Ensimmäinen sileäkarvainen collie muutti minulle keväällä 2000. Pohdin rotua pitkään sillä kyseessä oli ensimmäinen koirani ja halusin uroksen. En ole katunut rodun valintaa, parhaimmillaan colliesta on monipuoliseksi harrastuskoiraksi! Nöyrän ja suhteellisen pehmeän luonteensa ansiosta se soveltuu myös ensimmäiseksi koiraksi. Suurin osa kasvateistani on mennytkin aloitteleville harrastajille. Iloinen ja ystävällinen collie on helppo ja sosiaalinen koira, joka parhaimmillaan soveltuu erinomaisesti agilityyn, rallitokoon, tokoon, pk-lajeihin, näyttelyihin tai perhekoiraksi.
Kansankielinen rotunimi
Nahka, nahkacollie.
Historia
Vuonna 1800 kuvanveistäjä Thomas Bewick teki paimenaiheisen kuvanveistoksen, jonka kaksi koiraa kuvasivat epäilemättä pitkä-ja sileäkarvaisia collieita. Koirien ulkonäöstä voidaan päätellä, että rodut olivat vakiintuneet jo ainakin sata vuotta aiemmin. Tarkaa alkuperää haettaessa on palattava vuoden 500 jKr. vaiheille, jolloin roomalaiset valloittivat Skotlannin pohjoiseen Tayjoelle asti. Roomalaisilla oli mukanaan vahti-ja metsästyskoiria, jotka risteytyivät paikallisten paimenkoirien kanssa ja niistä syntyi vuosisatoja kestäneen valinnan tuloksena uusia rotuja. Colliet olivat aiemmin nykyistä pienempiä.
Thomas Bewickin veistoksessa sileäkarvainen collie oli pitkäkarvaista isompi ja rotevampi. Lyhytkarvainen collie oli karjakoira, jonka tehtävänä oli kuljettaa lampaita ja lehmiä markkinoille. Varhaisilla yksilöillä oli suuria merkkejä karvapeitteessä. Lyhytkarvaisia collieita oli erityisesti Northumberlandin seudulla, jossa rotu kehittyi myöhemmin huomattavasti. Joidenkin lähteiden mukaan toisen maailmansodan aikaan sileäkarvainen collie toimi viestikoirana. Suomeen ensimmäinen lk. collie tuotiin 1970- luvun lopulla ja kannan määrä lähti varovaiseen nousuun.
Yleistä
Vaikka rodut ovat nykyisin erillään, niillä on miltei sama rotumääritelmä, joka poikkeaa karvanlaadun, luonteen ja korvien koon suhteen. Väritkin ovat samat. Sileäkarvaisella on omat kannattajansa, sillä se on huomattavasti helppohoitoisempi. Pitkähköä, pehmeää karvaa tosin irtoaa lähes vuoden ympäri varsinaisen karvanlähdön ollessa kaksi kertaa vuodessa. Suomessa syntyy reilut 200 pentua vuodessa ja sileäkarvaisen suosio on hiljalleen kasvanut. Rodun pienen geenipoolin vuoksi erityisiä poikkeusluvalla toteutettuja pitkäkarva-sileäkarvayhdistelmiä tehdään silloin tällöin ja toisinaan sileäkarvaisille voi syntyä pitkäkarvaisia pentuja (PItkäkarvainen NAhka eli PINA).
Koko
Uroksen säkäkorkeus on 56-61 cm, nartun 51-56 cm.
Uroksen paino on noin 25-30 kg, nartun noin 18-25 kg.
Luonne
Sk-collie on alkuperältään paimenkoira ja näitä paimenen työominaisuuksia se on myös säilyttänyt. Perhepiirissä luonne on hyvin seurallinen, se kiintyy kaikkiin perheenjäseniin, leikkii lasten kanssa, on vanhusten uskollinen kumppani. Se tulee yhtä hyvin toimeen sekä nuorten että vanhojen ihmisten kanssa ja juuri monipuolisuus on collien vahvuus.
Perinteiseksi palveluskoiraksi nahka on omanarvontuntoinen ja herkkä koira. Se viihtyy hyvin toisten koirien seurassa, mutta mitä resurssitietoisempi tapaus, sen hankalampaa sen on elää suuressa laumassa. Nahkojen luonteista löytyykin aika paljon eroavaisuuksia; jotkut ovat hyvin rauhallisia, toiset taas erittäin vilkkaita. Koiran ei tule pelätä vieraita ihmisiä, vaan ottaa vieraatkin iloisesti ja avoimesti vastaan. Nahka on parhaimmillaan erittäin valpas ja tarkkaavainen, rohkea, avoin ja hyvin älykäs. Se on aina iloinen ja ystävällinen. Isännälleen collie on hyvin uskollinen ja tottelevainen. Erittäin energinen, elämäniloinen, toiminnanhaluinen ja utelias. Arkoja yksilöitä esiintyy harvoin.
Nahkan kanssa voi harrastaa monia eri palveluskoiralajeja. Se on myös oiva agilitykoira ja soveltuu älykkäänä ja palvelunhaluisena koirana tottelevaisuuskoulutukseen. Se on myös suosittu näyttelykoira, lieneekö syystä, että suomalaisten sileäkarvaisten sanotaan olevan maailman parhaita ja niitä löytyykin rodun sukutauluista jopa Australiasta saakka.
Ulkonäkö
Sopusuhtainen, terverakenteinen koira, joka vaikuttaa kestävältä ja työkykyiseltä. Hieman pitkänomainen. Ei missään nimessä kömpelö tai karkea.
Yksityiskohdat samanlaiset kuin pitkäkarvaisella colliella. Pää on pitkä, tasaisesti korvista kirsua kohti kapeneva. Otsapenger on hyvin vähäinen. Kallo on melko matala. Silmät ovat ilmeeltään ystävälliset ja hieman vinoasentoiset.
Sileäkarvaisen korvat ovat kookkaammat kuin pitkäkarvaisella ja korvien kärkikolmanneksen tulee olla eteenpäin taittunut koiran ollessa tarkkaavainen. Rintakehä ei kovin leveä, mutta melko syvä. Selkä on kiinteä. Häntä kohoaa liikkeessä selkälinjan jatkeeksi. Polvi-ja kinnerkulmat ovat selvät. Käpälät ovat soikeat. Liikkeet ovat rodulle tyypilliset maatavoittavat, kevyet ja vaivattomat. Nahka on rakenteeltaan pitkänmatkan ravaaja, joten sellaiselta sen tulee myös näyttää. Parhaimmillaan koiran rakenne muodostaa kallellaan olevan S-kirjaimen kaaret.
Karva ja värit
Karvapeite on lyhyt, tiivis ja rungonmyötäinen. Peitinkarva karkea, pohjavilla tiheä. Collieissa on kolme eri värimuunnosta. Soopelinvärisellä ruskean sävy vaihtelee vaaleasta kullanväristä mahonginruskeaan. Karvankärjet ovat usein tummat.
Kolmivärisellä eli tricolourilla pääväri on musta, raajoissa ja päässä on punaruskeat merkit. Blue merlen eli sinimarmorin värisen pääväri on hopeansininen mustin merkein. Pään ja raajojen punaruskeat merkit ovat toivottuja.
Kaikilla collieilla tulee olla tyypilliset valkoiset colliemerkit eli valkoinen rinta, käpälät ja hännänpää, sekä koko- tai osittainen valkea kaulus, jonka puuttumista ei lueta virheeksi. Kuonossa ja kallossa voi olla valkoista. Valkoista ei saa esiintyä rungossa päävärin seassa.
Nahkan turkki on helppohoitoinen ja likaa hylkivä. Turkkia voi harjata tai hieroa kumisualla karvanlähdön aikaan. Säämiskällä pyyhkiminen lisää turkin kiiltoa. Pesua suositellaan muutamia kertoja vuodessa, tai tarvittaessa.
Ennen näyttelyyn menoa valkoiset osat pestään edellisenä iltana.
Nahkan keskimääräinen elinaika on noin 10-14 vuotta.
Terveys
Rodulla esiintyy perinnöllistä silmäsairautta CEA:ta (collie eye anomaly), jonka esiintyminen on lyhytkarvaisella colliella huomattavasti harvinaisempaa kuin pitkäkarvaisella, ja esiintyy lähes yksinomaan lievässä CRD-muodossa, joka ei vaikuta koiran näkökykyyn. Pentueen rekisteröintiä varten on vanhempien silmät, kyynärät ja lonkat tutkittava. Yhä enemmän kuvataan myös selkiä sekä olkavarsia joskin löydäkset ovat olleet onneksi vähäisiä.
Myös geenitestit ovat nousseet nopeasti suosituksi, niiden avulla voidaan selvittää mm. koiran geneettinen taipumus lääkeyliaineherkkyyksiin tai siihen kantaako se pitkäkarvatekijää. Valitettavasti rodussa esiintyy nykyään jonkin verran epilepsiaa eikä sitä pystykään enää täysin välttelemään sukutaulussa. Myös kivesvikaisuutta, ääniherkkyyttä, allergioita ja muita yliherkkyyksiä on ilmennyt yksittäisinä tapauksina.
Yleensä ottaen nahkat ovat terveitä ja tarmokkaita koiria, jotka tarvitsevat runsaasti liikuntaa ja toimintaa! Ne rakastavat vapaana juoksemista. Yleensä se sopii hyvin niin maalle kuin kaupunkiinkin, kunhan sen liikunnan- ja toiminnantarpeesta huolehditaan. Jonkin verran haukkuherkkyyttä rodussa esiintyy, mutta tasoittuu yleensä koulutuksen ja iän myötä. Pennunhankkijan kannattaa perehtyä rotuun huolella ja tutustua kasvattajiin ja heidän koiriinsa löytääkseen juuri itselleen sopivan yksilön.
Tutustu lisää rotuun:
Sileäkarvaisen collien jalostuksen tavoiteohjelma eli kaikki mitä sinun tulee tietää!
Lifedream 