hyvin ja sain yläpartsilta liidaavalta Leolta tsemppejä. Juuri kun tuntui sujuvan jouhevasti, tuli eteen reitin kruksi (ehkä), jossa piti kurottaa aika korkealle. Jäin sitä pohtimaan ja seisoskelin siinä kättä vaihdellen varmasti 5min, mutta lopulta uskalsin ja tein reitin puhtaasti. Kyseessä oli varsin helppo liidi niin fyysisesti kuin henkisesti, mutta tämä oli minulle kuitenkin henkinen voitto, vaikka vasta kesäkuussa liidasin puhtaasti samalla seinällä 6bn. En ole kuitenkaan päässyt köysittelemään viimeisen 5kk aikana kuin vain silloin tällöin, joten tuntuma klippailuun ja liidaamiseen muutenkin on täysin kadoksissa.

Rocktopian jälkeen oli niin voittajaolo, ettei ollut enää väliä mitä sitä tekisi. Kakkostelin uutta liilaa 6A+ joka osoittautui tosi tiukaksi ja puhtaasti pinkin 6An. Musta 6A oli melkoinen rutistus, koska yksi muuvi on todella pitkä. Jäin kiikkumaan köyteen ja yritin varmasti viisi kertaa. Muistan pohtineeni, että Juha tässä neuvoisi kylki seinään, kun Sari huusi alhaalta että miten olisi oikea kylki seinään. Jotenkin sain näillä neuvoilla otteesta kiinni. Hauska reitti, pitää kokeilla uudelleen. Tämän jälkeen Sari lähti kotiin ja minä ajattelin projektoida pari vaijeriseinää. Aloitin 6b:stä joka oli liian tiukka, jatkoin 6A:lla, 5b, 5c ja vielä 6A+ puhtaasti. Olin aivan poikki. Koko kroppa tärisi ja hiki valui. Kello oli puoli kymmenen ja ajattelin, että olipas hyvät treenit, nyt kotiin.3G5A8223

Mutta sitten Jani ilmestyi paikalle. Oli ollut kuntosalilla ja minähän tarjouduin varmistamaan jos hän haluaisi liidata. Ja halusihan hän. Vihreä 5b ja sen jälkeen yläkertaan kun Jani sai minut ylipuhuttua kokeilemaan uudelleen ylärillä liilaa 6b projektia bouldertilan vierestä. Sanoin, että näillä voimilla tuskin menee, mutta reitti oli tuoreena mielessä edelliseltä viikolta. Kiipesin reitin puhtaasti. Suuri yllätys!! Jani halusi liidata yläkerran salin kaatuvalla seinällä 6an ja kehoitti minua liidaamaan vihreän 5Cn jonka olin kiivennyt Leon kanssa ylärillä edellisellä viikolla. Liidi näillä voimilla nauratti, vika reitti liidi 3,5h treeneissä ::D Itsekin hämmentyneenä liidasin reitin puhtaasti ja helposti.

Laitoin kengät kassiin, koska nyt todellakin oli tässä. Jalat sheikkasi ja käsissä tuntui palaneen käryä iholla 😀 Jani kokeili kiivetä oranssia tiukkaa 6Ata ylärillä. Reitin olin itse kiivennyt puhtaasti viime viikolla ja niinhän siinä kävi, että 5min ennen sulkemisaikaa kaivoin kengät laukusta ja kiipesin vielä tämänkin reitin – puhtaasti – juuri ennen valojen sammumista! Oli kyllä niin muikean huikea fiilis ettei tosikaan! Mitä ihmettä!?!

Su 19.11 Salmis. Emman kanssa yläröimässä. Käsissä painoi perjantain treenit, mutta päätin ottaa rauhallisesti: yläkerrassa pötköön 2x5c ja 2x5a. Hänkillä vihreä 5c ja sitten viereiselle mustalle 6b:lle yrkkä. En huomannut vasemmalla olevia jaliksia ja eka yrkkä meni pieleen, mutta seuraava jo puhtaasti. Sitten valkoisen 6bn kimppuun, mutta ei enää jaksanut toppiotteille asti puhtaasti. Yläpartsilla puhtaasti liila 6a+ ja vihreä 5c. Ihan kivat vähän rauhallisemmat treenit.

Huikea parin viikon setti köysittelyjä!! Kiitos kaikille! 🙂

Treenikiikkuja, vkot 41-44

Hyvästi lokakuu, ei jää ikävä! Viimeisen neljän viikon aikana kaikki hyvät ajatukseni treenien saamisesta uudelle tasolle lakosivat kuin korttitalo. Pitkät työvuorot töissä sekä pimeät ja sateiset illat söivät voimiani niin, etten yksinkertaisesti kyennyt pitämään yllä treeniohjelmaani, vaan väsymys hiipi luihin ja ytimiin. Ensin luovuin kiikuista, sitten jäivät jopa päivittäiset lenkit koirien kanssa. Blogin päivitys oli viimeisenä mielessä. Myös ruokavalio kärsi.

Väsymys aiheuttaa minulla ahdistusta, jopa masennusta. Mieleni synkät varjot, joita en hyvinä aikoina juuri muistakaan omistavani, syöksyvät arkeen muodostaen pimeän aukon, jonne kaikki tunteet – niin hyvät kuin pahat, johtavat. Noidankehä on näissä tunnelmissa nopeasti valmis kun olen jatkuvasti itkuinen, en jaksa liikkua, syön mitä sattuu ja nämä taas ruokkivat ahdistusta entisestään.

Henkilön Lifedream kuva.
Harvinaista herkkua: valoisalla ajalla lenkillä rinkan kanssa.

Uskon, etten ole yksin näiden ajatusten kanssa. Lokakuu oli harvinaisen masentava monen ystävänkin mielestä. Väsymys onkin mielestäni arjen pahin vihollinen. Se syö positiivisuutesi, energiasi ja pahimmillaan vaikuttaa ihmissuhteisiisi, minäkäsitykseesi, stressitasoosi ja jopa elämäsi suuntaan. Hyvillä yöunilla voi ihan tutkitustikin välttää monia henkisiä ja fyysisiä sairauksia, joten yritän saada nukuttua ainakin 7 tuntia, mielellään jopa yli 8 tuntia yössä. Hyvänä keinona käytän sängyn vieressä vähän tylsähköä kirjaa, jonka lukeminen yleensä tuo unen jo kahden sivun jälkeen. Väsyneenä syön myös paljon hiilihydraatteja ja sokeria (karkkia!!) kun elimistö yrittää korjata energiavajetta. Söinkin enemmän suklaata kuin moneen vuoteen lokakuun aikana. Jostakin syystä juuri suklaa ja lakrtisi ovat tämän syksyn heikko kohta. Olen yrittänyt pitää yllä karkkipäivää vain kerran viikossa ja toisaalta syödä makeannälkään proteiinijauheesta tehtyjä juomia tai maustettuja proteiinirahkoja. Aamulla herään yleensä kuudelta, mutta nyt pistin torkut rullaamaan ja saatoin lojua sängyssä vieä puoli tuntia, valot päällä. Aamupalasta en sentään joustanut: vitamiinit (lisäsin D-vitamiinin määrää), kaurapuuro, teekupponen ja keitetty kananmuna piti päivän liikkeessä.

Lenkille lähteminen on väsyneenä tuskainen päätös. Vähäinenkin liikunta olisi kuitenkin elimistölle ja mielelle hyväksi. Lähdin liikkeelle yleensä heti töiden jälkeen, puin jo aamulla päälleni lenkkivaatteet, joten töistä tullessa kävin nopeasti ehkä vessassa, mutta sitten samantien koirien kanssa liikkeelle. Jos jäin hetkeksikin sohvalle, ei lenkille enää jaksanut lähteä. Jos nälkä kurni, nappasin suuhun vähän pähkinöitä tai tummaa suklaata. Joskus lenkki oli 8 km, yleensä neljä ja toisinaan vain 2km. Päätökseni rinkan ottamisesta painoksi selkään ei onnistunut. Myös kallisarvoinen päivänvalo oli pakko käyttää hyödyksi. Otsalamppu ja heijastinliivit sekä minulle, että koirille ovat erityisen tärkeitä. Lenkit kuitenkin kuivuivat kokoon parin viimeisen viikon aikana kun en vain ole jaksanut lähteä liikkeelle.

Ke 11.10 Keivi. Lähdin kokouspäivän jälkeen kirkkonummelle. Sain tehtyä Moonin kulmassa projektoidun reitin Rean betalla. Kun vetäisin lantion lähemmäksi seinää, pysyin otteissa sen verran, että pääsin toppaamaan molemmilla käsillä. Lopulta tein reitin useamman kerran putkeen. Tosi hyvä fiilis, eka moonilla tehty reitti, vaikka onkin tuossa kulmassa.. Ventillä moonin reittejen treenailuja.

To 12.10 Salmis. Lähdettiin Rean kanssa yläröimään! Tosi hauskaa pitkästä aikaa tehdä hommia köysillä. Rea on vielä aika kokematon varmistamaan, joten tein minulle vaikeita 6b reittejä (tai ainakin yritin), jotta hän kerkiäisi varmistamaan rauhassa. Aloitin partsilla parilla 5b ja nelosreitillä lämmitellen ja etenin sitten boulderointitilan vieressä kapealla käytävällä olevaille valkoiselle 6b:lle sekä mustalle 6A+Lle. Valkoinen reitti ei onnistunut, jäin jumiin noin puoleen väliin, missä yritin kaikenlaista jalan korkeasta nostosta oikean käden manttelointiin, mutta ei. Myös viereinen musta reitti oli tosi haastava ja alkoi jo tuntua, että menen kovaa vauhtia kaikissa taidoissa takapakkia. Onneksi flashasin sentään takaseinän helpon sinisen 6bn, joten ihan tyhjin käsin ei kotiin tarvinnut lähteä. Yritin myös keltaista 6c reittiä, joka ei sitten mennytkään ylös asti, mutta hauska yrkkä!

Su 15.10 Konala. Lähdin Konalan BK:hon yhdessä perhaan ystäväni kanssa. Petra on varovaisen kiinnostunut kiipeilystä ja yritän parhaani mukaan saada hänet innostumaan lajista 😉 Ihanaa olisi jos hän innostuisi, mutta toisaalta ymmärrän, ettei ne kiinnostuksen aiheet aina voi mennä samoja polkuja. Tänään kuitenkin yhdessä treenailtiin ensin helpoilla nelosilla ja yritin neuvoa Petralle boulderoinnin alkeita; kylki seinään, tossun kärki otteelle jne. On hauskaa huomata, että pääsen jo muutamia 6A hänkkireittejä helposti ylös, mutta otteet ovat kyllä melkoisia kahvoja. Voimatreeninä kuitenkin minulle sopivia samoin kuin paikan ihana 7A kattoralli, jolla saan mukavan treenin joka kerta!

Ke 18.10 Keivi. Varsinainen riman alitus. Pitkät työpäivät Salossa ja uupumus iskee. Todella ahdistunut, väsynyt fiilis, joka menee itsellänikin jo ihan hyli hilseen. Kiipeilen ihan vain jotakin tehdäkseni, mutta mieli on maassa.

3G5A8269To 26.10 Salmis. Viikon tauko kiikuissa ja tänään Sarin kanssa köysittelemässä pitkästä aikaa. Tuntuu, että liidipää on aivan kadoksissa, edellisistä liideistä on taas jo muutama viikko aikaa, joten teen lähinnä ylärihommia kakkosena. Tuttuun tapaan alakerrassa, missä paljon uusia reittejä. Aloitetaan keltaisesta uudesta 5C reitistä kisaseinän kulmalla, jonka teen ylärillä. Sitten sininen 6A ylärillä puhtaasti salin puolella ja epätoivoinen yrkkä vihreälle 6B:lle kisaseinällä. Sari liidasi todella urheasti reitin muutamalla levolla ja minäkin yritän perässä. Todella pieniä, mutta mulle sopivia krimppiotteita. Voimat eivät kuitenkaan kestä loppuun asti. Päivän eka ja ainoa liidi keltaisella 5B rocktopian vieressä ja lopuksi 5-7kpl vaijeritreeniä. Hyvä treeni, vaikka liidauksen suhteen ei edistystä tapahtunutkaan Kiva oli tehdä uusia reittejä!

Su 29.10 Salmis. Kiipeilemässä porukalla Petran, Rean, Iivarin ja Juhan kanssa. Ihan mielettömän hieno päivä! Melkein neljän tunnin kiikut yläröiden ja vähän liidatenkin. Ihanaa nähdä miten Petra ja Rea tsemppaavat taitojaan ja itse pääsin Juhan opastuksella vihdoinkin sen valkoisen 6Bn ja mustan 6A+n boulderointitilan vieressä. Lisäksi yläpartsin pitkilä reiteillä uusi 5b liidi ja ylärillä puhtaita 6A reittejä. 6-vuotiaan Iivarin kanssa yhteistä betan vaihtoa ja varmistin jäbää usealla vaativalla nelosen reitillä. AMAZED. 😀 Lopuksi itse vielä vaijerilla muutama reitti ja olin tyytyväinen!

To 2.11 Keivi. Torstai on toivoa täynnä. Alkuviikon väsymys tänään jotenkin hallittavissa ja viikon ainoa normipäivä töissä, joten keiville! Rea saapuu paikalle Juhan kanssa, joka vetäisee ventille ylärin Realle. Tosi mukavaa jutustelua. Treenaan lähinnä vatsalihaksia ja pitkiä vetoja ventillä sekä kestävyyttä poikkareita tehden. Oma reitti alkaa muodostua ja vaikuttaa aika rankalta fyysiseltä, koska ylösnousun jälkeen haluan vetää alas poikkarina ihan loppuun asti. Otteet vielä hakusessa, mutta jonnekin sinne. Moonin kulmalta huijaan itseni ikään kuin ”vahingossa” seinälle jalkoineen kaikkineen, joten ekat todelliset treenit moonin 40 asteen kaltevalla pinnalla! Jei! Hiki ei ole, mutta käsivarsissa tuntuu!

Marraskuu saa nyt mun puolesta tulla kun tämä kamala kuukausi on ohi! Myönnän, että normaalisti ylläpidän aika nopeatempoista viikottaista treeniohjelmaa kiipeilyn ja lenkkeilyn osalta. Tämän lisäksi olen syyskuun alusta tehnyt sivutyötä lauantaisin sijaishoitajana kuurolle eskari-ikäiselle pojalle Lohjalla säästääkseni rahaa tulevia vuorireissuja varten.

IMG-20170812-WA0003[1] En kuitenkaan lainkaan osannut odottaa väsymystä, joka kertyi pikkuhiljaa lokakuun aikana, koska työvuoroni olivat normaalia pidempiä ja sisälsivät mielekkäitä, mutta minulle uusia kuvioita. Myös pimeä vuodenaika teki kepposet. Sen lisäksi, että teen koirien kanssa luonnossa hyvinkin energisoivia kävelylenkkejä, ovat varsinaiset harrastukseni minulle arjen henkireikä, eikä mikään saa ajatuksia niin muualle kuin kunnon hikitreeni kiikuilla. On kuitenkin tärkeää tunnistaa uupumuksen merkit ja tehdä konkreettisia muutoksia, jotta oma jaksaminen säilyy. Onneksi minulla oli viime perjantai vapaata ja tulevissa työlistoissa on taas normipäiviä, joten marraskuu näyttää erittäin lupaavalta ja muutenkin mielenkiintoiselta! Siitä taas lisää myöhemmin, kenties jo ensi viikolla 😉

Nähdään kiikuilla ja kaikille ankean, pimeän ja sateisen arjen tallaajille: häntä pystyyn, kyllä me tähän taas totutaan. Levätään kun siltä tuntuu ja syödään sitä suklaata. Ja kun aurinko paistaa rynnätään ulos edes hetkeksi. Onhan kohta jo tammikuu! 😉

Treenikiikkuja: vkot 39-40

Viimeisen parin viikon aikana olen saanut treeniputken taas päälle ja lisännyt kävelytreeniäkin arkeen tekemällä lähes päivittäin 8km lenkin. Kiipeilemässä olen käynyt lähinnä omalla keivillä ja Konalassa, minne hommasin ensimmäisen kymppikorttini. Köysittelemässä olen käynyt harvakseltaan koko syksyn aikana, mutta eilen lauantaina korkkasin Turun kiipeilypalatsin ensimmäistä kertaa. Treeneissä nykyään tärkeintä on voima ja kestävyys, eikä greidi tai liidipää enää olekaan se tärkein juttu. Sopii hyvin meikäläiselle!

20171007_161922[1]
Turun Kiipeilypalatsi.

Ke 27.9 Keivi. Rean, Iivarin ja Juhan kanssa keivillä. Väsytti hurjasti lähteä, sillä ma-ti yönä olin koirani Rosien kanssa päivystyksessä. 12-vuotias Rosie jäi sille matkalle, sillä sillä todettiin puhjennut maksakasvain. Kiikut kuitenkin rauhoittivat mieltä, ja vaikkei treeni ollut kenties tehokkain mahdollinen, sai kivasti ajatukset muualle. Aloin projektoida isolla ventillä omaa reittiä, jossa istumalähtö ja korkeita jalan nostoja. Lisäksi poikkaria ihan kestävyysmielessä.

Su 1.10 Konala. Juhan Rean ja Iivarin kanssa Konalassa kolmen tunnin tehotreeneissä. Vaikka käsissä painoi lauantain 20km melonnat, projektoin sinistä 7A kattorallia, johon olen täysin rakastunut. Pääsen sen jo kolmasosan puhtaasti, mutta loppu on vielä vaikea. Hyvät treenit siinä kuitenkin saa ja juuri minulle sopivat kestävyys/voima harkat. Lisäksi flashasin pari 6Ata hänkillä ja projektoin hauskaa 6Ctä, jossa heti alussa tasapainoilua ja dynomainen loikka. Ylös asti en päässyt, mutta tokavikalle otteelle. Vuorottelin Rean kanssa 6-vuotiaan Iivarin ”vahtivuoroissa”, jotta kaikki pääsimme kiipeämään ja Iivari esitteli minulle omia taitojaan otteilla. Jätkä on kyllä niin taitava, että ilo on seurata hänen kehitystään. Kesästä jo kasvanut niin pituutta kuin kiipeilijänäkin! Itse huomaan uskaltavani jo tehdä hieman vaativampia liikkeitä korkeammalla. Lisäksi Konalan Bk jotenkin imeytyy minuun hiljaa hissukseen. 😀 Tykkään kovasti tunnelmasta ja reiteistä ja kotia lähtiessä jätin vielä palautelaatikkoon terveiset uusista kivoista vitosista, joita tuntuu olevan tällä hetkellä mukavasti salin joka kulmalla.

IMG_20171007_192305_797[1]
Turun Kiipeilypalatsi.

Ke 4.10 Keivi. Tällä kertaa enemmän treenailua ventillä. Oma projekti alkaa luonnistua ja myös poikkaria väännän. Moonin kulmassa hauska treenireitti, jota väännän useaan kertaan, mutta en saa molempia käsiä vikalle otteelle. Jotenkin otteet tänään tuntuvat pienille ja vaikeille (tai ainakin normaalia enemmän – ainahan ne on 😀 ). Pohdiskelen, että Konalasssa saan paremmat treenit vaikka vitosilla, joten pelkästään keivillä käymällä turhaudun nopeaan.

La 7.10 Kiipeilypalatsi, Turku. Viimeinen vapaa viikonloppu ennen kuin aloitan sijaishoitajana ihanalle kuurolle 7-vuotiaalle pojalle Lohjalla. Jatkossa viikonloput ovatkin melkoisen täyteen buukattuja. Sen kunniaksi köysittelyä Turussa. Juha lähti oppaaksi 🙂 Paikka hänelle tuttuakin tutumpi, sillä Juha on yksi perustajajäsenistä ja taitaa hänellä vieläkin olla joku pieni osuus puljuun. Paikalla ei kuitenkaan ole käynyt 22 vuoteen, joten olin ihan tunnelmoissa mukana kun hän innoissaan pääsi liidailemaan ekat reitit palatsissa. Aloitimme suoraan liidaamalla. Menimme pari 5Ctä ja Juha 6An. Päivän mittaan tuli hyvä liidirytmi vitosilla, oli kiva klippailla ja roikkua hyvissä otteissa. Pelkoa ei ollut, koska reitit olivat helppoja. Uskalsin tehdä melko älyyttömiä muuveja, vaikka liidasin! Ylärissä tein muutamat kutoset, oli mielestäni suht helpot treenit, mutta toisaalta liidimetrejä tuli melkoisesti! Kivalla tempolla kiipesin vitoset kaikki liidaten

IMG_20170924_182456_256[1]
Iivari ja minä Vuohiksella pari viikkoa sitten.

kerralla putkeen, mutta ylärissä oli jo haastavampia kutosia. Kiitos Juhalle ihan mielettömän kivasta päivästä! Pian uudestaan! 🙂 Ajatuksena oli vierailla myös Bouldertehtaassa, mutta liidatessa ajantaju hävisi ja se ehti mennä kiinni. Ensi kerralla sitten.

Su 8.10 Konala. Lähdin Konalaan sen jälkeen kun olin tehnyt aamusella vesisateessa reippaan 8km lenkin. Lämppäsin vitosilla ja parilla kutosella ja siirryin sitten projektoimaan kattorallia. Ai että se tuntuu hyvälle! Juuri minulle sopivaa settiä! Vuorille suuntaavia tavoitteitani ajatellen haluan treenata voimaa ja kestävyyttä varsinaisten greidien sijaan ja niinpä onkin ihan sama projektoinko osissa 7Ata vai kiipeänkö putkeen mahdollisimman monta vitosta, pääasia on että hiki lentää ja itsellä hyvä fiilis, että treenattu on! Kattorallissa on pari kohtaa, jossa tulee tenkkapoo, enkä tietenkään jaksa sitä putkeen,

3G5A8878
Iivari kesällä 2017.

mutta nyt kun reitin alku on aika hyvin taskussa, on hauska yrittää projektoida loppua. Flashasin uuden 6An ja ilokseni huomasin paikalle ilmestyneen jälleen uusia vitosia!

Rea ja Iivarikin saapuivat paikalle ja viimeisen tunnin treenasin yhdessä Iivarin kanssa. Olen niin rakastunut tähän poikaan, ettei ole tosikaan! Sydänhän siinä sulaa kun kuusivuotiaan pieni käsi eksyy omaasi ”Hanna, mennään tonne!” ja sitten käsi kädessä kuljemme ympäri Konalan hallia ja Iivari esittelee taitojaan. En mitenkään pysy mukana hänen menossaan 😀 Pienenä salaisuutena voin myös paljastaa, etten muista milloin olisin ollut niin myyty kuin tänään, kun tämä reipas 6v työntyi syliini istumaan ja halusi vielä halata ennen kuin lähdin kotiin. Siinä on sulla Rea ihana, ihana poika! 🙂 ❤