Treenikiikkuja, vkot 36-38

Jos kesä oli kiireinen, koska ymppäsin kalenterin täyteen kaikenmoista, niin syksy on ollut kahta kiireisempi – ja lähes minusta riippumattomista syistä. Viimeiset kolme viikkoa olen järjestellyt asioitani, jotta saisin tulevaisuuden suunnitelmat hyvälle alulle ja niissä tohinoissa treenit ovat huvenneet hävettävään 1-2 kiikkuiluun viikossa. Koko 1,5vuoden aktiivisen kiipeilyurani aikana en ole koskaan kiivennyt näin vähän! Ou nou! Onneksi kyseessä on vain ohimenevä vaihe ja nyt alkaa helpottaa (toivon). On myönnettävä, että ihan jokaisesta treenistä en ole kirjoittanut ajatuksiani ylös.

6.9 Keivillä Rean kanssa. Kiipeilen lähinnä poikkaria ja ventillä ees taas. Ei ole paras tempo, mutta viimeiset 30min yksin treenatessa tulee hiki päälle. Hauskaa projektoida illan aikana paria vaikeaa reittiä ja sitten huomata saavansa muuvit kasaan illan aikana.

8.9 Salmis, Sarin kanssa Salmikseen. Tuttu perjantai fiilis, mutta kakkosena pääsin bodailemaan jatkoja auki. Edelleen tykkään tästä hommasta, ei tarvitse pelätä tippuvansa, mutta hyvät treenit saa aikaiseksi. Uusi suunta myös kiipeilyllisesti, joten en jaksa ottaa enää tästä asiasta paineita. Hyvä treeni ON hyvä treeni, vaikka päällään seisoisi.

9.9 keivi. Paljon porukkaa paikalla koska nuorisotalossa on joku joukkotapahtuma. Aluksi vähä ahdisti porukan määrä, mutta sain kuitenkin iltaa myöten itsekin treenattua. Kolmen tunnin projektoinnit ventillä ja jälleen pari uutta reittiä. Ou jees, moon board rules. Oikea olkapää alkaa oireilla lievästi.

21433110_1797736110517558_229543813944447409_n
Keivillä joukkoryntäys innokkaita nuoria!

10.9 Salmis, Sarin kanssa. Liidikakkoset jatkuu. Ihastelen Sarin motivaatiota liidata uusia reittejä ja itse kakkosena yritän perässä. 6A menee jo puhtaasti hänkilläkin, mutta uusi 6b ja 6A+ vievät mehut. Lopuksi boulderointia yläkerrassa. Varmistelen olkapäätä ja otan rauhallisesti.

14.9 Keivi Rean kanssa. Ei mitään muistikuvaa tästä. Todennäköisesti normimeininki: kiivetään vähän ja juorutaan paljon. 😀 Olkapää jo parempi.

17.9 Salmis boulderointitreenit, Sarin kanssa. Pitkästä aikaa puhtaat boulderointitreenit Salmiksessa ja hyvä niin, sillä köysikassina toimiva rinkka oli kastunut metsässä edellisenä päivänä. Lämppäilen keltaisilla ja teen vihreitä. Pikku hiljaa tuttu turhautuminen alkaa nostaa päätään: reitit ovat joko naurettavan helppoja tai aivan liian vaikeita. Seisoskelua. Yritän projektoida muutamaa reittiä, mutta tuntuu vaikealle. Maksan ihan turhasta! Seisoskelua tai vuoron odottelua. Släpiseinän oranssi sentään menee, mutta sitten tipahdan toiselta oranssilta reitiltä ja vasen polvi ylisuoristuu. Päätän lähteä tunnin treenaamisen jälkeen keiville. Siellä parempi mieli, huonommat otteet! 😀 Juha pakertaa uusien reittien kimpussa ja hetken päästä Reakin saapuu paikalle. Jalkaa varoen teen Juhan ohjeilla paria reittiä. Nice! Moon board rules, vaikka pelkästään ventilläkin tekee tiukkaa 😀

23.9 Pasila BK. Viikko auton koeajoja, henkistä taistoa ja muita vaikeuksia. Lähdetään rentoutumaan Rean kanssa Pasilan Bk:hon. Minulle ihan uusi paikka, pieni, mutta kodikas ja kiva tunnelma! Mukava henkilökunta. Rea treenaa ja minä lämppään. Sitten kokeiluna muutama 6a hänkillä ja 6bkin. Korkeus hirvittää ja muuvit vikoille otteille eivät suju. Muuten menevät helposti ja hauska perustreeni. Illaksi leffaan ja syömään!

24.9 Vuohis. Mitä! Olemme ulkona! Upea ilmat eikä mitään hinkua sisälle, Vuohiksella Katajapihalla pientä yrkkäilyä. Katajalla pitkän poikkarin vääntämistä, hikeä ja hyvää mieltä. Hei, meillä on eväät!! Rankan viikon päätteeksi hyvä mieli ja nollatut aivot.

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet yhtä myllerrystä. Maanantaina 18.9 Autoni tekee aamulla tenän, heti sen jälkeen kun kännykkä oli lenkillä tippunut maahan ja mennyt rikki. Onneksi naapurini tuli sattumalta kesämökilleen ja sain häneltä kyydin töihin ja onneksi sain työkaverilta auton lainaksi, jotta pääsin illalla ostamaan uutta luuria Salosta. Ah tätä sinkkunaisen maalaiselämää! 😀 Viime viikolla koeajoin eri autoja ja ynnäilin lainojeni kanssa. Juuri kun viikonloppuna luulin selvinneeni pahimmasta ja pääseväni keskittymään taas elämääni (=kiipeilyyn), koirani Rosie (12v) osoittaa vakavia sairauden merkkejä maanantaina ja joudun lähtemään sen kanssa päivystykseen. Rosie lopetetaan ma-ti välisenä yönä maksakasvaimesta johtuvan sisäisen verenvuodon vuoksi. Nyt on vähän tyhjä olo. Tämän kuluvan viikon kiikkutreenit (ke ja su) jäävät seuraavaan postaukseen, mutta uskon vakaavasti, että kuluneen kolmen viikon säätäminen on nyt ohi ja pääsen pikkuhiljaa jälleen normikuvioihin. Kannattaa siis edelleen seurailla blogia uusien tuulien toivossa 😉

Treenikiikkuja, vkot 34 & 35

Parin viikon kiikut yhteen pötköön, koska ajan puutteen vuoksi en ole kerennyt päivittelemään blogia. Ensimmäisellä viikolla tiukkaa boulderointia Masalassa ja köysittelyä Kiipeilyareenalla. Kotipäivinä sormilautatreeniä ja joogaa. Viime viikolla vain yhdet treenit keivillä Masalassa.

22.8 Tiistai, keivi. Lähdin Keiville yhdessä Rean ja Juhan kanssa. Lämmittelin ensin poikkareilla ja helpommilla otteilla, mutta sitten keskityin Juhan esittelemiin reitteihin ventillä ja projektoin kolme reittiä illan aikana toppiin. Jotenkin hauskaa huomata, että projektointi sopii minulle tässäkin: aluksi ei tunnu millään menevän, mutta sitten muuvi kerrallaan reitti alkaakin rakentua! Jäin keiville vielä yksin noin tunniksi, jonka aikana väänsin erilaisia reittejä ventillä. Alla video, jossa näytän ähkivän helpon oloista reittiä. Näyttää ehkä helpommalle kuin onkaan, mutta jos tässä ei voima kasva, niin ei missään! 😀

Ke 23.8 Kiipeilyareena. Pitkästä aikaa köysittelemässä Salmiksessa. Paikalla Mikko ja Juha, mutta pojat olivat jo vetäneet sen verran hurjat treenit alle, että Mikko pakkasi kimpsut melkein samantien. Niinpä Juhan kanssa jäin tahkoamaan reittejä. Juha antoi paljon vinkkejä liidiin ja siinä pään selvittämiseen. Treeneistä tuli kuitenkin enemmän kestävyyspainotteiset kun yläpartsilla kiipesin ylärissä lämppäriksi putkeen 3x nelosen reittiä, 1x5a ja sitten kokeilin 6b:tä, mutta tuli yksi lepo kun en osannut lukea reittiä tarpeeksi hyvin. Liidiä kokeilin nelosen ja 5bn verran. Lopuksi vielä vaijereilla useita vitosia ja 6A. Ihan hyvät treenit, joiden aikana pohdin taas menettäneeni liidipään lisäksi myös kuntoni kesän aikana..

3G5A8225Su 27.8 Kiipeilyareena. Sarin kanssa köysittelemässä alakerrassa pitästä aikaa. Lämmittelin vaijereilla muikeasti: 8 x nelosen ja vitosen reittejä. Hiki tuli! Sitten liidasin mustan 5bn kisaseinän päädystä ja menin Sarin jälkeen kakkosena jatkoja auki klippaillen minulle ihan uuden 6bn hänkillä toimiston vieressä. Kolme lepoa se vaati, mutta tosi kiva reitti ja hyvä bouldermainen treeni mulle! Seuraavaksi Sari liidasi uuden sinisen 6An salin puolelta ja tämä meni minulta puhtaasti ylärissä perässä. Kiva reitti, jonka voisi kokeilla liidata joku päivä. Sitten teimme molemmat putkeen pinkin 5bn liidissä ja heti perään ylärissä kestävyyden toivossa. Lopuksi vielä liidasin tutun pinkin 5bn toimiston vierestä. Oli tosi hyvä fiilis ja tuli tunne, että ehkä tämä mun liidipääni vielä tästä nousee! Toisaalta nautin ihan suunnattomasti siitäkin, että pääsen treenaamaan hiki otsalla hänkillä mutta ylärissä ja ilman mitään liidipelkoja. Olen vannoutunut, että kun voima ja kestävyys kasvaa, kasvaa myös oma liiditaso.

Ke 30.8 Keivi. Tällä kertaa Masalassa päätin treenata varsinkin istumalähtöjä ja erilaisia aloituksia ts. vatsalihaksia. Lämppäsin tekemällä neljän metrin seinää ees taas poikkarina: jaksan kaksi kertaa kiivetä päästä päähän ja sitten ote kirpoaa. On ihanaa huomata, etten pelkää täällä tippumista ollenkaan, vaan myös ventillä uskallan antaa kaikkeni myös korkealla. Paikalla ollut Juha neuvoi parilla reitillä dynoamisen niksejä: suorilta käsiltä, pari hengähdystä ja sitten loikka. Minulla on tapana yrittää kurottaa otteeseen ja sitten jäänkin siihen roikkumaan peppu pitkällä ja kädet koukussa – pumpussa, huutamassa että en pääse!! Reitit olivat tänään vaikeita, mutta aina kun pääsee pari muuvia eteenpäin, sitä on ihan voittajaolo!

3G5A0398
Jos tää olis helppoo niin kaikki tekis tätä!

Moonille minulla ei vielä ole mitään asiaa, mutta menin sinne kuitenkin heti kun jäin keiville yksin 😉 Makasin seinän alla ja päätin kokeilla vain nousta ylös patjalta mitä tahansa otteita hyväksi käyttäen. Tilanne muistuttaa hyvin paljon vaikeita istumalähtöjä ulkona, joten uskon tällaisesta treenistä olevan paljon hyötyä jatkossa. Pääsin jopa pari otetta eteenpäin tällä 40 asteen kulmassa olevalla seinällä. Aika nopeasti siirryin takaisin ventille ja harjoittelin erilaisia istumalähtöjä ja kylki heti seinään siirtymisiä sekä korkeita jalannostoja. Siinä edes takas kiivetessä hiki alkoi kivasti valua ja katsoin kellosta, että tulin tehneeksi 30min yhtenäisen hikitreenin. Muutenkin oli hauska seikkailla seinällä ihan oman pään mukaan: seinän kaatuvuus ja otteet tulivat ihan eri tavalla hallintaan kun annoin vain mennä enkä miettinyt reittisuorituksia tai tehnyt liikkeistä liian vaikeita. Yksin keivillä on kyllä aika hulppea olo: kaikki nämä otteet, vaan mulle!!! 😀 Vaikka kavereiden kanssa on hauskaa treenata ja jutella, olen kuitenkin jostakin syystä aina tykännyt puurtaa myös itsekseni, joten innolla odotan seuraavaa kertaa keivillä. Muutenkin suunnitteilla on todella mielenkiintoinen syksy kiipeilyllisesti. Oikein odotan talvea, kun voin keskittyä lajiin taas täysillä ja käydä keivilläkin vaikka joka ilta puurtamassa.

Kotona olen viimeisen muutaman viikon aikana tehnyt sormilautatreenejä (1-2krt vko) sekä joogaa (3-4krt vko). Lisäksi melkein joka toinen päivä olkapäille vastaliikkeitä vastuskuminauhalla. En tiedä onko näistä nyt sitten mitään hyötyä, mutta eiköhän se kohta ala selvitä! 😀 Kirjoittelen niistä sitten lisää myöhemmin.. 😀

Treenikiikkuja vko 33

Viime viikolla kiikut Vuohiksella keskiviikkona, mutta arki selätti pitkillä päivillään, joten lauantaina Partioaitan mainosta ja sunnuntaina vihdoin hyvät muutaman tunnin boulderointitreenit uudella keivillä Masalassa. Olenkin astunut Moonboardilaisten uljaaseen joukkoon ja sen myötä treeneihin on tulossa aikalailla vaativampi sävy nyt kun kesän löppöilyt ovat takana päin 😉

20170819_112132[1]
Partioaitan kuvauksissa lauantaina 🙂

16.8 Kesiviikko, Vuohis. Lähdin boulderoimaan Vuohikselle Rean ja Juhan kanssa. Tarkoituksena oli katsoa köysi- sekä boulderointireitit valmiiksi lauantain Partioaitan kuvauksiin, joten kiipeily ei ollutkaan kovin aktiivista. Selvitin kuitenkin Kataja-sektorilla Pure Joy ss 5+ nimisen reitin alkumuuvin, mikä on aika kinkkinen, joten siitä olen ylpeä. 🙂 Lopuksi jäin itsekseni treenaamaan pitkää poikkaria, joka koostuu n. 8-10 metriä pitkästä kallion reunasta. Reittiä ei ole nimetty. Paikoitellen tosi helppo, mutta muutamaa muuvia olen saanut projektoida useaan kertaan, ennen kuin tänään meni vihdoin yhdessä pötkössä! Tippumisen jälkeen yksin ulkona boulderoiminen vaatii hieman mielikuvitusta, kun korkeita reittejä en halua enää tehdä.

19.8 Lauantai. Vuohis. Minut valittiin Partioaitan uuteen somemainokseen puhumaan tarinaani elämäntapamuutoksesta, harrastuksistani ja ajatuksistani. Lisää voit lukea päivästä sen omasta blogikirjoituksesta.

3G5A078120.8 Sunnuntai. Masalan keivi. Täällä taas! Viime talvena poikkesin katsomassa Kirkkonummen seudun kiipeilijöiden oman keivin Masalassa. Kyseessä on pääosin Moonboardin varaan rakennettu pieni kiipeilyhalli nuorisotilojen sekä kirjaston yhteydessä. Yhdistys on pieni, mutta varsin aktiivinen ja moni kiipeilykaverini on sen jäsen. Viime talvena moonin otteet, jotka ovat pieniä ja teräviä, sekä seinän armoton muoto eivät oikein olleet omiaan innostamaan vasta-alkanutta boulderoijaa ja jäi vähän huono maku koko hommasta. Nyt kuitenkin uudella tarmolla ja sisulla seinän kimppuun! Ilmoitin itseni uudeksi Kisky:n jäseneksi (pitäisi varmaan harkita muuttoa Kirkkonummelle, sitten kun sen aika on) ja lähdin rohkeasti yrkkäämään!

Useimmat pitkään kiipeilyä harrastaneet ovat törmänneet Moonboardiin. Kuulemma ihan myyttisessä maineessa olevan treeniseinän keskeisimpinä kehittäjinä on muuan Brittiläinen kiipeilylegenda Ben Moon. Seinän yksinkertaisena ideana on, että rakentamalla seinän, pääsee kiipeilemään samoja reittejä ympäri maailmaa. Moonboard on standardisoitu 40 asteen kulmassa oleva seinä, jolle on olemassa satoja erilaisia reittejä alkaen 6a tasosta. Seinän keskeiset mitat ovat 2,44 metrin leveys, 3,15 metrin korkeus ja 20 sentin ruudukolla olevat otepaikat. Vaikeustasot on kuvattu otteiden väreillä: valkoinen on helpoin, musta seuraavaksi ja keltainen vaikein. Monissa reiteissä tosin on käytetty myös otteita sekaisin. Koska 40 asteen seinä on hiukkasen vaativa ainakin ensi alkuun meille taviskansalaisille, seinästä on keiville tehty myös hiukan helpompi, noin 20 asteen kulmassa oleva venttiseinä, jossa kuitenkin täsmälleen samat reitit kuin varsinaisella moonilla. Niinpä reittejä voi halutessaan treenata ensin ventillä, ja vasta sitten 40 asteen kulmassa olevalla seinällä.

3G5A0787
Vasemmalla 40 asteen Moonboard, keskellä 20 asteen ventti, oikealla lämmittely- ja treeniseinä. Alla ihanat, paksut patjat 🙂

Lämmittelin alkuun viiden asteen kulmassa olevalla seinällä kahvaralleilla ja tein myös poikkaria sivusuunnassa, noin neljän metrin matkalta edes takaisin. Juha ja Rea olivat paikalla antamassa taustatukea ja lämmittelyn jälkeen uskalsin lähteä kokeilemaan ensimmäistä reittiä ventillä. Tärkeintä on huomata se, että moonin otteet ovat pieniä ja kulma on jyrkkä. Nämä yhdistettynä monipuolisiin liikkeisiin seinällä tekevät siitä erittäin hyvän harjoitusvälineen kiipeilyvoima- ja tekniikkaharjoitteluun. Otteet ovat hyvin suunniteltuja ja pienestä koostaan huolimatta ergonomisia. Lämmittely on kuitenkin tärkempää kuin koskaan ja myös vastaliikkeiden teko. Olenkin hankkinut

img_6464
Viime vuonna meno näytti suorallakin seinällä tältä 🙂

kotiin vastuskuminauhan, jonka kanssa treenailen samalla kun katselen televisiota. Moonin otteiden runsauteen ja niiden muotoon kestää myös sopeutua, mutta Juha kannusti minua ajattelemaan moonin kanssa treenaamista ikään kuin köysireitin kruksin harjoitteluna: vaikea liike pitää saada menemään ja sen jälkeen matkaa voi jatkaa. Otteet muistuttavatkin enemmän ulkokiipeilyä kuin muiden boulderointihallien otteet. Olin todella iloinen kun kolmen tunnin aikana sain projektoitua ensimmäisen reittini puhtaasti!

Toivon saavani keiviharjoittelusta voimaa ja kestävyyttä myös ulkokallioille. Tavoitteena on syksyn aikana käydä Masalassa 2-3krt viikossa ja köysittelemässä 1-2krt viikossa. Sen lisäksi on tarkoituksena keskittyä jälleen joogaan ja kehuonhuoltoon sekä aloittaa aktiivinen sormilautatreenikausi täällä kotona, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa myöhemmin! 🙂

Treenikiikkuja, vko 32

Viime viikolla neljän päivän kiikkuputki torstaista sunnuntaihin! Torstaina uusi puhtaasti topattu 6A boulder Vuohiksella ja perjantaina samassa paikassa ensimmäinen todellinen läheltä piti tilanne, kun tipuin 1,5 metrin korkeudesta yksin treenatessa. Lento kesti kauan, koska ehdin AJATELLA. Lauantaina lähdimme porukalla Kiipeilyareenalle ja sunnuntaina Konalan BK:hn.

Torstai 10.7 Vuohis. Tämän viikon treeniohjelma meni hiukkasen uusiksi, koska tiistain melonta söi vielä keskiviikon voimia. Niinpä kiikut siirtyivät torstaille Vuohiksen boulderointimekkaan. Rea lähti mukaani ja aloitimme tällä kertaa Iso A-sektorilta, missä kiipesin A:n ja pohdiskelin sen yli menevää vitosen reittiä. Yritin kolmesti voittaa pelkoni ja jammata käteni halkeamaan, mutta en uskaltanut. Sen sijaan katselin viereistä pieniotteista reittiä. ”Toi näyttää paljon helpommalle!” Naureskelin ja lähdin yrittämään. Toppauksen otteet olivat yllättävän nihkeitä ja sydän pamppaillen tulin takaisin. ”Jos se

20170815_071343[1]
Uusi treenilelu: vastuskuminauha.

on kutonen niin sit yritän vielä, mut jos se on vitonen niin en jaksa,” totesin kun Rea etsi reittiä 27:sta. On olemassa monta vitosta, jotka pääsen, mutta myös paljon sellaisia, joita en pääse. Mutta kutoseksi tämä oli niin lähellä toppausta, että oli tosi hyvä fiilis!  Onnekseni reitti olikin Lilla P (6A)! Siispä istumalähdöllä uusi yritys. Yläosan toppaus sujui hiukan paremmin enemmän oikealta. Jalkojen pitoa hiukan puntaroin ja viime tipassa vaihdoin vielä oikean jalan paremmalle otteelle. Se piti, ja siitä yli! Jei!

Siirryin Katajapihalle kun Rea lähti kotiin. Sanoin hänelle, etten edes yritä Mimosan hipiän (6b) vieressä olevia muita korkeita reittejä itsekseni. Kokeilin Mimosaa, mutta tossu lipsui koko ajan. Katselin reittejä ja totesin itsekseni kokeilevani Miekkahalkeamaa (4). En tiedä miksi sain ajatukseni päähäni, pohdin, että voin tulla alas heti jos reitti vaikuttaa vaikealle. Laitoin videon kännykässä pyörimään ja lähdin kiipeämään. Reitti oli todella helppo, jaliksia oli mukavasti ja toppaus ote hyvä. Alla oleva video reitiltä:

Tämän jälkeen sain jonkun neronleimauksen (oikeasti en tiedä mitä ajattelin) ja päätin kokeilla Maaliskuun 13. nimistä reittiä tuon videossa näkyvän kallion vasemmalla puolella. Sekään ei ole kuin vitonen ja aloitusotteet olivat helpon näköiset. En edes siirtänyt pädiä alle, koska ajattelin tulevani alas ennen kuin otteet loppuisivat. Ja parhaassa tapauksessahan toppaisin reitin! Lähdin kiipeämään hyvällä tempolla ja unohdin olevani yksin, ilman pädiä kalliolla. Kiipesin noin 1,5m korkeuteen kun tajusin, että olin ajautunut liikaa vasemmalle ja otteet olivatkin todella huonot. Alaskaan en enää päässyt. Todella harvoin tulee eteen tilanne, jossa ei ole vaihtoehtona tulla alas eikä löydy linjaa ylös. Henkäisin syvään, mieli pysyi rauhallisena ja totesin, että nyt ei näytä kovin hyvälle. Päätin siirtyä lisää vasemmalle, yritin löytää jalista matalalta hyllyltä, mutta pahaksi onneksi en ylettynyt sille. Sitten tajusin, että nyt lähtee!

2017-08-11_15.50.17[1]
Kohta loppuu läskin roikkuminen! 😀

Ilmalennon aikana käännyin kyljelleni poispäin kalliosta, koska muistan tuijottaneeni lähestyvää kiveä huolissani. Lento kesti kauan, koska ehdin AJATELLA. Mutta pahin oli se ääni. En ole mikään parikymppinen tytönheitukka enää, joten ääni ei ollut pieni tömähdys. Ei, lähes keski-ikäisen varttuneen naisen maahan tippumisääni on selkeä mätkähdys. MÄTKIS. Makasin ehkä hetken siinä, nousin ylös ja kiittelin onneani. Mikään raaja tai nivel ei ollut paikaltaan, kaikki toimi. Olin ohittanut kivetkin useilla kymmenillä senteillä. ”Että sellaisia sitten!” totesin itsekseni.

Nyt olikin hyvä aika lähteä kotiin.

Perjantaina 11.8, Vuohis. Seuraavana päivänä uudelleen Vuohikselle. Oli tarkoituksena kiivetä valvottuna Maaliskuun 13, mutta aloitin ensin Yksiö-sektorilla vitosen poikkari Sateelta suojaan. Juhakin tuli paikalle ja spottasi kun kiipesin ensimmäisen kerran Yksiö Eliminaatin (4). Rean tullessa paikalle siirryimme Iso-An kimppuun. Juha esitteli meille Poikia ei kiinnostanut (3) reitin, jonka kiipesin helpohkosti. Keskivaiheilla jalat oli todella pienillä nykeröillä, mutta lopussa hyvät otteet. Katajapihalla puolestaan Juha pisti minut kiipeämään Lipee ei lipee- nimisen reitin 4+, joka oli positiivinen kitkarallatus. Kun alun jaliksen löysi ja siihen luotti, reitti meni.

Juhan kehoituksesta kävin etukäteen katsomassa Maaliskuun 13. reitin toppausotteet ja totesin, että ne olivat kamalat slouppermalliset pyöreät muodot! Tajusin sillä hetkellä, että kyseinen reitti on minulle vielä aika mahdoton, ei ainakaan ilman paksua pädi patjaa. Oli siis onni, että eilen kiipesin vain puoleen väliin enkä toppiin, mistä tippuminen olisi voinut olla jo paljon kohtalokkaampaa. Huh! Läheltä piti! Sen sijaan kiipesin Club one (4+) Nimisen reitin istumalähdöllä.

IMG-20170812-WA0003[1]
Petra nosti ansaitusti jalat pöydälle

Lauantaina 12.8, Kiipeilyareena. Meidän oli tarkoitus lähteä melomaan ja telttailemaan, mutta lauantai-illalla povattu myrsky sai toisiin ajatuksiin. Niinpä porukalla Kiipeilyareenalle!! Mukaan lähtivät Petra ja Antti, Rea sekä Juha. Meillä oli ihan mielettömän hauska päivä! Aloitimme Petran kanssa alakerrassa varmistavilla tehden muutamia vitosia. Petra taisteli pitkän tauon jälkeen reittien kimpussa melkoisella vimmalla. Ihan mielettömän ylpeä olen parhaasta ystävästäni! Meillä jokaisella on ne omat vaikeudet lajin kanssa ja ihanasti päivän aikana tsempattiin toinen toisiamme. Rea varmisti Juhaa ja Anttia sekä toppasi monta reittiä. Antti puolestaan liidasi puhtaasti sinisen 6Cn yläpartsilla ja Juha kokeili samaisen reitin onsightia. Minulla ei ollut liidipää kunnossa, mutta liidasin pari helppoa reittiä ja ylärillä tahkoin putkeen keltaisen 6a+, vihreän vitosen ja oranssin 5Cn yläpartsilla. Lopuksi, koska voimia vielä oli, menimme Rean kanssa boulderoimaan. Tahkoimme keltaisia ja minä jaksoin vielä usean vihreän reitin ja tapailin oranssien alkumuuveja. Kiitos kaikille päivästä!! Ihanaa ystävien kanssa olla liikkeellä 🙂 Alla oleva video on minusta sinisellä 6C reitillä yläpartsilla. Reitti on mennyt aiemmin yhdellä levolla, mutta tänään en päässyt kuin katon ylitykseen asti.

 

 

Sunnuntaina 13.8, Konala. Olin päättänyt lähteä sunnuntaina heti puolen päivän aikaan Konalan BK: hon pusertamaan viikon viimeisetkin mehut. Aloittelin kiipeämällä uuden seinän helppoja nelosia ja vitosia. Ilma oli kostea, joten hikeä pukkasi heti päälle. Jossakin vaiheessa Rea ja Juha liittyivät seuraan ja mukana oli myös kuusivuotias Iivari. On muuten sellainen kiipeilijäsälli tämä, että muutaman vuoden päästä kuullaan vielä hänestä!

20170410_182721[1]
Konalan rakas ikuisuusprojekti sininen 7A

Tein paljon samoja, minulle jo tuttuja reittejä ja totesin, että vieraampia reittejä on pelottavampaa lähteä kokeilemaan. Pari sellaista vitosta, jotka olivat aikaisemmin vaikeita, sain kuitenkin topattua Juhan opastuksella. Vaikeinta on dynaamiset liikkeet reittien yläosissa. On pelottavaa hypätä otteeseen, vaikka tietäisikin, että se on hyvä. Harjoittelin myös dynaamisia aloitusotteita ja istumalähtöjä. Eräällä reitillä Juha opasti oikeanlaiseen heelhookkiin. Oli todella mukavaa projektoida reittejä kaikessa rauhassa, mutta viikon kiikut alkoivat kyllä tuntua lihaksissa. Toppasin pari uutta 6Ata hänkillä hyvillä kahvoilla ja kiipesin ensimmäistä kertaa sinisen kattorallin (7A) kolmasosan puhtaasti, myös sen vaikean kohdan, jonka ylittämiseen en ole ennen pystynyt!

Viikon aikana olen taas miettinyt mikä minua kannustaa eteenpäin kiipeilyssä, mikä puskee olemaan parempi ja näkemään todella vaivaa lajin eteen. Joskus on muistuteltava mieleen, että kiipeilen varsinkin köysillä aika haastavia 6b-6c reittejä, vaikka aktiivista harrastusuraa on takana vain vuoden verran. Pelkkä hauskan pitäminen ja kunnossa oleminen ei pidemmän päälle minulle kuitenkin riitä, vaan pitää olla jokin konkreettinen tavoite. Haaveilen olevani tulevaisuudessa tarpeeksi terve ja hyvässä kunnossa, jotta voisin matkustella melomassa, sukeltamassa, vaeltamassa ja kiipeilemässä ulkomaillakin erilaisissa vaativissakin kohteissa. Se riittää motivaatioksi useammiksi päiviksi. Juhan aluksi liian yksinkertaisena pitämäni neuvo – ”koska 6C” – jätti minut pohdiskelemaan loppuillaksi. Niinä päivinä kun ei jaksa haaveilla tulevaisuudesta, lenkille lähteminenkin on tuskan takana ja kun tekisi mieli ahtaa maha täyteen suklaamunkkeja, Juhan neuvo on kumminkin aikas hyvä ja ytimekäs. Miksi? – Koska 6C.

 

Treenikiikkuja, vko 31

Tällä viikolla iltavuorojen vuoksi vain kahdet, mutta hyvin tuloksekkaat kiikut Kauhalassa torstaina ja lauantaina Konalan BK:ssa. Palapeli 6A+ tuli liidattua ensimmäistä kertaa puhtaasti melkoisen vääntämisen jälkeen ja Konalassa ihka ensimmäinen 6b reittini (sisällä tai ulkona) on enää toppiotetta vaille valmis!

3.8.2017 Kauhala. Otin lomaa töistä pari päivää koska alunperin tässä elokuun alussa piti olla Partioaitan mainoskuvaukset. Homma kuitenkin peruttiin ja siirrettiin parin viikon päähän. Niinpä me Leon kanssa päätimme pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja mennä kiipeilemään Kauhalaan. Kun pääsin perille Leo oli jo virittänyt ylärin Baby Stepsiin (6B), jota projektoimme molemmat. Kyseessä on minulle hyvin tuttu reitti, jonka yksi vaikea kruksikohta aiheuttaa harmaita hiuksia. Kyseessä on erittäin herkkä muuvi, jossa vasen jalka nostetaan pienelle nykerölle, vasen käsi olemattomaan käsiotteeseen, oikea käsi nojaa pieneen listaan ja sitten nostan oikean jalan huomattavan korkealle saadakseni viimein painon sen päälle. Muuvi jatkuu nostamalla kädet ylähalkeamaan. Liike on niin herkkä, että liidaus todella pelottaa. Toisaalta, olen varma että sekin tulee jossakin vaiheessa tehtyä.

IMG_2305 (1280x720)
Palapeli, kesä 2016

Seuraavaksi halusimme molemmat päästä lähettämään Palapeliä 6A+. Reitti on minulle tuttu jo viime syksyltä. Muistan ensimmäisen kerran kun ähkin sen kimpussa viime kesänä, mutta syksyllä projektoin sitä enemmänkin ylärillä. Reitin alku on todella bouldermainen, melkein hyppy ekaan otteeseen. Ei mikään helppo minulle. Lisäksi alapuolella on isoja kivilohkareita, joihin tippuminen ei houkuttele. Tänään eka yläriyritys ei toiminut lainkaan. Jo alku tuntui todella vaikealle ja yläosassa kruksikohdan ylittäminen aiheutti jalkojen osalta ongelmia. Aluksi vein vasemman jalan liian kauas vasemmalle, enkä jaksanut roikkua huonoissa käsiotteissa.

Leo sai liidattua reitin jo ekalla kerralla, ja hän viritti minulle ylärin. Siinä sitten minulle jäi tehtävksi muistella reitin kulkua ja liidata, jos uskaltaisin. Aluksi tuntuikin, ettei siitä mitään tulisi. Olin aivan hukassa. Tulin alas ekalta yrkältä suht turhautuneena. Molemmat pohdittiin, ettei tuntunut ollenkaan varmalta lähteä liidaamaan. Reitti kuitenkin oli tuntunut ihan liidattavalta edellisellä kerralla, noin kolmisen kuukautta sitten. Mitä ihmettä mä siellä oikein suheeraan? Lähdin siis ylärillä yrittämään

img_6013
Konala

uudelleen. Leo antoi vinkkejä alkuun ja sain tehtyä sen suht vaivattomasti. Väliosa eli toka ja kolmas pultti onnistui hyvin. Loppuosassa kokeilin siirtää vasenta jalkaa kitkalle ja se toimikin paremmin, yletyin vaivattomasti hyvään käsiotteeseen reitin yläosassa! – Nyt näyttää jo paremmalle, Leo totesi.

Lähdin liidaamaan eka pultti esiklipattuna. Alun muuvi meni helposti nyt kun olin sitä pari kertaa taas muistutellut mieleen. Välipultit klippasin helposti ja lepuuttelin käsiä. Sitten neljäs pultti, jatko ja köyden klippaus. Pieni lepo. Oikea jalka ylös. Molemmat kädet vinolle listalle, vasen jalka kitkalle, vasen käsi ylös hyvään käsiotteeseen, oikea käsi halkeamaan, mätsää jalat, vasen käsi halkeamaan ja saman puolen jalka ylös. Nyt jo tiesin, että reitti oli selvitetty! Ei muuta kuin hyllylle ja ankkuriin klippaus! JES!

Tuntuuhan se hyvältä saada oma taso plussan korkeammaksi, tavallaan. Totuus on, että on olemassa 6A reittejä joita en uskalla vielä liidata, vaikka olen projektoinnut reittejä useaan kertaan ylärillä. Toisista reiteistä tulee vain parempi viba. Olen kuitenkin vakuuttunut, että ajan kanssa tutut reitit aukeavat ja ne ovat lopulta liidattavissa, ihan jokainen. Se vaatii vain kuntoa ja aikaa.

IMG_0153
Konalan BK, 2017

La 5.8 Boulderointi, Konala. Jälleen Konalassa sisätreeneissä. Sain Espoossa asuvan ystäväni Petran innostumaan kiipeilytreeneistä ja hetken aikaa pohdittiin minne mentäisiin. Ulkona satoi ja ukkosti, joten ulkokiikut eivät tulleet kyseeseen. Lopulta päädyimme Konalaan, koska Petra ei ole siellä käynyt ja kun uusi BK nousee syksyllä Matinkylään toivon saavani hänestä kaverin treeneihin, ainakin silloin tällöin. Petra ei ole juurikaan boulderoinnut, joten opastin häntä lajin maailmaan. Ei siitä ole kauaakaan kun itse kiipesin täällä ekat reittini, ja pelotti niin pirusti! 😀 Boulderoidessa edelleen hirvittää korkeus vaikeilla reiteillä, mutta varsinkin tekniikka on kehittynyt huimasti!

img_7697
Konala, 2016

Lämmittelimme aluksi helpoilla reiteillä ja rohkaisin Petraa kokeilemaan myös korkeampia reittejä. On jännää huomata miten itselleen ihan yksinkertaiset liikkeet aiheuttavat pään vaivaa lajin vasta-alkajalle. Tämä antoi meille molemmille rohkaisua siihen, että kun liikkeitä vain harjoittelee ja kroppa niihin tottuu, ne on kerta kerralta helpompia ja niin myös reitit helpottuvat. Lajissa on paljon kiinni lihasvoimasta, mutta mielestäni vielä enemmän tekniikasta, tasapainosta ja harjaantuneesta silmästä nähdä miten reitti kuuluisi kiivetä.

Tänään vastamaalattu nelosten ja vitosten treeniseinä oli käytössä ja pääsimme korkkaamaan sen. Tein myös jokusen uuden vitosen ja kiipesin kaikki viikko sitten maanantaina kiipeämäni 6At sekä yhden 6a+n. Projektoin myös samaa 6btä, joka on pieniä otteita melko pystysuoralla seinällä. Ei suurta hänkkiä niin on jopa mahdollinen! Ongelma on, että olet korkealla pienillä käsiotteilla eikä jaliksia tunnu olevan. Pääsin kuitenkin taas yhden otteen lähemmäksi! Enää toppaus puuttuu!

20170401_142348[1]
Minä ja Petra Kiipeilyareenalla 2017

Esittelin Petralle sinisen kattorallin (7A) johon hänkin heti rakastui! Harjoittelimme yksittäisiä muuveja ja minä kiipesin sitä vähän pidemmässä pätkässä, mutta nyt tauon jälkeen kaikki beta on kadoksissa. Pitänee vain tahkoa lisää. Olen tosi tyytyväinen kun moni 6A reitti menee jo puhtaasti, jokunen myös hänkillä! Sen lisäksi menee toisinaan  6a+ ja tosiaan jopa projektoituna 6b jos ei ole paljon hänkkiä. Seuraavaksi pitäisi uskaltaa lähteä projektoimaan reittejä, joista ei tule niin hyvä fiilis.. hänkkiä.. surkeita otteita.. jotta kehittyisi siis 😉

Boulderoinnista saan kyllä hyvän treenin aikaiseksi ja lihakset kipeiksi pariksikin päivää. Köysittelyssä (sisällä tai ulkona) tämä ei ole toteutunut, vaikka olen treenannut useita tunteja putkeen ja ollut aivan puhki treenien jälkeen. Siltikin seuraavana päivänä olen taas valmis seinälle. Olenkin kiivennyt viimeisen vuoden 4-5krt viikossa, useita päiviä putkeen. Boulderoidessa lepopäivät ovat todella tarpeen ja mielessä välkkyy nyt vakiköysiparin uupuessa uusi ura BK:lla ensi talvena. Siihen nähden miten paljon inhosin boulderointia vielä marraskuussa, on upeaa huomata olevansa aidosti innostunut lajista. Ihan mahtavaa edistystä niin henkisesti kuin fyysisesti!! 🙂

 

Treenikiikkuja, vko 30

Tällä kertaa maanantaina sisäboulderointia Konalassa, torstaina kokopäivän köysittely Kvarnbyyssä Meikolla sekä boulderointia Vuohiksella sunnuntaina. Viikon aika kävin myös melomassa elämäni tähän mennessä pisimmän retken, 14km! Keskiviikkona kävin puolestaan sukeltamassa ja lauantaina yövyin ensimmäistä kertaa Porkkalanniemellä. Varsinkin sisäboulderoimisesta jäi ihan älyttömän hyvä fiilis, melkein jo odottelen sisäkauden alkua! Siis melkein 😉

Maanantaina 24.7 Boulderointi, Konalan BK. Läksimme Rean kanssa Konalaan pitkästä aikaa sisäkiikuille. Konala on Boulderkeskuksen minulle lähin keivi, ainakin vielä muutaman kuukauden. Syksyllä Espoon Matinkylään aukeaa uusi, iso BK ja olen vähän uumoillut ryhtyväni sen kanta-asiakkaaksi. Lisäksi kun paras ystäväni asuu Matinkylässä, saan ehkä hänetkin houkuteltua jatkossa kiikuille 😉

img_7780
Konalan sininen kattoralli 7A

Pidän enemmän boulderoinnista Konalassa kuin Salmisaaressa. Syy on yksilöllisesti greidatut reitit ja tunnelma. Olimme Rean kanssa ihan intopiukeena sisäkiikuista, vaikka ulkona olemmekin boulderoinneet läpi kesän. Kuitenkin tällä tasolla ulkokiipeily helposti on projektointia, pitkiä lepotaukoja (ruokataukoja siis) ja molemmat kaipasimme vähän fyysisempää, erilaista treeniä. Lämppäsimme nelosilla ja vitosilla, mutta illan mittaa minä pääsin useita 6A reittejä, yhden 6Bn parin muuvin päähän topista ja projektoin vanhaa kunnon sinistä kattorallia (7a). 2,5 tunnin päästä olimme molemmat hikisiä, lihaksia särki ja suu oli hymyssä korvasta korvaan. Tätä lisää!!

Torstai 27.7, Kvarnby. Sarin kanssa puolen päivän aikaan treffit ekaa kertaa Kirkkonummella Meikon ulkoilualueen kiipeilykallioilla. On pitänyt täälläkin käydä koko kesä, mutta nyt korkattiin molemmat paikka! Myös Marko liittyi joukkoon puolen päivän aikaan ja jäinkin hänen kanssaan ahertamaan sen jälkeen kun Sarin oli lähdettävä kotiin. Päivästä tulikin maraton: kotiin lähdimme vasta seitsemän jälkeen. Aloitin liidaamalla oikean sektorin ainoan vitosen (Heroes in Heart 5+) sportin. Näytti ensin vähän jännältä, mutta käsiotteet olikin ihan hyvät. Muistutti hieman Kauhalan Greenfuturea. Seuraavaksi viereinen Isidor 6A+ ylärillä. Varsinkin alku oli nihkeä. Sitten siirryttiin tekemäään trädireittejä ylärillä: linnut 5 ja murkkuhalkeama 5+, jonka alkua puntaroin hetken aikaa. Sari teki sen erittäin bouldermaisesti, mutta minä lähdin staattisesti liikkeelle.

img_7684
Konalan BK.

Siirryimme Main Wallin vasempaan laitaan ja Sari lähti rohkeasti liidaamaan Pintahiki (6A+) reittiä. Hyllyn jälkeen kuitenkin tökähti. Hienosti hän yritti taistella reitin kanssa, mutta aikakin loppui kesken ja Sarin oli lähdettävä kotiin. Minä lähdin seuraavana kokeilemaan liidiä, mutta yläosa tuntui todella hurjalle. Juutuin samaan kohtaan kuin Sari, enkä edes ylärissä päässyt ilman apua pultilta eteenpäin. Nihkeää, todella nihkeää!! Yläosa oli ylärissäkin todella haastava. En tiedä johtuiko huonoista eväistä vai paahtavasta auringosta, mutta äkkiä tuli jonkinlainen heikotuskohtaus ja melkein itkua väänsin kun en löytänyt avaimia toppaamiseen. Kuka näitä typeriä reittejä oikein keksii?? Tahtoo kotiin!! Reitillä oli muuten sankoin joukoin perhosia ja Markon liidatessa reitin (suht kevyesti) ne lentelivät hänen ympärillään ja istahtelivat rannetuelle klippauksen ajaksi. 😀 Outoa ja hienoa!

Seuraavaksi Marko liidasi trädireitin Kiemura 5+ ja minä tein sen ylärissä. Siirsin ankkurin Lepakkomies 6b ankkurille, jonka Marko halusi kivetä. Huhuh millainen ponnistus! Reitti on äärimmäisen fyysinen ison katon ylityksen ansiosta. Hienosti Marko kiipesi sen puhtaasti ja helpon oloisesti, mutta minä en ollut tälle ihan valmis vielä 😀  Niinpä päätimme palata oikealle sektorille ja kokeilla oikean reunan matalia, mutta pieniotteisia reittejä. Katselin reittiä ja päätin lähteä kokeilemaan liidiä. Pääsin tokalle pultille kunnes en päässyt enää eteenpäin. Ihmettelin, että mitä mulle on tapahtumassa kun en tunnu enää pääsevän mitään reittejä. Kuvittelin, että reitti oli 6A, mutta kun ylärissäkään en päässyt olin jo tosi turhautunut. Vasta tässä vaiheessa Marko totesi, että eihän se mikään 6a ollutkaan, vaan Hemulin Hipaisu 6B!! 😀 Että silleen. Eka onsight-yrkkä sitten 6b:lle, joten ehkä selvisin kuitenkin päivästä voittajana! 😀

3G5A8089
Vuohis.

30.7 Sunnuntai, Vuohis. Rean kanssa Vuohimäellä Kirkkonummella. Edellisillan telttailut Porkkalassa painoivat kenties, kun tuntui että juorusimme enemmän kuin kiipesimme 😀 Kuitenkin sain tehtyä iso A sektorilla hauskan kolmion muotoisen traversen Iso A:n (4). Katajapihalla vietimmekin seuraavan tunnin tai puolitoista syöden eväitä. 😀 Hirmuisen tehokasta! Treenipoikkarin tein ruokailun jälkeen ja kolmoset Hyvä halkeama sekä Kylki seinään! Kataja-sektorilla kulutin loput mehut tekemällä pitkää poikkaria, jolla ei kai ole nimeäkään. Se lähtee Selvä pyy reitin vasemman puolelta ja päättyy Tennis kyynärpäästä hyvää päivää- nimiselle reitin loppuun. Reitti on noin 5-8m pitkä, joten siinä kyllä mukavasti käsivarret on tulilla enkä päässytkään sitä kokonaisuudessaan loppuun. Hyvät treenit kuitenkin aktiivisen viikonlopun ja lomankin päätteeksi!

Yhteenvetona viikosta erittäin fyysisiä reittejä. Tällä hetkellä tunnun usealla reitillä törmääväni seuraavaan ongelmaan: negatiivisella osuudella käsiotteet ovat pieniä, mutta niistä roikkuen pitäisi tehdä korkea jalan nosto. Sinällään harmi, että osa reiteistä on greidattu ”vain” 6A:ksi. 😀 Hartia- ja hauislihakset kiristyen yritän vetää itseäni ylemmäksi, jotta saisin jalkaa nostettua, mutta ei onnistu. Jännää on, miten tämä samanlainen, kenties bouldermainen liike on nyt koitunut reittien tuomioksi. Uskon, että keskivartalo ja käsivarsilihaksia kehittämällä ongelma poistuu. Edelleen sitä mieltä, että työskentelen kykyjeni rajoilla ja siksi homma takkuaa. Kyllä tämä tästä!

 

Treenikiikkuja, vko 29

Viime viikolla hyviä kiikkuja Nuuksiossa, Kauhalassa ja Turun Luolavuorella. Ensimmäinen oma boulderointireitti putsattu ja tehty! Liidipää alkaa olemaan hukassa, mutta toisaalta itsepä päätin keskittyä vaativampaan treeniin kesän ajaksi: yläriprojektointia maksimirajalla ja boulderointia niin paljon kuin jaksaa ja ehtii. Treeneistä jääkin vähän epäpätevä fiilis, mutta positiivisesti yritän ajatella, että se tarkoittaa vain sitä, että treenaan itselleni vaikeita juttuja. Ja vain siellä, omien kykyjen ylärajalla, voi kehittyä. Toiveissa on, että voima kasvaa ja vaikka liidi hetkellisesti ontuukin, niin ehkäpä tästä on hyötyä myöhemmin.

20170717_223557[1]
Toravuori, Salo

Ma 17.7. Toravuori. Olimme ystäväni kanssa kalassa ja ajelimme ympäriinsä tutustumassa paikallisiin kohteisiin, kuten Särkisaloon. 😀 Pysähdyimme myös korkkaamaan Toravuoren kiipeilykallion. Kyseessä on minulle aivan liian vaativa seinä, mutta halusin käydä sen juurella kurkistamassa millaisia nämä 6A-7b reitit ovat. Kallio on nimensä veroinen; korkea, noin 25- 30 metrinen luiskemainen tapaus, jossa myös lienee erittäin vaikea varmistaa. Minulle mahdollisesti helpoin reitti oli aivan oikeassa kulmassa, mutta sinne piti kiivetä jyrkkää kalliopolkua. Kallioon oli jopa pultattu oma rengas varmistajalle! Ei ollut ihan vakuuttunut olo 😀 Toisaalta, jos joskus olen niin hyvä, että kaipaan haastetta niin tämä on ehdottomasti se paikka 😀

To 20.7 Nuuksio. Markon kanssa Nuuksiossa hiomassa Patriottia (6b+) ja Camouflagea (6C). Olen jo pitkään halunnnut päästä jälleen kokeilemaan Nuuksion vaativimpia reittejä ylärillä. Molemmat ovat jo kerran menneet puhtaasti, mutta muuvit haluan kasaan varmaksi suoritukseksi. Molemmilla reiteillä on enää yksi vaikea muuvi, joka joko menee tai sitten ei. Myös Scud (6C+) on ollut projektin alla, mutta sille olen antanut vain pari hassua yrkkää joskus keväällä.

3G5A0274
Luolavuoren projektointeja.

Aloitin liidaamalla Kiss Me:n (5) ja Marko heti perässä. Seuraavaksi hän liidasi Jekun (6A) ja minä ylärissä kävin siirtämässä ankkurin Patriotille. Olisin voinut liidatakin, mutta sormet syyhyten halusin päästä pitkästä aikaa Patriotin kimppuun. Kahden kuukauden tauko oli tehnyt tehtävänsä ja lipesin kerrran alussa, mutta keskivaihe meni mukavasti. Reitti on todella herkkää tasapainoilua olemattomilla listoilla. Kuten tavallista, jäin roikkumaan isomman hyllyn nousuun: vasemman käden, jalkojen siirtojen ja varsinkin oikean käden siirtäminen hyllyn kulmaan on minulle todella vaativa ja fyysinen liike, jossa olen aivan äärirajoilla. Projektoin liikettä pitkään ja muistuttelin mieleeni sen rytmiä. Ulkokauden viime hetkinä viime vuonna kiipesin Patriotin puhtaasti, mutta tavoite olisi saada muuvit haltuun tasaiseksi nousuksi.

3G5A0237
Juha ja Kiusauskulma (6b) Luolavuorella.

Marko siirsi vuorollaan ankkurin Camouflagelle ja sitten pääsin muistuttelemaan vappuna puhtaasti yläröimääni reittiä. Alku tuntui olevan ensin vähän hukassa ja tossu suti keskivaiheilla melkoisesti, mutta yläosan muuvit alkoivat jo muistua mieleen, varsinkin viimeinen oikean käden saideri. Kiipeän yläosan viimeisen pultin vasemmalta puolelta, joskin oikea käsi käy pultin vieressä nykeröotteella ennen halkeamaan mätsäämistä. Markon vuorolla alkoi inhottavasti sataa, vaikka ilma oli ollut todella kuuma ja aurinkoinen.

Kaikenkaikkiaan oli hienoa päästä muistuttelemaan itseään ja kroppaansa näillä linjoilla. En tiedä mikä reiteissä niin kiehtoo, mutta rakastan niitä! Herkkä tasapainoilu sopii minulle, ja sormivoima on aina ollut vahva valtti kiipeilyssä. Tästä on taas hyvä jatkaa reittien kimpussa ensi kerralla! Kiitos Markolle projektoinneista!

20170721_140318[1]
Kuvan oikealla puolella Helppo Hylly (6B) jatkoineen, vasemmalla Asteroidi niminen trädihalkeama.

Pe 21.7 Kauhala. Ollin kanssa Kauhalan kutos-sektorilla. Ensimmäinen kerta minulle tällä sektorilla, mutta nyt olen kokenut ne kaikki 😀 Kävelimme aika pitkän matkan eteläpään parkkipaikan tietä edeten pienemmälle parkkikselle ja siitä polkua metsään. Lähestyimme aluetta liiankin pohjoisesta, mutta pääsinpäs näkemään sen lammen ja rannan, josta olen paljon kuullut. Todella kiva ja hieno rantapaikka! Ensi kerralla uikkarit mukaan! Tuntuu, että minulla on nykyään vähän väliä joku rinkka selässä, joko retkeilyyn, kiipeilyyn tai sukellukseen liittyen. Se ei kyllä auttanut yhtään, hiki virtasi ja hyvät lämmöt sai päälle jo lähestymisessä.

Kuljimme seiskan läpi kutoselle. Sektorilla on useita trädireittejä ja kolme sporttia. Tarkoituksena oli kokeilla ja mahdollisesti liidata (tai no, Ollilla oli 😀 ) ne. Olli lähtikin liidaamaan trädireittiä Asteroidia (5). Oli hauska nähdä taas trädiä up N´close-perspektiivistä. Jonakin päivänä haluan kyllä itsekin kokeilla! Olli teki yläankkurin meille Helppo Hylly (6B) nimiselle reitille. Yritin sitä ensin ilman lämppäreitä, koska kuvittelin olevani ihan tarpeeksi lämmin, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Neljän pultin reitti on kaatuvalla seinällä, jossa useita minulle raskaita muuveja. Niinpä kiipesin Asteroidin ylärillä ensin. Kiva halkeamareitti, joita olisi mukava päästä treenaamaan lisääkin.

Olli kiipesi Helpon hyllyn hienosti vikalle pultille, missä sitten hieman puntaroi vikoja muuveja. Näytti todella fyysiselle!! Omalla vuorolla lähdin matkaan ilman odotuksia, jospa tokalle pultille (ekalle hyllylle) pääsisi. Nyt kun olin nähnyt Ollin menevän reitin ja saanut alkuun hieman kosketuspintaa, pääsinkin alun kankeamisen jälkeen tokalle pultille ja siitä vielä isommalle hyllylle, siis vikalle pultille asti!! Suoritus oli minulle fyysinen ja tiesin, ettei jakoa reitin toppaamiseen ollut. Mutta silti!! 😀 Olli vähän avusti niin, että pääsin kokeilemaan sloupperimaisia otteita yläosassa.

3G5A0279
Kirkonkellot (5+) Luolavuorella

Olli antoi liidiyrkän reitille, mutta yläosan muuvit olivat sen verran tiukkoja, että päätimme välissä kokeilla Lintulautaa (6b). Se vaikutti helpolta ensin, mutta koska tämäkin reitti oli negatiivisesti päälle kaatuva, ei minulla ollut sille mitään jakoa. Pääsin juuri ja juuri ekalle pultille ja se siitä 😀 Sitten yritin viereistä trädireittiä ylärillä Jammi vai ei (5). Kyseessä aika iso halkeamalinja, johon olisi pitänyt uskaltaa jammata kädet pitkälle halkeamaan. Ei riittänyt voima eikä kantti. Olli jäi pohtimaan liidiä, mutta antoi uuden liidiyrkän Helppo Hylly (6b) reitille. Tällä kertaa meni jo paremmin!

Minä lähdin viemään yläriä sektorin ainoalle 6A reitille, Mountain Minorille. Kyseessä olikin suhteellisen helppo lähestyminen yläkautta, mutta minun piti laskeutua ankkurille männyn kautta, mikä aiheutti vähän ongelmia. Männyn oksat olivat ankkurin kohdalla ja raavin itseni niihin. Pitkästä aikaa perinteinen laskeutuminen ankkurille ja siihen ankkurin teko! Uusi Petzlin Connect Adjust Sport– merkkinen lehmänhäntäni toimi nytkin loistavasti. Todella hyvä hankinta, jossa mukava ja varma olo roikkua ankkurissa. Yritin kiivetä reittiä saman tien ja ehkä se aavistuksen oli helpompi, mutta negatiivisena fyysinen. Tuntui, ettei tänään kyllä kiikut todellakaan omalla kohdalla onnistuneet, mutta toisaalta tiesin reittien olevan negatiivisuuden vuoksi minulle rankkoja. Vähän kuin boulderointia, mutta ylärissä! Takaisin käveltiin alaopolkua, eli suoraan koko alueen sektoreiden läpi. Hyvin pääsee lähestymään siis myös tätä kautta 🙂 Suosittelen!

Kuvissa Juha projektoi Oho eiku (6b+) reittiä Luolavuorella.

Su 23.7 Luolavuori. Sunnuntaina lähdin Rean ja Juhan matkassa Turkuun Luolavuoren boulderointikeitaaseen. Kyseessä oli Juhalle rakas paikka, hänen aikanaan löytämänsä jättimäisten kivijärkäleiden koostuma, jossa reittejä satoja. Ilma oli puolipilvinen, mutta suhteellisen lämmin kun nousimme mäntymetsän kukkulalle katsomaan reittejä, joihin Juhalla selkeästi oli hyvin vahva tunneside. 🙂 Intohimoisena kiipeilijänä Juhalla on melkoinen historia lajin parissa, eikä voi kuin ihailla hänen innostustaan ja myös kokemusta lajin parissa.

3G5A0398
Jep. Ei oo aina helppoo olla boulderoija! 😀

Juha esitteli meille suuret kivenlohkareet, jotka toimivat omina sektoreinaan: Joogo-, Mascara- ja Kiusauskivi sekä monia muita. Aloitin reippaasti kiipeämällä Mascara-kiven Hissikyydin (3+) sekä taiteilin Alppiopas (5)- reitin.  Pulkkaprojekti (4) saman kiven kulmassa tuntui ekaksi hiukan pelottavalle kun otteita  ei tuntunut löytyvän toppaukseen, mutta päivän loppupuolella se menikin jo helposti. Jatkoin Kiusauskiven loivemmalle puolelle Kyljyksiä Koreaan (4) reitille ja sitten lähdin katsomaan mitä Juha ja Rea puuhasivat kauempana.

He olivat löytäneet  hauskan poikkarin kivestä, jonka suoralta puolelta näin heti hauskan linjan. Putsasimme kiveä kolmeen pekkaan melkein joka kantilta ja suunnittelimme jokainen oman reittimme. Me Rean kanssa olemme vielä vitosen boulderoijia ulkona, joten reitit olivat meille sopivan vaativia. Oli todella hauskaa kokeilla tehdä ihan oma reitti. Katselin kiveä ja alkuotteita. Juha nimesi kiven myöhemmin Kellot-kiveksi, koska siellä ollessamme kirkonkellot soivat taustalla useaan kertaan. Oma reittini on nimeltään Kirkonkellot (5+) ja sen toppaus on hauskan herkkä, ainakin meikäläisen taidoille. Myös Rea yrkkäsi ja toppasi omansa.

3G5A0410
Juha ja Oho eiku (6b+)

Tämän jälkeen lähdimme takaisin vaativammille reiteille. Otin kuvia Juhasta hänen yrkkäillessä upeita reittejä Kiusaus- ja Joogakivellä. Itse projektoin Myllytys (6A+) istumalähtöä Mascara-kivellä, mutta vaikka pääsin pari muuvia, en kuitenkaan aivan jaksanut vetää itseäni hyville kahvoille saakka. Tämä oli kuitenkin todella hyvää treeniä koko kropalle ja tehtyäni lopuksi Jooga-kiven Kievari (4) nimisen reitin, olin ihan tyytyväinen vain valokuvaamaan Juhan yrkkäilyjä. Jos olisin lukenut topoa tarkemmin, olisin löytänyt vielä paljon lisää kivoja vitosia ja projektoitavia 6A-reittejä, joten toivottavasti pääsen myös ensi kerralla mukaan! 🙂 Muutenkin pitää muistaa katsella 27:aa enemmän silloin kun on mestoilla, silloin boulderoinnista saa niin paljon enemmän irti! 🙂 Kiitos Juha ja Rea seurasta!

 

Treenikiikkuja, vko 28

Tällä viikolla treenit putkeen: elämäni ensimmäinen ylärisoolo perjantaina sekä lauantaina korkeimmat boulderit ikinä. Lisäksi opastajana lajin pariin ensikertalaisille sekä köysillä ulkona, että kivillä. Ilmat suosivat vielä köysimaratoniin sunnuntaina Kauhalassa.

3G5A0026
Ylärisoolo Ukkosmyrksy (5)

Perjantai 14.7.2017 Angelniemi. Vein ystäväni elämänsä ensimmäisille kiikuille ulos Angelniemen kallioille Halikkoon. Kyseessä on tieltä näkyvä kiipeilykallio, mutta autot on jätettävä reilusti tieltä sivuun, jotta muutkin kulkijat pääsevät ohi. Lisäksi kalliolle pääsee vain pientä kapeaa polkua myöden, eli ei suoraan peltojen poikki. Kallio on pitkälle keskipäivään varjoisa, joten se kuivuu hitaasti, mutta toisaalta kesäkuumalla tarjoaa mukavaa viileyttä. Minulla oli mukana koirani Jukka, joka oli ensimmäistä kertaa ”kaltsikoirana”.

Aloitin viemällä köyden yläkautta Ukkosmyrsky (5) nimiselle reitille aivan sektorin vasemmassa laidassa. Polku ylös oli melkoista kipuamista, mutta ei niin vaikea kuin kuvittelin ja ankkurilla oli hyvä hylly, jolla seistä omaa ankkuria tehdessä. Pitkästä aikaa myös laskeuduin oikeaoppisesti ATC:tä käyttäen. Sitten oli tyttöjen vuoro kokeilla. Virvalla oli jo yksi aikaisempi kokemus sisäkiikuista, mutta Evellä ei mitään. Olin raahannut mukaan kaikki kenkäni ja ylimääräiset valjaat, joita tytöt saivat käyttää.

3G5A9962
Virva taituroi reitillä.

Virva lähti hienosti matkaan. Reitin alku on kinkkinen, koska jaliksia ei oikein ole varsinkaan ensikertalaisille, joilla kivenlukutaitoakaan ei yleensä juuri ole. Virva tsemppasi vaikean alun hienosti ja loppureitti olikin ihan laskettelua. 😀 Kamala valittaminen ahtaasti tungetuista varpaista, mutta hei, sitä tää on 😀 Tuuletukset ankkurilla asianmukaiset. Sitten oli Even vuoro. Hänellä oli yhtälailla vaikeuksia reitin alun kanssa, mutta hienosti hänkin tsemppasi itsensä ylös, vaikka vähän väliä kuului huuto, että tästä en kyllä pääse eteenpäin. Hetken kuluttua taas puoli metriä ylempänä. 😀 Ensikertalaisena kiipeilemässä ja molemmat likat veti reitin ylös asti!! Huikeaa!!

Olin alusta asti ajatellut, että kokeilen kiivetä purkamaan ankkurin soolona. Reitti on itseasiassa ensimmäinen liidireittini viime kesältä ja varsinkin yläosa on helppo. Kiinnitin grigrin itseeni ja muistuttelin itselleni miten tehdään kunnollinen backup-solmu. Ja sitten matkaan! Grigri toimi hyvin, joskin välillä köydessä oli aikalailla löysää kun jouduin kiipeämään portaalta toiselle. Ei juuri pelottanut, mutta varsinkin ylhäällä pohdin, että JOS tästä tippuisi.. Ihan hyvä mieli jäi tästä ja totesin, että sooloilua voisi harrastaa enemmänkin

3G5A0015
Eve melkein topissa! 🙂

ainakin tällaisessa tilanteessa, jossa kaverina on uusi kiipeilijänalku, jolla ei ole kokemusta varmistamisesta.

Meidän seikkailuhenkinen päivä jatkui kalliolta kohti Teijon kansallispuistoa, josta kirjoitan oman jutun. Kiitos tytöille huikeasta päivästä!

Lauantai 15.7.2017 Vuohis. Vuohimäki kutsui jälleen boulderoimaan! Tällä kertaa menin opastamaan ulkobouldereille ystävääni Saria ja hänen 9- vuotiasta tytärtään Saraa. Sari on paljon minua kokeneempi ja vahvempi boulderoija sisällä ja vähän jännitti miten osaisin etsiä hänelle sopivia reittejä. Vuohiksella olen tehnyt vain vitosia ja pari kutosta ja myönnetään, että alue on vielä sektoreineen minulla hieman sekava. Pohdiskelin osaisinko suunnistaa sektorilta toiselle.

Jätimme autot parkkiin ja lähdin opastamaan tyttöjä syvemmälle kalliolle. Päätin aloittaa Takapiha-nimiseltä sektorilta, koska siellä on useampi hyvä vitosen lämppä ja hauska kutonen, jonka itse flashasin viime kerralla. Onnistuin jopa löytämään paikalle ja aloitimme Pygmipoikkarin kasvukäyrällä (5). Sara innostuneena tahkoi kiveä ja suoritti reitin. Äitinsä heti perässä. Sitten siirryttiin toiselle puolelle tekemään muutamat

3G5A0182
Sara ja Jo joutui armas aika (4) alku.

kolmoset sekä Dynaaminen kampeaminen Sloupperiin (6A), jossa halkeamalinjojen välistä noustaan pieniä nykeröotteita hyväksikäyttäen kiven päälle. Hienosti otteita hetken etsittyään Sara toppasi reitin ja äitinsä heti perään. Sara kiipesi kiveä vielä ristiin rastiin kun itse menin jälleen etsimään otteita Was it something I said- reitille (6C).

Seuraavaksi esittelin tytöille Kataja-sektorin, missä yritin uusintaa Uskon puutteelle (6A), jonka toppasin ekana kutosena ulkona alkukesästä. Nyt ei enää samallalailla löytyneet otteet ja lisäksi onnistuimme ärsyttämään paarmanparven, jotka pistivätkin meitä ilkeästi. Siirryimme kokeilemaan Käki Passaa (4) poikkaria, mutta sitten oli paettava herhiläisiä Vanhojen ukkojen leikkipaikalle. Olen niin ylpeä itsestäni kun osasin suunnistaa paikalle, vaikka olin käynyt siellä vain kerran 😀 Suunnistustaito kun ei ole vahvin puoleni, ei maalla eikä ainakaan vedessä 😉 Täällä kiipesimme kaikki Kummaa kiveä (4) ja D-kurotus (4), sekä projektoimme yhdessä poikkarin Maansiirtokone (5) alkuotteita. Sara kiipesi myös Sunny Day (4) (mitäpä tämä tyttö ei olisi kiivennyt, kun en kerennyt hänelle reittejä edes osoittamaan sillä tahdilla!) Jatkoimme matkaa alakalliolle, missä halusin kiivetä Ilmeisen huomaamaton (4) linjan (emme avanneet topoa koko päivänä, joten en tiennyt mikä reitti oli kyseessä) ja tutkailimme Sarin kanssa otteita Kivipatja (6A) toppaukseen. Sara kiipesi Tummaa kiveä (4) halkeamalinjan sekä Peloton Jumpparin (4). Minä halusin kokeilla sektorin viimeisintä, korkeaa Kaikista kivoin nelonen (4) reittiä. Koska topo ei ollut käsillä, en muistanut istumalähtöä, mutta silti olen tyyytyväinen toppaukseen: reitti oli minulle todella korkea!

3G5A0164
Mimosan Hipiää (6B) hinkkaamassa.

Palasimme Katajapihan kautta. Siellä kiipesin Mimosan Hipiää (6b), mutta auringon porottaessa suoraan kivellä, kitka oli ihan olematonta eikä siitä edelleenkään mitään tullut. Sari kiipesi Penteleen pistiäinen (4) ja Sara Oppipoika variaation (4). Lisäksi molemmat taiteilivat hienosti heelhookaten minulle aivan mahdottoman Treenipoikkarin kaverin (4). Lopuksi kiipesimme Sarin kanssa Jo joutui armas aika (4) halkeamareitin, joka oli myös todella korkea. Ensimmäinen boulderointireittini näissä korkeuksissa. Varsinkin toppaus hirvitti, vaikka otteet olivat todella hyviä! Takaisin autolle mennessä katselimme vielä reittejä ensi kerralle. Kiitos tytöille kivasta päivästä! 🙂

Sunnuntai 16.7.2017 Kauhala. Markon kanssa kuuden tunnin köysiprojektoinnit Kauhalassa. Pitkästä aikaa paikalla ja ilmakin oli tosi hieno! Liidipääni alkaa olla muisto vain ja jätinkin liidaukset Markon huoleksi. Aloitimme Tikankolosta (5) ja Marko liidasi myös Juustosarven (5) kun taas minä jatkoin Kaiken alun (6A) projektointia ylärillä. Ei mennyt edelleenkään mitenkään puhtaasti ja kädet olivat aivan pumpussa. Reitti on pakko pystyä kiipeämään helpomminkin, mutta en vain keksi miten. Seuraavaksi liidasin Green Futuren (5) ja Marko siirsi ankkurin Egyptian Mummylle (6B+). En ole projektoinnut reittiä sitten viime syksyn, jolloin se räpsi veret sormille joka kerta niin,

3G5A0195
Sara ja Treenipoikkarin kaveri (4)

että lopulta päätin luovuttaa. Nyt reitti meni projektoiden, mutta ihan hyvällä fiiliksellä ja muuvit otteille löytyi jostakin suht hyvin.

Seuraavaksi Hopeinen kuu (6b+). Tämäkin viime syksyn yläriprojekteja. Alku oli muistini mukaan vaikein ja niinhän se on: joudun hyppäämään aloitusotteeseen ja yhdellä staattisella vedolla kurottamaan vasempaan saideriin minkä jälkeen tasapainoilulla oikea käsi hyvään otteeseen. Olin tyytyväinen kun tämä meni tokalla yrittämällä melko kivasti. Reitti takkusi kuitenkin yläosassa, kun muistelin reitin kulkevan suoraan pulttilinjaa ylös eikä kanttia (jota olisi toki tosi kiva/helppo seurata). Lopuksi siirryimme

IMG-20170714-WA0031[1]
Ylärisoolon toppaus! Ou jes! 🙂

Baby Stepsille (6b) ja muistuteltiin mieleemme sen kahden muuvin kruxia. Viime kesänä reitti oli projektoitu ihan puhtaasti mota kertaa ja liidi oli melkein hyppysissä, mutta sitten ei kantti kuitenkaan kestänyt. Oli todella hauskaa muistutella mieleen viime kesän ja syksyn projekteja (Egyptian Mummy, Hopeinen kuu, Baby Steps) ja kaikista jäi hyvä fiilis. Lisää vaan projektointia ylärillä, otteiden muistamista ja sitten liidiyrkkiä. Kiitos Markolle hienosta päivästä!