Kategoria: Blogi

Tiina Jaakkolan agsakoulutus

Osallistuin Meten ja Ramseksen kanssa Tiina Jaakkolan agsakoulutukseen Salon hallilla. Olin ilmoittanut vain meten, mutta otin kuitenkin myös Ramun mukaan koska Mette on viime aikoina väsynyt nopeasti. Rata oli melkoista kieputusta, mutta meille kuitenkin aika kiva:ei liian vaikea mutta ei liian helppokaan. Rata piirroksen lisään varmaan myöhemmin jos saan sen käsiini. Ensimmäisenä starttasi Mette, joka teki oikein kivan radan, ei päästy ihan loppuun asti kun aika tyssäsi keppeihin ja myös meidän matka, koska mehän emme niitä keppejä vielä tarpeeksi hyvin osaa. Tiina kuitenkin kehui Metteä kovin.

Seuraavaksi otin sitten Ramseksen, koska kieputukset eivät ole Metelle niin uutta pullaa kuin Ramulle. Se on vähän iso ja kömpelö (tai niin olen luullut). Kuitenkin nyt ampaisi radalle melkoinen peto: teimme radan, kepitkin, kunnes töppäsin takakaarteessa kun piti heittää Ramses kiertämään este, mutta juoksin itse liian kauas esteestä. Tiina kehui, ettei löydä juuri moitittavaa Smile Nam! Koko 10minuuttia Ramu oli täysillä mukana, haki lelua ja roikkui siinä hurjana. Se tuntui ihan oikealta harrastuskoiralta!! Jee! Ei sinällään, onhan se, mutta Ramu on nyt vanhemmiten vähän tuuli koira: tekee kyllä aina, mutta joskus se on pelkkää suorittamista eikä yhteistä tulenpaloa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

 

Mulle tuli pitkästä aikaa ihan mielettömän hyvä fiilis. Sellainen, että tässä on jotakin järkeä ja koirat kehittyy. Että Ramun kanssa voisimme tähdätäkin jonnekin eikä vain huvikseen tahkoa kisoja. Että mulla on upeat koirat ja olen ylpeä, että ne on juuri NAHKOJA, että sitä rotua kelpaa muidenkin ihastella. Sellaista fiilistä mulla ei ole ikävä kyllä ollut enää aikoihin koko rodusta. Jotenkin tuli tunne, että ehkä tää on sittenkin mun rotuni, huskyn lisäksi, erilainen harrastuskoira. Jos tällaisia koiria onnistuisi jotenkin kasvattamaankin.. Mulla kun on jo pitkään ollut haave huskyvaljakosta ja muutamasta paimenkoirasta niiden rinnalla. Joo,  pitkän tähtäimen projekti kun nahkoja on talo täysi, mutta tuo eläkekerho alkaa olemaan jo väistämättä sen ikäinen, että muutaman vuoden päästä talo tyhjenee radikaalisti..

Koulutuksen jälkeen otin ulkokentällä vielä omatoimitreeninä vähäsen eteenmenoa kolmella esteellä, keppikulmaa, takaleikkauksia jne. Koirat oli kyllä aika uuvuksissa sen jälkeen, Ramukin nukkuu parasta aikaa tuossa vieressä ihan kanttuvei. Mutta ulkona paahtaa etupihalla Hugo, Lyyli, Rosie, Mette, Leela, Puuma, Peto ja Ronja yhdessä ukki Bilbon kanssa. Vaikka ne haukkuvat vähän liikaa naapuriin, olen kuitenkin äkkiä sitä mieltä, että onpa siinä kivan näköinen lauma agilitynahkoja Very Happy

Nyt kun minulla vihdoin alkoi loma, on tavoitteenani käydä hallilla mahdollisimman usein mahdollisimman monen koiran kanssa treenaamassa ja verestämässä. Ajattelin jakaa porukkaa jotenkin näin: Ramu, Mette, Rosie kokeneet, ratoja opettelevat konkarit (keinu, kepit, kontaktit), Leela, Lyyli, Hugo (Missy) lyhyitä pätkiä treenaavat, irtoamista ja iloista meinikiä (kepit, rengas, keinu, ohjaustekniikka), Pennut alkeisopetusta targetti, lelulla palkkaus (kepit, putket ja siivekkeet), lyhyitä pätkiä ja palkkaus lelulla.

Haaveissa on muutama yksityistunti Anetelta ihan pentujen treenaamista ajatellen. En halua tehdä Puuman ja Pedon kanssa mitään virheitä, haluaisin alusta asti opettaa ne irtoamaan hyvin ja suorittamaan esteitä oikein. Ehkäpä Anetelta saisin hyviä vinkkejä alkeisopetukseen..

Paimennusta urakalla

Tällä viikolla olenkin ajellut tiuhaan Somerolla 😀 Ensin lauantaina oli Helsingin ja Turun Aon paimennuspäivä, johon en osallistunut, mutta olin kuskina Joannalle. Pääsin näkemään nahkoja tositoimissa ja höpisemään Marikan kanssa. Sitten tiistaina heitin Joannan uudelleen Somerolla, koska hänen kaverinsa kisasi siellä bortsunsa kanssa. Samalla Joannan viimein lähti kotiinsa 😉 Eipä meillä taas ollut kuin rattoisat yli kaksi viikkoa yhdessä!

Tiistain paimennuskokeissa oli mielenkiintoista seurata koirien työskentelyä suhteessa lampaisiin ja ihmisiin. Aika usein lampaat karkasivat kokemattomalta koiralta. Ei ole helppo laji, kun ohjaajan pitää osata lukea sekä koiraa, että lampaita silmä kovana. Ja seistä itse usean sadan metrin päässä  tolpalla. Kuitenkin seuratessani koirakkojen toimia en voinut kuin ihailla sitä tarmoa, jolla koirat tekevät töitä. Samaa intuitiivistä työskentelyhalua on nähtävissä huskeilla ja metsästyskoirilla, vinttikoirillakin. Jos kasvattajana pohdin miksi kasvatusta pitäisi tehdä tai jalostusta jatkaa, on juuri tuo työskentelyinto kaiken pointti. Siinä on jopa jotakin järkeä.

Tänään pakkasin pennut taas autoon ja ajelin uudelleen Somerolle, kuinkas muuten. Lauantaina vähän plörinäksi mennyt sytyttelymme (treeneistä ei kyllä voi vielä puhua) parani tänään kun Marika neuvoi laittamaan pennuille liinan. Se perässä sitten roikkuen ipanat juoksivat lampaiden luokse, minä perässä kävellen ja kehuen. Peto, jonka itseluottamus sai vuohilta kolauksen männäviikolla, petrasi hurjasti nyt ja irtosi monta kertaa. Puuma oli vielä parempi 🙂 Hip Hei! Peli ei siis olekaan menetetty! Myös Ronja pääsi tänään kokeilemaan ja sekin irtosi lampaiden perään pari kertaa, mutta ei sillä ihan sellaista intoa lampaille ollut kuin pikkuserkuillaan.

Puuman vuoro lampailla
Molemmat lauantaina lampaiden perässä
Peto paimenessa

Lisää kuvia löytyy runsaasti tästä linkistä.

ps. Itse olen melkoisen väsynyt kaikesta tästä valvomisesta ja ajamisesta jne. Jokunen pentukysely on tullut Lyylin pentueeseen, palaan asiaan heti kun saan pään taas raiteilleen ensi viikon loman aikana! 🙂

pps. Päivitin Colliehälytystiimin esittelyt tuonna ylälinkkeihin 😀

Loma kiikarissa

Loma on jo ovella Mamma!, kuiskaa Maya.

Hohhoijaa. Enää tämä viikko töitä ja minulla alkaa huikea kahden viikon kesäloma johtuen viime syksyn työpaikan vaihdoksesta. Tällä viikolla on kaksi päivystystyövuoroa, joista tänään oli ensimmäinen. Onneksi Joanna on meillä, niin että koirat saavat viettää aikaansa ulkona. Tosin nyt sadekelillä nekään eivät halua ulos. 😦

Viimeiset pari viikkoa onkin kulunut kiireissä kun Joanna on vieraillut meillä aina Kokkolan reissusta saakka. Ehkäpä tällä viikolla saatan erota hänestä 😉 No ei vaiskaan, on ollut melkoista sähellystä ja naurettiinkin Forssaan herätessämme sunnuntaina kello 5.45, että ollaan ihan hulluja. Tänä keväänä/kesänä onkin rientoja ollut meidän perheellä enemmän kuin koskaan. Se on ihan mukavaa, mutta kyllä se veronsakin vaatii. En ole saanut vieläkään todellista univelkaa Kokkolan reissulta kuitattua ja viime viikollakin nukuin alle seitsemän tuntia joka yö. Se ei vain riitä.

Lauantaina lähdimme puoli kahdeksan aikaan Somerolle paimentamaan ja tosiaan eilen Forssaan näytelmiin. Univelka saa minut ajoittain kärttyiseksi ja toisinaan syviin vähän masentuneisiin mietteisiin. Hermo on kireällä. Nukkua pitäisi osata, mutta jotenkin sitä vain riehuu joka suuntaan. Missyn jo ohimenevä juoksu sai kaikki talon pojat sekaisin – siis nyt yhteensä viisi aikuista miestä ja yhden vajaa ikäisen ja melkoista ryöpytystä se aiheutti ulkoiluvuoroissa. Juu, ei ole tää helppoa ei 🙂

Masentava keli saa koiratkin kärttyisiksi, Rosie päällepäsmäröi ihan kaikessa ja Missy puolestaan vinkuu huomiota kun sitä ei saisi ulos kuin kantamalla. Vanha herra Bilbo on aiheuttanut harmaita hiuksia kun se muutaman päivän tärisi, vinkui ja läähätti hulluna eikä tuntunut rauhoittuvan ollenkaan. Meinasin jo soittaa eläinlääkärillemme, mutta sitten pohdin kaiken johtuvan Missyn juoksuista. Niin olikin, nyt on vanhus rauhoittunut jälleen normaaliksi.

Kepon Ronja on ollut meillä nyt vuorostaan koko viikon ja pennuilla – kaikilla kolmella – on ollut muikeaa yhdessä. Tanner tärisee kun painetaan menemään joko kolmisteen tai isompien kanssa. Varsinkin Hukka on löytänyt kaltaistaan älyllistä elämää pennuista. Olemme käyneet pari kertaa agilityhallilla pentujen, Meten ja Leelan kanssa ja jos ilmat vain olisivat paremmat voisin kokeilla rulaavia kiekkoja myös pentujen kanssa dogfrisbeen saralla.

Tiimipäivä on 28.7  ja lähestyy uhkaavasti. Hieman huonoa onnea on matkassa, koska leikkimieliseen näyttelyyn tuomariksi lupautunut Birgitta ei pääsekään paikalle ja nyt olemme yhdessä tiimin kanssa pohtineet vaihtoehto ohjelmaa. Myös paimennuspäivämme lähestyy elokuussa. Kaikenlaisten tapahtumien järjestäminen on minusta mukavaa ja kasvatinomistajilta saan asiasta paljon hyvää palautetta, mutta kyllä toivoisin joka kerta, että osallistujia olisi enemmän. Aina se sama porukka kasassa – ei sinällään mikään harmi, kun jutut on hyviä ja seura rattoisaa – mutta joskus olisi kiva saada joku eksynytkin lammas joukkoon.

Onneksi jotakin piristävääkin on välillä ilmassa. Tai oikeastaan ne löytyvät ihan pienistä jutuista: pennuista, auton radiosta soivasta hyvästä musasta, Missyn lämmöstä kylkeä vasten peiton alla, Lyylin nirputtelusta, Joannan tekemästä hyvästä ruuasta kun tulen väsyneenä kotiin (jeps jeps, tähän voisi tottua), pestyistä pyykeistä, Staran pusuista, talon välillä rasittavista askareista yhdessä Joannan kanssa kun suurimmaksi osaksi sitä vain väsyneenä nauraa käkättää vaikkapa Missyn mitä erikoisemmille äänille.

Yritän raahautua läpi tämän viikon… loma on enää nurkan takana!

Pennut agsaamassa ja paimentamassa

Kävimme perjantaina agsaamassa pentujen sekä Meten ja Leelan kanssa. Harjoittelin keskiviikkona kotiläksyksi Anetelta saamiani juttuja kuten keppikulmaa, pimeää putkikulmaa, valssausta ilman huitovia käsiä, ja -tietenkin- irtoamista.

Mette sai keskiviikkona Anetelta kehuja – se on hirmuisesti kehittynyt irtoamisessa ja menee nyt esteitä kentällä myös itsekseen. Olen tosin huomannut viime aikoina, että se myös väsähtää hirmuisen nopeaan 😦 Ikää sillä on nyt yhdeksän vuotta, että vaikka menohaluja olisi kenties sen kroppa kuitenkin alkaa jo osoittaa vanhuuden merkkejä. Keppikulmia harjoiteltiin targetilla ja nopeasti möttis oppi hakemaan oikeaa kohtaa.

Leela puolestaan oli epätyypillisen rauhallinen ja tahkosin sen kanssa irtoamista ja ohjauskulmia. Puuma oli hallilla toista kertaa ja meni upeasti jo pieniä ratoja lelun perässä: täys pitkiä putkia ja siivekkeiden kiertoja. Se ampui kiinni leluun tosi hienosti, olin oikein ylpeä sen kyvyistä! Pedon kanssa treenasimme putkia lelun kanssa joka oli kiinni pitkässä narussa. Pedon kanssa en ole vielä itse ihan hirveästi päässyt leikkimään, joten se teki meille oikein hyvää. Olen kyllä tosi tyytyväinen molempiin ipanoihin, niissä on kivasti potentiaalia.

Lauantaina kävimme sitten paimentamassa Somerolla. Joannalla oli mukana Shanti ja minulla Shantin lapset Puuma ja Peto sekä Juuson Ronja. Ilma oli vaihteleva: välillä satoi ja onneksi loppupäivästä paistoi aurinko. Kyseessä oli Helsingin- ja Turun alaosastojen paimennuspäivä ja paikalla oli muitakin tuttuja. Näin pari Bregon Billionbeat pentua ja Lyylin sulhasmiehen Peikon. Lisäksi paikalla oli Miisa Voiton kanssa. Bregon pentu Aada pääsi ainoana nahkana läpi taipumuskokeesta!! ONNEA!! Shantin sisko Nefe oli myös paikalla, oli kiva nähdä tyttöjen työskentelyä taas.

 

 

 

 

Uudet kiekot tuli postissa!

Tänään sitten tulivat kauan odotetut kiekot!! Pakkohan mun oli heti kokeiltava miltä homma maistuu ja MAISTUIHAN se!! Ihan sika siistiä!Ensin otin Meten kentälle. Se otti tosi hyvin käsikoppeja ja oppi nopeasti usean kiekon idean, vaikka ajattelin ettei se tajua luopua edellisestä saadakseen uuden. Mömmiksen kanssa on ilo tehdä temppuja, mutta se ei saa kiekkoja pitkältä matkalta vielä kiinni. Yllätyin miten nopeasti Mette väsyi, joten pitänee pitää huoli ettei treenit pääse venymään liian pitkiksi koirille.Rosie puolestaan kuumenee melkoisesti kiekkojen kanssa eikä aina tajua, että kiekko joka tulisi ottaa on se, jota tarjoan. Tahkosin sen kanssa aika kauan sarjaa käsiottoja ja lopulta se tajusi mitä halusin: eli sen piti tiputtaa edellinen saadakseen seuraavan. Sitten tajusin käskeä Rosien paikalleen ja heittelin sille kiekkoja parin metrin päästä aikomuksena saada Rosie voltille. Sehän toimi! Se käskyllä paikka ja irti, pysyi åpaikallaan, nappasi kiekon ilmasta kiepin jälkeen, sykäisi, nappasi seuraavan. Aika näyttävää, harmi ettei ollut kameraa. Harjoittelin Rosien kanssa jo temppua, jossa makaan selälläni ja Rosie hyppää jalkojeni välistä keikkoon.Lyyliä yritin opettaa taas käsikoppeihin, mutta kun ei .Se hakee kivasti kaukaa, ja tuo minulle takaisin, hakee uuden ja tuo takaisin ja sai pari kertaa kopinkin. Mutta kun yritin saada sitä ottamaan kiekkoa kädestä se vain haukkui ja komensi, eikä tajunnut ollenkaan. Pari kertaa kuitenkin se veti kanssani kiekkoa, joten ehkäpä toistoilla saan siitä vielä frisbeekoiran aikaiseksi.Hugo ei tehnyt mitään, kun oli Missyn juoksu nenässä.Ensin ajattelin ettei Ramukaan keskity, mutta sitten meillä olikin tosi kiva pitkä pätkä, jolloin Ramu otti pitkiä lentoja suoraan kiinni hurjilla loikilla, paremmilla kuin muilla. Tuli Daisy mieleen. Käsikoppeja Ramu ei vielä tajunnut.Aika hauskaa huomata miten erilaisia koirat tässäkin lajissa on, toiset hoksaa hitaammin ja toiset nopeammin. Nyt vaan vähän viileämmillä ilmoilla lisää treeniä tossa takakentällä niin saan koiriin varmuutta!

Kokkolan reissu 7.7

Keväällä Joanna sai minut ylipuhuttua ilmoittamaan koirat KOKKOLAN näyttelyyn, eli meiltä noin viiden sadan kilometrin päähän. Pidän autolla matkustamisesta, joten sovimme Sirjan kanssa hänen tulevan vahtimaan koiria. Matkaan valmistauduttiin perjantaina pesemällä koiria, ostamalla runsaasta eväitä ja hyvällä mielellä. Itselläni oli perjantaina päivystystyövuoro, joten nukuin iltapäivällä pienet torkut.

Kello herättikin yhden aikaan ja kahdelta yöllä olimme autossa matkalla kohti Poria, joka oli ensimmäinen etappimme.

TÄMÄ JUTTU ON VIELÄ KESKEN.

Agsatiimi epiksissä 5.7


Tassujen epikset järjestettiin Märynummella ja lähdimme sinne isolla porukalla: Maiju, Joanna ja minä sekä  koirat Roki, Leela, Rosie, Mette ja Ramsse sekä piskuinen Ronja. Maiju ilmoitti Rokin mölleihin ja ykkösluokkaan, Joanna Leelan mölleihin uusinnalla ja minä Rosien mölleihin ja Meten sekä Ramseksen ykkösluokkaan. Mölli rata oli hirvittävän vaikea: pitkä monine takakiertoineen. Roki suoritti sen ihan kivasti, mutta sai mm. hyllyn kepeillä kun taas Leela ampui matkaan melkoisen kuumana. Olimme käyneet saman päivänä pari tuntia aikaisemmin hallilla treenaamassa keppejä ja ohjauskulmia sekä irtoamista, mutta se ei ollut väsyttänyt Leelaa yhtään. Alku meni ihan hyvin, mutta takakierrot olivat vielä sen osaamiselle ylitsevoimaisia ja se ”kerääntyi” jalkaoihini haukkua säksättämään.

 

Leelan uusinta rata oli vielä karmeampi kuin ensimmäinen enkä voikaan ihmetellä sen palavaa halua esteille. Eilen agilitytreeneissä Aneten kanssa keskustelimme jälleen Leelasta ja hän pitää sitä kovin hienona agsakoirana. Jahka saamme sen myös kuuntelemaan, tulee siitä tykki sinisenä, uskokaa minua. 🙂 Siinä Mammaa viedään.

Rosie ei odotetusti oikein hiffannut agsaa ollenkaan, aloitti hyvin, mutta sitten veteli rimojen alta oikein urakalla: koira parka, sen kanssa ei ole edes treenattu mitään mutta kisoihin oli vain vietävä 😀 No, eipä tarvii Mamman enää murehtia ettei rata IHAN mene niinkuin pitäisi. Eilisissä treeneissä Rosie loisti, joten pienellä muistuttelulla se taas muisti mistä lajissa on kyse.  Anette näkee siinä enemmän potentiaalia kuin Metessä ja sillä onkin työskentelyyn ollut erilainen vire kuin äidillään, joka ei tosin sekään huono sillä saralla ole.

Ykkösluokka oli paljon helpompi ja arvosteltiin virallisilla säännöillä, Pojat saivat hyllyt, ramu ei hypänyt rengasta, joka minun olisi kyllä pitänyt uusia, ja Roki töppäsi kepeillä. Mette sen sijaan teki ihan kivan radan, 10 virhepistettä ja sijoittui toiseksi kisassa. Olin ihan iloinen.