Treenikiikkuja: hei me köysitellään taas!!!

Kuten viime kerralla hieman uumoilin, helmikuu toi mukanaan yläköysittelyn, kun paras ystäväni Petra uskalsi vihdoin ylärikurssille Salmisaareen! Ihan mahtavaa! Tuntuu siltä, kuin palaisin rakkaan ystäväni pariin kun tutut rutiinit Salmisaaren Kiipeilyareenalla käyntiä myöden palaavat elämään. Toisaalta huomasin nopeasti, että siirtyminen boulderoinnista köyden päähän ei  suju ihan mutkattomasti ja voikin sanoa, että lievää turhautumista on taas ilmassa. Yritän mantran lailla selittää itselleni, että kyllä se kestävyystaso siitä alkaa taas nousta ja toisaalta kun kevät etenee ja pääsen taas pitkille lenkeille, alkaa  peruskuntokin tästä nousta. Tähän postaukseen liitän vanhoja parin vuoden takaisia kuvia ja videoita kiikuistani ihan motivoidakseni itseäni. Aika avartavaa nähdä itsensä silloin kun kunto ja kestävyys oli kova. Nyt on aloitettava aivan alusta kun kilojakin on tullut lanteille melkoinen määrä noista ajoista! Tämä onkin loistava aika aloittaa uusi kiipeilyä tukeva elämäntapamuutos ruokavalion ja liikunnan muodossa! Ainakin motivaatio on kohdillaan! 😉

ke 13.2 Ylärikurssi, Kiipeilyareena. Juteltuamme edellisellä kerralla ihanan Maria Skyttän kanssa köysittelystä Petra oli niin täynnä tarmoa, että samana iltana varasi itselleen ylärikurssin. Pakko myöntää, että olen tästä aivan innoissani, sillä vaikka boulderointi on viimeisen vuoden ollut todella hauskaa, on köysittely silti enemmän minun juttuni. Petraa jännitti kovin mennä yksin kurssille, joten kyselin vetäjältä voisinko tulla ns. ”henkiseksi tueksi” ja sehän passasi loistavasti, koska kurssilla ei ollut parillista osallistujamäärää. Niinpä Petra sai minusta parin kurssille ja jännitys helpotti melkoisesti. Läksimme yläpartsille ja ensin opeteltiin grigrin käyttö. Minusta oli ihan mielenkiintoista kuunnella muutaman vuoden tauon jälkeen varmistusniksit ja totta – itse kävin samat asiat kalliokiipeilyn peruskurssilla vuonna 2016, siis ulkona – ja suoritin vain näyttönä yläkortin sisällä.

Sitä ei aina muistakaan miten paljon asioita pitää kiivetessä ja varmistaessa osata! Petra varmisti minua innokkaasti, vaikka juuri se on pelottanut häntä eniten. Voin samaistua tähän, sillä minuakin pelotti aikanaan varmistaa – varsinkin liidissä. Aluksi köysi tuntui Petralla pysyvän aavistuksen liian löysällä ja kokoeromme vuoksi hän joutuu käyttämään painosäkkiä, mikä oli minulle uusi kapistus.  Kuitenkin kurssista jäi meille molemmille todella hyvä mieli.

 

 

 

 

 

la 17.2 Salmis. Lähdimme harjoittelemaan Kiipeilyareenalle ja aloitimme yläpartsin helpoilla reiteillä. Petran taidot varmistajana kasvavat nopeasti – jahka ensin opitaan miten valjaat puetaan oikein päälle ja mankkapussi kiinnitetään 😀 Kiipesin 5btä ja 5ctä kun tajusin, ettei homma kulje ihan kuin ennen vanhaan. Kädet olivat nopeasti pumpussa ja jo 6A teki tiukkaa. Lievää epäuskoa ja ahdistusta ilmassa. En edes uskalla tuijottaa greidejä.. mutta hauskaa meillä oli!

 

 

IMG-20170812-WA0003[1]

ke 20.2 Salmis. Paikalla jälleen täynnä tarmoa! Petralla koko ajan parempi fiilis varmistamisen suhteen ja nyt alkaa homma mennä jo rutiinilla. Ristiintsekkaukset tehdään huolella ja ei muuta kuin köyteen! Tajuan entistä varmemmin, ettei homma ihan lähde siitä mihin vuosi sitten jäin. 5a, 6a, 5c, 6a+yrkkä partsilla. 3d mini seinän vasemmassa reunassa, 6a yrkkä oranssi ja 6a kelt yrkkä. Loppuu joko kestävyys tai reitti on teknisesti outo. Pitkällä negatiivisella turha haaveilla edes 6Ata. Hallin takaseinällä sentään menee kerralla turkoosi 6a+, jossa suht krimpit otteet ja kiva vihreä 6a, jonka petrakin kiipeää toppiin. Sitten vuorossa musta 5b, joka oli teknisesti niin vaikea, että piti vaihtaa saman linjan keltaiseen 5Ahn ja iloisesti romutti lievät onnistumisen fiilikset. Oranssi 6a+yrkkä (kuka näitä reittejä oikein tekee?), negalla 5a kelt ja 5c pinkki yrkkä, lopuksi vielä pinkki 6a yrkkä. Tuntuu hurjalta, että samoilla seinillä on joskus liidaillut ja nyt ei mene edes ”helpot”. Onneksi tästä voi vaan kivuta ylöspäin!! Ja onneksi Petra tsemppaa!

 

 

 

 

la 23.2 Salmis. On ihanaa kun kevät kuultaa jo ilmassa ja paras kaveri on niin intona köysittelystä, että lupailee jo köyden ostoa ulkopuuhiin! 😀 😀 Näemme Marian matkalla yläkertaan ja pakko oli hehkuttaa, että juttelumme jälkeen Petralla on ylärikortti nyt taskussa ja mulla taas vakkari kiipeilypari! 😀 Pakko myöntää, että kiikut ovat sujuneet kerta kerralta paremmin, joten toivoa on myös sen suhteen, että tästä vielä saadaan taso nousemaan. Tuntuu, että kroppa muistaa paremmin kuin mieli mitä siellä köyden päässä pitikään tehdä. Maria tsemppaa.

3G5A8223
Liidiä alakerran seinillä tasan 2 vuotta sitten

Kiipeilyn rytmi ja levot alkavat tulla selkärangasta ja pikku hiljaa alan olla tyytyväisempi omaan suoritukseen. Yläkerran takaseinällä kiivetään vuoron perään neljä linjaa eli 8 reittiä greidiltään 4-6a+. Negatiivisemmalla osuudella alkaa oma kestävyys rakoilla 6A reiteilläkin. Entinen valmentajani Kuutti pyörähtää paikalla ja juttelemme siitä, että tärkeintä on nyt saada metrejä alle ja keskittyä tekniikkaan helpommilla reiteillä. Petran kanssa pohdimme, ettei meillä ole muuta kuin aikaa kiivetä ja kehittyä! Molemmilla todella varma tunne, että vihdoinkin elämänpituinen ystävyytemme on kohdannut tarkoituksensa 😉 Jatkamme kiikkuja yläkerran Mini 3d:llä, missä Petra korkkaa pinkin 5bn ja minä takeltelen 6A reittejen parissa. Lopuksi oranssi 6a+ negalla, se sujui jo puhtaasti – melkein toppiotteeseen! 😀 😀 12 reittiä kolmeen tuntiin, ihan hyvä saldo.

ti 26.2 Salmis. Kiireisen viikon arkikiikut ❤ Kiivettiin ensin yläkerran aulan sisääntulon oikealla puolella keltainen 5b ja minä yritin oranssia 6a+ uudelleen. Tällä kertaa sain muuvit kasaan ja alku meni jo paremmin. Voimat kuitenkin loppuivat enne toppia. Sitten vuorossa oli bouldertilan vieressä olevat ylikset. Aloitin keltaisella 5b ja kokeilin punaista 6b+, mutta se jäi puoliväliin. Olin kuitenkin tyytyväinen jo tähän, eka 6b yrkkä pitkästä aikaa köysillä! Pitää vaan rohkeasti alkaa työstää vanhaa greidiä, kaipa se sieltä nousee. Petra kiipeää myös 5bn kerralla toppiin. Omalla vuorolla vihreä 5c ja saman linjan musta 6a+, jossa jo alun korkea jalan nosto ja pynkeäminen sloupperin kautta kahvaan tuntui kovalle vedolle. Reitti tuntuu kivalle, mutta puolessa välissä tekniikka pettää ja välikiikku. Levon jälkeen alku ei enää mene uusiksi, joten piti lähteä etsimään uusia seikkailuja! Pienen katon altahan niitä sitten löytyi 😀 Kiipesin putkeen ihanan 6A+ kahvarallin kolme kertaa ylös, kokeilin heti perään Petran luvalla saman linjan mustaa 6b:tä, mikä meni puoleen väliin ja vielä lopuksi uudelleen pinkin. Olo oli ihan super tämän vedon jälkeen! Petra puntaroi mielessään valkoisen 5cn ja sinisen 6an välillä ja tietämättä greideistä mitään valitsi sinisen reitin ja kiipesi sen toppiin! Hienoa! Lopuksi hänkillä keltainen 5b taistellen. Itse kiipesin saman ja vielä liila 6a+ yrkkä samalla linjalla. Katon ylityksessä tulin köyteen, mutta Petra patisti ylös asti 😀 On se sellainen piiskuri 😉 Oltiin molemmat aivan poikki, mutta syvä virne naamalla! Kiikut tuntuu joka kerta paranevan: molemmat taistelee itsensä ylös köydessä ja jokainen treeni on toistaan parempi.

Elämäni eka 6b liidi alla 😀 Jos urotekojani vuodelta 2017 haluaa lukea enemmän, voi niitä löytää vaikkapa treenikiikkujan päiväkirjoista, jonne löytyy linkki avainsanoista 😉

 

 

Treenikiikkuja, vuoden aloitus

Tammikuussa olen käynyt boulderoimassa noin kerran viikossa johtuen taloudellisista syistä, kaverin puutteesta ja muista kiireistä. Paikallani en ole kuitenkaan osannut olla, vaan olen juossut koirien kanssa agilityvalmennuksessa noin kaksi kertaa viikossa. Kiikuilla kävimme Petran kanssa Konalasssa, Salmiksessa ja Espoossa, kohtasimme fanitapaamisen ja intouduimme yläköysittelystä.

47684836_2033843000240200_547230940053635072_n6.1 Konala. Lähdimme Petran kanssa vaihteeksi Konalaan kiikuille. Olin esitellyt parhaalle ystävälleni Problemaattorin ja intona merkkasimme sinne probleemia. Konalan lämminhenkinen ja hieman ahdaskin tunnelma on hyvin erillainen Espoon halliin, ja vähän piti väistellä muita kiipeilijöitä. Kiipesin lähinnä 6Ata, mutta jokunen hänkillä meni. Kävimme myös Varustenetissä ja ihmettelin mielessäni kun Petra halusi ostaa pari sulkkaria ja itselleen uuden lehmänhännän, ulkoköysittelyjä varten!? Petra ei ole köysittelystä oikein perustanut ja kesälläkin hän lähti kivelle vain kerran. Pohdin itsekseni mitä kaverin päässä mahtoi liikkua…

11.1 Espoo. Paljon uusia reittejä, vihdoin. Kiipesin kaikki takasuoran 6At. Petra ehdotti, että kiipeisin takasuoralla mustan 6b, jossa slouppereita. Ensinäkemmältä ajattelin, että ei ole minun reittini, mutta kun nousin seinälle, se olikin suht helppo! Eli ei pidä tuomita ennen kuin kiipeää 😉 Juttelimme paljon muiden kiipeilijöiden kanssa, jaoimme betaa ja saimme hyvän treenin aikaiseksi. Helpolla hänkillä keltainen ”banaanireitti” 5+ aiheutti päänvaivaa samoin pinkki 6a+, jonka muuvia yläotteeseen en vain saa aikaiseksi.

IMG_20181013_192457_766
Köysittelyä ulkona viime kesänä

20.1 Espoo. Tänään uusia reittejä lähinnä släbillä. Yrkkäilin 6b reittejä ja lopuksi Petrakin innostui treenaamaan hänkillä paria 6b reittiä. Liila oli melko mahdoton jo kolmannen muuvin jälkeen, mutta sinistä tahkosin puoleen väliin asti! Joka kokeilulla pääsin vähän ylemmäksi ja se kannusti. Vasemman käden nimettömästä irtosi iso kovettuma, mutta teippauksen jälkeen yritin vielä släbillä sinistä 6b krimppirallia, mutta uskallus loppui kesken.

23.1 Espoo. Oli tarkoitus projektoida sinistä 6btä hänkillä, mutta takaseinän pikkukattoon oli tullut uusia helppoja reittejä, joiden kanssa puuhatessa meni mehuja. Kiva vihreä vitonen Petralle projektiksi ja oranssi 6A. Yllättävän kuluttavaa on myös kiivetä edes takaisin ohjeistamassa Petralle muuveja, ihan hyvää treeniä sekin! ❤ Muutaman yrkän jälkeen Petra toppasi oranssin 6An per?sl?biltä ja aloitti projektoimaan mustaa 6b sloupperireittiä takasuoralla ja pääsikin puoleen väliin! Olen niin ylpeä Petran sinnikkyydestä! Itse toppasin helpon suoran punaisen 6A+n joka viimeksi jäi toppiotetta vaille. Släbillä sininen 6b jäi kaivertamaan.

Juttelimme taas ihmisten kanssa ja kohtasimme blogin aktiivisen lukijan ja ”fanin” Elinan. 😀 Hauskaa kuulla, että tätä blogia luetaan ja siitä saadaan irti fiiliksiä! En osaa oikein ajatella, että lukijat saattavat minut ja Petran näistä jutuista tunnistaa, kiipeilijöitä kun on paljon aina liikkeellä. Oli kuitenkin hauskaa törmätä Elinaan, joten tulkaa muutkin reippaasti moikkaamaan jos näette meidät liikenteessä 🙂 Meidän menosta ei oikein voi erehtyä, nimimerkillä kannustava hehkutus reiteillä 😀 😀

50862989_2064927133798453_6759155162322829312_n.jpg27.1 Salmis. Olen todella iloinen, että Petra tuntuu innostuvan kiipeilyistä eri halleilla, sillä tavoin itsekin pääsen kehittymään kun seinän profiili on aina hiukan erillainen. Salmiksessa treenit ovat aina tehokkaat – ne tuntuu seuraavana päivänä. Seinän profiili on enemmän hänkkiä ja tänäänkin juttelimme parinkin aloittelevan kiipeilijän kanssa, että mitään erillistä ”lämppäseinää” ei ole, vaan lämmitellä voi ja pitääkin helpoilla keltaisilla ja vihreillä. Kiipesimme petran kanssa tehokkaat 2,5 tuntia, jonka jälkeen pikkusormesta irtosi jäätävä vekki ja voimat olivat ihan loppu.

Kiikkuvalmennus jää nyt omalla kohdalla taloudellisista syistä keväämmälle tai jopa syksyyn. Petran kanssa kiipeillessä on hienoa pystyä tsemmppaamaan ja antamaan neuvoja hänelle, mutta oma kiipeily junnaa ehkä hieman paikallaan. Siksi yritän seurata muiden kiipeilyjä ja kysyäkin betaa aina kuin mahdollista. Salmisaaressa juttelimme Maria Skyttän kanssa köysittelystä ja varmistamisesta, jota Petra kammoaa. Olen yrittänyt saada Petran innostumaan yläköysittelystä jo yli vuoden, mutta hän ei ole asialle lämmennyt. Nyt äkkiä hän ilmoitti olevansa kiinnostunut käymään yläköysikurssin! Vain varmistaminen jännittää Petraa, sillä meillä on jonkin verran painoeroa. Marian kanssa juteltuamme Petra kuitenkin varasi itselleen paikan kurssilta!!!! Ihan mahtavaa!!!!

Vain suuri intoni tähän käänteeseen liittyen paljastaa itsellenikin miten paljon olen vakkariköysittelyä kaivannut 😉 Nyt kaikki varpaat ja peukut pystyyn, että Petran into säilyy ja meidät nähdään kohta köysienkin kimpussa!

 

Treenikiikkuja, vuosi boulderointia!

Otsikko sanookin kaiken. Köysittelyn jälkeen takana on ensimmäinen vuosi boulderointia! Aika vaihteleva on fiilis ja menestys ollut, mutta päällimmäisenä on hyvä fiilis kiikuilla. Kyllä tämä vaan on niin kivaa! Joulukuussa on treenattu noin 2 krt viikossa, vaikka pyhä tarkoitus olikin nostaa treenit kolmeen kertaan viikossa. Joulukuun alussa kiipesin ensimmäisen 6Cn Espoon Bklla. Herää myös ajatus siitä, että aloittaisin jälleen joogan kiikkujen tueksi.

27.11 Espoo BK. Paikalla paljon tuttuja! Emma ja muutama muu. Yritän useita 6b sloupperireittejä erittäin huonolla menstyksellä. Jotenkin tunne, etten pääse yhtään mitään. Tuttavien kanssa aletaan puhua Solvallan reiteistä, olivat läytäneet netistä tekemäni videon Camouflage (6C) stä. Tulipa ikävä taas ulos kivelle! Kokeilen huvikseni oranssia 6Ctä, jota Emma yrkkäilee ja pääsee toppiotteeseen wau! Minä vaan lipsun. Lopuksi kiipeän

IMG_9293
Ulkokiikkuja Hangossa 2017

pinkin vitosen, jossa nihkeä krimppikruksi, fullkrimppaan peukalolla, ja pääsen reitin ekaa kertaa ylös. Että ees jotakin.

29.11 Keivi. Todennäköisesti viimeistä kertaa Masalan keivillä. Emma pyysi mukaan ja paikalle tulivat myös Juha, Rea ja Iivari ❤ Ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa! On todennäköistä, että joudun ensi vuonna pohtimaan tarkkaan kaikki jäsenmaksuni, kuulun aika moneen erilaiseen yhdistykseen ja Kirkkonummen kiipeilijät todennäköisesti jää minulta ensi vuonna välistä. Keiville ei ole tullut ajeltua koko syksynä. Tänään siis kaikki irti moonboardista, jossa 20 asteen seinällä vitosten ja kutosten juhlaa. Ihan hauska, erilainen treeni. Ja IIVARI! ❤

2.12 REDI, Kalasatama Petran kanssa ensimmäistä kertaa Kalasatamassa. Päivämäärästä en ole aivan varma, mutta hauskaa oli! Ensin sain selvitä parkkihalliin, sillä tulin paikalle suoraan kuvauskeikalta Korkeasaaresta. Petra taituroi paikalle metrolla. Sitten piti vielä löytää toisemme ja niin, se Kiipeilyareenan uusi boulderointimesta! Mutta kun löysimme sinne, niin olihan se aivan ihana paikka! Sokkeloimainen, mutta kodikas. Menimme lämmittelemään yläkerran punttikselle ja sen jälkeen aloitimme alhaalta kipuamaan ylöspäin. Kiipesin lukuisia oransseja flässinä – kunnes tajusin, että täällä ne on greidattu 6aksi. Toisaalta roikuin seinällä paljon pidempään kuin normaalisti, joten sain aikaiseksi ihan älyttömän hyvän treenin!

20181220_2155054.12 Espoo BK. Emman kanssa Espoossa. On todella väsynyt ja nuutunut olo jo kotona, mutta kun Emma laittaa viime hetkellä viestiä, lähden mukaan. Tiedän jo ajaessa, että saattaapi olla suuri virhe. Seinällä ei oikein mene mikään, mutta muutama uusi muuvi takataskuun parilla 6a reitillä. Pitkästä aikaa ajattelen, että olen lihava eukko, joka raahaa seinällä ihan liikaa rasvaa. Paikalla paljon ihmisiä, joista jokainen on ainakin kymmenen kertaa parempi kuin minä. 1,5 tunnin seisoskelun jälkeen kokeilen taas oranssia 6Ctä. Alun muuvit on vaikeat saada kasaan, mutta vain parin yrkän jälkeen muuvit naksahtaa jotenkin kohdilleen ja kiipeän toppirimaan asti. Olen ihan äimänä. Mun eka 6c!!! Tämä ei kuitenkaan riittänyt Emmalle, vaan haastoi minut kiipeämään ensin kaikki helpot hänkit (5, 3x6a ja 20 asteen seinällä 6b+, 6a ja pinkki vitonen eliminaaatioleikin varjolla viisi kertaa ylös alas. Lopulta olin niin poikki, etten pysynyt enää seinässä. Kiitos Emmalle rääkistä!! 😀

20181209_1823149.11 Salmis. Yläritreeniä ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Minna pyytää mukaan ja myös Petra ehtii paikalle. Olipa hauskaa pitkästä aikaa tutulla kolmikolla. Lähes kolme vuotta sitten vein tytöt ekaa kertaa vaijeroimaan ja onnekseni myös he ovat innostuneet kiipeilystä. Minnan kanssa yläpartsille. Reitit helppoja, mutta köysireittien pituus yllättää ja kädet menee helposti pumppuun. Kun Minnan pitää lähteä kotiin, jatkamme Petran kanssa noin puoli tuntia vaijereilla, mutta en pääse edes kutosia 😀 😀 Olemme kaikki sitä mieltä, että vaijeri/yläritreeniä ehdottomasti lisää!!

14.12 Espoo BK. Petran kanssa isketään päätä seinään. Kumpikaan ei saa mitään aikaiseksi ja jotenkin todella nuutunut olo. On olo, että en saavuta viime kesän kuntoa tai hyvää flowta seinällä ollenkaan. Yritän oranssia 6Ctä, jonka vime kerralla toppasin, nyt en pääse edes alun muuveja. Jestas, miten vaikeaa!! Mahdoinkohan jotenkin huomaamattani fuskata viime kerralla? Ei voi olla. Onneksi on sentään Petra, jolle nurista. 😀

IMG-20181209-WA002020.12 Espoo BK. Lähdemme liikenteeseen varovaisen uteliaina. Edelliset kiikut olivat niin huonot ja taukoakin on ollut. Espoossa paljon uusia reittejä takaseinällä. Teen taas aluksi mukavuusalueella 6ata, mutta heti kun kokeilen 6b reiteillä alkumuuveja, alkaa kropassa tuntua. Keväällä kiipesin useita 6b reittejä hyvällä flowlla, nyt tuntuu ettei noista ajoista ole kuin muisto jäljellä. Epämukavuusalueella ei ole mukavaa, mutta silti hyödyllistä. Olen pohtinut josko satsaisin keväällä jälleen valmennukseen, mutta toisaalta uskon saavani sieltä samat neuvot kuin viime kerralla. Asiaa täytyy pohtia tarkkaan. Pohtiessani tätä katselemme treenirinkiläisiä. Valmennuksesta on kyllä ihan valtavasti teknistä hyötyä, joten alan taas lämmetä asialle. Lopuksi yritän taas oranssia 6Ctä mutta sen alku on niin haastava, että tipun joka kerta. Minut valtaa outo vimma. Harjaan otteet moneen kertaan. Miten en muista ollenkaan millä tavalla sen viimeksi kiipesin?? Varhaisdementia. Kokeilen sataa eri variaatiota. Harjaan ja kokeilen. Harjaan vielä kerran ja sitten uudelleen seinälle. Nyt menee!! Ylös asti! Ihan käsittämätöntä.

Vuoden loppuun jääkin mietittäväksi valmennuksen anti/kustannus-dilemma ja se, että voisin korvata yhden treenikerran kotona kunnon joogatreenillä. Kiikut 2 krt viikossa on ihan sopiva määrä, mutta rinnalle on saatava kestävyystreeniä lenkeistä ja joogasta. Keväällä jooga toi olemukseen notkeutta ja keskivartaloon lisää lihaksia. Kirjoitinkin siitä jutun tuolloin (lue Kiipeily ja jooga), joten siitä olisi kyllä paljon hyötyä. Lisäksi säästäisin taloudellisesti, sillä jokainen kiipeilyreissu tuo autoon 200km lisää ja niin.. onhan sitä ympäristöäkin syytä ajatella. 🙂

Lupaan, että ensi kerralla päiväkirja ei ole ihan maraton 😉

 

Treenikiikkuja, valoa marraskuuhun!

Treenikiikkuja vietti marraskuussa muutamia turhautumisen hetkiä, mutta pari kertaa viikossa sujuvat treenit pitävät viikot lyhyinä ja täynnä intoa. Sunnuntaisin vietetyt hetket seinällä ja sen jälkeen syömässä Isossa Omenassa parhaan kaverini Petran kanssa ovat sinkkunaisen luksuselämää! Painan töitä kuusi päivää viikossa, joten lepo ja harrastukset ovat tärkeitä näinä pimeinä talven kuukausina. 

076a24323c0fe298617b86c846c0ad2e[1]To 25.10 Espoo BK. Turhautumista ilmassa, olo ei ole niin hyvä kuin viime keväänä, vaikka energiaa ja intoa seinälle onkin. Släbillä taiteilin pinkin 6bn projektoiden, mutta muistoissa on kevään 6b flässiputki. Petrallakaan ei hyvä treeni, vaan alun innon jälkeen todellisuus iskee. Olemme molemmat pettyneitä itseemme ja turhautuneita. Keskustellaan motivaatiosta ja siitä, miten kiikuilla sitä omaa harmitusta voi työstää. Siitä keskustelusta kumpusi lisää vinkkejä aloitteleville boulderoijille (lue tästä).

Su 4.11 Espoo BK. Petran kanssa perinteiset sunnuntain kiikut ja sen päälle syömingit Isossa Omenassa ja Queen-leffa. Oikeastaan maailman paras tapa viettää sunnuntai! Kiikut kulkee viime kerran ahdistuksen jälkeen jo paremmin. On aika lisätä lämpän kiekkotreeniä. Olen tehnyt 10kg kiekolla vatsalihaksia 20 sarjan toistoja kaksi kertaa. Nyt lisäsin 25×2. Tuntuu hyvälle. Projektoidaan seinällä yhdessä Petran kanssa ja saadaan taas parempi vire päälle. Keksin pinkin 6bn keskiosan hänkiltä. Vaikuttaa haastavalta. Lisäksi takaseinän 6b+ aiheuttaa harmaita hiuksia. Niin moni menee sen heittämällä, on kuulemma softi. Justiinsa.

c0caff2bb7ac3de9ada7d4610ba7943b[1]

To 8.11 Espoo BK. 3×8 Circuit-treeniä! Olin puhunut Petralle jo pitkään tästä, mutta tänään olemme valmiit taistoon! Aloitamme varovasti lämmittelyn jälkeen muutamalla nelosella. Ylös alas kolme kertaa kiiveten. Sitten keltainen 6Ax3, musta 6bx3 yrkkää (koska se ei vieläkään mene, vähän ylemmäs kyllä), 4×3,4×3 helpompaa hänkillä välissä, liila 6Ax3. Lopuksi musta 5+ hänkillä viisi kertaa ylös. Vasta vikalla kerralla sain topattua, kun alkoi olla jo puhti pois. Jostakin syystä päätin kokeilla projektoida pinkkiä 6btä eteenpäin hänkillä. Se toimikin loistavasti! Hyvä flow päällä ja sain muuvit alaosaan kasaan. Pari kertaa kruksille suoralla vedolla, mistä hyvä fiilis. Kruksi tosin ei mene. Petra toppasi pinkin 6bn släbillä, mutta ei saanut pidettyä otetta topissa ja lipesi. Molemmilla kuitenkin tosi hyvä fiilis! Kesti pari päivää kärsiä lihaskipuja 😉 Pohdittiin, että pinkki 6b häviää seuraavan viikon kisojen alta, joten olisi hyvä päästä sitä projektoimaan vielä.

Su 18.11 Salmis. Mennään Espooseen, mutta seinät on ihan tyhjät eilisten kisojen jälkeen. Päätetään kääntyä takaisin ja lähteä Salmikseen. Varoittelen Petraa, että täällä seinän profiili on vaikeampi ja melkein puhdasta hänkkiä, enemmän luonnon kallion muotoista. Itselläni hyvä vire päällä, onpa hauska tulla tänne muutaman kuukauden tauon jälkeen! Lämppäillään ylhäällä parvella ja kokeilen ottaa käyttöön 15kg kiekon vatsalihaksille. Toistoja 2 x 10, joten tuo ylimääräinen 5kg kyllä tuntuu. Aloitamme keltaisista ja projektoimme vihreitä. Aika nopeasti huomaan Petrassa turhautumisen merkkejä, vaikka hän kiipeää hyvin ja yrkkää paljon. Sovitaan molemmat, että tänään vain ”voimaillaan”, ei edes yritetä topata. Kiipeän ylös yhden oranssin ja useamman vihreän, toisia en pääse alkuotteita pidemmälle. Kuitenkin tosi hyvä fiilis. Minulla olisi Salmikseen vielä 15 käyntiä kortissa, pitänee alkaa käyttää niitä voimatreenien vuoksi. Pari päivää taas kroppa kertoo, että jotakin tuli tehtyä seinällä! 😀

safe_image-php

Kotitreeniä 😀

To 22.11 Espoo BK. Pitkästä aikaa Espoossa. Molemmilla into päällä. Pongaan heti alussa Emman, jonka kanssa kiivettiin paljon viime syksynä. Saan häneltä hyviä vinkkejä useampaan projektiin. Paljon uusia reittejä kisojen jälkeen ja jengiä seinällä. Ihmisiä ihan tyrkyksi asti, vähän ahdistaa, varsinkin Petraa. Tunnistan niin fiiliksen omilta alkuajoilta. Emma pongaa hänkillä kivan oranssin 6An jossa todella hyvät ja isot kahvat, Petra intona voimailemaan. Minä pakerran entisen pinkin 6bn jälkimainingeissa samanväristä vitosta, jossa samanlainen kruksi. Ei mene vieläkään 😀 Sen sijaan usea helppo 6b onnistuu. Projektoin punaista sormiralli 6b:tä, mutta sen tiukka kruksi tiputtaa kerta toisensa jälkeen. Loppua kohden yhä paranee.  Alkaa tulla jo tavaksi vetää lopuksi hänkillä joku helppo nelonen tai vitonen viisi kertaa putkeen ihan vain voimatreenin vuoksi. Viimeisetkin mehut seinälle. Toistoja toistoja! Kroppa tottuu muuveihin ja kuten venyttelyssä, alun vaikeat liikkeet alkavat sujua. Hyvällä fiiliksellä jatkoon! Seuraavaksi tavoitteena treenit 3 krt viikossa.

Hauska huomata miten nyt vuosi varsinaisen boulderoinnin aloittamisen jälkeen alkaa olla fiilis kohdillaan. Ei haittaa vaikka pitää ajaa harrastuksen perässä 100km per suunta, eikä sekään että jatkossa treenaan taas enemmän itsekseni. Ei edes se, että bensaan kuluva raha on pois vuorihaaveista. Hyvä motivaatio myös ruokavalion ylläpitoon ja lenkkeilyynkin jahka tämä pimeys hiukan hellittäisi. Mieli halajaa jo ensi vuoteen ja retkipoluille. Tuntuu ekaa kertaa kesän jälkeen, että elämä on kohdillaan. Onni on niin ohikiitävä juttu, että kun sen löytää tulee siihen tarttua molemmin käsin. Elämä on tässä ja nyt. Nähdään kiikuilla!

Treenikiikkuja – takaisin otteille!

Viime viikot ovat menneet kiikkujen osalta hyvällä tempolla ja treenirytmi 3kk tauon jälkeen alkaa olla kohdillaan. Takaisin satulaan nouseminen on ollut suht helppoa. Valmennuksen viimeinen anti Axel Lindforssilta oli hyvä motivaatiobuusti ja näillä mennäänkin sitten talven pimeyteen. Sain kehuja hyvästä jalkatekniikastani ja rytmistä seinällä ja Axel oli sitä mieltä, että suurin ongelmani on asenteeni. Greidi sinällään ei ole tärkeää, vaan se että avoimesti yrittää vaikealtakin tuntuvia reittejä. Tärkein kehityksen tavoite on oman uskon rakentaminen seinällä.

3G5A0398
Ei oo helppoo!

Kesällä tajusin, että vuorikiipeily on minulle aika mahdoton haave lähinnä taloudellisista syistä. Oma peruskunto on myös tippunut ja paino noussut. Olo oli väsynyt ja vetämätön ja myös kiikut jäivät muutamaksi kuukaudeksi täysin. Syyskuussa aloin kuitenkin ajatella asioita isommalla mittakaavalla kuin parin vuoden syklissä ja tajusin, että monet haaveet ovat ihan mahdollisia – ajan kanssa. Se antoi lisää motivaatiota myös seinälle arjessa ja niinpä olenkin nyt käynyt kiikuilla taas pari kertaa viikossa.

Viime syksynä Kiipeilyareenalta ostamani 10 kerran valmennuspaketti loppui Axelin valmennuskertaan lokakuun alussa. Juttelimme paljon motivaatiostani ja Axel painotti, että kaikenlaisia reittejä on hyvä treeneissä kokeilla, vaikeimmistakin ne ekat muuvit antavat uusia liikemalleja ja kehittävät kroppaa ja lihaksia. Hän huomasi, että tuomitsen reitit usein seinän muodon (hänkin) tai otteiden tyypin mukaan enkä edes lähde tosissani yrkkäämään. Tämän olenkin yrittänyt muistaa ja kokeillut rohkeasti kaikenlaisia reittejä siitä 6Asta 7Ahan. Eihän ne toki kaikki mene 😀, mutta Axel on oikeassa. Lisäsin taas lämppäilyyn 10kg kiekon kanssa tehtävät vatsalihasliikkeet 2×15 sarjoissa. Pientä, mutta tärkeää yritystä vahvistaa keskivartaloa.

IMG_20181013_192457_766
Köyden käsittelyä Käärmiksellä

la 13.10 Käärmekallio. Ystäväni Minna kysyi lähdenkö kiipeilemään köysillä Käärmikselle Vantaalle. Minnalla on yli vuoden tauko kiikuissa, joten halusimme aloittaa rauhallisesti paikan oikean sektorin loivilla rinteillä. Meillä oli hurjan hauska päivä ja vaikka omat kiikut jäivätkin paikan helppouden takia lähinnä tunnelmointiin, niin ulos kivelle oli ihanaa päästä pitkästä aikaa. Rakensin ja siirsin ankkuria ja muisteltiin solmuja ja varmistuslaitteiden käyttöä. Lopuksi kiipesimme kallion päälle syömään eväitä. Pohdiskelin, että kiipeilyyn liittyy niin paljon muitakin aspekteja kuin vuorille kiipeily.

su 14.10 Espoo BK. Seuraavana päivänä Petran kanssa perinteisen sisäkauden aloitus. Tämä tarkoittaa 2-3h tiukkaa treeniä Espoon BKlla ja sen jälkeen syöminkejä Ison Omenan Haraldissa. Viime talvena vietimme tällä kaavalla melkein joka sunnuntai, ainakin kiikuilla, jos ei syömässä asti. Onpas ihanaa saada rutiinit kehiin jälleen! Petran eka kerta puolen vuoden tauon jälkeen ja heti irtosi eka 6A+, eli greidi nousee saman tien! :O Petran kanssa on hauska yrkkäillä, koska saan hänen innostaan valtavasti omaa motivaatiota. Rohkeasti Petra nousee seinälle kokeilemaan. En tiedä huomaako hän itse ollenkaan miten paljon esim. otetyypit pelkistä kahvoista pienempiin krimppeihin jo menee. Viimeiset kerrat BKlla olen treenannut yksin ja vaikka se on tehokasta, niin seura on kuitenkin mukavaa ja bestishän on aina BESTIS. Meno ja jutut on välillä sen mukaisia 😉 Yrkkäilin useita 6b+ reittejä ja rakensin mielessäni niihin projektia.

cropped-img_2576.jpg

su 21.10 Espoo BK. Viikolla olimme molemmat sen verran väsyneitä/flunssassa, että torstain treeni siirtyi sunnuntaille. Minulla oli takana edellisen päivän 12h työvuoro Turun Tyksissä, missä parin kuukauden välein käyn auttelemassa päivystyksessä, mutta silti hyvillä mielin kiikuille viikon ainoana vapaapäivänä. Tietenkin! 😉 Alku tuntui vähä  tahmealle, lämppäilyn jälkeen kiipesimme släbillä helppoja vitosia ja Petra toppasi pari viime kerran projektia. Sitten kiipesin släbin helpon 6bn, jonka flässäsin viime kerralla. Petra halusi jatkaa myös tätä projektia, kyseessähän on hauska pönkääminen ja hiukan eri tyyppinen reitti kuin mihin hän on tottunut. Hienosti reitti meni ylös asti ja pelosta huolimatta Petra kokosi itsensä ja sai reitin topattua! Eka 6b!!! :O Tyypillä on puolen vuoden tauko ja joka kerta kiipeää vaikeamman reitin! 😀 Mä en kohta enää pysy mukana! 20170401_142348[1]Noh, jatkoimme hänkkitreenejä, minä 6A+lla ja 6bllä, Petra nelosilla ja vitosilla. Kiipesimme kuin huomaamatta lähes tunnin hänkillä ja minä pääsin projekteissani jälleen hieman pidemmälle. Vaikka reitit eivät vielä menekään, niin pieni edistys lisää motivaatiota. Pongasin paikalta Laitisen Annan ja kyselin häneltä neuvoja keskivartalon vahvistamiseksi. Saimme vinkkejä lankutukseen, mikä säännöllisellä harjoittelulla varmasti auttaa. Lopuksi harjoiteltiin vielä vauhdikasta dynoamista. Kahden tunnin jälkeen oli hyvä lähteä kotiin. Vähän jäi vielä kaivelemaan uupuva circuit-treeni, mutta sitä sitten ensi kerralla!

Hurja motivaatio päällä tällä hetkellä! Ei siksi, että greiditasoa olisi tarkoitus nostaa, tai lihasmassaa kasvattaa, vaan siksi, että kiipeily on vain yksinkertaisesti HAUSKAA. Lähes yhtä ihanaa on tehdä koirien kanssa pitkiä kävelylenkkejä metsässä.. Viime viikolla kävelin syksyn ekan 13,5km pitkänmatkan lenkin ja koska tällainen peruskuntotreeni tukee hyvin kiikkuja (ja koirat tykkää), aion jatkossakin yrittää ehtiä kävely/juoksulenkeille. Haaveeni on edelleen tiputtaa se vuoden aikana ilmestynyt 10kg. Kesän ahdistus ja väsymys loistaa poissaolollaan. Hyvä, kevyt olotila motivoi eteenpäin!

 

 

Treenikiikkuja: diagnoosi – mankkavaje

Kiipeilyissäni on ollut pitkä tauko kesän 2018 aikana. Kesäkuussa kävin muutamia kertoja boulderoimassa Espoon BK:lla, mutta pitkien työpäivien ja yleisen väsymyksen vuoksi kiikut ovat jääneet kokonaan. Oikeastaan kyse ei ole ollut vain kiipeilystä, vaan minua on vaivannut jonkinasteinen apaattisuus ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Nyt syksyn tullessa olen jälleen varovaisesti innostunut ja löytänyt energiaa lähteä kiikuillekin.

Viime vuonna kirjoitin treenipäiväkirjaa viikottain. Sen lukeminen on aika hauskaa näin jälkikäteen, joten ajattelin jatkaa hyvin alkanutta tapaa. Olen aloittanut kiipeilyn kesällä 2016 köysittelemällä ulkokallioilla. Syksyllä kävin liidikurssin ja vuoden 2017 köysittelinkin 2-4krt viikossa lähinnä Salmisaaren Kiipeilyareenalla. Hurahdin tähän lajiin ihan täysin! Tänä vuonna olen kuitenkin keskittynyt vakituisen köysikaverin puutteessa boulderointiin ja keväällä taso nousi lajissa huikeasti. Toppasin ensimmäiset 6b ja 6b+ flässäten keväällä Espoon Bklla. On ollut hauska huomata miten boulderointiin suhtautumiseni on muuttunut inhosta rakkaudeksi. Vuosi sitten syksyllä 2017 aloin työstää vuorikiipeilyhaaveitani ja niiden parissa olenkin sitten viettänyt viimeisen vuoden tehden kahta työtä, lähes 6 päivää viikossa ja yrittäen panostaa peruskuntooni pitkillä kävely-ja juoksulenkeillä. Hankin myös puolen vuoden kestävän valmennuspaketin Kiipeilyareenalta, sen tuomista tunnelmista voi lukea täältä.

Jussarö 2017

Viimeisen vuoden aikana minulle on tullut kuitenki yli 10kg painoa lisää ja kesällä ilmestynyt väsymys ja apaattisuus vei minut lääkäriin syyskuun alussa. Tällä hetkellä minulla epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa, mikä selittäisi monia muitakin oireitani. Lääkitystä sen sijaan ei vielä ole aloitettu koska koholla olevat arvoni eivät vielä ole tarpeeksi nousseet. Nämä kaikki vaikuttavat haluuni ja kykyyni treenata,  joten  tavoitteita kiipeilyn suhteen ei tällä hetkellä ole, tärkeintä on vain se, että on kivaa, pysyn kunnossa ja saan hyvän treenin. Lisätutkimuksia seuraa marraskuussa.

Nuuksio

Muutama viikko sitten aloin itsekseni kartoittaa väsymykseni syitä myös ruokavalion ja vitamiinien suhteen ja lisäsin jälleen magnesiumia purkista listalle. Muutos olotilassa tapahtui äkillisesti ja energiaa virtasi jälleen olemukseen. Magnesium auttaa juurikin väsymykseen ja uupumukseen sekä lihaksiston sekä hermoston toimintaan. Kiipeilyareenalla yhdistin viimein pisteet toisiinsa: magnesiumia on myös käsiin hierottavassa mankassa! Ehkä, ja tätä siis ei ole vielä lääketieteellisesti todistettu :D, energian puutteeni johtui siis m a g n e s i u m i n puutteesta. Jos on kiipeillyt mankkapölyssä viimeiset kaksi vuotta 3-4krt viikossa, on vetänyt henkeensä melkoiset määrät mankkaa. 😀 Diagnoosin selvittäminen ei vaatinut paljon: kesällä vähentynyt kiipeily -> vähemmän magnesiumia = lisää akuuttia uupumusta. Eikös tämä ketju voISI olla ihan järkeenkäypä? 😀 😀 Kuka lääkäreitä mihinkään kaipaa? 😉

Ke 26.9 Espoo BK. Lähes 3kk tauon jälkeen sain energiaa lähteä kiipeilemään Espoon BK:lle. Olo oli kuin kotiinsa olisi tullut :D. Katsoin, että minulla on vanhasta 10 kortista vielä 8 kertaa jäljellä ja päätin ottaa alun rauhallisesti. Lämppäilin olkapäät tuttuun tapaan kepin kanssa ja muistutin itselleni, että parempikin, varsinainen sykettä nostattava lämppä, olisi tarpeen.  Aloitin kiipeämällä muutaman kerran vitosen släbillä putkeen ja heti huomasin olevani ns. All over the place seinällä 🤣😅 voi herran jestas sentään!! Jalat ja kädet sotkottivat joka suuntaan eikä se todellakaan mitään kaunista ollut, ei itselleni eikä kenellekään joka olisi sattunut katsomaan. Varoin myös tarkoituksella vasenta olkavartta, joka on kipuillut syystä tuntemattomasta jo koko kesän. Paikalla oli aika paljon ihmisiä ja vaikken seurustellut kenenkään kanssa, nautin silti kiipeilijöiden yrkkäilystä. Tällä hetkellä seinillä tuntui olevan suht vaikeita reittejä ja suuri määrä ei greidattuja. Kiipesin helpon 6a+ flässinä, mutta siihen se sitten jäi. Yrkkäilin toista keltaista monen kertaan, mutta taidot eivät tänään riittäneet toppaamaan (tai edes puoliväliin). Eipä sillä, minusta oli vain rentouttavaa ylipäätään yrkkäillä kaikenlaista tauon jälkeen. Yritin useaa 6btä ja jopa 6c+n alkua, mutta päädyin flässäämään hänkillä junnunaisten sinisen kisareitin. Greidi omassa mielessä ehkä 6a tai 5c. Melkein kahden tunnin treenin jälkeen olivat kädet niin pumpussa, että lähdin hyvillä mielin kotiin. Ja olipas muuten paikat kipeänä vielä kaksi päivää treenien jälkeen 😉

Su 30.9 Espoo BK Uudelleen Espoossa. Edelleen tosi hyvä fiilis, vaikka samalle päivälle sovittuna myös sauvakävelylenkki. Reilu tunti aikaa, joten lämppäsin nopeasti ottamalla myös vatsalihakset 10kg kiekolla käyttöön. Kiipesin ylös ja alas 3×4, 3×5+, 3x6a+, 3x pun ei greidattu (6a?), 3x sin ei greidattu 5? ja 3×5. Pari muutakin yrkkää. Eli yhteensä ylös alas 18 reittiä, mikä oli mielestäni tauon jälkeen ihan hyvä alku. Oli kiva kun paikalla ollut nainen tuli kyselemään neuvoja ja oli todella mukavaa, kun pystyi jotakin neuvoja tälle vasta-alkajalle antamaan. Hyvillä mielin Vihdin Salmiin, missä vauhdikas 10,5kmn sauvakävely aikaan 1h40min.

La 6.10 Espoo BK Läksin kiikuille Rean ja Iivarin kanssa. Minulla oli ollut kuumetta edellisellä viikolla, joten päätin ottaa rauhallisesti. Lämmittelin taas kepillä ja kiekolla (kuulostaapa hauskalle) ja läksin sitten släbiseinälle kiipeilemään yhdessä Iivarin kanssa. Tein monta, monta vitosta hallia kiertäen koska ne tuntuivat tässä vaiheessa hyviltä. Juttelimme Rean kanssa pitkään ja samalla tarkkailimme Iivarin kiipeilyjä. En ole nähnyt heitä kohta neljään kuukauteen, joten juttua riitti! ❤ Hänkillä kiipesin junnunaisten sinisen 6an kolme kertaa ja keskiosassa hauska liila 6a osui Rean silmään. ”Kato tää vois olla sulle hyvä” Rea huomasi. ”Joo, ehkä sit jos olisin kunnossa, ehdottomasti. Hyvät kahvat.” Katselin lehden mallisia liiloja kahvoja ja päätin antaa yrkän. Ja kiipesinkin koko reitin! Ylhäällä nauratti: ”Joo, miten täältä pääsee alas?!”. Tauon jälkeen edelleen korkeus välillä hirvittää. Pienen tauon jälkeen tein tämän ja kaksi muuta 6Ata putkeen videolle. Loppujen lopuksi kaksi tuntia kiikkuja, rauhallisella tempolla.

Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, hymyileviä ihmisiä
Minä ja iivari ❤

Kiikut ovat siis lähteneet hurjan mukavasti käyntiin tänä syksynä. Vasemman käden kipu on kesällä ollut niin paha, että olen heräillyt siihen öisin ja joutunut syömään kipuun tulehduskipulääkkeitä, tuloksetta. Kiipeilyn jälkeen käsi on ollut huomattavasti parempi! Nukun jo yöni ilman taukoja ja kykenen riisumaan paitani irvistelemättä. Uskon, että käsi on kipeytynyt käytön puutteesta ja tuntuukin nyt huokaavan ihastuksesta kun lihakset saavat jälleen tauon jälkeen töitä.

Näin kesän aikana neljä kertaa unta siitä, että olin kiipeilemässä. Yhdessä olin köysittelemässä ystävien kanssa, lopuissa Espoon Bklla projektoimassa jotakin 6b reittiä 😀 Pakkohan sitä on pohtia, että kiipeily selkeästi on niin henkisesti kuin fyysisestikin minulle tarpeen.. vaikken sitä mankkaa sitten niin henkitorveen imppailisikaan 😀

Treenikiikkuja: mun jalasta löytyykin juoksutossut!

Kesäkuu on alkanut kiipeilyn osalta mukavasti. Keväällä saavutettu itsenäisempi asenne on säilynyt ja olen saanut kivan viikkorytmin treeneihin. Uutena lajina minua on alkanut yhä enemmän kiinnostaa juoksu, ja siis nimenomaan kestävyysjuoksu. Olen jopa tehnyt juoksulenkkejä! 😂 Kukapa olisi KOSKAAN uskonut!!!?? 🤓 En minä ainakaan. Ennen en halunnut juosta edes sähkötolpan väliä, nyt tein ensimmäisen 12km lenkin ja se tuntui todella hyvälle.

Henkilön Lifedream kuva.
Nuuksio, Solvalla.

Mutta takaisin kiipeilyyn: kaverin puutteessa köysittely on ollut erityistä herkkua ja köyden päässä vietetyt kerrat on luettavissa yhden käden sormilla. Takana on muutama helppo liidi ja yläriprojektointia Nuuksiossa ja Kauhalassa. Sen sijaan olen hommannut itselleni kesädiilin BK:lle ja varsinkin Espoon Boulderkeskuksessa on tullut käytyä boulderoimassa 2-3krt viikossa. Yksin treenaaminen vaati minulta aluksi hieman totuttelua, olenhan yleensä aina sopinut kiipeilytreffit kavereiden kanssa. Tuntui jotenkin hölmöltä mennä treenaamaan yksin, ikäänkuin vain toisten ihmisten kanssa kiipeily tekisi hommasta merkityksellisempää ja todempaa.

Sosiaalinen puoli kiipeilyssä onkin mietityttänyt minua jo kahden vuoden ajan: harrastuksiini on aina liittynyt voimakas sosiaalinen tarpeeni ja kiipeilyssä on ollut rankkaa huomata miten vaikeaa on löytää paitsi kiipeilykavereita, myös ihan aitoja ystävyyssuhteita. Yksi syy nykyisille harrastuksilleni on uusien ystävien löytäminen, mutta köysittelypiireissä se on yllättävän vaikeaa. Väsyin jo viime vuonna siihen ajatukseen, että päästäkseni treenaamaan, joudun kyselemään tuon tuosta köysiseuraa palstoilla ja foorumeilla. Samalla totesin, ettei ihmisiä kiinnostanut aito ystävyys vaan vain se, että hekin saavat treeninsä. Sinällään molemmin puolin toimiva ratkaisu, mutta silti minusta nurinkurinen ja haiskahti helposti jopa hyväksikäytölle.

Henkilön Lifedream kuva.
Seikkailupuisto Huippu tarjosi hieman erilaisia köysittelyjä kesäkuussa!

Boulderoidessa olen tyytyväinen siihen, ettei minun tarvitse vain treenin takia käyttää ihmisiä hyödykseni, vaan ystävät lajin parissa ovatkin sitten ihan aitoja isolla Alla. Kyllä se laatu korvaa monenkertaisesti määrän! Treenit ovat myös tehokkaita: parissa tunnissa olen jo aivan pumpussa ja kotona olen aikaisin. Minulla on matkaa bklle 100km suunta, joten sillä on merkitystä.

Yksin treenaaminen on tehnyt myös henkisesti hyvää. Se on pakottanut kohdentamaan ajatuksia siitä, mitä todella haluan. Mihin haluan keskittyä kun kukaan ei ole katsomassa tai potkimassa eteenpäin? On tehnyt hyvää miettiä mitä oikeasti haluaa ja mistä tykkää koska käytettävissä oleva aika ja rahakin ovat rajallisia. Siitä huolimatta, että olen varsin itsenäinen tyyppi olen viime vuosina huomannut tekeväni elämässä paljon asioita ikään kuin suorittaen: saadakseni hyväksyntää, miellyttääkseni muita tai saavuttaakseni sen itsensä voittamisen fiiliksen.

Henkilön Lifedream kuva.
Tunnelmia ekalta 12km juoksulenkiltä

Toisaalta kun asuu mökissä maalla yksin, käy treenaamassa yksin ja juoksemassakin yksin, alkaa jossakin vaiheessa päätä pakottamaan. Mökkihöperyys vaivaa minua vähän liiankin usein. 😀 On mukavaa höpötellä niitä näitä samalla kun tahkoaa. Melonnan piirissä meillä on kiva seuraporukka ja olenkin pyrkinyt osallistumaam viikkomelontaan noin joka toinen tiistai. Se on mukavaa vaihtelua yksin treenaamiseen.

Olen pohtinut paljon sitä millainen treeni minua eniten motivoi. Olen aina ihaillut kestävyysurheilijoita ja vasta viime päivinä olen oivaltanut, että omassakin treenissä parhaat kiksit saan pitkistä, matalan sykkeen treeneistä oli sitten kyseessä kiipeily, juoksu tai retkimelonta. Kehittyäkseen on toki lisättävä muunkin kaltaisia harjoituksia, mutta kenties kestävyysurheilussa siintää minun tulevaisuuteni liikkujana. Joku juttuhan siinä on, että palaa samojen asioiden äärelle vuosi toisensa jälkeen. Uskon, että IMG_9229meillä ihmisillä on olemassa oma polku, ikään kuin kutsumus, jota kuuntelemalla elämästä on mahdollista saada erityisen mielekäs, oli sitten kyseessä työ- tai vapaa-aika. Olen saanut myös paljon motivaatiota valmentajiltani Anetelta ja Kuutilta sekä jutellessani aina silloin tällöin muiden aktiiviliikkujien kanssa. Keskittyminen olennaiseen vaatii kuitenkin tiukkaa rajaamista sen suhteen, mihin kaikkeen on aikaa.

Aloitin juoksuharrastuksen kesäkuun alussa, kun tuntui että peruskestävyyteni ja myös painoni alkoi huolestuttaa. Lukuisia 5km lenkkejä myöhemmin on todettava, että juoksu tuntuu tällä hetkellä todella hyvälle! Sain valtavaa motivaatiota kun yllätin itseni juoksemalla myös ylämäet mukavalla tempolla. Pari viikkoa sitten juoksin ensimmäisen yli 10km lenkin, 12km aikaan 1h50min. Eteneminen on siis vielä todella hidasta, mutta tuntui ihan mielettömän hyvälle! Vuonna 2014 aloitin Henkilön Lifedream kuva.huskyni Wilyan kanssa pitkän matkan kävelyharrastukseni ja kun koira vuosi sitten menehtyi 12-vuoden iässä, on tuo mukavasti alkanut kävelyharrastus ollut tauolla. Tuntuikin erityisen kiitolliselle painaa tossulla samoja polkuja kuin Wilyan kanssa ja ikään kuin uudestaan jatkaa siitä, mihin sen kanssa jäimme. 💖

Olen ihmisenä projekti-tyyppiä: täytyy olla jokin tavoite mielessä tai syy toiminnalla. Kevään edetessä olen ymmärtänyt, että vaikka kuinka paiskisin töitä viikonloppuisin, en tule hammashoitajan palkallani säästämään vaadittavia summia, jotta haaveilemani vuorikiipeilyharrastus varsinaisesti onnistuisi. Lisäksi olen jatkuvasti väsynyt kun kuusipäiväiset työviikot kuormittavat kroppaa. Oivallus oli vähän katkera niellä. Olisihan se elämä ainakin taloudellisesti helpompaa jos olisi paremmin palkattu työ ja/tai vaikkapa se ihana mies, jonka kanssa arkea (ja niitä laskujakin) jakaa.

Henkilön Climbing Porn kuva.Elämä kuitenkin on mitä on ja parhaansa on tehtävä niillä korteilla, jotka on jaettu. Ei ole mitään syytä jäädä lannistuneena eteisen lattialle itkemään, vaan käärin hihani ja pohdin mihin sitä sitten olisi varaa. Kesän aikana on tarkoitus käväistä kerran kiipeilyvalmennuksessa ja samalla kartoittaa ensi syksyn valmennuksia. Olen pohdiskellut myös juoksukisoihin osallistumista, sillä se toisi juoksutreeneihin tavoitteellisemman sävyn. Toisaalta se samalla tarkoittaisi myös ajan ottamista jostakin muusta. Pitää siis löytää olennainen ja keskittyä sitten siihen! 👍💪  Juoksun lisäksi olen koko kevään treenannut koirien kanssa agilitya ja koirat on tänä kesänä tarkoitus vihdoinkin ottaa mukaan myös retkeilemään. Telttailu kolmen ison aktiivisen koiran kanssa tulee varmasti olemaan sekin mielenkiintoista.. Siispä rohkeasti kohti uusia seikkailuja! 🙂

Treenikiikkuja, valmennuksen anti

Kesä kukkuen tulevi! Aika on mennyt nopeaan tänä keväänä! Olen tehnyt ahkerasti töitä ja yrittänyt siinä sivussa harrastaa kaikkea mielenkiintoista! Ajan puutteen vuoksi olen joutunut kieltäytymään monista hauskoista retkistä, mutta toisaalta olen kiitollinen, että elämässä ylipäänsä on niin paljon intohimon aiheita! Pikku hiljaa väsymys on kuitenkin juurtunut olemukseen ja kaikki ylimääräinen on jäänyt. Jo pidemmän aikaa on ahdistanut tietoisuus siitä, että peruskunto laskee koko ajan ja kilojakin kertyy kylkiin. Eikä tämä ole vain tämän kevään ongelma, vaan viimeisen parin vuoden kertymä. Siitä lähtien kun aloitin kiipeilyharrastuksen, on painoni alkanut nousta ja peruskunto laskea kun en yksinkertaisesti ehdi tehdä pitkiä kävelylenkkejä, joilla aikaisemmin sain kuntoni nousemaan ja painon laskemaan. Motivoidakseni itseäni tässä uudessa elämäntilanteessa aloitin Kiipeilyareenalla 10 kerran valmennuksen ja valmentajakseni tuli Kuutti Huhtikorpi.

Ahvenanmaan kuvasatoa, Geta

Tapasimme Kuutin kanssa ensimmäisen kerran marraskuussa ja harvakseltaan talven aikana. Aluksi valmennus olikin hiukan haparoivaa: olin aloittanut boulderoinnin vasta viime kesänä enkä itsekään oikein tiennyt mitä hain. Köysittely oli jäänyt syksyn aikana kokonaan, joten toivoin lähinnä tekniikkavinkkejä. Syksyllä olin kiivennyt ulkona vitosen reittejä, jokusen 6an ja sisällä 6a+n, mutta suurimmaksi osaksi vain 6Ata. Taven aikana greidit ovat nousseet tasaisesti 6b tasolle, joten valmennuksesta on ollut valtavasti hyötyä. Lisäksi kiipeilykaverini Emman neuvot ovat olleet suurena apuna. Suurin anti on kuitenkin ollut henkinen motivaatio, jota Kuutin kanssa puhellessa olen saanut.

Kuutilta saamiani oppeja aion jatkossa käyttää hyödykseni myös elämäntapamuutoksessa, jota siis yhä edelleen joudun työstämään. Laihduttuani vuonna 2014 vuoden aikana yli 30kg, on tuo paino kiipeilyn aloittamisen jälkeen alkanut varovaisesti tulla takaisin. Painankin nyt 10kg enemmän kuin parhaana vuotena 2015. Tavoitteeni on päästä takaisin noihin lukemiin, mutta samalla myös jatkaa kiipeilyharrastusta ja parantaa peruskuntoa. Koska menetin huskyni Wilyan noin vuosi sitten, ei kävelyharrastusta ole oikein järkeä jatkaa. Tarvitsen siis jonkinlaisen uuden suunnitelman ja ennen kaikkea sisäistä motivaatiota aloittaa alusta.

Ahvenanmaan kuvasatoa, Geta

RUTIINIT – lämmittely ja sen aikana tehtävät keskivartaloa vahvistavat liikkeet. Olen todella laiska käymään salilla tai treenaamaan kotona, joten muutamat selkeät lihastreeniharjoitteet lämmittelyn aikana auttavat. Jos treenaan kolme kertaa viikossa – ja siis lämmittelen kolme kertaa viikossa- niin pienistä määristä kasvaa iso kakku ajan kanssa. Rutiineihin voi laskea myös säännölliset treeniajat ja tarkoituksena onkin käydä boulderoimassa vähintään kolme kertaa viikossa. Kesän aikana toivon pääseväni usein ulos, mutta ilmojen tai kaverin puutteessa sisällä saan aikaiseksi huomattavasti paremman treenin.

Rutiineihin haluan lisätä ruokavalioni, johon aion taas palata oikeastaan koko talven kestäneen tauon jälkeen. Se tarkoittaa mm. hyvää ja tuttua kaurapuuroa sekä kananmunia!

  • Aamupala: keitetty kananmuna, kaurapuuro
  • Välipala: omena
  • Lounas: tuoresalaatti 0,2% raejuustolla ja proteeinin lähteellä tai rasvaton proteiinirahka sokeroimattomilla mehukeitolla
  • Päivällinen: keitto ja leipää tai riisiä ja kalaa tai munakas
  • Iltapala: kaurapuuroa tai leipää, lasi maitoa
  • Vähennä juustoa, suklaata (tummasuklaa ok silloin tällöin) ja maustettuja proteiinirahkoja, lisää hedelmiä
Ahvenanmaan kuvasatoa, Geta

Haluan myös parantaa peruskuntoani, joten vaikka vihaan juoksua, on tullut aika ympätä se aikatauluihini. Muutama n.5km lenkki viikossa pitäisi nostaa peruskuntoani sopivasti ja ehkäpä myös tiputtaa tarvittavat kilot.

Treenien sisältöäkin olemme pohtineet. Pidän pitkäkestoisesta liikunnasta, joten aion tehdä useita reittejä monta kertaa putkeen. Esimerkiksi 8×2 periaatteella. Joukossa tulee olla erilaisia reittejä ja myös sellaisia, joita en edes kuvittele pääseväni loppuun asti. Tasapainoilua, mutta myös hänkkiä, paljon hänkkiä.

MONIPUOLISUUS – treenien riittävän monipuolinen sisältö. Erilaisia reittejä, greidi yrkkiä, tapoja kiivetä, eliminaatiokukkaset reiteillä tuovat lisää haastetta (vain käsillä, yhdellä jalalla, ilman tiettyjä otteita) jne. Vaikka vain kiipeilemällä kehittyy hyväksi kiipeilijäksi, niin lasken tähän mukaan myös kesän melontatreenit, joihin pyrin osallistumaan ainakin joka toinen viikko. Myös juoksu ja kävelylenkit tuovat monimuotoisuutta treeneihin.

EPÄMUKAVUUSALUE – on ainoa paikka missä kehittyy niin henkisesti kuin fyysisesti. Ehkäpä jossakin vaiheessa hakeudun jälleen valmennuksen pariin saadakseni lisää näkökulmia ja visiota, mutta itsekseni kiivetessä on tärkeää kokeilla myös niitä reittejä, joita ei niin haluaisi tahkoa. Niinpä yritän pitää mielessä opit hookkauksesta, kitkan käytöstä, tasapainosta ja mm. lantion käytöstä.

Ahvenanmaan kuvasatoa, Fågelberget

Myös reitinluku on taito siinä missä edellämainitut. Keskustelimme Kuutin kanssa siitä, että voisin yrittää lukea reittejä 1-3 kpl kerrallaan ja keksiä mahdollisimman monia erilaisia tapoja kiivetä niitä. Siis ENNEN kuin kiipeän seinälle 😀 Kas siinä vaikea pulma tällaiselle säätäjälle 😀 Yleensä kun on tapana pohtia yksi keino, yrkätä, todeta ettei toimi ja kokeilla vasta sitten seuraavaa. Minun on myös vaikea muistaa mitä olen juuri tehnyt, missä jalka oli, nojasinko tarpeeksi lantiota seinään tai käytinkö juuri tiettyä otetta jalalle. Olen siis varhaisdementikko. 😀

HENKINEN PUOLI

Projektointia Ahvenanmaalla – kuva: Sanja

Näillä opeilla olen siis lähdössä kehittämään itseäni kiipeilijänä ja niin – urheilijana. Joka kerta kun Kuutti mainitsi olevani urheilija, teki mieli nauraa röhönaurua. Ai minäkö? Olen kohta keski-ikäinen, vasta viime vuosina liikunnan ilon löytänyt tyllerölyllerö, joka kaikenlisäksi potee jatkuvaa itseluottamuskriisiä tällä saralla. En ole koskaan hengaillut liikunnallisten ihmisten kanssa, lapsenakin olin enemmän se pulska heppatyttö kuin urheilija. Pohdin mitä järkeä tässä on, en ole kuitenkaan lähdössä kilpailemaan tai matkustelemaan ympäri maailmaa valjaiden kanssa. Toisaalta varsinkin Ahvenanmaalla boulderoidessa tajusin, että kun arjessa on tavoiteltavia asioita ja tällaisia pieniä reissuja, joita odottaa – sekin motivoi jo mukavasti eteenpäin!

Ahvenanmaan kuvasatoa, Grotta

Totta tosiaan, kun kevään edetessä tajusin, ettei tänä vuonna vuorihaaveista tulisi mitään, podin hetken pientä motivaatiokriisiä.

Keskustelimme Kuutin kanssa paljon koko talven aikana niistä henkisistä ominaisuuksista, joita kiipeilijä tarvitsee. Tiedän, että minussa ja kropassani on vielä paljon enemmän potentiaalia kuin mitä saan siitä juuri nyt irti ja tämän ymmärtäminen kiehtoo. Myös omien tavoitteiden asettaminen ja jonkinlaisen oman polun löytäminen kiipeilijänä on tarpeen. Asenne on kaikki kaikessa jos haluaa tavoitella unelmiaan, niin elämässä kuin seinälläkin. Koen, että olen ounastellut tätä hetkeä jo koko kaksi-vuotisen kiipeilyharrastukseni aikana. Kuin jokin suurempi voima olisi johdatellut minua tälle reitille 😀 Ja juuri se tekee siitä helpon toteuttaa.

Kuutti on osoittautunut aika hyväksi ihmistuntijaksi ainakin omalla kohdalla 😀 Hän kertoi paljon omia kokemuksiaan kiipeilijänä ja yhdessä pohdimme miten ne voisivat auttaa omalla kohdallani. Hän tunnisti herkkyyteni ihmisenä, mutta kuitenkin vahvuuteni sinnikkäänä suorittajana. 😀 Vaikka taitoni ja kykyni ovat vielä ihan vaiheessa, Kuutti ei koskaan naureskellut (itseasiassa se olin minä, joka itse nauroin epätoivoisille yrkilleni), vaan ohjasi lempeän vaativasti kokeilemaan omia rajojani. Toivon hänelle menestystä omalla kiipeilyuralla ja myös tulevissa työtehtävissä!! Olen todella tyytyväinen, että satsasin Kiipeilyareenan valmennukseen. Se ehdottomasti vei minua eteenpäin, suosittelen!

Seuraavaksi suuntaan Espoon BKlle, jossa toivon mukaan vietän kesäni boulderoiden. Lisää tarinaa treenikiikkujan päiväkirjoihin tulossa!