Treenikiikkuja: vko 27

Viime viikolla vuorossa oli boulderointia ja yhdet huonot liiditreenit 😀 Vuohiksesta on muodostumassa tämän kesän olohuone, eikä vapaa-ajan ongelmia olekaan.. ainakaan silloin jos sää suosii. Keskiviikkona vietin siellä jopa kuusi tuntia boulderoiden, torstaina käväisin Kauhalassa köysillä, mutta sunnuntaina takaisin taas Vuohiksella. Lauantaina pääsin Kirkkonummen seudun kiipeilijöiden matkaan Jussarön saarelle kiipeilemään ja valokuvaamaan boulderoijia. Aivan huikea päivä, josta kirjoitin myös oman juttunsa.

3G5A7861
Vielä Mimosa naurattaa

Keskiviikko 5.7. Vuohis, boulderointi. Rean kanssa Vuohiksella. Sovimme yhden aikaan treffit Rean ja Iivarin kanssa ja innoissamme aloitimme poikkareiden treenaamisen. Mataluuden vuoksi Vuohiksen poikkarit sopivat meille hyvin ja kunnon käsijumpanhan niillä saa hyvin aikaiseksi. Takapiha-sektorilla aloimme työstää tietämättämme Pygmipoikkarin kasvykäyrä-nimistä reittiä (5). Putsasimme ja projektoimme otteita kaikessa rauhassa. Vasta myöhemmin katsoin 27 cragsista reitin nimen ja tein sen puhtaasti. Tällä sektorilla tein myös muutaman helpon flashin: Kiipeilykävelyn, Igen ja Korkeampi kolmonen (3), mutta myös kertanousulla Dynaaminen kampeaminen sloupperiin (6a), jolla piti vain luottaa tossun kitkaan ja pieniin nykeröotteisiin. Jatkoin myös projektointia Was it something I said (6c) siloisella seinällä: keskiosa ja toppaus menee jo, mutta alkuotteille ja niistä eteenpäin pääseminen on vähän nihkeää 😀 Tippailin myös Tippy Toes (7A) reittiä erittäin huonolla menestyksellä.

Iltasella myös Juha liittyi seuraan ja siirryimme Katajapihalle, missä yritin Mimosan Hipiää (6b). Monta kertaa pikkuruisia otteita  hiottuani pääsin reitin kolmanneksen jo puhtaasti, mutta sitten varpaat antoivat periksi. Hyvät treenit kuitenkin kaiken kaikkiaan! Tässä vaiheessa kello oli jo seitsemän illalla ja oli pakko laittaa pillit pussiin.

3G5A7715

Tikankolon toppaus (kuva aikaisemmilta kerroilta)

Torstai 6.7.2017 Kauhala. Sarin kanssa Kauhalassa. Sarin eka kerta paikalla ja päätin johdattaa hänet alapolkua seuraten koko alueen läpi kolmannelle sektorille, missä minun oli tarkoitus helposti liidata Tikankolo (5). 😀 Eiliset treenit painoivat kropassa ja edellisistä liideistä oli jo runsas viikko aikaa. Jo heti alkuunsa tuntui hurjan vaikealle!! Otteet olivat ihan hukassa ja pelottikin äkkiä liidata. Marisin, ettei tämä kyllä tunnu nyt ollenkaan hyvälle. Pääsin kuitenkin lopulta toppaamaan. Sari oli innokas liidaamaan ja niinpä vedettiin köysi alas. Nostan hattua, että Sari uskalsi lähteä ekaa liidiään ulkona yrittämään oman tunaroinnin jälkeen. Annoin Sarille opastuksen ankkurintekoon ja sitten köyden päähän! Hienostihan se meni, vaikka taisto oli meille molemmille tänään kyllä Tikankolo 1 – Sari & Hanna 0 fiiliksellä. 😀

Siirsin yläröinnin jälkeen ankkurin Kaiken alun (6A) ja Juustosarven (5) toppiin. Sari aloitti Juustosarvea ylärillä. Toppauksen otteet olivat hänellekin nihkeitä, mutta jotakin sieltä lopulta löytyi ja ankkuri tulikin yllärinä vastaan vaikean kohdan jälkeen. Minä ylärillä puhtaasti, muistin hyvin otteet ulkoa. Kaiken alun kanssa ei ollut niin hyvä tuuri. Minulle todella fyysinen, jolla useita korkeita jalan nostoja ja toppauksessa useampi probleema. Olen tehnyt muistaakseni joskus kerran puhtaasti ylärillä ja liidannut vikalle pultille, mutta toppaus on ollut liian jännä ja otteet hukassa. Tällä kertaa ylärillä halusin löytää lopunkin salaisuudet. Yläröin kaksi kertaa reitin ja uskon keksiväni avaimet toppaukseen. Kuitenkin levoista on pidettävä huoli ja jalikset tismalleen oikeaan paikkaan, että menee liidinä. Ehkä jo ensi kerralla.

3G5A9315 – kopio
Jussarö

Lopuksi liidattiin molemmat vielä Green Future (5). Sarin kaksi ekaa liidiä ulkona ja ensimmäinen ankkurinteko! Hurraa!! 🙂

Lauantai 8.7.2017 Jussarö, boulderointi. Lähdin kiipeilyporukan kanssa valokuvaamaan ja kiipeilemään Jussarön saarelle Tammisaaren ulkosaaristoon. Merta, sinistä taivasta ja lämmintä kalliota. Huikea päivä, josta kirjoitin oman kirjoituksen. Voit lukea sen täältä.

Sunnuntai 9.7.2017 Vuohis, boulderointi. Lähdin treenailemaan Mimosaa Vuohikselle. Paikalla törmäsin myös Reaan ja Juhaan. Mimosan Hipiä (6B) alkaa tulla jo korvista. Mietin, miksi aina ajaudun elämässä samaan tilanteeseen: ryhdyn pakonomaisella innolla projektoimaan jotakin, mikä on täysin minulta saavuttamattomissa ja sitten tunnen täyttä ja musertavaa pettymystä kun en pystykään siihen. Pitäisi kai tässä iässä jo pysyä lestissään eikä kuvitella sen enempää. Että viisaana 36-vuotiaana olisi jo elämästä jotakin tajunnnut. Taon päätä seinään niin, että veri roiskuu. Sormista. Päätin luovuttaa.

Siirryimme Kallioita tuijottavat miehet- sektorille. Flashina tein siellä reitin Kummaa kiveä (4) ja kokeilin alkuotteita Japanilaiselle lounaspöydälle (6A). Alku tuntui ihan hyvälle, mutta en uskaltanut lähteä kokeilemaan korkeaa vasemman jalan nostoa olemattomilla sormiotteilla. Uskon kyllä, että kun tätä vähän hinkkaa, se voisi alkaa sujua. Päätin sen sijaan tehdä poikkarin Maansiirtokoneen (5). Juteltiin, että boulderoidessa joko reitti menee helposti tai sitten ei ollenkaan. Kas siinä on meikäläisen taso! 😀

Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia, – Albert Einstein

3G5A8360
Treenipoikkari (4)

Juha ja Rea lähtivät jo kotia kohti, mutta minä palasin Katajapihalle ja päätin jatkaa projektointia Mimosan kanssa ??? Siis mitä?! En ymmärrä miten keskiviikkona sain muuvit kasaan jo kolmasosareitille! Ehkä se oli puhdas sattuma. Mietin Nalle Hukkataivalta ja hänen neljän vuoden projektiaan 9A reitin kimpussa. PRKL. Sormiotteet ovat reitillä ihan ok, mutta jalikset lipsuvat helposti. Skwamat toimivat tässä paremmin kuin Geniukset, mutta enpä tiedä onko kengistä lopulta mitään hyötyä. Päätin siirtyä tositreeniin ja kokeilin huvikseni Treenipoikkarin kaveria (4/5?) ja varsinkin toppauksen vasemman jalan heelhookkia. En oikein löytänyt jaliksia, tai ne tuntuivat lipsuvan koko ajan, mutta heelhook toimi moitteettomasti. Ihan kiva treeni yksikseen yhdellä pädillä, koska kivi on matala, eikä alla ole terävää kiveä. Ja tippuuhan sitä tämän tästä kun ei jalikset pidä. Treenipoikkari (4) heti perään ja sen verran käsissä tuntui jo, että meni vasta kolmannella yrityksellä ja vikoilla voimilla 😀 😀 Että sellaista boulderointia! 😉

Boulderointi tuntuu kyllä tasostani huolimatta hirmu hyvältä. En olisi vielä talvella uskonut tähän asennemuutokseen! Tykkään lajin fyysisyydestä ja siitä, että kroppa huutaa joka treenien jälkeen armoa. Myös keskivartalo on tässä eri tavalla lujilla. Lihaksissa tuntuu ja näkyy (?) kasvua hahaha. Syksyllä Espooseen avattava uusi BK houkuttaa ja tavoitteena on olla alusta lähtien hallin vakiasiakas. Boulderoinnista voi siis hyvinkin tulla vaihtoehtoinen polku kiipeilyn kummalliseen sielunelämään. Sitä on kuulkaas evoluutio! 😀 😀

 

Treenikiikkuja, vkot 25 & 26

Viimeiset viikot ovat olleet minulle henkisesti ja fyysisesti rankkoja. 1,5vkoa sitten maanantaina kävin lopettamassa 12-vuotiaan huskyni Wilyan, joka on ollut minulle erittäin rakas ja erityinen koira monella tapaa. Lisää Wilyasta voi lukea sille omistamastani postauksesta. Lopetuksesta aiheutuvasta surusta johtuen – tai siitä huolimatta – kävin treeneissä Salmisaaressa tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Perjantaista lauantaihin patikoin Repovedellä ja sunnuntaina olikin taas kiikkutreenit Nuuksiossa. Maanantain ja tiistain lepopäivien jälkeen vietimme haikeita hetkiä Hanna-Kaisan kanssa viimeisissä yhteisissä treeneissä Salmiksessa keskiviikkona. Tämän lisäksi olen käynyt joka päivä töissä ja viettänyt kolme päivää sukellusleirillä. 😀 Mutta nyt, nyt rakkaat lukijat on alkanut tämän vuoden neljän viikon KESÄLOMA!!! Jihuu!! Todennäköisesti vietän sen kiipeillen, meloen, patikoiden ja sukeltaen – eikä edes tarvitse käydä töissä!

Tiistai 20.6 Salmisaari. Paikalla Leon ja Heikin kanssa. Lämmittelin vaijereilla muutamia reittejä ja liidasin sitten alakerran keltaisen 5cn rocktopian vierestä. Samalla kun katselin miten Heikki liidasi liilaa 6B:tä salin reunalla, kiipesin vaijereilla sinisen 5cn ja oranssin 6cn takaseinältä. Oranssilla ei vain kruksin kohta mene, vaikka noin periaatteessa tiedän miten se tulisi tehdä. Sitten kiipesin ylärillä 7a+n portaikon vierestä ja se meni yli puoleen väliin puhtaasti! Todella tyytyväinen! Loppureitin muuvit eivät tänään irronneet, mutta tämäkin oli 7A+ksi tosi hyvin! Siirryimme yläkertaan ja kiipesimme mustaa 6b+aa heti vasemalla aulassa. Se olikin aika fyysinen mutta hauska reitti, jota Leon kanssa jäimme pari kertaa tahkoamaan sen jälkeen kun Heikki lähti kotiin. Reitistä jäi fiilis, että melkein jo menee!! Lopuksi kiipesin yhtä menoa keltaisen 5Cn ja mustan 6An 3D seinältä. Eivät enää menneet puhtaasti, mutta parasta oli puhkipoikki fiilis. Kiitos pojille hyvistä treeneistä!

3G5A8269

Keskiviikko 21.6. Salmisaaari. Hanna-Kaisan kanssa pitkästä aikaa yläröimässä yläkerrassa. Lämmittelimme ”kujalla” keltaisella 5c:llä ja 6Alla. Sinnen 6b meni puhtaasti. Sitten siirryimme kokeilemaan samaa mustaa 6b+aa, jota aloitimme eilen Leon kanssa. Tällä kertaa sain muuvit kasaan ja ykkösellä ylös! Tämän jälkeen valkoinen 6A ja punainen 5C. Lopuksi halusin kokeilla negatiivisella seinällä 6b+aa, mutta eihän siitä mitään tullut 😀 Voimat olivat niin loppu, että sain vain yhden muuvin kerrallaan. Lopuksi 5c ja 5a putkeen samalla seinällä, sujui sentään vähän paremmin.

Torstai 22.6 Salmisaari. Boulderointitreenit Sarin kanssa. Sarilla olikin selkeä visio siitä, mitä tänään harjoiteltaisiin. Tein kaikki keltaiset lämppärinä ja siirryin vihreisiin. Kaikki reitit olivat minulle jo uusia, koska edellisestä kerrasta  on jo aikaa. Sari johdatti minut takaseinän junioriseinälle, mihin oli tehty pari todella kinkkistä tasapainoilu probleemaa. Onnistuin toppaamaan vihreän reitin lopulta kolmennella yrityksellä ja teinkin reitin heti uudestaan muutaman kerran. Hauska! Muitakin vihreitä tein puhtaasti, oikeastaan vain kolme niistä jäi tekemättä. Myös yksi oranssi meni puhtaasti. Ihan tyytyväinen olen, vaikka tuntuukin, että päästäkseni vihreästä oranssille tasolle pitäisi pienen ihmeen tapahtua..

20170625_153243[1]
Liidaten Nuuksiossa

Sunnuntai 25.6. Nuuksio. Vaikka jaloissa painoi Juhannuksen patikoinnit Repovedellä, olin Sarin ja Sarin tyttären Saran kanssa Nuuksiossa sunnuntaina. Aloitin liidaamalla meille Indiana Jonesin (5) ja katselin kuinka 9-vuotias Sara hienosti taiteili otteiden kanssa. Kyseessä oli eka kerta hänelle ulkona, mutta sisällä on kiivennyt kuulemma ihan hyvällä menestyksellä. Ihan toppiin ei Sara päässyt. mutta äitinsä taiteli hienosti reitin loppuun. Muistan kuinka viime kesänä kiipeilyä aloittaessani kyseinen reitti kuumotti, joten tiedän ettei ole ihan helppo. Sitten siirryttiin Kiss Melle (5), jonka liidasin. Sara lähti sen jälkeen köyden päässä yrkkäämään ja kiipesikin parilla levolla ylös asti!!! Aivan mielettömän hienoa!! Hyvä Sara! Sari perässä jo tutuin ottein. Siirsin ankkurin viereiselle Kryptolle (5) ja siinä oli Saralle jo haastetta sen verran, ettei keksinyt avaimia hyllylle nousemiseen. Sari kiipesi hienosti ylätoppauksen muuvin, pituutta kun on enemmän niin ei tarvinnut edes hypätä siihen vaseman käden kahvaan. 😉 Omalla vuorolla siirsin ankkurin Jäger Maisterille (6a).

Sara kiipesi reunaa pitkin ihan apinana tokalle pultille, missä vaikea kruksi selvitettiin betasateen raikaessa. Ihan äimänä katselin ja kuvasin kuinka Sara nousi kolmennalle pultille asti, aika huikeaa ekaksi kerraksi ulkona!! Reitti vaati vähän pohdintaa myös Sarilta, mutta hienosti kiipesi ylös asti. Omalla kerralla siirsin ankkurin vielä Patriotille (6b+), koska juuri se oli se reitti mitä itse haluaisin saada varmaksi. Se on tehty ylärillä kerran puhtaasti viime syksynä, mutta haluaisin siihen kaikki muuvit haltuun. Kiipesin alaosan puhtaasti aina hyllylle asti. Olen tosi tyytyväinen, että muuvit ja otteet tuntuu löytyvän helposti reitille! Ongelma on hyllylle nousu. Vasen käsi on pienessä nykerössä suhteellisen korkealla, jalat täytyy asetella justiin nappiin ja sitten oikea käsi kurkottaa hyllyn reunan yli. Tässä on monet kerrat nahka laulanut ja nytkin tulin kerran köyteen. Tokalla kerralla meni jo helpohkosti ja pääsin poistamaan ankkurin.

Kiitos Sarille ja Saralle todella kivasta ja aktiivisesta päivästä!

20170625_172936[1]
Saran Jäger Maister. Äiti Sari varmistaa.

Keskiviikko 28.6. Salmisaari. Viimeiset yhteiset treenit Hanna-Kaisan kanssa! Mieli oli kyllä niin haikea! H-K muuttaa pohjoiseen ja niin katoaa elämästäni yksi tärkeä vakikiikkukaveri, jonka kanssa olemme kiivenneet yhdessä joka viikko jo viime syksystä lähtien. Vaikka olenkin todella iloinen uudesta elämän muutoksesta H-Kn elämässä, niin vähän pistää mietityttämään mistä löydän yhtä ihanan parin tähän harrastukseen. 🙂 Lämppäilyjen jälkeen päätimme lähteä projektoimaan yläkerran partsin 6b-6c reittejä.

3G5A8248
Viimeisiä yhteisiä kiikkuja!

Olo oli jotenkin vetämätön ja uupunut ja se kyllä näkyi tämän kerran kiikuissakin. Aloitin liilasta 6C:stä jonka pääsin noin puoleen väliin, kunnes oli pakko luovuttaa. 😀 Ihan mahtodoton tapaus! H-K puolestaan taisteli sinisen 6Cn muistaakseni puhtaasti toppiin! Itse pääsin jo ylittämään katon, mutta sen jälkeen olin niin puhki, etten saanut nostettua oikeaa jalkaa ylös päästäkseni kurottamaan seuraavalle käsiotteelle. Parin kerran jälkeen onnistui. H-K kiipesi oranssin 5cn, mutta minä lähdin taistelemaan vihreän 6bn kanssa. En päässyt tätäkään puhtaasti, koska voimat vain antoivat puolessa välissä periksi. Onneksi en ollut niin typerä, että olisin liidannut! 😀 Myös viereinen liila 6a+ meni levolla, mutta sentään pinkki 5b meni puhtaasti!! 😀 😀 että silleen.

Haikeaa oli hyvästellä Salmiksen parkkiksella Hanna-Kaisa. Kaikkea hyvää elämässä jatkossa ja pidetään yhteyttä kun olet käymässä etelässä! 🙂

 

Treenikiikkuja, vko 24

Viime viikkoon mahtui paljon liidiä, yläriä, boulderointia, jännittäviä tilanteita ja ennen kaikkea paljon naurua. Kiitos kaikille! 🙂

14.6 Keskiviikko, Salmisaari. Lähdimme porukalla Kiipeilyareenalle köysittelemään. Hanna-Kaisan kanssa oli sovittuna normitreenit, mutta paikalle saapui myös Kati, Aki, Ari ja Jani. Kiipesimme alakerrassa koko illan ja räpsimme samalla kuvia järkkärilläni. Aloitin lämmittelemällä vaijereilla muutamat vitoset ja sen jälkeen räpsin kuvia Akista, joka touhukkaana kiipesi onsightina 6A+n toppiin. Showmiehenä Aki vähän patsasteli kameralle ja minua nauratti linssin takana. Seuraavaksi lähdimme liidaamaan Hanna-kaisan kanssa punaista 5C.tä toimiston vierestä. Paikalle saapui myös Ari ja hänet nakitimme samantien varmistamaan minua, jotta H-K sai otettua parit kuvat minustakin seinällä. Liidasimme reitin vuoron perään ja sitten H-K halusi taas kokeilla sitä oranssia 6A:ta hänkkiseinällä, joka on ollut työn alla jo useamman viikon. Paikalle saapunut Jani nappasi Arin pariksi, joten kenenkään ei tarvinnut odotella omaa vuoroa. Hanna-Kaisa lähti urheasti liidaamaan ja pääsikin yläosan dynoihin asti, mutta lipesi loikalla otteelta köyteen. Kyllä harmitti!! Minä perässä kakkosena jatkoja auki klippaillen selvisin puhtaasti, mutta kyllä pumputti käsissä! Liidaten ei olisi mennyt puhtaasti.

3G5A8315
Kiipeily. Eeppistä puuhaa 🙂

 

3G5A8314Seuraavaksi siirryttiin rocktopian uudelle 6B reitille. Minultahan kulman oranssi 6b meni edellisellä viikolla liidaten puhtaasti, mutta H-Klta reitti jäi valitettavasti vain yhden levon päähän puhtaasta. Nyt intona kokeilemaan uutta vihreää 6B:tä joka oli ilmestynyt oranssin tilalle. H-K liidasi upeasti yli puoleen väliin, mutta yläosassa alkoi käsissä tuntua ja reitti vaikeutui huomattavasti. Katselin kuinka hän taisteli toppauksen kanssa ja ajattelin, ettei tänään kyllä jaksa liidata. Onneksi hän laittoi minulle ylärin valmiiksi ja niin sitten ensimmäistä kertaa lähdin projektoimaan rocktopiaa ylärillä. Ei ollenkaan huono valinta, koska reitin toppaus on todella kinkkinen! Arvoin siellä pitkään millä kädellä vikoille otteille kannattaisi mennä, eikä jäänyt mitenkään hyvä mieli reitistä.

Sitten siirryimme ylärille suoralle 6C reitille portaikon viereen. Kyseessä on nihkeä tasapainoileva krimppiralli, jota en ole ylärilläkään päässyt vielä puhtaasti, mutta tänään meni kerralla nappiin ja jäi todella hyvä fiilis! Ehkä liidi sitten joskus.. 😉 Hanna-kaisa, Kati ja Ari lähtivät kotiin, joten minä jäin vääntämään loput mehut Janin kanssa. Teimme ylärillä rocktopian uuden oranssin 6A+n ja varmistin vielä Jania vihreällä 6B:llä. Ei ollut hänestäkään ihan suora ralli se 😀 Porukka oli alakerrasta hävinnyt ja olimme Akin ja Janin kanssa lähes kolmistaan paikalla. Lopuksi ihastelin ilta-aurinkoa, joka loi seinälle upeita muotoja ja nappasin kameran kouraan. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa oli Jani kiivennyt seinälle poseeraamaan 😀 Ja ne ilmeet! Ihan mahtavaa! Sain hänestä muutamia mielestäni varsin onnistuneita otoksia – sen mitä naurultamme pystyimme hommaan keskittymään. Lopulta oli käskettävä hänet alas seinältä, ettei vaan sattuisi mitään. Kiitos kaikille ihan mahtavasta illasta!! Alla Katin ottamat videot minusta illan aikana seinällä.

15.6 Torstai, Vuohimäki. Tänään läksin boulderoimaan ulos yhdessä Rean kanssa. Minulla oli mukana ihka oikea ja varsin toimiva PÄDI, jonka ostin kiikkukaveriltani Antilta. Kun pari viikkoa sitten juttelin uudenkarheasta ulkoboulderointiurastani ja pädin hankinnasta Antin kanssa hän kertoi, että voisi myydä minulle vanhan patjansa. Uutena vastaava patja maksaa noin 200e, mutta tämän käytetyn sain varsin käypään hintaan. Kiitos Antille! 🙂 Niinpä oli ihan pro-olo kun nostin pädin selkään ja lähdin taapertamaan kohti Vuohiksen kukkuloita. Mukana minulla oli 12-vuotias huskyni Wilya.

3G5A8360
Treenipoikkarilla.

Rea odotteli mestoilla ja aloitimme lämmittelemällä Katajapihan Treenipoikkarilla (4). Ei ollutkaan ihan iisibiisi ja jalat sutivat ilman jaliksia ensin melkoisesti. Sitten katselin kiveä tarkemmin ja löysin pieniä otteita, joille jalat oli hyvä nostaa. Rea innostui valokuvaamaan, joten kiipesin reitin varmaan 5-6 kertaa Wilyan ihmetellessä touhua vierestä. Joimme kahvia ja juorusimme oikein urakalla Rean kanssa, joten kiipeilyt jäivät vähän vähemmälle tänään. No, joskus näinkin! Ehdin kuitenkin pari kertaa projektoida kesän haastetta, Mimosan hipiää 6b. Tällä kertaa en päässyt juuri edes alkua pidemmälle, johtuiko sitten märässä maassa kostuneita kengistä, edellis-illan köysittelyistä vai mistä. Takaisin alas autoille tullessa Rea esitteli monta hyvää projektia ja helpompaa reittiä, joilla pääsisi hyvään lämpöön ensi kerralla. Ihan Super hieno ilma ja paras seura, kiitos Realle kaikesta! Nähdään pian kivillä uudestaan muru! 🙂

 

IMG-20170617-WA0008
Jaanis.

 

17.6 Lauantai, Jaanankallio. Oli tarkoitus lähteä Leon kanssa Kauhalaan, mutta ajellessani paikalle Leo soitti, että Espoossa sataa kaatamalla. Ihmettelin koska Kiskon suunnassa paistoi aurinko täydeltä terältä. Leo epäili, että Kauhala saattaisi olla märkä ja toden totta – ajaessani lähemmäksi Kauhalan eteläistä parkkipaikkaa totesinkin, että märkää on. Leo oli vielä Espoon päässä, joten päätimme treffata kehä kolmosen nurkilla ja suunnata kohti Hyvinkään Jaanankalliota. Paikka oli minulle uusi, mutta jo viime vuodesta ”to-do” listallani, joten innoissani odotin millainen paikka olisi kyseessä.

Auton sai hyvin isolle parkkikselle ja sitten taivalsimme peltojen viertä kallionjuurelle. Leo esitteli minulle Main Wallin reittejä ja päätimme kokeilla liidata lämmittelyn jälkeen Old Fart Club (6A) nimisen reitin sekä ylärillä tarkastella lähemmin Leon seuraavaa liidiprojektia Halibaa (6b). Aluksi kuitenkin lämmiteltiin Blackadder Wall- sektorilla liidaten vitoset Lord Flashheartin ja Captain Rumin. Vähän tuntuivat tiukoilta vitosilta ja puuskutin kuin höyryjuna. Leo nauroi, että siitä tietää milloin mulla on tosipaikka kun puuskutus alkaa 😀 Takaisin Main Wallilla söimme eväitä ja katselimme miten muut kiipeilijät taistelivat ylärillä Old Fart Clubin kanssa. Reitin suurehkon lohkareen kulman ylitys ei tuntunut itseltä kauhean hyvältä flashina liidaten, joten varmistin Leolta, että hänellä on ankkurikamat mukana. Sitten vaan köyden päähän! Leo kiipesi rauhallisesti ja maltilla, tarkastellen otteita ihan rauhassa ja toppasi reitin hienosti. Sitten oli minun vuoroni ylärissä. Alun muuvit olivat helppoja, mutta omakin tie tuntui aluksi tyssäävän lohkareen ylitykseen. Puntaroin ja kokeilin monia eri vaihtoehtoja, mutta lopulta löysin lohkareen yläpuolelta pienen sormiotteen, jonka avulla pääsin puskemaan itseni ylös. Liidi käväisi mielessä, mutta ei kyllä kauheasti houkutellut. Ajattelin, että treenin saa hyvin myös Haliballa.

IMG-20170617-WA0009
Esiklippaus kepin avulla 🙂

Puntaroimme yliksen tekemistä kiertämällä kallio, mutta paikalla olleet nuoret jannut lupasivat ensin viedä meille köyden liidaten Haliban ankkuriin. Ehdimme jo innostua kunnes selvisi, että nämä tyypit eivät tehneetkään ankkuria, vaan käyttivät lakeutumissulkkaria ylärillä kiipeämiseen!! – vihaista murinaa – Jokainen kiikkuja tietää, että moinen kuluttaa kallioon pultattuja renkaita sekä sulkkareita ja onkin äärimmäisen epäeettistä. Lisäksi se on myös turvallisuusriski, koska nämä sulkkarit eivät ole tarkoitettu muuhun kuin laskeutumiseen. Kieltäydyimme kiipeämästä tällä tavoin ja harmittelimme, että Haliba jäi nyt korkkaamatta. Sen sijaan peräännyimme Käkimassaa (6b) reitille, jolle Leo suunnitteli saavansa ylärin meille klippaamalla kaksi ensimmäistä pulttia ja seuraavat viereistä trädireittiä hyväksikäyttäen. Ehdotin ekan pultin klippaamista etukäteen kepin avulla ja niinpä ahkeroimme jatkon teipillä kepin nokkaan. Täynnä intoa ja uhmakasta tarmoa ryhdyimme hommiin. Kaikki sujui hienosti ekalle pultille asti, mutta siitä eteneminen yllätti meidät molemmat. Koska otteita ei tuntunut löytyvän, Leo joutui perääntymään noin puolisen metriä hallitusti takaisin jatkon varaan kunnes päästi kalliosta irti. Seisoin varmistamassa hieman kauempana kalliosta, jolloin on helppoa antaa tarvittaessa kiipeilijälle löysää ja kiristää köyttä, mutta Leon tullessa köyteen hänen painonsa vetäisi minua eteenpäin ja Leo tipahti ensin alhaalla olevalle hyllylle ja siitä pehmeästi mätkähtäen vielä maahan. Minä lennähdin hyllylle seisomaan. Tuijotimme toisiamme hetken säikähtäneinä ja hämmentyneinä: mitä tossa just tapahtui? Varmistin, että Leo oli kunnossa, ei katkenneita luita eikä kipua missään. Takapohkeesta löytyi pieni nirhauma. Sitten katse osui omaan sääreen, johon oli minuuteissa kasvanut kananmunan kokoinen patti! Jalka ei särkenyt, eikä iho ollut mennyt rikki, mutta todennäköisesti löin säären kallioon köyden vetäessä minua eteenpäin. Huh! Onneksi ei käynyt pahemmin! Olipas siinä eeppinen liidiyritys! Tämän jälkeen saimme molemmat jonkinlaisen hysteerisen naurukohtauksen ja nauraa käkätimme ihan vedet silmissä monta minuuttia. Sporttikiipeilyhän ON turvallisin kiipeilyn muoto..

 

Lopuksi lähdin pattijalkani kanssa liidaamaan viereistä vitosta, Velliä. Sujui hienosti melkein toppiin asti, jolloin käsivoimat eivät oikein tuntuneet enää varmoilta ja jouduin pakittamaan jatkon kautta oikealle kallion kiellekkeen ”taakse”. Myös Leo liidasi vielä reitin, mutta tämän jälkeen totesimme päivän olevan aikalailla pulkassa niin henkisesti kuin fyysisesti. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan hyvä päivä: minulla monta flashia vitosta ja liidimetrejä vieraalla kalliolla ja Leolla flash Old Fart Club. Kiitos Leolle hienosta ja tapahtumarikkaasta päivästä. Tästä taas opittiin (toivottavasti) paljon!

Kiikuilla nähdään!

Treenikiikkuja, vko 23

Tämän viikon kiikut kutistuivat vain yhteen treeniin keskiviikkona Kiipeilyareenalla, mutta ne olivatkin sitten sitäkin onnistuneemmat! Hanna-Kaisan kanssa lämmiteltiin ensin muutamalla helpolla vaijerilla ja sitten H-K halusi päästä Rocktopian oranssin 6b reitin kimppuun. Selvästi oli viime viikolta jäänyt jotakin hampaan koloon 😉 Itsekin olin pohtinut reitin uudelleen kiipeämistä, kun se viime viikolla meni vain yhdellä levolla, mutta lämmittelyt olivat omalta osalta hieman lyhyet, joten H-K sai luvan aloittaa. Hän taistelikin hienosti reitin kanssa aina kolmanneksi viimeiselle jatkolle, jolloin tuli köyteen. Loppu meni jo hienosti. Se oli jo niin lähellä, että tunsin myötäpettymystä H-Kn laskeutuessa. Olemme usein puhuneet siitä, miten vahvuutemme lajissa ovat aavistuksen eri asioissa Hanna-kaisan ollessa selkeästi vahvempi boulderoinnin ansiosta, mutta minulla taas on peruskestävyyttä. Se toisaalta taas tukee kiipeilytreenejä loistavasti, koska molemmat työtävät sekä omia, että toisen kasvunpaikkoja.

3G5A7863Henkinen taisto. Itseäni jännitti melkoisesti reitin kiipeäminen. Koin olevani vielä melko kylmä, lämmittelyt olivat suhteessa reitin pituuteen aika lyhyet. Päätinkin siis kiivetä kaikessa rauhassa ja levätä usein ja niin kauan, että oikeasti kädet saisivat siitä jotakin hyötyä. Aikaisemmin olen huomannut levon aikana helposti pohtivani, että lepokin kuluttaa voimia ja minulle tulee tästä johtuen kiire jatkaa matkaa.  Myös jalat alkavat helposti sheikata lepojen aikana ja toden totta – jos liikaa jää seinälle hengailemaan voi olla vaikeaa kerätä itsensä jatkamiseen. Henkinen työstö onkin minulle kiipeilyn yksi tärkeä osaelementti fyysisyyden lisäksi.

Lähdin liikkeeelle hyvällä tempolla, mutta jo heti kolmannella jatkolla sotkeennuin jotenkin reitissä ja jouduin tekemään pari fyysisempää siirtoa päästäkseni takaisin rytmiin. Alusta lähtien lepäilin paljon. Puolessa välissä lepäsin hieman pidempään. Kyseessä oli sama kohta, jossa aikaisemmin tulin köyteen: hieman ulkoneva ja päällekaatuva seinän kohta, jossa roikutaan isossa otteessa. Tajusin onneksi klipata ennen kruksia ja tällä kertaa se meni hienosti kun muistin mistä kohtaa seinästä ottaa kiinni. Huoleni totta puhuen olikin kruksin jälkimmäiset klippaukset, koska ajattelin olevani niihin jo liian väsynyt. Noin viidenneksi ylimmällä jatkolla huomasin lepääväni jokaisen klippauksen jälkeen, mutta hämmentävää oli se, ettei pääni kuitenkaan siitä juuri panikoitunut. Katselin otteita ja totesin niiden olevani hyviä kahvoja kaikki, ei mitään kikkailuja. ”Toi seuraavakin on hyvä kahva… Kyllä mä sille jaksan. Ja katos, tossakin on hyvä ote! Kyllä tää menee, hei!” Äkkiä tajusin olevani vikalla jatkolla. Nyt tarkkana, ettei tule mitään tyhmää mokaa. Ja sitten!! Siinä!! Puhdas rocktopian 6b liidi, elämäni toinen projektoitu 6b liidi sisällä! Tuntui hyvältä ja vaikkakin väsyneeltä, niin paukkuja oli vielä jäljelläkin. Huomasin reitillä käyttäväni jalkojani monessa kohtaa lepopaikkojen etsimiseen ja etenemiseenkin. Alhaalla Hanna-Kaisa oli yhtä hymyä ja muutkin kiikkutoverit onnittelivat.

3d2ccd1fe968e1647e46d3e2ab05d87b1Tämän jälkeen oli fiilis, että kaikki on vain plussaa mitä sitten tuleekaan tehtyä. H-K halusi kokeilla vihreää 6A:ta loivemmalla hänkkiseinällä alakerran salissa ja se sopi minulle hyvin. Sanoin, että en halua liidata, mutta reitti on minuakin kiehtonut otteiden vuoksi. Hanna-Kaisa sai liidattua reitin ja laittoi minulle ylärin valmiiksi. Odotukset eivät olleet suuren suuret, olin juuri nähnyt miten H-K taisteli otteiden kanssa ja toisaalta RTn 6b painoi molemmilla kyllä käsissä. Klippailin auki jatkoja ja aika vaivattomasti pääsin toppaamaan puhtaasti reitin heti ensi yrittämällä. Todella, todella yllättynyt!! Reitti oli mukavan oloinen ja sellainen, jonka ehdottomasti haluan jossakin vaiheessa myös liidata.

Sitten lähdimme yläkerran partsille pusertamaan ylärille viimeiset mehut. Hanna-Kaisa projektoi ensin liilaa 6Ctä, ja heti perään sinistä 6c:tä kulmasta. Meno näytti paikoin todella kinkkiselle, mutta H-Klla on hyvä boulderointitausta. Reitti vaati jalan nostoja, kulman hyödyntämistä, manttelointia ja muutenkin herkkää tasapainoilua. Ajattelin, että morjens! Vaijeriseinillä olen projektoinnut 6b-6c reittejä ja tämä vaikutti saman tyyliseltä. Lähdin liikkeelle hieman ontuen, mutta Hanna-Kaisan betalla pääsin eteenpäin. Noin puolessa välissä puuskutin kuin pikajuna, vaikka yritin hokea itselleni hengittämisen kultaista sääntöä. Päästyäni pienen katon ylitykseen olin aivan äimänä, että olin selvinnyt tännekin saakka puhtaasti. Lähdin ylittämään kattoa ja kiitin onneani että olin yliksessä! Jouduin tekemään dynaamisen loikan seuraavalle otteelle, mutta lipesin köyteen. Ei harmittanut, koska voimat olivat muutenkin niin lopussa. Lepäsin rauhasssa ja tutkailin otteita myös ylempänä. Viimein kokeilin ylitystä tukemalla vasen jalka seinään ja pääsin jatkamaan. Voimat olivat kuitenkin niin loppu, että tässä kohtaa yläri hieman auttoi. Hanna-Kaisa huusi pari vinkkiä kun tuntui, etten millään jaksanut yltää seuraavalle otteelle, mutta jalan nosto hieman korkeammalle auttoi ja pääsin toppaamaan reitin ilman uutta välikiikkua!! JEEE!!

Lopuksi kiipesimme vielä partsilla valkoisen 5C reitin, ikäänkuin viimeisenä ”rallina”. No, reitti ei ollutkaan ihan tuosta-noin-vaan-rykäisy ja vaati kyllä melkoisesti töitä tässä vaiheessa iltaa. Kruksissa jouduin tasapainon vuoksi ottamaan toisen reitin otteesta hetkeksi kiinni ja ilman H-Kn keksimää betaa mätsätä jalat pienelle jalkaotteelle, en olisi päässyt toppaamaan. Kyllä oli hymy väsynyt, mutta onnellinen kun ajelin kotiin treeneistä!!

Tavoite: vahva kuin lehmä. Odotan innolla mihin suunnitelmani ulkoboulderoinnin ja liidauksen yhdistämisestä johtaa. Tarkoituksenahan on projektoida ylärillä 6b-7a+ reittejä saadakseni kokemusta reiteistä, muuveista ja totuttaakseni kroppaa sekä mieltä sen tason reitteihin. Sisällä liidata projektoituja 6a-6b hänkkireittejä ja ulkona projektoituja 6a+-6b reittejä sekä käydä ahkerasti vielä ulkoboulderoimassakin saadakseni voimaa. Uskon, että onsight-taso nousee tässä samalla ajan kanssa, mutta siihen minulla ei ole kiire. Yksi jo loppuvuodesta asettamani tavoite on myös liidata 30 metrisellä rocktopialla sekä liila 6a sekä oranssi 6b putkeen ihan peruskunnonkin vuoksi. Tuntuu, etten ehkä kuvittele suunnitelman jo nyt tuottavan tulosta..? Olen todella motivoitunut jatkamaan tätä linjaa!

Viime viikon sunnuntaina naureskelimme porukalla Mellunmäen bouldereilla, että miehisellä ”Strong like an ox” sanonnalla ei taida olla sopivaa vastinetta naisille. ”Strong like a cow” ei vaan kuulosta ihan samalle, eihän 😀 Toisaalta, jo ala-asteella sain maailman kultaisimman neuvon: ”Hanna, ole aina yhtä vahva kuin maailman vahvin kahvi.” ❤ Näillä siis mennään!

Nähdään kiikuilla! 🙂

Treenikiikkuja, vko 22

Viikko täynnä itsensä ylittämistä ja uusia haasteita! Viikon ainoa sisäkiikku Salmiksessa oli erittäin antoisa: rocktopian 6b ensimmäistä kertaa vain yhdellä levolla, ylärillä 6b+ puhtaasti sekä hauska 7A+ krimppiralli projektoituna toppiin! Oli muuten ensimmäinen edes jotenkin topattu seiskani 😉 Lauantaina ulkoboulderoinnin aloitus Vuohiksella ja samalla pääsin vihdoin harjoittelemaan yläköysisooloilun periaatteita. Ensimmäinen topattu 6A ulkona ja muutama hauska kesän aloitusprojekti. Sunnuntaina vierailemassa Mellunmäessä ulkokivillä. Myös täällä puhdas 6A toppaus!

3G5A7773
Ja menox!

Keskiviikko 31.5 Salmis. Lämmiteltiin Hanna-Kaisan kanssa muutamilla vaijereilla ja sen jälkeen kiivettiin oranssia 6A hänkkiä. H-K liidasi hienosti kahdella levolla reitin, jonka yläosassa on pari kunnon loikkaa. Jostakin syystä päässä soi ”this girl is on fire”-biisi kun katselin hänen rivakkaa menoaan 🙂 Itse menin ylärissä perässä jatkoja auki klippaillen, mutta tarvitsin yhden levon ennen toppausta. Mukavaa fyysistä treeniä edelleen ilman liidipelkoa. Sitten olimmekin vähän tenkkapoo mitä keksisimme. Portaikon viereen oli tullut ylärille muutama uusi reitti, mutta emme halunneet yläröidä vielä.

H-K käänsi katseensa rocktopialle. Että pitäiskö mennä tota 6Btä taas? Taisi olla alun alkaen minun ideani lähteä liidamaan oranssia 6btä RTn kulmasta, mutta se oli joskus joulukuussa! Sydän alkoi heti pamppailla ja kädet hiota kun muistelin edellistä, neljällä kiikulla toppiin liidaustani reitillä. H-K lähti ensin ja heitin puoli vitsillä, että hän voisi laittaa minulle ylärin valmiiksi sinne. Hanna-Kaisa liidasi varmanoloisesti yli puolen välin ennen ensimmäistä lepoa. Mietiskelin paniikissa, että miten oma suoritus sujuisi. Alhaalla H-K tsemppasi ja sanoin kiipeäväni ensin ylärin toppikohtaan (eli puoleen väliin) ja katsoisin siitä sitten. Lähdin reitille ihan rauhassa ja lepuuttelin kahvoilla. Pääsin ylärin toppiin ja jatkoin matkaa. 3G5A7974Klippaukset oli helppoja ja hyviä. Sitten tuli se kruksi kohta, jossa pitää ottaa ote seinältä. Jäin arpomaan ja vaikka mitään hätää ei varsinaisesti ollut, näytin H-Klle käsimerkillä että tulen köyteen. Sitten alkoi jalkojen vapina. Yritin pitää mielen kylmänä ja rauhallisena selittämällä itselleni, että oikeasti olin ihan maan tasalla ja pulttivälit ovat tosi lyhyet. Ihan nauratti se mantraaminen, mutta sen ansiosta jatkoin matkaani. Yläosan otteet löytyivät helposti. ”Be still my heart” kuiskailin itselleni kun klippailin reitin toppiin. Yksi lepo!!!! YKSI!!! Kun pääsin alas H-K paljasti, että oikeasti hän oli kyllä laittanut reitille ylärin, mutta halusi nähdä miten reagoisin. 😀 Mokoma piru 😀

3G5A7736
Vuohiksen evästauko 🙂

Oli niin muikea olo, että jatkettiin sitten ylärille uusille reiteille. H-K aloitti 6b+:sta, jolla kruksikohta osoittautui hänelle pituuden vuoksi hankalaksi. Minä menin perässä puhtaasti. Jatkoin saman köyden 7A+ heti perään. Kyseessä tosi pieniä krimppiotteita ja tulin käyteen varmaan kolme kertaa, mutta muuvit sain jotenkin kasaan ja toppasin reitin!!! Ihan ensimmäinen 7A plussasta puhumattakaan, jonka olen onnistunut toppaamaan. Lopuksi vielä vaijereilla 6b reittejä ja oranssia 5C:tä jonka puolen välin muuvi ei mitenkään voi olla 5C 😀

Lauantai 3.5 Vuohimäki. Tänään vuorossa ihan uusia tuulia! Lähdin  nimittäin kokeilemaan ulkoboulderointia ja yläköysisooloilua. Aloittelevana kiipeilijänä samanhenkisten ja luotettavien kiipeilykavereiden löytäminen ei ole aina helppoa. Varsinkin ulkoliidissä varmistajaparin löytyminen on painonsa arvossa kultaa. Johtuneeko siitä, että elämä on tuntunut ohjaavan minua itsenäiseen ja vahvaan suuntaan, mutta olen aina kulkenut omia polkujani. Olen tottunut tekemään päätöksiä ja valintoja yksin ja toisaalta myös työstämään unelmiani itsekseni. Siispä kiipeily ei ole tässä suhteessa mikään poikkeus ja toisinaan kiipeilyn sosiaalinen puoli on jopa ahdistanut. Kun helmikuussa tein lopulta päätöksen keskittyä kiipeilyyn tosissani, päätin myös, etten jättäisi tätäkään unelmaa jonkun toisen harteille. Omaa aktiivisuutta ja viitseliäisyyttä se vaatii, mutta jos jotakin oikein kovin haluaa – kaikki on mahdollista.

3G5A7963
Redpointtina Uskon puute, 6A

Lapsettomana sinkkuna minulla on kaikki maailman aika harrastaa ja voisin käydä kivillä vaikka joka päivä (ja usein teenkin niin), mutta kavereita on vaikeaa löytää. Tämä oli yksi syy miksi ryhdyin marraskuussa boulderoimaan, koska lajina sitä voi harrastaa myös itsekseen. Jo viime kesänä heräsi ajatus myös köysisooloilusta ja siihen erikoistumisesta.

Sain ystäväni Juhan opastamaan minua ulkobouldereille sekä sooloiluun. Molemmista on puhuttu jo varmaan viime syksystä saakka, mutta nyt sopivat aikataulut kohdilleen 🙂 En ollut koskaan käynyt Vuohiksella ja yllätti se, miten helppo ja nopea sinne oli täältä Kiskosta suunnata ja paikan lukemattomat boulderointireitit hämmästyttivät! Boulderointi on siis lajia tietämättömille kiipeilyä ilman köysiä, isoja kivenlohkareita tai sisällä matalilla seinillä kiipeilyä. Suojaksi kiipeilijä tarvitsee alleen ainakin yhden paksun patjan, joita kutsutaan pädeiksi. Ilma oli aivan mahtava, joten pakkasin mukaani runsaat eväät sekä järjestelmäkamerani, jotta saisin näpättyä Juhasta ja muista kiipeilijöistä kuvia. Aloitin kiipeilemällä helppoja vitosia ja nelosia ja Juha esitteli sektorin toisensa perään.

3G5A8089
Ruutia pitää olla-reittiopastusta Juhan malliin

Päivän päätteeksi tikkilistaan tuli:
– ‘We’re just here for the Craic, ss’ 5 flash. Elmer Phud sektori.
– ‘Kultani teki minulle portaat’ 4 flash. Block Head sektori.
– ‘Teleskooppitikkaiden toppi, sse, 5 flash. Block Head sektori.
– ‘Tenniskyynerpäästä hyvää päivää!, ss’ 5 flash. Kataja sektori
– ‘Uskon puute, cs’ 6A red point. Kataja sektori.

Uskon puute niminen reitti muistutti hieman Nuuksion pieniä krimppiralleja ja tykkäsin siitä kovasti. Muutaman kerran tapailin otteita, pidin suht pitkkän levon ja toppasin sitten. Alun kyykkyalku oli hankalin, mutta onnistuessa tuli fiilis että se oli sen arvoistakin 🙂

To-Do listaan tulevalle kesälle jäi ainakin:
– ‘Mimosan hipiä’ 6B. Katajapiha sektori.
– ‘Kuninkaantie’ 6B+. Louhos sektori.
– ‘Ruutia pitää olla, cs’ 5+. Yksiö sektori.

Kaksi ensimmäistä olivat hauskoja sivuttain eteneviä linjoja ja varsinkin Mimosan hipiään rakastuin ensi silmäyksellä. Muistutti kovin Nuuksion Camouflagea (6C), jonka projektoin ylärillä valmiiksi kevään aikana, joten tälle reitille riennän heti uudelleen kun saan pädin alle! Varsinkin korkeat reitit vielä mietiyttävät, mutta kunhan taito ja luotto omaan kroppaan kasvaa niin ulkoboulderoinnista varmasti tulee ihan aktiivinen lisä kiipeilyharrastukseen!

3G5A7769
Mimosan Hipiä, 6b – uusi projekti!

Lopuksi Juha opetti minulle sooloilua yläköydellä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että voin lähteä yksin kiipeilemään enkä tarvitse varmistajaa. Varmistan itse itseäni erilaisilla asiaan tehdyillä ja vähemmän tarkoitetuilla vehkeillä. Juha piti huolen, että muistutti homman vaarallisuudesta: varmuussolmuja opettelin kaikessa rauhassa ja myös laskeutumiseen liittyviä kommervinkkejä. Ongelma ei siis ole päästä ylös köydessä, vaan alas! 😀 Vaikutti kuitenkin eri metodein aika selkeältä hommalta eikä lainkaan fyysisesti raskaalta, kuten kuvittelin. Toki harjoittelin vasta erittäin loivalla kallionrinteellä 😉

3G5A8118
Varmistussolmun tekoa

Sunnuntai 4.5 Mellunmäki. Lauantai-illalla tuli viesti, että kiipeilijäporukkaa oli lähdössä boulderoimaan Mellunmäkeen. Toki minulle aivan väärässä suunnassa ajan käytön kannalta, mutta halusin eilisestä innostuneena jatkaa hyvää linjaa ja tutustua ihmisiin sekä mestoihin. Mellunmäen boulderit löytyivät helpohkosti hetken metsässä sompailtuani. Paikka on kuulemma isokin, mutta minä näin tällä kertaa vain muutaman isohkon lohkareen, jonka ympärillä jengiä parveili kuin pipoa 😀 Paikalla oli muutama Salmiksesta tuttu naama ja paljon uusiakin kasvoja. Pääsin heti aloittamaan helposta vitosesta (Hantaaki), jonka toppasin flashina. Päivä meni enemmän taitavampia kiipeilijöitä tarkkaillen, mutta projektoin istumalähdöllä kuitenkin Vincent Vega nimisen 6An. Alkua lukuunottamatta helppo ja

3G5A8148
Hei se toimii!!

tajusin taas, että kunhan tähän touhuun tottuu, moni muuvi helpottuu.

Viikon summauksena siis aika mukavasti alkanut ulkoboulderointiura ja köysisooloilun alkeiskurssi. Oman pädin hankinta on jo työn alla ja sitten aion ajella Vuohikseen projektoimaan Mimosan hipiää harva se ilta. Kyseessä on matala reitti, jolle en spottaajia (avuliaita kiikkukavereita, jotka ohjaavat mahdollisen tippumisen sille patjalle) tarvitse. Lisäksi toivon, että saadaan Juhan kanssa aikataulut yksiin sooloilun jatkokurssia varten 😀 Viikonlopun jäljiltä käsivarret ja vatsalihakset ovat kipeinä, joten jotakin olen onnistunut oikein pakertamaan ja käyttämään lihaksia, joita köysittelyssä ei niin tarvitse. Erittäin lupaavaa siis!

Nähdään kiikuilla!

Treenikiikkuja vko 21

Takana aivan mieletön toiminnan täyteinen viikko! Pitkien työvuorojen vuoksi kuvittelin, että viikosta tulisi tasainen ja melko tapahtumaköyhä myös kiipeilyjen osalta, mutta toisin kävi! Tiistaina meillä oli viimeiset sukelluksen allastreenit ja ehdin myös skypehaastatteluun koskien Partioaitan  uusinta mainosta (Hei! Jos ei hae, ei voi voittaakaan;) ) keskiviikkona lähdin melomaan pariksi tunniksi keskiyön aikaan (lisää juttua tulossa pian), ja torstaista sunnuntaihin vietinkin sitten kalliolla kiikkuen. Nyt on aikalailla mehut poissa ja huomisen lepo tuleekin tarpeeseen. Kyllähän minä tiesin, että tästä keväästä tulee tapahtumarikas, mutta silti tuntuu elämä juuri nyt olevan täynnä toinen toistaan hienompia kokemuksia!

3G5A7661
Kauhala

Torstai 25.5 Kauhala. Lähdin Kauhalaan yhdessä Timon, Mikon ja Johannan kanssa. Koko viikon on ollut upea ilma ja tänäänkin aurinko paistoi. Kolmikko ei ollut ennen käynyt paikalla, joten opastin heidät kolmos-sektorin vitosten kimppuun. Koska Johannalla ja Timolla ei ollut kokemusta liidistä, liidasimme Mikon kanssa Juustosarven ja Tikankolon, jotta saimme ylärin reiteille. Vähän jännitti liidata minulle vieraan varmistajan kanssa ja vaikka reitti oli tuttu, se toi hommaan pienen lisämausteen. Sujui kuitenkin hyvin ja seuraavaksi varmistin Mikkoa Juusosarvella. Siitä sitten siirsimme köyden Tikankololta Green Futurelle (5), jonka liidasin varmasti. Johanna ja Timo projektoimaan reittejä perässä. Hyvältä näytti 🙂 Lopulta yritin liidata Kaiken alkua (6a), mutta se ei vain suostunut aukeamaan minulle. Toisen ja kolmannen pultin väli on vaikea ja toppauksessakin on kaikki otteet hävinneet, vaikka ylärillä reitti on tehty puhtaasti parikin kertaa. Sain kuittailua likaisesta köydestäni, joten pitänee oikeasti pestä se jossain vaiheessa (tai ostaa uusi) 😀 . Siirryimme kakkos-sektorille missä liidasin Moonwalkin (5). Porukalla oli hyvä meno päällä ja toivon saavani heidät useamminkin huijattua Kauhalan mestoille 😉

3G5A7715
Johanna tikankolon kimpussa

Perjantai 26.5 Kauhala. Jessen kanssa projektoimaan. Aloitin kylmiltään Kaiken alun (6a) liidauksella, mutta reitti ei vain aukea enää. Toisen ja kolmannen pultin väli on minulle todella fyysinen rykäisy ja toppauksesta on hävinneet kaikki käsiotteet!! Pitkästä aikaa seurasi hurja turhautuminen ja sadattelu. Eniten harmittaa se, että reitti on jo mennyt ylärillä ihan ok pari kertaa, mutta nyt se ei enää mene edes ylärillä.. En tiedä mitä on tapahtunut. Hyvä fiilis katosi kuin tuhka tuuleen tämän reitin kanssa.

Siirryimme kokeilemaan Sushi Baria (6a). Sitä lähdin liidaamaan ensimmäinen pultti esiklipattuna. Reitin kruksi on minulla kolmannen ja neljännen pultin välissä ja jouduin lepäämään kaksi kertaa köydessä ennen toppausta. Muuvit on melko fyysisiä minulla, mutta helpompia kuin Kaiken alun steppailut. Reitti meni yläköydellä puhtaasti. Jesse siirsi ankkurin lopuksi viereiselle Brown Sugarille (6C), jota lähdin ylärillä rohkeasti projektoimaan. Keskikohdan kruksi ei oikein auennut ja vaihdoimme osia. Jessekään ei tuntunut löytävän tähän avaimia, joten minä lähdin vielä kerran kokeilemaan. Hämmennyin itsekin kun levoilla löysin otteita ja pääsin toppaamaan reitin! Jessekin toppasi reitin omalla vuorollaan ja oli jo purkamasssa ankkuria kun hihkaisin, että kokeilen vielä! Niinpä kiipesin reitin kolmannella nousulla vain yhdellä levolla. Reitistä jäi hyvä fiilis, sellainen että rankasta fyysisyydestään huolimatta aika hauska 😉

20170527_204338[1]
Hyttyskallio, Salo

Lauantai 27.5 Hyttyskallio. Lauantaina olikin vuorossa kotikunnan kalliot. En ole koskaan käynyt Hyttyskalliolla, mutta onneksi sain Tuomaksen opastamaan! 🙂 Aamulla tunsin kropassani, että edellisillan projektoinnit painoivat ja tein koirien lenkin lisäksi puolen tunnin joogat ajatellen, että se notkistaisi ja palauttaisi kehoa. En tiedä oliko siitä varsinaista hyötyä.. Lähdin ajelemaan Saloon ja treffattiin Tuomaksen kanssa AMK:n parkkiksella. Oli todella hauskaa pitkästä aikaa käydä ihan uusilla mestoilla ja olipas tässä tosiaan nähtävää ja koettavaa! Suora kallio, jonka juurella leveä polku kertoo vahvaa kieltään siitä, että paikalla on käynyt yksi jos toinenkin kiikkuja vuosien varrella. Tuomas esitteli minulle paikan reitit ja päätimme lämmitellä nelosen trädireitillä ja tehdä muutaman 6An.

Aloitimme päivän siten, että minä varmistin Tuomasta, joka trädäsi kolmoseksi greidatun Syksy- nimisen reitin, jotta saimme ankkurin kallion päälle. Sain nopean opastuksen camujen ja kiilojen käyttöön ja sitten minun vuoroni oli kiivetä putsaamaan reitti. Tuomas varmisti ylhäältä. Kävelimme Ruska (4) reitille, jolle teimme ankkurin ja laskeuduimme alas. Pääsin minäkin pitkästä aikaa ihan oikein laskeutumaan!! 😀 Päivän aikana juttua riitti ja naurua. Enpä muista milloin olisin naurannut näin makeasti. Tein ylärillä Justin Case (6A) nimisen reitin. Nyt en ole ihan varma lähdinkö seuraavaksi liidaamaan Pepeä (6A+), mutta ainakin toposta katsottuna reitti näyttää tutulta. Sain sen liidattua suht helposti viimeiselle pultille asti, mutta sitten

20170528_133111[1]
Kiikkupäivän eväät.

hänkkimainen toppaus vei minulta sisun ja rohkeuden enkä uskaltanut lähteä kokeilemaan vikan pultin klippausta. Onneksi Tuomakselta se onnistui. Kiipesin uudestaan ylärissä ja kyllähän siellä hyvät otteet oli sitten kun tiesi mistä etsiä 🙂

Sitten oli Tuomaksen vuoro liidata. Rohkeasti hän lähti kiipeämään melko rankkaa hänkkiseinää Pyromaani (6A). Katselin menoa mietteliäänä. Minulle helppoja otteita on pienetkin sormiotteet ja jaloilla steppailu, mutta negatiiviset katot ja ylitykset ovat todella rankkoja. Ylärillä lähdin sitten kokeilemaan onneani ja täytyy sanoa, että onneksi olin yläköydessä! Jaloissa ja käsissä jomotti aikalailla eikä puhtaasta noususta voinut edes haaveilla. Sitten siirrettiin ankkuri hieman jännityksen sekaisin tunnelmin Kuudes päivä (6a) nimiselle reitille ihan edellisen viereen. Koska 27 cragsin topo on hieman hämärä ja omat muistikuvat jo eiliseltä hataria, en olekaan nyt aivan varma mitä reittiä projektoimme. Reitti oli joka tapauksessa aika nihkeä alussa, mutta parani loppua kohden.

Kaiken kaikkiaan todella hieno päivä uudella kaltsilla, jonne jäi monta kivaa projektia, jos ei muulla niin yläköydessä roikkuen. Toivottavasti pääsen pian uudestaan! 🙂

3G5A7729
Kauhala

Sunnuntai 28.05. Kauhala. Takaisin tuttuihin metsiin yhdessä Leon kanssa. Kolmen päivän kiikut painoivat jo kropassa, mutta Kauhala on niin upea ja kaunis paikka, ettei tullut mieleenikään jäädä kotiin. Eväät mukaan ja menoksi! Lähdettiin tarpomaan Leon kanssa kohti ykkösektoria, jossa totesimme Leon projektin, Cornflaken (6a) olevan hieman märkä. Jatkoimme matkaa kolmos-sektorille missä lämppäsimme liidaamalla Green Futuren (5) ja sitten Leo johdatti minut viitos-sektorille. En ole  koskaan känyt siellä ja olipas reitti sievä ja kallio UPEA!!! Kävimme yhdessä kallion reitit läpi ja Leo lähti liidaamaan hauskan näköistä Rock Fall Alley (5+) nimistä reittiä, jossa kiipeilijä roikkuu halkeamassa melko suuren katon alla. Näytti kivalta, joten minä ylärillä perässä. Melko fyysinen oli minulle, joten taas olin iloinen yläristä. Loppuosa reitistä oli sama kuin Direct Hitissä (5). Sitten pohdimme tovin siirränkö ankkurin Scary Monstersille (6A), mutta lopulta päädyimme jatkamaan matkaa takaisin kolmos-sektorille, missä minua odotteli jo Sushi Bar. Kiitos Leolle vitos-sektorin esittelystä ja sinne viemisestä, todella kaunis paikka ja ehdottomasti tarkemman tutustumisen arvoinen!

20170528_133656[1]
Vitos-sektori. Kuvan vasemmassa alalaidassa ihminen mittapuuna kallion koolle. Kiipeämämme reitti Rock Fall Alley keskellä kuvaa, katon alta halkeamaa myöten vasemmalle ja kolmion muotoisten lohkareiden kohdalta ylös.

Sushi Bar (6A) on nyt tehty liidaten klippaamalla eka pultti jo etukäteen, pitämällä taukoja ja ylärissä puhtaasti. Päätin, että en edes yritä Kaiken alkua mahdollisen epäonnistuneesta yrityksestä seuraavan jäätävän ketutuksen takia, vaan laitan kaikki paukut Sushi Bariin. Ja näin tein. Lähdin liidamaan alhaalta asti ilman esiklippauksia. Kolmannelle pultille pääseminen oli melkoista fyysistä muuvia ja kädet olivat ihan pumpussa. ”Ihan rauhassa nyt keräät itsesi”, Leo totesi. Yritin rauhoitella itseäni, kruksi oli mennyt puhtaasti jo monta kertaa. Hengähdys ja hiiop! Käsien mätsääminen halkeamaan, jalkojen nosto, vasen käsi kahvaan ja hops! Siinä! Neljännen pultin klippaaminen ja hiukan korkeammalla viides. Sitten olikin vain toppaus jäljellä. Jes! Kynsinauhat se taas vei, mutta tein sen! Tein Leolle ylärin ja alas tullessa oli kyllä ihan voittajafiilis! Reitti on kuitenkin uusi minulle eikä fyysisyydellään ole mikään ihan läpihuuto juttu. Leo löysi hienosti oman betan nopeasti reitille. Vähän olen kateellinen pitkistä käsivarsista ja pituudesta kun reitti tuntui heti menevän kivasti. 😀 Ensi kerralla sitten Leon oma liidi!

 

20170528_145510[1]
Tavaraa ja porukkaa kuin pipoa Kauhalassa

Siirryimme kakkossektorille syömään ja paikalla oli iso porukka muitakin kiipeilijöitä. Katseltiin Hopeista Kuuta (6b+) uteliaina. Sen projektointia odotan innolla, koska se meni jo suht kivasti ylärillä viime syksynä. Kun oli maha täysi jatkoimme ykkössektorille, missä oli Leon vuoro kasata itsensä liidiyrkkään Cornflaken (6A) kanssa. Kyseessä olikin minulle aivan uusi reitti ja katselin hieman huolestuneena kun Leo taisteli melko fyysisten muuvien kanssa. Ihan mielettömän hienosti hän toppasi reitin ja hymy oli kyllä molemmilla leveänä. Upea päivä!! Lähdin reittiä yläröimään ja vaikka se tuntui todella kivalta, niin mehut alkoivat olla jo lopussa. Selvisin yhdellä levolla, mutta melkoisilla rutistuksilla toppiin.

 

Lopuksi lähdimme vielä kokemaan Palapeliä (6A). Esiklippasimme ekan pultin kepillä ja sitten Leo lähti liidaamaan. Hän pääsi kolmannelle pultille missä tieto reitin otteista päihitti fyysisyydellään. Vaihdoimme minut köyden päähän ja jatkoin liidin toppiin. 20170528_170606[1]Minulla on aika hyvä tuntuma reittiin, koska sitä on hinkattu viime aikoina, mutta fyysisyydessään vähän liikaa tänään. Leo tutustui reittiin ylärillä ja sai muuvit kasaan. Ja teloi sormensa johonkin 😀 Minäkin halusin vielä yläröidä, mutta vaikka alun todella rankka bouldermainen lähtö sujuikin hyvin, niin toppauksessa ajauduin liiaksi vasemmalle ja köysi kutsui. Kiipesin levon jälkeen toppiin. Alkoi olla väsymystä jo ilmassa.

Molemmilla kuitenkin upea päivä oman liidiprojektin onnistuessa! Seuraavaksi liidataan sitten toisin päin nämä! Muutenkin kropassa painaa neljän päivän erittäin fyysiset kiikut, koska kaikki reitit olleet minulle melko raskaita. Olen kuitenkin toooooodella tyytyväinen, että olen lähtenyt liidaamaan ja tehnyt jopa onsight-yrkkiä!! Ihan mielettömän hieno viikko siis! Tätä kirjoittaessa ulkona salamoi ja sataa ja se sopiikin minulle hyvin, koska ainakin huominen on tarkoitus levätä. Ensi viikko on vielä hieman hakusessa, saa nähdä mistä itseni löydän.

Nähdään kiikuilla! 🙂

Treenikiikkuja, vko 20

Tällä viikolla vain yhdet kiikut ulkona Kauhalassa ja toiset sisällä Salmiksessa. Toisaalta, annoin ensimmäisen onsight yrkän 6Alle ulkona ja sisällä projektoitiin 6b-6c reittejä, joten ihan ei mennyt hukkaan tämän viikon äherrykset. 🙂

Torstai 18.5 Kauhala. Hirmuisen säätämisen jälkeen päädyin Kauhalan kallioille Jessen kanssa. Piti alun perin lähteä kiikuille Nuuksioon, mutta koska aamupäivällä satoi, uskoin kallion olevan märkä. Sovin jo boulderointitreenit Isatikseen, mutta iltapäivällä paistoi niin komeasti aurinko, että Kauhala tuntui mielenkiintoisemmalta vaihtoehdolta. Ja kyllä kannatti, kallio ei ollut kuin sieltä täältä märkää!

bc8e4f59ff5c1752d5235de0bd991ab8[1]Käveltiin suoraan kolmos-sektorille, missä tein ylärillä Juustosarven (5+) ja sen jälkeen liidasin heti perään. Yläosan nihkeät pikku otteet löytyivät hyvin, vaikka muistelen viime kesänä jossain vaiheessa taistelleeni niiden kanssa. Seuraavaksi viereinen, saman ankkuripisteen Kaikenalku (6A) olikin vähän vaikeampi, liidaus kävi mielessä, mutta ehkei ihan vielä. . Ylärillä taituroin reitin toppiin ja siirsin ankkurin seuraavalle, Tikankolo (5+) reitille. Katsellessani kuinka Jesse heittämällä yläröi reitin, päätin liidata sen. Reitti näytti helpolle ja selkeälle ja sitä se olikin. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen, että liidaus oli helppoa ja mukavaa eikä pään kanssa tarvinnut tehdä töitä. Tällaisiakin liidejä on vaihtelun vuoksi kiva tehdä 🙂 Luotto uusin Skwama-kenkiin on ihan ehdoton. On siis varmaan ihan tosi väite, että kengät tekevät liidaajan 😉

Lopuksi lähdin kokeilemaan Sushi Bar (6A) onsightina liidaten. Kyseessä minulle ihan ensimmäinen kerta kun lähden moista kokeilemaan. Ensimmäinen pultti oli esiklipattu ja minulle vaikein reitin kohta oli muistaakseni kolmannen ja neljännen pultin välissä, missä molemmat kädet olisi pitänyt työntää halkeamiin ja siitä sitten ponnistaa olemattomilla jaliksilla ylös. Meni se, mutta klippasin kuitenkin köyden ylempään pulttiin Jessen keppihässäkällä. Loppu reitistä oli tosi kiva ja toisella kerralla yläröidessä tuli hyvä tuntuma reittiin. Ensi kerralla uusi yritys liidille! 🙂

8aeb607c712f946f70e9037299394bf81Perjantai 19.5 Salmis. Hanna-Kaisan kanssa Salmikseen. Ilma oli kyllä ihan mielettömän hieno, että ajattelin mikä häpeä kiivetä sisällä! Toisaalta alakerrassa oli sitten tilaa tehdä vaikka mitä temppuja, että ei voi valittaa 😉 Lämmiteltiin vaijereilla noin viitisen reittiä alle ja sitten H-K lähti liidamaan keltaista 6Ata hänkillä toimiston vieressä. Edellisillä kerroilla on mennyt yhdellä levolla, mutta nyt toppasi kirkkaasti!! Jee!! Minä perässä ylärillä tarvitsin kyllä yhden levon kun katon ylitys oli nihkeä ja kädet ihan pumpussa. Sitten kokeilemaan sinistä 6C:tä portaikon vieressä. Viimeksi tuntui niin hyvältä, mutta tänään ihan veto poissa. Kruksi vaati jälleen yhden levon eikä ne muuvit tunnu siihen oikein liidiksi asti aukeavan.

Sitten mietittiin, että mitäs keksittäisiin. NO! Peruskuntoa tietysti! Jatkettiin samalla köydellä: keltainen 6A+ ja saman reitin 5a ylös alas kiiveten. Sitten siitä samaan pötköön portaikon kulman vihreä 5b samaan tapaan ja keltainen 4+ vastakkaiselta vaijeriseinältä kaksi kertaa ylös alas kiiveten. Mukavasti jomotti käsivarsissa. Jatkoin vaijereille, joista toimiston vierestä uusi nihkeä valkoinen 5c ja salin puolelta tuttu oranssi 6c, joka meni taas pikkuisen pidemmälle kuin viimeksi. Lopuksi vielä sormi krimppi liila 6b melkein puhtaasti, harmittava pieni horjahdus toka vikalla otteella ja jouduin ottamaan hetkeksi kiinni väärän värisestä otteesta. Ei ole puhdas, tuomitsi H-K 😀 No, ensi kerralla sitten!

Seuraavalla viikolla kiikut taas tauolla muiden kiireiden vuoksi, mutta tarkoituksena on etsiytyä sopivaan kiikusteluseuraan perjantaista sunnuntaihin. Ehdotuksia? 😀

If you can imagine it, you can create it.

If you can dream it, you can become it.

Nähdään kiikuilla!

Treenikiikkuja, vko 19

Tällä viikolla kiikkujärjestelyiden vaikeudesta, uudet kengät (taas), pohdintaa treenikiikkujan toimintasuunnitelmasta, yksi ylärillä aloitettu 7A hänkki-projekti ja Nuuksiossa puhdas Jäger Meisterin liidaus! 😀

Keskiviikko 10.5. Salmis. Tänään kiikuilla ihan uuden tuttavuuden, Leon kanssa. Hanna-Kaisan kanssa oli sovittu (omasta mielestäni) edellisenä perjantaina, että ilmoitellaan mikäli treenit keskiviikkona onnistuu. Olin käsityksessä, että H-K kaipasi lepopäivää. Minulla puolestaan oli parin päivän lepo takana ja hurja into seinälle. Tarkoitus oli päästä ulos, mutta tuo sää!!! Siispä sisälle. Leo pongasi minut jo parkkihallista ja rupateltiin matkalla pukuhuoneisiin. Sisällä pukkarissa Hanna-Kaisa laittaa viestiä, että on alakerrassa valmiina. !!!??? Ihan tuli paniikki, että mitäääh!! 😀 Onneksi Leollakin oli kaveri sattumalta tullut miesten pukkarissa vastaan ja saatiin siis nelikkotreenit aikaiseksi. Mutta vähän nolo moka minulta 😀 Tästä taas opin, että VARMISTA jo edellisenä iltana seuraavan päivän treenit.

893fc34cfe57bd3ace81d3ac5aeff40d[1]Mentiin yläkerran takaseinälle tekemään 5c-6b reittejä. Sininen 6b menee jo puhtaasti ja sen voisin kokeilla liidata tässä joku päivä. Myös toinen sininen.. oliskohan 6b sekin, meni puhtaasti, vaikka viime kerralla pienen katon ylitys toppaukseen oli ylitsevoimainen. Hyvä fiilis siis! Jatkettiin yläpartsilla, missä Leo ja H-K liidasivat keltaisen 6An. Minä tein sen ylärillä vaivatta. Jostakin syystä mieli ei tee nyt sisällä liidata, mutta kaikenlainen voimatreeni hänkkiseinillä kiinnostaa. Lopuksi boulderointia tämä mielessä. Minulla oli vielä ihan hyvin paukkuja, joten tein suurimman osan vihreistä ja projektoin taas keskiseinän vihreää reittiä, joka laitettiin alulle Sarin kanssa muutama viikko sitten. Niin iloinen olin, kun pääsin taas pari muuvia ylemmäksi ja toisaalta tippuminen korkealta ei hirvittänyt ollenkaan. Ja boulderointi!! Siis miten ihanaa!!! (mikä mua vaivaa!?!? :O )

Torstai 11.5 Salmis. Sarin kanssa alakerrassa liidaamassa. Aloitettiin vaijereilla lämmitellen. Sitten liidaten tutut vitoset. Uusi 5b portaiden vieressä vähän jännitti ensi alkuun koska reitti on pitkä, mutta tämähän olikin ihan helppo nakki ja sellainen hyvän mielen reitti 🙂 Sitten alettiin tositoimiin! Sari halusi kokeilla liilaa 6b:tä (ensimmäinen linja hänkkiseinällä). Vieressä seisoivat nuoret nuuksiosta tutut jannut ja päivittelivät köyteni likaisuutta – siis mitä!! Sehän on vain KATU-USKOTTAVA. 😀 😉

Sari liidasi upeasti liilan 6Bn katon ylitykseen asti, mutta sen jälkeen oli jo vähän nihkeää. Minä rohkeasti ylärillä perässä jatkoja auki klippaillen. Olin muikeana kun pääsin itsekin ilman lepoja katolle asti. Mutta sen jälkeen!! Otteet olivat pyöreitä ja tosi huonoja kun olisi pitänyt saada ponnistettua jaloilla ja hypättyä seuraavaan – yhtä huonooon otteeseen. Jouduin pyytämään Sarilta nostoapua katon ylitykseen ja vikat muuvitkin olivat kyllä aika hurjia. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan mielettömän hyvä projekti! Lopuksi halusimme ottaa löysemmin ja Sari lähti liidaamaan rocktopian ja kisaseinän nurkassa olevaa uutta 5c:tä. Jo tokalla jatkolla näin, että vaikealta tuntui. 20170511_212447[1]Otteet olivat pyöreitä ja vähän hankalissa kulmissa. Onneksi Sari teki minulle ylärin, vaikka normaalisti periaate onkin ollut se, ettei vitosia enää tässä vaiheessa ylärillä mennä. Reitti on mielestämme tosi nihkeä 5c, ehkä jopa 6A tasoa. Tai sitten olimme vain väsyneitä 😉

Vain neljä viikkoa sitten ulkokiikuille hankkimani geniukset ovat kärjestä jo puhki. Syynä Nuuuksion terävät kiteet ja varmaankin oma puutteellinen jalkatekniikka. Tänään kuitenkin kävi selväksi, että on turha yrittää kiivetä niillä edes sisällä. Ääh. Rakastamani vanhat pythonit ovat vielä Lohjalla pohjauksessa ja nyt pitäisi sitten joko lopettaa kiipeily tai hankkia uudet kengät. Koska oli sopivasti palkkapäivä suuntasin askeleeni toimistoon ja kyselin neuvoja sopivien kenkien hankintaan. Monen mutkan kautta päädyimme myyjän kanssa Skwama-merkkisiin kenkiin. Niissä on terävä ”listareuna”, kovempi kumi ja pyöreä kiva hookkaus kantapää. Kuulemma toimivat myyjällä tosi hyvin ulkona ja kiikkukaverilla Sarillakin on näitä jopa kahdet. Haluaisin opetella tuntemaan erilaisten kenkien eroja, joten siltä istumalta ostin kengät. Tuntuivat jaloissa todella pieniltä ja epämukavilta – siis hurjan päteviltä! 😀

10615325_968119736537681_6214267638021962013_nPerjantai 12.5 Salmis. Hanna-Kaisan kanssa tällä kertaa ihan etukäteen tiedostetuissa treeneissä 😀 Sain uudet kengät jotenkin väkisin runnottua jalkaan. Aloitettiin alakerrassa liidaten 5b:t ja minä vielä keltaisen 5Cn ennen kuin H-K halusi päästä kokeilemaan Sarin ja minun eilen parjaamaa 5C reittiä rocktopian nurkassa. Olihan se hänellekin vähän nihkeä. Taiteilin perässä puhtaasti ylärillä. Nyt tokalla kerralla ei enää tuntunut niin pahalta, mutta kädet olivat jo puolessa välissä ihan pumpussa. Tuumin, että ei minulta tämän liidaus kyllä onnistuisi. Jatkoimme toimiston vieressä: vihreä 6A, jonka H-K liidasi kahdella levolla ja minä taistelin jatkojen kanssa muistaakseni yhdellä levolla toppiin. Tälläkin reitillä minulle vaikeita kattojen ylityksiä, joissa kroppa huutaa hoosiannaa. Mutta koska olen ylärissä uskallan pistää kaiken peliin ja vain rykäistä. Uudet kengät tuntuivat jalassa kamalilta, mutta otteilla tosi hyviltä 😉 Vasen jalka menee huonommin kenkään kuin oikea ja illan myötä jalkoihin tuli varpaiden kohdalle hiertymät.

20170512_211433[1]
Musta 7A – pääsin noihin yläosan pitkulaisiin otteisiin 😀

Siinä varmistaessa kyselin sitten toimistolta saisimmeko kokeilla projektoida nurkan 7A:ta ylärissä. Totesimme, että paikalla oli niin vähän porukkaa, että miksei. Siispä liidasin punaisen 5Cn ja tällä kertaa minä – ensimmäistä kertaa 😀 – laitoin meille ylärin valmiiksi. H-K lähti urheasti kokeilemaan mustaa 7A:ta, jonka alkuotteet olivat jo nihkeän oloiset. Niin ylpeänä seurasin kun Hanna-Kaisa pakersi reittiä jopa kahdeksannelle jatkolle asti. Levoilla toki, mutta kuitenkin!!! Ihan mieletöntä!! Itse jatkoin perässä kiiveten puhtaasti jopa kolmannelle jatkolle, jonka kohdalla kädet olivat jo ihan pumpussa ja oli levättävä. Sitten todella vaikeita muuveja muutama, jotta pääsin viidennelle jatkolle. Hanna-Kaisa tsemppasi ja huuteli betaa. Jotenkin onnistuin kiipeämään kuudennelle jatkolle, mutta sitten loppuivat voimat. Hieno projektin alku ja mun ihan oikea ensimmäinen 7A!! Uudet kengät ehkä saivat minut nousemaan uusiin fääreihin 😉 to be continued

Lopuksi kokeilimme portaikon vierestä uutta sinistä 6C:tä ylärillä. Pieniä krimppejä ja ajattelin että jes!! ME LIKE!! Pääsin reitin puoleen väliin puhtaasti ennen kuin käsiote vahingossa lipesi. Harmitti tosissaan, koska heti perään muuvi meni nätisti ja sain kiivettyä vikalle otteelle asti puhtaasti ennen kuin voimat loppuivat. Hauska, ensi kerralla puhtaasti- tyyppinen 6C ja ihan liidattavissa. Jalkoja särki ihan tosissaan ja tuttu tärinä levisi koko kroppaan kun viimeisillä voimillani iskin kengät vielä kerran jalkaan. Vaijereilla 6A ja 5b ja sen jälkeen olinkin niin poikki, että piti vielä jotenkin pystyä raahautumaan pukuhuoneeseen.

20170417_154103[1]
Meikäläisen rakkaita projekteja Solvalla! ❤ Patriot 6b+ vasemmalla ja Camouflage 6c oikealla

Lauantai 13.5 Nuuksio. Aamulla tein tunnin joogatreenit eilisten äherrysten vastapainoksi. Joogaa ei ole tullut tehtyä varmaan 1,5viikkoon ja se kyllä tuntuu!! Ihanat rauhalliset venytykset tulivat niin tarpeeseen ja kroppa suorastaan natisi liitoksissaan. Perjantaina työpaikalla fyssarimme kokeili lonkan koukistajiani ja tapaili ylärankaa ja totesi, että ”sä taivut paremmin eteenpäin kuin taaksepäin”. Nauroin, että just näinhän se pitää ollakin!  😀

Leo odotteli 12 aikaan jo Nuuksiossa ja minä huomasin olevani auttamatta myöhässä. Annampa tässä hyvän kuvan itsestäni, tuumin. Yleensä kun tykkään olla suht sovitusti joka paikassa. Päätimme liidata Kiss Men (5) ja siirtää sitten ankkurin Jäger Meisterille (6A), jota oli tarkoitus tänään liidata ensimmäistä kertaa. Leo oli ottanut mukaan kiiloja, joita reitin yläosaan on hyvä laittaa, jotta mahdollisesta tippumisesta ei tulisi niin vaarallinen. Olin kuullut tästä ennenkin, mutta mitään käsitystä ei ollut siitä miten kiilat toimii niissä halkeamissa 😀 Leo liidasi Kiss Men ja minä perässä ylärillä siirtämään ankkuria. Sujui varsin mallikkaasti. Teimme ensin ylärillä Jekun ja sitten vain urheasti liidaamaan! Leo taisteli keskiosan hienosti, mutta lipesi juuri oman kiilansa kohdalla köyteen. Auts! 🙂 Omat ulkoliidit ovat olleet aika harvassa ja oli hauska päästä projektoimaan tuttua reittiä. Selvisin alaosan tutusta ”kolmiosta” heittämällä ja meno kolmannelle pultille sujui myös hienosti. Sitten taisi nousta into hattuun kun lipesin helpohkossa nousussa pienelle hyllylle. Ei pelottanut ja Leo otti hyvin kiinni. Tosi tyhmä

IMG_2576
Kauhala- ei liity juttuun

moka! Liidasin lopun reitistä puhtaasti. Molempia harmitti omat mokat. Ei muuta kuin uudelleen!! Leo liidasi alun, mutta lipesi jo tokalla pultilla. Ajateltiin, että olikohan se eka kerta sittenkin molemmilla parempi. Lähdin liidaamaan toista kertaa vähän mietteliäänä. Alku meni hyvin ja kruksikin – kolmannelle pultille nousu -. ”Nyt tarkkana!” Leo huusi alhaalta. 😀 ”Joopa joo” sopersin ja jatkoin matkaa. Käsi ylös kahvalle ja vasemman jalan korkea nosto. Klippaus halkeamassa roikkuvan kiilan jatkoon. Joo siellä pysyy. Halkeamalinjan jatkamista hyllylle.. Sitten: hei mä tein sen!!!! Liidasin Jekun!! Ei pelottanut, mieli oli tyyni ja rauhallinen. En tiedä mitä on tapahtunut. Uudet kengät toimivat loistavasti. Alas tullessa en kuitenkaan saanut kiilaa irrotettua, joten Leo päätti kokeilla vielä uudelleen. Ja hienostihan se sitten meni vähän uudella betalla puhtaasti!! Mahtavaa, että molemmilla oli hyvä päivä!!

Lopuksi liidasin Indiana Jonesin (5) ja Leo siivosi reitin perässä. Tosi kiva ja aurinkoinen päivä Nuuksiossa, mutta saatiin olla aika lailla rauhassa, missä jengi on??? 😀 Seuraavana projektina minulla on liidata Jupin tappaja (6A+) sekä Ahneiden pidot (6A+). Sitten jääkin jäljelle ne kaikkein rakkaimmat 6b-6c+ projektit 😉

c0caff2bb7ac3de9ada7d4610ba7943b[1]Summa summarum: näistä jorinoista voi kaiketi päätellä, että projektointi on päivän sana tällä hetkellä 😀 Olen kovasti taas miettinyt mihin suuntaan olen kiipeilijänä menossa. Vähän kuin koirankasvatus – kaikkea ei voi järjellä edes selittää, mutta itsensä voittaminen ja haastaminen ovat ehdottomasti tässä lajissa se juttu. Myös ruokavalion ja kehon huollon merkitys lajissa korostuu. Tarkoitus onkin jatkossa panostaa entistä enemmän aktiivisesti tason nostamiseen. Kiirettä minulla ei kuitenkaan ole, koska on loppuelämä aikaa tahkoa näitä seiniä ja reittejä. Aion projektoida ylärillä enemmän 6b-7a reittejä sisällä ja ulkona saadakseni voimaa ja käsitystä reiteistä sekä yritän päästä boulderoimaan aina kun tilanne sen sallii. Liidaus 6a+-6b tasolla tulee sitten perässä kun omat taidot karttuvat. Tällä hetkellä ulkona on tarkoitus seuraavaksi liidata 6A+ reitti ja muutenkin mahdollisimman monta tuttua 6Ata ihan metrejenkin vuoksi. Myös sisällä etukäteen projektoitujen suorien 6b/6C ja hänkkien 6A reittien liidaus odottavat. Kohta tulee vuosi varsinaisen aktiivisen kiipeilyn alkoittamisesta (kesäkuun 12.pv) ja mielestäni olen edistynyt tosi kivasti. Odotan innolla kesää nähdäkseni mitä kaikkea onnistunkaan vielä tekemään ja yllättämään itseni 🙂

”Dream as if you’ll live forever, 

Live as if you only have today.”

Nähdään kiikuilla!