Tavoitteita ja uusia unelmia vuodelle 2021

Vuosi 2020 on ollut monelle raskas ja vaikea. Koen päässeeni helpolla, vaikka surua ja murhetta on minullekin osunut. En olisi uskonut, että koira määrä laskee vuoden aikana neljästä kolmeen, vaikka bordercollie Likkakin saapui perheeseen alkuvuodesta. Vuosi sitten kirjoitin perinteisen uuden vuoden pläjäyksen musertavan työuupumuksen alla, sen voi lukea täältä. Tänään tunnelma on huomattavasti valoisampi. Vuosi on ollut minulle antoisa ja loppujen lopuksi aika mukava, vaikka toki korona on varjostanut kaikkea tekemistä. Täällä maalla sen vaikutus on jäänyt kuitenkin pieneksi ja työn puolesta hoitajana etätyöt eivät ole edes mahdollisia. Tälle vuodelle 2021 satsaan paljon kisatavoitteita. Toivon löytäväni myös jotakin itsestäni, sellaista positiivista voimaa ja rohkeutta, joilla ylittää jälleen oman mukavuusalueeni.

Vuosi sitten palauduin talven väsymyksestä pikku hiljaa kun työkuviot kevään edetessä selkenivät. Tai oikeammin koko maailma meni koronan vuoksi niin sekaisin, että omat sotkut olivatkin äkkiä varsin pieniä. Pidin paljon lomaa keväällä sekä töiden, että uuden pennun vuoksi. Uuden lainan myötä sain raha-asiani pitkästä aikaa järjestykseen ja pystyin panostamaan arkeeni aivan eri tavalla. Hankintoja ja uudistuksia talossa tehtiin urakalla ja ne muuttivat sekä helpottivat arkeani suunnattomasti. Uusi tiskikone, jääkaappi ja ilmalämpöpumppu muun muassa. Elämästäni remonttiritvana kirjoitin oman juttunsa.

Silmäteräni Piiku ja Likka ❤

Yksi tämän vuoden suurimpia hankintoja, onnistumisia ja ystäviä oli bordercollien pentu Likka, joka muutti meille maaliskuun aikana. Se oli liki 3 vuoden toteutunut haave, sillä rotua olen seurannut vierestä sillä silmällä jo ennen Piikun hankintaa. Noita ajatuksia bortsun otosta löytyy täältä. Likka toi elämään jälleen uusia ihmisiä kun kävimme pentukursseilla ja muissa koulutuksissa koko kesän. Kevään verkkokurssit loivat hyvän pohjan harrastuskoiran alulle ja yhdessä Piikun kanssa tytöt polttavat energiaansa arjessa. On ihanaa nähdä miten ne leikkivät ja touhuavat yhdessä. Piiku onkin rauhoittunut vuoden aikana paljon, jopa niin, että olen tässä vuoden vaihteessa pohtinut onkohan se ihan terve.. Kotona kun nukutaan nykyään enemmän kuin koskaan! 🙈Onneksi käynti eläinlääkärissä ultrassa varmisti ainakin sen, ettei kyseessä ole kohtutulehdus. Ehkä se on oikeasti vain kypsymässä aikuiseksi koiraksi!😅 Likka on mitä mainioin pikkusisko ja on sulattanut meidän kaikkien sydämet suloisella olemuksellaan.

Koirani Jukka alkoi helmikuussa oireilla kummallisin oirein, jotka kulminoituivat muutamiin aggressiivisiin hyökkäyksiin ihmisiä kohtaan. Sen raskas, etupainotteinen runko oli usean eläinlääkärin mukaan syy sen käytökseen ja kipuoireisiin aloitettiin vahva neurologinen kipulääke kesäkuussa. Se teki Jukasta tokkuraisen. Päivittäin seurasin sen kuntoa ja pohdin kuinka paljon sillä oli kipuja, mistä ne loppujen lopuksi johtuivat ja miten sen elämän mielekkyys oli vaakalaudalla. Raskain sydämin tein päätöksen sen lopetuksesta syksyllä. Ikävä on kova, mutta en kadu päätöstäni sen jälkeen kun yhdessä luottoeläinlääkärini kanssa sen teimme. Oli suuri apu saada kuulla eläinlääkärin koruton diagnoosi ja ennustus, joka lupasi Jukalle vain kivun täyteistä elämää myös jatkossa vahvojen lääkkeiden lisäksi.

Puuma ja Sirja

Kesä ja syksy meni treenatessa. Koronan takia Piikun kisaura lykkääntyi hieman, mutta se ei ole haitannut. Olen treenannut agilitya useamman kerran viikossa ja tokoakin silloin tällöin. Omaksi iloksi kävimme tekemässä jälkeä, esineruutua ja hakua. Likka osallistui parille haku- ja metsäjälkikurssille. Piiku läpäisi paimennustaipumustestin kirkkaasti, mutta muuten laji on ollut tyttöjen kanssa vähän epämääräistä. Välillä menee hyvin ja usein ei niinkään. Aion kuitenkin jatkaa ensi vuonna. Harrastuksissa olen tutustunut uusiin ihmisiin ja ajatukset tälle vuodelle ovat selkiintyneet.

Tänä vuonna olemme Likan kanssa osa Suomen Agilityliiton valmennusrinkiä TopTeamia. Se tarkoittanee, että agility nousee ykköslajiksemme ja tarkoitus olisi aloittaa kilpailu-ura ainakin Piikun kanssa ennen sen suunnitteilla olevaa syksyn 2021 pentuetta. Tarkoituksena on jatkaa Susannan KoulutusRumban viikkotreeneissä molempien tyttöjen kanssa. Sen lisäksi käymme Petra Malinin yksityistunneilla noin kerran kuussa. Lisäksi Likka juoksee junnukurssilla Sonja Paavolan sekä Petran ja Rita Larjavan valmennuksessa. Syksyllä Piiku jäänee treeenitauolle noin puoleksi vuodeksi, sillä sille odotetaan pentuja. Tuo pentue tulee syntyessään olemaan ensimmäinen 7 vuoden tauon jälkeen ja minua jännittää ja samalla hirvittää. Pentukuume on suuri, mutta samalla arki nykyisten kolmen koiran kanssa on valtavan helppoa ja vaivatonta. Yhtään en toisaalta kaipaa suuren lauman kanssa elämistä, vaikka toiveena onkin Piikun oma pentu. Tänä vuonna toiveissa on päästä kilpailemaan myös tokossa, retkeillä tyttöjen kanssa kesällä ja kiipeillä ystävien kanssa aina kun vain löydämme sille yhteistä aikaa. Kiipeilyä haluaisin harrastaa enemmänkin, mutta totta puhuen siihen ei tunnu löytyvän enää aikaa tai rahaa. Lisäksi olen huomannut mielenkiintoisen seikan: kun kiipeilyssä minua alkoi jossakin vaiheessa painaa yhä enemmän ikäni ja painon kanssa tasapainoilu, agilityssa sellaisilla ei ole juurikaan väliä. Toki hyvä kunto on tärkeää niin koiralle kuin ohjaajallekin, mutta on ihanaa nähdä treeneissä niin paljon eri ikäisiä ja kokoisiakin ihmisiä. Kesällä haaveilen myös melonnasta, joko paikallisen yhdistyksen tai jonkun pakettiratkaisun tarjoamana. Useamman vuoden olen haaveillut melonnasta saaristomerellä ja yöpyminenkin jossakin matkan varrella olisi upea kokemus.

Minä ja tytöt

Somea seuraavat ovat ehkä huomanneet, että Puuma on muuttanut ystäväni ja kasvatinomistajani Sirjan luo. Tätä olemme pohtineet jo monta vuotta, sillä Ronjan ja Puuman tiukka ikäero on aiheuttanut laumassa hankaluuksia siitä lähtien kun ne yhdessä aiheuttivat ison tappelun keväällä 2015. Tytöt ovat rentoutuneet paljon erillään ja niiden luonteenpiirteet ovat pehmentyneet. Ronja on herkkä ja nöyrä koira, joka syö luita nätisti nuorempien kanssa eikä juuri välitä niiden riehumisesta. Vain pallot ovat osoittautuneet sille niin tärkeiksi ja sen noutaminen minulle sen verran pyhäksi toimitukseksi, että silloin tunteet kuumenevat Likan sählätessä ympärillä. Puuma taas on leikkisämpi, mutta myös laumassa tiukempi. Se komensi leikkivää nuorisoa herkästi ja toimi passipoliisina. Puuma pysynee omistuksessani, mutta sen rooli satunnaisia kyläilyjä lukuun ottamatta varmasti pienenee myös somessa. Puuma on jo nyt selkeästi Sirjan oma tyttö ja viettää eläkepäivänsä hänen luonaan varmasti hyvässä hoidossa ❤

Tänä vuonna täytän 40 vuotta. Se herättää sekalaisia tunteita. Koen itseni nuoreksi, ainakin nuoremmaksi kuin keski-ikäinen. Toisaalta olen aina sanonut, että nainen on parhaimmillaan juuri nelikymppisenä ja huomaan toivovani, että se tarkoittaisi myös minua. Yleensä kun tässä iässä nainen tuntuu sekä hyväksyvänsä elämänä realiteetit, että toisaalta myös nauttivansa niiden tuomista eduista. Toisin sanoen, osaa rauhoittua keskittymään ruuhkavuosien jälkeen olennaiseen. Olen asunut suurimman osani elämästäni yksin. Itsellisyys ja naisena perheettömyyden valitseminen herättää edelleen monissa paljon mielipiteitä. Heissäkin, jotka eivät asiasta tai elämästäni mitään tiedä.

Huomasin loppuvuodesta pohtivani mitkä ovat olleet oman elämäni tähän hetkiset huikeat hetket. Sellaiset, joita edelleen muistelen lämmöllä ja joiden aikana olen todella tuntenut eläväni. Keräsin listalle viimeisten viikkojen aikana aikamoisen kattauksen erilaisia juttuja, jotka eivät ehkä ole lajia harrastaville suuren suuria saavutuksia, mutta minulle ikimuistoisia:

Unto, Likka, Piiku ja Vipu tammikuussa 2021

Näistä lähes kaikista voi lukea tästä blogista! Unelmat ja kokemukset eivät tarvitse olla maata mullistavia tai maksaa maltaita. Riittää kuin lähtee oikeaan suuntaan. Toivon, että koronan jälkimainingeissa ihmiset edelleen muistaisivat ilmastonmuutoksen varjon yllämme ja jatkaisivat arkeaan hieman maltillisemmin, periaatteitaan noudattaen. Elämä on toki tässä ja nyt, ja sen kiihtyvästä tahdista on usein vaikeaa pitää kiinni, mutta välillä on hyvä pysähtyä myös miettimään tulevia polvia ja tilanteita, joita he joutuvat kohtaamaan. Muutama idea on tämän vuoden seikkailuille suunnitteilla, odotan niitä jo innolla!

Oikein hyvää ja todellakin _onnellista_ uutta vuotta 2021 sinulle. Tuokoon se iloja ja menestystä, mutta myös kykyä pysähtyä arvostamaan hetkeä.

Unelmat ovat ovellasi. Toteuta ne.

Haluan kiittää yhteistyötahoja vuonna 2020, mukana menossa myös tänä vuonna:

  • Voimaeläin, eläinkauppa Salo
  • Petra Malin agility, Turku
  • KoulutusRumba, Salo
  • Taija Salokannel agility, Salo
  • Usvanummentila, Nummi
  • Koiran Hetki, Turku
  • Eläinlääkäriasema Hirnu ja Haukku, Perniö
  • Fysiomuuvi, Tiina Kuusisto, Turku
  • Hevos- ja koirahieroja Piia Valtonen, Salo

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s