Vaikka olen kiipeillyt aktiivisesti 2,5 vuotta, katson silti aloittaneeni varsinaisen boulderointi”urani” tasan vuosi sitten kun köysikaveri uupui ja piti keksiä miten kiikuille pääsisi ilman jatkuvaa aikataulujen kanssa säätämistä. Alkujaan vihasin koko hommaa, olin siinä surkea ja turhautumisia koin usein. Nyt, vuosi myöhemmin, on takataskuun kertynyt jo aimo määrä kokemusta, erilaisia reittejä, otteita ja sitä henkistä kanttia. Vuosi sitten olin kiivennyt boulderoiden jokusia vitosia ulkona ja sisällä tavoittelin 6an rajaa. Kevään aikana alkoi homma jo sujua, kiipesin ensimmäiset 6bt flässinä ja olin aika hyvässä vireessä Ahvenanmaan reissun jälkeen toukokuussa. Sitten tuli väsymys, joka vei mehut ja kesän aikana pidin taukoa liki 3kk kiikuista. Vieläkään en ole päässyt takaisin kevään flow tilaan, mutta toivoa on! Alla on muutamia keräämiäni vinkkejä aloitteleville boulderoijille.

Kiipeilyn alalajeista varsinkin boulderointi on helpoo aloittaa, mukaan kiipeilemään et tarvitse kuin reippaan asenteen! Monilla halleilla on vuokrattavana kenkiä ja sitten pääseekin jo kokeilemaan. Kiipeily on kuin voimistelua, tanssia tai balettia. Jokainen yksittäinen kiipeilyreitti on kuin tanssikoreografia, joka koostuu erilaisista sekvensseistä, osioista. Osa on helppoja, osa vaikeita ja niissä on erilaisia rytmejä. Niitä voi treenata erikseen tai kokonaisuutena. Reitillä on yleensä yksi tai useampi vaikea kohta, kruksi. Vaikeus tulee omasta fyysisyydestä ja tekniikan yhdistelmästä. Oma paino, pituus, apinaindeksi eli raajojen pituus vaikuttaa ja kropan notkeus. Kuten tanssissa, vaikeita juttuja toistetaan niin kauan, että ne alkavat sujumaan. Joskus tämä kestää vuosia. Luota siihen, että edistymistä tapahtuu ajan kanssa, sinulla on loppuelämäsi aikaa projektoida (itseäsi) seinällä!

Kun kiipeilyn imuun pääsee, huomaa pian, ettei se olekaan ihan niin helppoa kuin aluksi tuntui. Jokainen reitti on erilainen ja tekijänsä näköinen. Otteet reiteillä ovat erilaisia, osa helppoja toiset vaikeita, joskus samalla reitilläkin. Myös reitin rytmit on erilaisia: hidasta staattista tasapainoilua tai nopeaa voimakasta hyppyä, dynoa. Kaikkea voi ja kannattaa harjoitella erikseen, ei aina kokonaisuuksina. Tästä syystä 6A reitti hänkillä on ihan erilainen kuin saman greidin 6A positiivisella seinällä. Kaikilla kiipeilijöillä on omat vahvuusalueensa ja lempiotteet ja helposti jää tekemään vain mukavuusalueelle, jolloin ei kehity eteenpäin. Greidin tuijottaminen reiteillä on motivoivaa, mutta melko turhaa juurikin reittien erilaisuuden vuoksi. Joten älä lannistu jos jokin reitti ei heti mene!

Kiipeilijälle niin tuttu turhautuminen tulee siitä, ettei fyysinen ja tekninen taito seinällä riitä. Motivaation ylläpitäminen rakentuu toistoilla koska kroppa kehittyy, mutta hitaasti. Mitä paremmaksi kehityt, sen vaikeammiksi reitit käyvät, koska otteet pienenee, seinän kaarevuus lisääntyy ja vaatii enemmän tekniikkaa, voimaa sekä kestävyyttä. Kehitys on teoriassa loputon. Käytännössä oma kroppa ja osaaminen jossain vaiheessa tyssää, mutta se on silti kauempana kuin mitä tavis arkikiipeilijä osaa hahmottaa ja vaatii myös uhrauksia: ruokavalion, oheistreenit jne jne.. yleensä kehitys on nopeaa nelosesta 6a tasolle, mutta sitten tason nostaminen vaatiikin tupla ajan. Siihen vaikuttaa se, kuinka paljon viikossa kiipeää ja paljonko on valmis kehittämään itseään siellä epämukavuusalueella.

RUTIINIT – lämmittely ja sen aikana tehtävät keskivartaloa vahvistavat liikkeet. Isojen lihasten lämmittely ennen treeniä parantaa suoritusta ja auttaa palautumisessa sekä ehkäisee vammoja. Muista lämmitellä myös nivelet (sormet, ranteet, lonkat, polvet, olkapäät). Rutiineihin voi laskea myös säännölliset treeniajat. Myös ruokavalio ja riittävän veden juonti varsinkin treenipäivinä ovat muodostuneet rutiineiksi.

MONIPUOLISUUS – treenien riittävän monipuolinen sisältö. Erilaisia reittejä, greidiyrkkiä, tapoja kiivetä, eliminaatiokukkaset reiteillä tuovat lisää haastetta (vain käsillä, yhdellä jalalla, ilman tiettyjä otteita) jne. Vaikka vain kiipeilemällä kehittyy hyväksi kiipeilijäksi, niin lasken tähän mukaan myös kesän melontatreenit, joihin pyrin osallistumaan ainakin joka toinen viikko. Myös juoksu, hiihto ja kävelylenkit tuovat monimuotoisuutta peruskuntotreeneihin.

EPÄMUKAVUUSALUE – on ainoa paikka missä kehittyy niin henkisesti kuin fyysisesti. Uskalla haastaa itsesi seinällä ja kokeile rohkeasti vaikeitakin reittejä, vaikka vain aloitusotteita! Ota mallia kokeneemmilta tai kysy betaa! Yleensä kiipeilijät auttavat mielellään. Kokeile rohkeasti hookkausta, kitkan käyttöä, tasapainoilua ja lantion käyttöä. Ota mallia lapsista, jotka uskaltavat kokeilla ja yrittää kaikenlaista seinällä ilman pelkoa epäonnistumisesta!

Myös reitinluku on taito siinä missä edellämainitut. Voit yrittää keksiä mahdollisimman monia erilaisia tapoja kiivetä niitä. Siis ENNEN kuin kiipeät sinne Keskity muistamaan missä oli oikea käsi, oliko vasen jalka millä otteella jne.

TAVOITTEET – Turhautuminen kuuluu kiipeilyyn ja sitä on opittava sietämään. Toisaalta se auttaa myös kasvamaan sekä ihmisenä, että kiipeilijänä. Aseta itsellesi eri tasoisia tavoitteita: arkisia, pitkiä ja elämää suurempia. Arkiset tavoitteet voivat liittyä yksittäisiin treeneihin (esim. tänään circuit 4×8 reittiä) tai johonkin sisäprojektiin. Myös treenirutiinien ylläpitäminen (2-3krt viikossa treenit, juoksulenkit, ruokavalio jne) luovat arkeen pienempiä tavoitteita, joiden onnistuessa motivoituu lisää. Pidemmät projektit voivat kestää kuukausista vuosiin. Niitä voivat olla vaikkapa ulkoprojektit kallioilla tai vaikkapa lähestyvä kiipeilyreissu. Minulle pitkän tähtäimen tavoitteita ovat esim. lyhyet kiipeily- ja vaellusreissut Euroopassa. Jos arjessa on motivaatiopulaa, voivat nämä tavoitteet pitää katseen pallossa.

Elämää suurempia tavoitteitakin voi hyvin olla, vaikkei niiden toteutumisesta ole sen suurempaa tietoa. Haaveeni Mont Blancista tai Nepalin vuoristosta saavat minut hyrisemään, vaikka tiedänkin, että ne nykyisessä elämäntilanteessani ovat taloudellisestikin mahdottomia. Unelmat pitävät kuitenkin meidät aktiivisina arjessamme. Tavoitteena on pysyä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin, jotta arki myös tulevaisuudessa sujuu. Takaiskut, loukkaantumiset ja tauot harrastamisessa kuuluvat valitettavasti elämään. Liikkua voi monella tapaa eikä se koskaan mene hukkaan. Eihän sitä koskaan tiedä, kenties minulle tarjoutuu mahdollisuus Everestin perusleirissä kyläilyyn vaikkapa 50-vuotiaana, joten sitä varten on hyvä tehdä töitä juuri nyt.

PARAS VINKKI – luota itseesi ja prosessiin! Pidä pää kylmänä ja kiipeä eteenpäin!